Interruption and Uncooperativeness in Academic ELF Group Work : An Application of Linear Unit Grammar

This study addresses the challenge of analyzing interruption in spoken interaction. It begins with my observation of eight hours of academic group work among speakers of English as a lingua franca (ELF) in a university course. Unlike the common findings of ELF research which underscore the cooperative orientation of ELF users, this particular group gave strong impressions of interruption and uncooperativeness as they prepared a scientific group presentation. In the effort to investigate these impressions, I found that no satisfactory method exists for systematically identifying and analyzing interruptions. A useful tool was found in Linear Unit Grammar or LUG (Sinclair & Mauranen 2006), which analyzes spoken interaction prospectively as linear text. In the course of transcribing one of the early group work meetings, I developed a model of LUG-based criteria for identifying individual instances of interruption. With this system in place, I was then able to evaluate the aggregate occurrences of interruption in the group work and identify co-occurring interactive features which further influenced the perception of uncooperativeness. Finally, these aggregate statistics directed a return to the data and a contextually sensitive, qualitative analysis. This research cycle illuminates the interactive features which contributed to my own impressions of uncooperativeness, as well as the group members orientations to their own interruptive practice.

Effects of the digital subtitling software on the subtitling process : A survey among Finnish professional television subtitlers

Tutkielma käsittelee suomalaisten televisiotekstittäjien ammatillisuutta, käännösprosessia ja digitaalisten tekstitysohjelmien vaikutuksia tekstitysprosessiin ammattitekstittäjien näkökulmasta. Suomen television digitalisoituminen on aiheuttanut mullistuksia myös tekstitysalalla kun tekstitettävä kuvamateriaali on ryhdytty toimittamaan käännöstoimistoille ja tekstittäjille digitaalisena. Teoriaosuudessa käsitellään käännös- ja tekstitystutkimusta sekä koulutusta Suomessa, ammattitaitoa ja ammatillisuutta sekä kääntämisen apukeinoja. Tekstittäminen esitellään erikoistuneena kääntämisen muotona. On kuitenkin myös huomioitava, että kääntäminen on yksi vaihe tekstitysprosessissa. Teoriaosuus päättyy suomalaisten televisiotekstittäjien arjen ja työkentän nykytilanteen käsittelyyn – tekstittäjät työskentelevät monenlaisilla työehdoilla ja laadun kriteerit saatetaan joutua arvioimaan uudelleen. Empiirisen osan alussa esitetään, että suomalaisia televisiotekstittäjiä on haastateltu yllättävän vähän, ja Jääskeläisen ajatuksiin nojaten mainitaan, että tekstittämisen alalla on vielä paljon tutkimatta – etenkin suomalaisesta tekstitysprosessista löytyy tutkittavaa. Tutkimuskohde on ammatikseen televisioon tekstityksiä tekevät kääntäjät. Suomalaiselle tekstitykseen erikoistuneelle käännöstoimistolle työskenteleville tekstittäjille lähetettiin alkutalvesta 2008 kyselylomake, jolla kartoitettiin sekä monivalintakysymyksillä että avoimilla kysymyksillä heidän ammatillisuuttaan, työmenetelmiään, käännös- ja tekstitysprosessiaan, ammattiylpeyttään ja -identiteettiään, ajanhallintaansa, sekä heidän käyttämäänsä digitaalista tekstitysohjelmaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kolmanneksella vastaajista on ammatistaan neutraali tai jopa negatiivinen käsitys. Näitä tekstittäjiä yhdistää se seikka, että kaikilla on alle 5 vuotta kokemusta alalta. Valtaosa vastanneista on kuitenkin ylpeitä siitä, että toimivat suomen kielen ammattilaisina. Tekstitysprosessi oli lomakkeessa jaettu esikatseluvaiheeseen, käännösvaiheeseen, ajastamisvaiheeseen ja korjauskatseluvaiheeseen. Tekstittäjät pyydettiin mm. arvioimaan tekstitysprosessinsa kokonaiskestoa. Kestoissa ilmeni suuria eroavaisuuksia, joista ainakin osa korreloi kokemuksen kanssa. Runsas puolet vastaajista on hankkinut digitaalisen tekstitysohjelmiston käyttöönsä ja osa ajastaa edelleen käännöstoimistossa muun muassa ohjelmiston kalleuden vuoksi. Digitaalisen ohjelmiston myötä tekstitysprosessiin ja työkäytänteisiin on tullut muutoksia, kun videonauhureista ja televisioista on siirrytty pelkän tietokoneen käyttöön. On mahdollista tehdä etätyötä kaukomailta käsin, kääntää ja ajastaa lomittain tai tehdä esiajastus ja kääntää sitten. Digitaalinen tekniikka on siis mahdollistanut tekstitysprosessin muuttumisen ja vaihtoehtoiset työmenetelmät, mutta kaikista menetelmistä ei välttämättä ole tekstittäjälle hyötyä. Perinteinen tekstitysprosessi (esikatselu, repliikkijakojen merkitseminen käsikirjoitukseen, kääntäminen ja repliikkien laadinta, korjaukset ja tarkastuskatselu) vaikuttaa edelleen tehokkaimmalta. Vaikka työkäytänteet eroavat toisistaan, kokonaiskäsitys on se, että digitalisoitumisen alkukangertelujen jälkeen tekstittäjien työskentely on tehostunut.

