Ajatuksista operaatioiksi : Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelu jatkosodassa

In the research on the Continuation War, interest in the events themselves had exceeded the interest in military planning. Careful consideration has not been given to the planning process and the options that were available. This study shows how the planning of these operations was carried out and identifies the persons responsible. Contrary to earlier research this study shows that persons other than Field-Marshal Carl Gustaf Mannerheim and Quartermaster-General Aksel Airo took part in the planning. Furthermore, the plan was to carry out the operations further east than was ultimately done. The operation plans were coordinated by the Operations Department of Headquarters, which had the opportunity to influence on both Mannerheim and Airo. Part of the actual planning was made outside Headquarters, but final decisions were taken at Headquarters. It is worth observing that many times Mannerheim asked President Risto Ryti for his opinion concerning these operations. The Germans tried to influence the Finnish plans, but the Finns took their decisions independently, although they took German requests into account. It is well-known that the attack by the Finnish forces was stopped at the end of the year 1941. It is less well-known that the Finns planned new attacks until the autumn of 1942. At that point the Finns were convinced that the Germans would lose the war. The Finns were thus prepared to keep advancing should the Germans progress in the direction of Leningrad. This study shows that the Finnish military leaders worked for Finland s own plans and their cooperation with the Germans was directed to achieving this goal. In other words, Finland tried expand eastward with the help of the Germans. This purpose was particularly evident in the planning of the operations in the Hanko district and the Karelian Isthmus in the summer and autumn of 1941, in the Sorokka district in the spring of 1942 and around Lake Ladoga in the summer and autumn of 1942. The Finns reduced their activities when Germans took over responsibility for the operations. However, at the same time the Finns tried to support Germans in passive ways. The Finns justified the decrease in their activities with lack of Finnish forces and numerous defeats. Earlier research has shown that Finland was an active operator in the Continuation War and tried to take back the areas lost in the Winter War. In this study that view becomes more precise and clear especially with regard to Field-Marshal Mannerheim and other high military leaders. There is clear indication that the Finns would have attacked much further east had a German success made such an attack possible.

Mittauslaitteiston suunnittelu piidiodien vuotovirtamittauksiin matalissa lämpötiloissa

Tässä työssä on suunniteltu mittauslaitteisto ja toteutettu diodien vuotovirtamittaukset matalissa lämpötiloissa. Suunnittelun pääpaino oli tuottaa mittauslaitteisto, joka kestäisi mittausolosuhteitten matalan lämpötilan (80 K) ja toisaalta myös lämpötilavaihtelut huoneen lämpötilasta mataliin lämpötiloihin. Lisäksi mittauslaitteiston oli kestettävä myös tutkimusprojektin myöhemmissä vaiheissa mukaan tulevaa protonisäteilytystä, mikä asetti omat valintaperusteensa materiaaleille. Mittauslaitteiston kohinaa pyrittiin vaimentamaan kontaktipintojen kultapinnoitteilla ja kiinnittämällä huomiota virtajohtimien eristyksiin. Työssä mitattiin erilailla prosessoitujen piidiodien vuotovirtoja eri lämpötiloissa. Mitatut diodit olivat sekä etukäteen säteilytettyjä että säteilyttämättömiä ja työn yhtenä päämääränä oli verrata säteilytyksen vaikutuksia vuotovirran lämpötilakorrelaatioon. Diodien piimateriaaleja oli valmistettu magneettisella Czochralski-menetelmällä sekä Float Zone-menetelmällä, lisäksi osaa diodeista oli muokattu erilaisilla lämpökäsittelyillä parempien säteilynkesto-ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Mittauksissa diodin lämpötila laskettiin jäähdytyslaitteistolla systeemin minimilämpötilaan ja diodin ominaiskäyrä mitattiin välillä 0-450 V. Lämpötilaa nostettiin asteittain ja ominaiskäyrät mitattiin määrätyissä lämpötiloissa, minkä jälkeen tuloksia verrattiin teoreettisiin arvioihin vuotovirran lämpötilakäyttäytymisestä. Tulosten perusteella voidaan todeta teoreettisten arvojen vastaavan kokeellisia, mittauslaitteiston erottelukyvyn kynnykselle asti (10-11A), mutta tämän jälkeen mahdollinen lämpötilan laskun aiheuttama virranlasku hukkuu mittalaitteiston kohinan sekaan. Säteilytettyjen diodien kohdalla lämpötilan laskeminen madalsi vuotovirtaa 6 dekadia huoneenlämmöstä 190 K lämpötilaan, kunnes mittauskynnys ylittyi. Säteilyttämättömillä diodeilla vuotovirta oli jo huoneenlämpötilassa erittäin pientä ja lämpötilan laskiessa minimiarvoonsa vuotovirta pieneni n. 2 dekadia, kunnes mittalaitteiston mittatarkkuus tuli vastaan.

