Reading the Texture of Reality : Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective

Tutkimuksessa analysoidaan kaaosteorian vaikutusta kaunokirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa ja esitetään, että kaaosteorian roolia kirjallisuuden kentällä voidaan parhaiten ymmärtää sen avaamien käsitteiden kautta. Suoran soveltamisen sijaan kaaosteorian avulla on käyty uudenlaisia keskusteluja vanhoista aiheista ja luonnontieteestä ammennetut käsitteet ovat johtaneet aiemmin tukkeutuneiden argumenttien avaamiseen uudesta näkökulmasta käsin. Väitöskirjassa keskitytään kolmeen osa-alueeseen: kaunokirjallisen teoksen rakenteen teoretisointiin, ihmisen (erityisesti tekijän) identiteetin hahmottamiseen ja kuvailemiseen sekä fiktion ja todellisuuden suhteen pohdintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kaaosteorian kautta näitä aiheita on lähestytty niin kirjallisuustieteessä kuin kaunokirjallisissa teoksissakin. Väitöskirjan keskiössä ovat romaanikirjailija John Barthin, dramatisti Tom Stoppardin ja runoilija Jorie Grahamin teosten analyysit. Nämä kirjailijat ammentavat kaaosteoriasta keinoja käsitteellistää rakenteita, jotka ovat yhtä aikaa dynaamisia prosesseja ja hahmotettavia muotoja. Kaunokirjallisina teemoina nousevat esiin myös ihmisen paradoksaalisesti tunnistettava ja aina muuttuva identiteetti sekä lopullista haltuunottoa pakeneva, mutta silti kiehtova ja tavoiteltava todellisuus. Näiden kirjailijoiden teosten analyysin sekä teoreettisen keskustelun kautta väitöskirjassa tuodaan esiin aiemmassa tutkimuksessa varjoon jäänyt, koherenssia, ymmärrettävyyttä ja realismia painottava humanistinen näkökulma kaaosteorian merkityksestä kirjallisuudessa.

The Emerging Phenotype: Ecological Genetics of Color, Form and Sex in the Common Frog

One of the main aims of evolutionary biology is to explain why organisms vary phenotypically as they do. Proximately, this variation arises from genetic differences and from environmental influences, the latter of which is referred to as phenotypic plasticity. Phenotypic plasticity is thus a central concept in evolutionary biology, and understanding its relative importance in causing the phenotypic variation and differentiation is important, for instance in anticipating the consequences of human induced environmental changes. The aim of this thesis was to study geographic variation and local adaptation, as well as sex ratios and environmental sex reversal, in the common frog (Rana temporaria). These themes cover three different aspects of phenotypic plasticity, which emerges as the central concept for the thesis. The first two chapters address geographic variation and local adaptation in two potentially thermally adaptive traits, namely the degree of melanism and the relative leg length. The results show that although there is an increasing latitudinal trend in the degree of melanism in wild populations across Scandinavian Peninsula, this cline has no direct genetic basis and is thus environmentally induced. The second chapter demonstrates that although there is no linear, latitudinally ordered phenotypic trend in relative leg length that would be expected under Allen s rule an ecogeographical rule linking extremity length to climatic conditions there seems to be such a trend at the genetic level, hidden under environmental effects. The first two chapters thus view phenotypic plasticity through its ecological role and evolution, and demonstrate that it can both give rise to phenotypic variation and hide evolutionary patterns in studies that focus solely on phenotypes. The last three chapters relate to phenotypic plasticity through its ecological and evolutionary role in sex determination, and consequent effects on population sex ratio, genetic recombination and the evolution of sex chromosomes. The results show that while sex ratios are strongly female biased and there is evidence of environmental sex reversals, these reversals are unlikely to have caused the sex ratio skew, at least directly. The results demonstrate that environmental sex reversal can have an effect on the evolution of sex chromosomes, as the recombination patterns between them seem to be controlled by phenotypic, rather than genetic, sex. This potentially allows Y chromosomes to recombine, lending support for the recent hypothesis suggesting that sex-reversal may play an important role on the rejuvenation of Y chromosomes.