Puheen suuntia luokkahuoneessa : Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla

This study describes how students influence their possibilities of participating in whole-class conversation. The main objective is to investigate the verbal and non-verbal resources used by students to modify the participant roles of the ongoing conversation. The resources studied are attention-getting devices such as hand-raising and address terms, recycling and other forms of collaborative talk, means of reference to persons, such as pronouns, as well as gaze and other embodied resources. The theoretical and methodological framework adopted in this study is that of conversation analysis. The data consist of ten videotaped lessons of Finnish as a second language in three secondary schools (grades 7 9) in southern Finland; the number of students per group varies from five to ten. Finnish has a triple role in the data as the medium of teaching, the target language, and the lingua franca used by the participants. The findings show that the multi-party context of the classroom conversation is both a disadvantage and an affordance for student participation. The students possess multiple tools to overcome and deal with the encumbrances posed by the large number of participants. They combine various techniques in order to actively compete for public turns, and they monitor the ongoing conversation carefully to adjust their participation to the activities of other participants. Sometimes the whole-class conversation splits into two separate conversations, but participants usually orient to the overlapping nature of the talk and tend to bring the conversations together rapidly. On the other hand, students skilfully make use of other participants and their talk to increase and diversify their own possibilities to participate. For example, they recycle elements of each other s turns or refer to the currently speaking student in order to gain access to the conversation. Students interact with each other even during the public whole-class conversation. Students orient to one another often even when talking to the teacher, but they also address talk directly to one another, as part of the public conversation. In this way students increase each other s possibilities of participation. The interaction is constantly multi-layered: in addition to the pedagogic agenda, the students orient to social goals, for example, by teasing each other and putting on humorous performances for their peer audience. The student student participation arises spontaneously from a genuine need to communicate and thus represents authentic language use: by talking to each other, often playfully, the students appropriate Finnish vocabulary, grammar, and expressions. In this way the structure of the interaction reflects the particular nature of Finnish as a second language lessons: all talk serves the pedagogic goal of enabling students to communicate in the target language.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

Agreement Patterns in English : Diachronic Corpus Studies on Common-Number Pronouns