Geriatrisen lääkehoidon koulutustarpeet perusterveydenhuollossa - Moniammatillisen täydennyskoulutuksen suunnittelu LOST-alueen kotihoidon henkilöstölle

Sosiaali- ja terveysministeriön 2006 julkaiseman vanhustyön ja geriatrisen lääkehoidon kehittämistä koskevan selvityksen yhtenä tärkeänä huolenaiheena oli iäkkäiden lääkehoidon useat epäkohdat, kuten iäkkäitä hoitavien hoitajien lääkeosaamiseen liittyvät puutteet ja ongelmat. Yksi keino parantaa iäkkäitä hoitavien eri tahojen lääkehoito-osaamista on täydennyskoulutus, johon kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmillä on oikeus ja velvollisuus. Täydennyskoulutuksella pystytään myös kehittämään organisaatioiden toimintaa ja tuottamaan uusia, parempia palveluita. Tutkimuksessa selvitettiin Lohjan, Siuntion, Inkoon ja Karjalohjan muodostaman sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen LOSTin kotihoidon yksiköiden iäkkäiden lääkehoitoihin liittyviä koulutustarpeita. Tämän tutkimuksen avulla syvennettiin samalle tutkimusryhmälle tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimusaineistona käytettiin LOST-alueen kotihoidon yksiköiden hoitajille (n=150) farmaseutin lopputyönä tehtyä kyselyaineistoa sekä työntekijöille (n=6) ja esimiehille (n=6) tehtyjä erillisiä ryhmäkeskusteluja. Lisäksi näkökulman laajentamiseksi ja moniammatillisuuden korostamiseksi aineistona käytettiin kotihoidon asiakkaita hoitavien lääkärien (n=4) teemahaastatteluja. Kyselyaineistosta analysoitiin erikseen sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kodinhoitajien koulutustarpeet. Samat asiat nousivat esille kunkin ammattiryhmän tuloksissa. Tärkeimpinä lääkehoito-osaamiseen liittyvinä teoreettisina koulutettavina asioina kyselystä nousivat esille iäkkäiden farmakokinetiikka ja lääkkeiden käyttöön liittyvät erityispiirteet, lääkkeiden vaikutukset, lääkkeiden haittavaikutukset sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset ja yhteensopivuus. Lisäksi teoreettisista taidoista nousi hoitotyön etiikkaan liittyvät tarkkuus ja huolellisuus työssä. Käytännön taidoista tärkeimpinä koulutettavina aiheina kyselystä nousivat asiakkaiden lääkehoidon ja voinnin seuranta, lääkkeiden jakaminen sekä lääkkeiden annosteluun liittyen se, että annostellaan oikeaa lääkettä ja vahvuutta, oikea annos ja oikeaan aikaan sekä oikeat antotavat. Ryhmäkeskusteluista ja lääkärien teemahaastatteluista haettiin syvempää ymmärrystä kyselyn tuloksiin. Yksi tärkeimmistä tämän laadullisen tutkimuksen löydöksistä oli kotihoidon yhteistyöhön liittyvät epäkohdat. Lääkehoitojen toteuttamista ja seurantaa voitaisiin tulosten perusteella parantaa lääkärien ja kotihoidon hoitajien yhteisellä koulutuksella. Tärkeimpiä sairauksia tai oireita, joihin hoitajat toivoisivat yhteisiä toimintakäytäntöjä, ovat diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kipu, muistisairaudet sekä psyykensairaudet. Lisäksi koulutusaiheiksi tutkimuksesta nousivat iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteet, lääkkeiden antoreitit ja lääkemuodot. Kyselyn sekä ryhmäkeskustelujen ja lääkärien teemahaastattelujen tuloksista tehtiin lopuksi synteesi, jonka lopputuloksena LOST-alueen kotihoidon hoitohenkilöstölle sekä kotihoidon lääkäreille koottiin yhteinen tarvelähtöinen täydennyskoulutussuunnitelma. Suunnitelma tehtiin aineistosta nousseiden koulutusaiheiden pohjalta, eikä siihen lisätty aiheita tutkimuksen ulkopuolelta.