Search for new color-octet vector particle decaying to t tbar in p pbar collisions at sqrt{s} = 1.96 TeV

We present the result of a search for a massive color-octet vector particle, (e.g. a massive gluon) decaying to a pair of top quarks in proton-antiproton collisions with a center-of-mass energy of 1.96 TeV. This search is based on 1.9 fb$^{-1}$ of data collected using the CDF detector during Run II of the Tevatron at Fermilab. We study $t\bar{t}$ events in the lepton+jets channel with at least one $b$-tagged jet. A massive gluon is characterized by its mass, decay width, and the strength of its coupling to quarks. These parameters are determined according to the observed invariant mass distribution of top quark pairs. We set limits on the massive gluon coupling strength for masses between 400 and 800 GeV$/c^2$ and width-to-mass ratios between 0.05 and 0.50. The coupling strength of the hypothetical massive gluon to quarks is consistent with zero within the explored parameter space.

Ruismallasuute vähägluteenisessa kauraleivonnassa

Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin kauran leivontateknologisia ominaisuuksia, entsyymiaktiivista leivontaa ja ruismaltaan hyödyntämistä vähägluteenisessa leivonnassa. Kokeellisessa osiossa tutkittiin ruismallashapantaikinasta valmistetun uutteen vaikutusta kaurataikinan viskositeettiin ja kauraleivän ominaisuuksiin. Työn tarkoituksena oli kehittää maultaan ja rakenteeltaan onnistunut rukiinmakuinen kauraleipä. Ruismaltaan entsyymien annettiin pilkkoa keliaakikolle haitallisia rukiin prolamiineja hapantaikinaprosessissa. Hapantaikinasta erotettiin uute sentrifugoimalla. Leivontakokeisiin käytettiin entsyymiaktiivista ja kuumentamalla inaktivoitua uutetta. Uutteella korvattiin taikinavettä 15, 25 ja 30 % (taikinan painosta). Leivonta toteutettiin miniatyyrikoossa, vuokaleivontana 20 g:n taikinapaloja käyttäen. Taikinoiden viskositeetti mitattiin tarkoituksena seurata beetaglukaanin hydrolyysiä. Rukiin makua mitattiin koulutetun raadin avulla. Happaman uutteen lisäys laski taikinan pH-arvoa noin 5,8:sta noin 4,4:ään. Entsyymiaktiivisen uutteen lisäys laski taikinan viskositeettia ja inaktivoitu uute puolestaan kasvatti sitä. Leipien sisus tiivistyi, jolloin mitatut sisuksen kovuudet kasvoivat uutteen lisäyksen myötä. Uutelisäys paransi leipien makua ja aromia. Uutteen vaikutuksesta leipien huokoset olivat pienempiä ja ne jakaantuivat tasaisemmin leipämatriisiin. Jos uutetta käytettiin inaktivoituna, leipien murenevuus kasvoi. Tutkimuksessa kehitetyn teknologian avulla oli mahdollista valmistaa hyvänlaatuinen, rukiinmakuinen kauraleipä myös ilman että uutteen entsyymit inaktivoitiin keittämällä. Tähän vaikutti ilmeisesti taikinan alhainen pH, joka inhiboi alfa-amylaasia, ja kauratärkkelyksen korkea liisteröitymislämpötila, jolloin entsyymien inaktivoituminen paiston aikana tapahtui ennen kuin tärkkelys tuli alttiiksi liialliselle pilkkoutumiselle. Tämä mahdollistaa uutteen käytön osana leivontaprosessia ilman inaktivointia. Hapantaikinafermentaatio osana gluteenitonta leivontaa havaittiin toimivaksi yhdistelmäksi, sillä se paransi leivän väriä, makua ja rakennetta. Myös leivän homeeton aika parani jo vähäisenkin uutelisäyksen vaikutuksesta. Näyttää siltä, että tämän teknologian avulla on mahdollista tuoda esille pitkään kaivattua rukiin makua vähägluteenisten kauraleipien valikoimassa. Laskennallisesti ja aiempiin tuloksiin tukeutuen, voitiin päätellä, että leivän prolamiinipitoisuudessa on mahdollista päästä tasolle 63,5 mg/kg, mutta jatkokehityksen avulla päästäisiin luultavasti vielä parempiin tuloksiin.