This study reports a diachronic corpus investigation of common-number pronouns used to convey unknown or otherwise unspecified reference. The study charts agreement patterns in these pronouns in various diachronic and synchronic corpora. The objective is to provide base-line data on variant frequencies and distributions in the history of English, as there are no previous systematic corpus-based observations on this topic. This study seeks to answer the questions of how pronoun use is linked with the overall typological development in English and how their diachronic evolution is embedded in the linguistic and social structures in which they are used. The theoretical framework draws on corpus linguistics and historical sociolinguistics, grammaticalisation, diachronic typology, and multivariate analysis of modelling sociolinguistic variation. The method employs quantitative corpus analyses from two main electronic corpora, one from Modern English and the other from Present-day English. The Modern English material is the Corpus of Early English Correspondence, and the time frame covered is 1500-1800. The written component of the British National Corpus is used in the Present-day English investigations. In addition, the study draws supplementary data from other electronic corpora. The material is used to compare the frequencies and distributions of common-number pronouns between these two time periods. The study limits the common-number uses to two subsystems, one anaphoric to grammatically singular antecedents and one cataphoric, in which the pronoun is followed by a relative clause. Various statistical tools are used to process the data, ranging from cross-tabulations to multivariate VARBRUL analyses in which the effects of sociolinguistic and systemic parameters are assessed to model their impact on the dependent variable. This study shows how one pronoun type has extended its uses in both subsystems, an increase linked with grammaticalisation and the changes in other pronouns in English through the centuries. The variationist sociolinguistic analysis charts how grammaticalisation in the subsystems is embedded in the linguistic and social structures in which the pronouns are used. The study suggests a scale of two statistical generalisations of various sociolinguistic factors which contribute to grammaticalisation and its embedding at various stages of the process.

The Duet between the Author and the Translator: An Analysis of Style through Shifts in Literary Translation

The study proposes a method for identifying the personal imprint of literary translators in translated works of fiction. The initial assumption was that the style of a target text is not determined solely by the literary style of the author but also by features of its translator s idiolect. A method was developed for identifying the idiolectal features of individual translators, which were then used to describe personal translation styles. The method is not restricted to a particular language pair. To test the method and to establish the nature of the proposed personal imprint empirically, extracts from four English-language literary source texts (two novels by James Joyce and two by Ernest Hemingway) were first compared with their translations into Finnish (by four different translators) in order to identify changes, or shifts, that had taken place at the formal linguistic level in the translation process. To allow individual propensities to manifest themselves, only optional shifts in which the translators had a range of choices available to them were included in the study. In the second phase, extracts by different authors rendered into Finnish by the same translator were compared in order to gauge the extent of the potential impact of the author's style on the translator's work. In-depth analysis of the types of shifts made most frequently by the individual translators revealed further intersubjective differences, and the shifts were used to construct translation profiles for each of the translators. In order to determine the potential effects of frequently occurring shifts on the target text, some central concepts of narratology were adapted and used to establish an intermediate link between microlevel choices and macrolevel effects. In this way the propensity of an individual translator to opt for certain types of shift could be linked with the overall artistic effect of the target text.

Between Herbals et alia: Intertextuality in Medieval English Herbals

This study reports a corpus-based study of medieval English herbals, which are texts conveying information on medicinal plants. Herbals belong to the medieval medical register. The study charts intertextual parallels within the medieval genre, and between herbals and other contemporary medical texts. It seeks to answer questions where and how herbal texts are linked to each other, and to other medical writing. The theoretical framework of the study draws on intertextuality and genre studies, manuscript studies, corpus linguistics, and multi-dimensional text analysis. The method combines qualitative and quantitative analyses of textual material from three historical special-language corpora of Middle and Early Modern English, one of which was compiled for the purposes of this study. The text material contains over 800,000 words of medical texts. The time span of the material is from c. 1330 to 1550. Text material is retrieved from the corpora by using plant name lists as search criteria. The raw data is filtered through qualitative analysis which produces input for the quantitative analysis, multi-dimensional scaling (MDS). In MDS, the textual space that parallel text passages form is observed, and the observations are explained by a qualitative analysis. This study concentrates on evidence of material and structural intertextuality. The analysis shows patterns of affinity between the texts of the herbal genre, and between herbals and other texts in the medical register. Herbals are most closely linked with recipe collections and regimens of health: they comprise over 95 per cent of the intertextual links between herbals and other medical writing. Links to surgical texts, or to specialised medical texts are very few. This can be explained by the history of the herbal genre: as herbals carry information on medical ingredients, herbs, they are relevant for genres that are related to pharmacological therapy. Conversely, herbals draw material from recipe collections in order to illustrate the medicinal properties of the herbs they describe. The study points out the close relationship between medical recipes and recipe-like passages in herbals (recipe paraphrases). The examples of recipe paraphrases show that they may have been perceived as indirect instruction. Keywords: medieval herbals, early English medicine, corpus linguistics, intertextuality, manuscript studies