"Kyl mä varmaan kohta ymmärrän." : Asunnon suunnittelu -opetusohjelma oppilaiden ajattelun ja oppimisen haastajana peruskoulun kotitalousopetuksessa

"I will soon understand." The House Planning Program as an Enhancer of Pupils´ Thinking Skills and Learning in Home Economics at Comprehensive School The aim of the research was to build a study program for home economics education in order to enhance pupils´ thinking skills. The program was based on the intervention programs or strategies known as Cognitive Acceleration (CA), which are founded on the theories of Jean Piaget, Lev Vygotsky, and Reuven Feuerstein. In addition, Carl Bereiter s theory of knowledge building was integrated to the research. The viewpoint of home economics was based on the multidimensional foundation of home economics science, particularly household technology and house planning. I first analyzed the kind of body of knowledge home economics science and home economics education provides for enhancing thinking skills in home economics. For the study, a CATE (Cognitive Acceleration through Technology Education) program was adapted and modified and a House Planning program was created for home economics classes. The house planning program consisted of five lessons during which pupils learned how to make functional floor plans as well as choose furniture, household appliances and materials for the home. In order to obtain the required data, various classroom experiments were arranged in 2005 with grade 9 pupils at a comprehensive school in Helsinki. All the experiments were videotaped, and five hours of the videotaped material was edited and transcribed for closer examination. The material consisted of all the video-recorded activity of the selected study group. Interaction study and content analysis were used to analyze the data. Following the experiments, a small survey was conducted to solicit pupils´ and teacher´s opinions of the program. The analysis sheds light on the nature of pupils´ interaction and knowledge building in small group activity. Special attention was given to tracking pupils´ interaction during the socalled construction zone activity. The models and qualities of teacher´s aid and support during the lessons were examined as well. The results revealed the versatility of the pupils social interaction and common knowledge building that occurred during the small group activity. The pupils discussions, including their arguments, their sharing of ideas, and the multiple perspectives that emerged reflected home economics knowledge building. The construction zone activity appeared through expressions of cognitive conflict and metacognition. Cognitive conflict was evident in the pupils´ words and involved questioning, doubting and disputing. The metacognitive activity emerged by thinking aloud, choosing the strategies, and negotiating the results. The pupils also coordinated their activity, allocated the responsibility, and systematized their work. The teacher assisted by preparing new themes for the pupils and by participating in the small group work. The teacher´s help during the small group sessions strengthened the pupils activity in the construction zone. The results showed that one can utilize the wide multidisciplinary basis of home economics, which includes scientific knowledge but also the knowledge derived from practical activity and experience. In this study practical activity was undertaken as a planning project the result of which was a plan or a new vision for the house planning situation. The study showed that the House Planning program was able to enhance the pupils´ social interaction and collaboration. The learning environment challenged the pupils in a way that could be a gateway to further developing their thinking skills. The method of analysis created in the study could be a potential tool for examining social interaction, construction zone activity, and knowledge building in other learning environments as well. Key words: home economics, house planning, classroom experiment, thinking skills,cognitive conflict, metacognition, social interaction, knowledge building

Helsingin kävelykeskustan suunnittelu ydinkeskustan kadunvarsiliikeyrittäjien näkökulmasta

Aiempien tutkimusten mukaan keskustayrittäjien kielteinen asenne on olennaisesti vaikeuttanut kävelykatujen toteuttamista kaupunkikeskustoissa. Yrittäjät pelkäävät ostokykyisten asiakkaiden kaikkoavan ja liikevaihtonsa pienenevän kävelykeskustauudistusten myötä. Yrittäjien kielteiset asenteet ovat usein myös painottuneet suuriin kaupunkeihin. Etenkin ydinkeskustassa sijaitsevat kadunvarsiliikeyrittäjät ovat kokeneet kävelykadut ongelmiksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on ydinkeskustan kadunvarsiliikeyrittäjien näkemys Helsingin kävelykeskustan suunnittelusta, millaisena ydinkeskustan kadunvarsiliikeyrittäjät näkevät sijaintikatunsa kävelykeskustan suunnittelupäämäärien kautta tarkasteltuna, ja onko kävelykatuyrittäjien ja kävelykatujen ulkopuolella sijaitsevien yrittäjien näkemysten välillä eroja. Taustana tälle tarkastellaan Helsingin kävelykeskustaa pohjoismaisessa kontekstissa, ja käydään läpi Helsingin kävelykeskustan suunnittelun ja rakentumisen historiaa ja päämääriä. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin ydinkeskustan kadunvarsiliikeyrittäjille tehdystä kyselystä, kävelykeskustoihin liittyvistä tutkimuksista ja selvityksistä, kaupunkisuunnitteluun ja -tutkimukseen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta, sanomalehtiartikkeleista, ydinkeskustassa tehdystä empiirisestä havainnoinnista ja kahdesta asiantuntijahaastattelusta. Kyselyaineistoa analysoidaan tutkimuksessa tilastollisten menetelmien avulla. Helsingin kävelykeskustan suunnittelu ja rakentuminen on ollut pitkällinen prosessi. Vuoden 1 989 kävelykeskustan periaatesuunnitelmasta on konkretisoitunut Kluuvikatu ja Mikonkatu. Keskustatunnelihanke on vaakalaudalla, minkä vuoksi kävelykeskustan uuden periaatesuunnitelman toteutuminen on epävarmaa. Kävelykeskustan rakentuminen kuitenkin etenee. Keskuskatu ja Kalevankadun itäpää muutetaan kävelykaduiksi ja ydinkeskustan jalankulkuympäristöä parannetaan ja kehitetään jatkuvasti. Tällä hetkellä kävelykeskustan suunnittelun painopiste on Aleksanterinkadun kortteleiden ympäristössä, ja suunnittelun tärkeimpiä päämääriä ovat viihtyisyyden, turvallisuuden, kaupallisen vetovoimaisuuden ja saavutettavuuden parantaminen. Kyselyyn vastanneiden yrittäjien mielestä kävelykeskustaa tulisi laajentaa, sillä laajemman kävelykeskustan nähdään kasvattavan liikevaihtoa ja lisäävän yleisesti ydinkeskustan vetovoimaa. Kävelykatuyrittäjien näkemykset kävelykeskustan suunnittelusta ja kehittämisestä olivat kävelykatujen ulkopuolisia yrittäjiä kielteisempiä. Em. yrittäjien asenteisiin vaikuttavat oletettavasti tutkituilla kävelykaduilla ilmenneet ongelmat. Kyse voi myös olla siitä, että uusien kävelykatujen rakentaminen haittaa kävelykatujen saavutettavuutta. Kadunvarsiliikeyrittäjien yleinen suhtautuminen kävelykeskustan kehittämiseen ja suunnittelupäämääriin on kuitenkin pääosin positiivista. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostavaa selvittää, onko muiden ydinkeskustassa toimivien yritysten, kuten esimerkiksi tavaratalojen ja kauppakeskusten johdon ja kiinteistösijoittajien ja -omistajien suhtautuminen kävelykeskustan kehittämiseen myös positiivista. Tämän lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää keskustan käyttäjien ja keskustassa asuvien asenteita kävelykeskustan suunnitteluun, ja verrata tuloksia tässä tutkimuksessa selvitettyihin kadunvarsiliikeyrittäjien näkemyksiin.