Non-finite constructions in Old English : with special reference to syntactic borrowing from Latin

My dissertation is a corpus-based study of non-finite constructions in Old English (OE). It revisits the question of Latin influence on the OE syntax, offering a new evaluation of syntactic interference between Latin and OE, and, more generally, of the contact situation in the OE period, drawing on methods used in studying grammaticalization and language contact. I address three non-finite constructions: absolute participial construction, accusative-and-infinitive construction, and nominative-and-infinitive construction, exemplified respectively in present-day English as - She looked like a pixie sometimes, her eyes darting here and there, forever watchful (BNC CCM 98); - My first acquaintance with her was when I heard her sing (BNC CFY 2215); - Charles the Bald was said to resemble his grandfather physically (BNC HPT 175). This study compares data from translated texts against the background of original OE writings, establishing dependencies and differences between the two. Although the contrastive analysis of source and target texts is one of the major methods employed in the study, translation and translation strategies as such are only my secondary foci. The emphasis is rather on what source/target comparison can tell us about the OE non-finite syntax and the typological differences between Latin and OE in this domain, and on whether contact-induced change can originate in translation. In terms of theoretical framework, I have adopted functional-typological approach, which rests on the principles of iconicity and event integration, and to the best of my knowledge, has not been applied systematically to OE non-finite constructions. Therefore one more aim of the dissertation is to test this framework and to see how OE fits into the cross-linguistic picture of non-finites. My research corpus consists of two samples: 1) written OE closely dependent on the Latin originals, based on editions of two gloss texts, five translations, and Latin originals of these texts, representing four text types: hymns, religious regulations, homily/life narrative, and biblical narrative (180,622 words); and 2) written OE as far independent from Latin as possible, based on a selection from the York-Toronto-Helsinki Parsed Corpus of Old English Prose (YCOE) and representing five text types: laws, charters, correspondence, chronicle narrative, and homily/life narrative (274,757 words).

Realia, Translation Strategies, and Subtitling : A study of two comedy sketch shows on DVD

Tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia käännösstrategioita DVD-tekstittämisessä suositaan reaalioita eli kulttuurisidonnaisia käsitteitä käännettäessä. Lähtökohtana on, että osaa strategioista voidaan käyttää reaalioiden kulttuurisen erilaisuuden korostamiseen, osaa taas tämän erilaisuuden häivyttämiseen. Nämä kaksi kategoriaa eivät kuitenkaan kata kaikkia mahdollisia strategioita, minkä vuoksi myös neutraalit strategiat otetaan tutkielmassa huomioon. Tutkielman aineisto koostuu Suomessa nimillä Ruuvit löysällä ja Pikku-Britannia tunnettujen brittiläisten sketsisarjojen DVD-julkaisuista. Molemmat tutkituista julkaisuista käsittävät yhden tuotantokauden. Formaatiltaan sketsisarjat perustuvat lukuisiin lyhyisiin kohtauksiin, joissa käsitellään useita eri aihealueita. Tämän vuoksi ne soveltuvat erinomaisesti reaalioiden tutkimukseen. Tutkittava kääntämisen laji on DVD-kääntäminen, koska sen merkityksen voidaan katsoa kasvaneen DVD:n lisääntyneen suosion myötä. Tutkielman teoriatausta muodostuu reaalioiden, käännösstrategioiden ja tekstityksen teoriasta. Näistä osa-alueista ensimmäisessä korostuu kulttuurin vaikutus kieleen ja siten myös kääntämiseen, kun taas toinen pohjautuu sekä tekstitason kotouttavista ja vieraannuttavista käännösstrategioista että sanatason lokaaleista strategioista esitettyyn teoriaan, ja kolmannessa nousevat esille sanan ja kuvan yhteistyö sekä muut tekstittämiseen vaikuttavat tekijät, kuten rajallinen käytettävissä oleva tila ja aika. Yhdessä teorian eri osa-alueet mahdollistavat tutkimuksen, jossa voidaan tarkastella kulttuuristen, kielellisten ja audiovisuaalisten piirteiden vaikutusta reaalioiden kääntämiseen. Tutkielmassa käytetään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen menetelmä perustuu käännösstrategioiden käyttötapojen kuvaamiseen tutkimalla tutkimusaineistosta transkriboituja reaalioiden käännöksiä yksittäisissä tapauksissa. Analyysissa otetaan huomioon ensisijaisesti reaalioiden tekstuaalinen ja audiovisuaalinen konteksti sekä niiden oletettu tunnistettavuus käännösten kohdekulttuurissa. Tätä analyysia täydennetään kaikkien havaittujen reaalioiden kääntämistä kuvaavalla kvantitatiivisella menetelmällä. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että erilaisten käännösstrategioiden välillä on huomattavia eroja siinä, millä tavoin ja miten usein niitä käytetään. Lisäksi tulokset osoittavat odotetusti sen, että kotouttavat ja vieraannuttavat strategiat eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä molempia voidaan käyttää saman käännöksen sisällä. Kokonaisuutena tutkielmassa tuodaan ilmi monia aihealueen tutkimiseen liittyviä haasteita aina kulttuurin määrittelystä audiovisuaalisen aineiston analysoimiseen asti. Avainsanat: Kulttuurisidonnaiset käsitteet, käännösstrategia, tekstittäminen, kotouttaminen, vieraannuttaminen

Lost in translation? : Translating allusions in two of Reginald Hill's Dalziel & Pascoe novels

This study examines strategies used to translate various thematic and character delineating allusions in two of Reginald Hill's detective novels, The Wood Beyond and On Beulah Height and their Swedish translations Det mörka arvet and Dalen som dränktes. In this study, thematic allusions and allusions used in character delineation are regarded as intertextual networks. Intertextual networks comprise all the texts that are in one way or another embedded into a text, all the texts referred to in it and even the texts somehow rejected from a text's own canon. Studying allusions as intertextual networks makes it warranted to pay minute attention to even the smallest of details. Seen together, these little details form extensive networks of meaning that readers use to interpret the text. Allusion can be defined as a reference, often covert or indirect, to another text in a way that brings into the text some of the associations of that other text. A text is here understood broadly, hence sources of allusions include all cultural texts from literature and history to cinema and televisions serials. Allusions are culture bound and each culture tends to allude to its own cultural products. The set of transcultural allusions is therefore fairly small. Translation strategies are translatorial ways of solving translation problems. Being culture-bound, allusions are potential translation problems. In order to transmit the thoughts evoked by the allusions in source text readers to the target text readers translators may add guidance to the translated text. Often guidance is not added, which may result in changes in handling of themes or character delineation, clear in the source text but confusing or incomprehensible in the target text. However, norms in target culture may not always allow the translators the possibility to make the text comprehensible. My analyses of translation strategies show that in the two translated novels studied minimum change is a very frequently used strategy. This results in themes and character delineation losing some of the effect they have in the source texts. Perhaps surprisingly, the result is very much the same even where it is possible to discern that the two translators have had differing translation principles. Keywords: allusions, intertextuality, literary translation, translation strategies, norms, crime fiction, Hill, Reginald

From Iron Horse to Rauta-airot - a Semiotic View on the Domestication of Metaphors in Literary Translation

The thesis concentrates on two questions: the translation of metaphors in literary texts, and the use of semiotic models and tools in translation studies. The aim of the thesis is to present a semiotic, text based model designed to ease the translation of metaphors and to analyze translated metaphors. In the translation of metaphors I will concentrate on the central problem of metaphor translations: in addition to its denotation and connotation, a single metaphor may contain numerous culture or genre specific meanings. How can a translator ensure the translation of all meanings relevant to the text as a whole? I will approach the question from two directions. Umberto Eco's holistic text analysis model provides an opportunity to concentrate on the problematic nature of metaphor translation from the level of a text as a specific entity, while George Lakoff's and Mark Johnson's metaphor research makes it possible to approach the question from the level of individual metaphors. On the semiotic side, the model utilizes Eero Tarasti's existential semiotics supported by Algirdas Greimas' actant model and Yuri Lotman's theory of cultural semiotics. In the model introduced in the thesis, individual texts are deconstructed through Eco's model into elements. The textual roles and features of these elements are distilled further through Tarasti's model into their coexistent meaning levels. The priorization and analysis of these meaning levels provide an opportunity to consider the contents and significance of specific metaphors in relation to the needs of the text as a whole. As example texts, I will use Motörhead's hard rock classic Iron Horse/Born to Lose and its translation into Rauta-airot by Viikate. I will use the introduced model to analyze the metaphors in the source and target texts, and to consider the transfer of culture specific elements between the languages and cultural borders. In addition, I will use the analysis process to examine the validity of the model introduced in the thesis.

Translation of Allusions in the Animated Cartoon The Simpsons

Tässä tutkielmassa tarkastellaan The Simpsons (Simpsonit) animaatiosarjassa esiintyvien sanallisten alluusioiden kääntymistä suomenkielisiksi tekstityksiksi. Tarkoituksena on selvittää kvantitatiivisen analyysin keinoin, miten kääntäjä Sari Luhtanen käyttää eri käännösstrategioita hyväkseen. Tutkimusaineisto on kerätty kuudesta Simpsonit-sarjan jaksosta esityskausilta 7-11. Työn teoriaosiossa määritellään aluksi intertekstuaalisuuden sekä alluusion käsitteet, jonka jälkeen käsitellään alluusiota huumorin välineenä. Mahdollisten käännösstrategioiden määrittely tukeutuu Ritva Leppihalmeen alluusioiden kääntämistä käsittelevään tutkimukseen. Leppihalmeen terminologiaa mukaillen alluusiot jaetaan erisnimialluusioihin ja suoriin tekstilainoihin. Simpsonit-sarjan olemusta ja tekijöiden tarkoitusperiä pohtii oma lukunsa, joka sisältää myös kääntäjä Luhtasen ajatuksia käännöstyöstä, sekä haastattelussa esiintulleita yksityiskohtia käännösprosessista. Tekstittämisen erityispiirteitä kääntämisen alalajina käsitellään Henrik Gottliebin sekä Jan Ivarssonin määritelmien kautta. Gottliebin määritelmää elokuvasta polysemioottisena, neljästä eri viestintäkanavasta koostuvana kokonaisuutena sovelletaan myös tutkimuksen empiirisessä osuudessa. Tekstittämiseen todetaan kohdistuvan merkittäviä teknisiä rajoituksia, jotka tehokkaasti estävät kääntäjää pyrkimästä muodolliseen vastaavuuteen lähdetekstin kanssa. Koska tekstitys kuitenkin esitetään aina alkuperäisen materiaalin yhteydessä, sen voi mieltää ylimääräiseksi viestintäkanavaksi jonka avulla kääntäjä auttaa kohdeyleisöä kokemaan tekstitetyn ohjelman alkuperäisen yleisön kokemusta vastaavalla tavalla (dynaaminen vastaavuus). Tutkimuksen empiirinen osuus tarkastelee materiaalissa esiintyviä alluusioiden käännöksiä kvantitatiivisen analyysin muodossa, jonka jälkeen Luhtasen tekemiä käännösvalintoja käsitellään yksityiskohtaisemmin esimerkkien avulla. Luhtasen todetaan sisällyttävän dialogissa esiintyvät alluusiot tekstityksiin lähes aina, mutta useimmiten jättävän tekstityksistä pois pelkästään visuaalisella kanavalla esiintyvät sanallisen alluusiot. Erisnimialluusiot Luhtanen kääntää tyypillisesti muuttumattomina, mutta harkintansa mukaan saattaa Suomessa täysin tuntemattomien nimien kohdalla tarjota myös selittävän käännöksen. Suoria tekstilainoja kääntäessään hän ei näytä suosivan mitään tiettyä strategiaa. Erillisiä selityksiä sisältäviä strategioita Luhtanen ei käytä. Yleisen alluusioiden runsauden lisäksi Simpsonit-sarjan erityispiirteenä näyttävät olevan visuaalisella kanavalla ajoittain esiintyvät, nopeasti ohi menevät sanallisten alluusioiden keskittymät. Näiden alluusiokeskittymien edessä kääntäjä on usein voimaton, ja Luhtanen onkin lähes aina jättänyt tällaiset alluusiokeskittymät kokonaan suomentamatta.