Proektirovanie perevodčeskih slovarej special'noj leksiki

The methodology of designing normative terminological products has been described in several guides and international standards. However, this methodology is not always applicable to designing translation-oriented terminological products which differ greatly from normative ones in terms of volume, function, and primary target group. This dissertation has three main goals. The first is to revise and enrich the stock of concepts and terms required in the process of designing an LSP dictionary for translators. The second is to detect, classify, and describe the factors which determine the characteristics of an LSP dictionary for translators and affect the process of its compilation. The third goal is to provide recommendations on different aspects of dictionary design. The study is based on an analysis of dictionaries, dictionary reviews, literature on translation-oriented lexicography, material from several dictionary projects, and the results of questionnaires. Thorough analysis of the concept of a dictionary helped us to compile a list of designable characteristics of a dictionary. These characteristics include target group, function, links to other resources, data carrier, list of lemmata, information about the lemmata, composition of other parts of the dictionary, compression of the data, structure of the data, and access structure. The factors which determine the characteristics of a dictionary have been divided into those derived from the needs of the intended users and those reflecting the restrictions of the real world (e.g. characteristics of the data carrier and organizational factors) and attitudes (e.g. traditions and scientific paradigms). The designer of a dictionary is recommended to take the intended users' needs as the starting point and aim at finding the best compromise between the conflicting factors. When designing an LSP dictionary, much depends on the level of knowledge of the intended users about the domain in question as well as their general linguistic competence, LSP competence, and lexicographic competence. This dissertation discusses the needs of LSP translators and the role of the dictionary in the process of translation of an LSP text. It also emphasizes the importance of planning lexicographic products and activities, and addresses many practical aspects of dictionary design.

Kansakunnan parhaaksi. : Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920 1940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena

This dissertation addresses the modernization process of Finnish hospital architecture between the First and Second World War, with focus on facilities explicitly designed for women and children, which as special hospitals reflect specialization, a distinct feature of the modern era. The facilities considered in the study are the Salus hospital, Dr. Länsimäki s women s hospital, the Folkhälsan in Svenska Finland association s child-care institute, the Helsinki Women s Clinic, the Viipuri Women s Hospital, the Helsinki Children s Clinic and the Children's Castle (Lastenlinna) in Helsinki. The study considers hospital architecture as an architectural, medical and social object of design. The theoretical starting point and perspective are the views of the French philosopher and historian Michel Foucault (1925 1983) concerning the relationship of bio-power and architecture. Underlying the construction of health-care facilities for women and children were not only the desire to help but also issues of population policy, social policies, training and professionalization. In this study, hospital architecture is interpreted as reflecting developments in medicine, while also producing and reinforcing discourses associated with the ideologies of the time of design and construction. The results of the present research provide new information on the field of hospital design. The design of hospitals was no longer the sole prerogative of architects. Instead, modern hospital design involved the collaboration and networking of experts in various fields. During the period studied, the pavilion system was incorporated in hospital architecture in the block system, which was regarded as a rational. Rationalization was implemented upon the conditions of medical work. This led to spatial design in accordance with medical practices, through which norms were reinforced and created. An important aspect of the material is that the requirements of light, air, openness and hygiene created architecture in glass of an x-ray character, strongly associated with the element of discipline. The alliance of hygiene and architecture became a strategy for controlling the behaviour and encounters of people, for producing pedagogical and moral hygiene, and for reinforcing class hygiene. The modern hospital building also had to meet the requirements of aesthetic hygiene. Health-care facilities designed for women and children became production-oriented machinery, instruments for producing a healthy population and for reinforcing medical discourses.

Achievement and Social Strategies and the Cumulation of Positive and Negative Experiences During Young Adulthood

These longitudinal studies focused on investigating young adults during transition into a new educational environment. The aims were to examine: (1) what kinds of achievement and social strategies young adults deploy, (2) whether the deployment of these strategies predicts people's success in their studies, their life events, their peer relationships, and their well-being, (3) whether young adults' success in dealing with educational transition (e.g. success in studies, life events, peer relationships and well-being) predict changes in their strategies and well-being, and (4) the associations between young adults' social strategies, interpersonal behaviour, person perception, and their peer relationships and satisfaction with them. The participants were students from Helsinki university and from two vocational institutes (the numbers ranging between 92 and 303). The results revealed that achievement and social strategies contributed to individuals' success in dealing with both the academic and interpersonal challenges of a new environment. Social strategies were also associated with online interpersonal behaviour and person perception, which mediated their impact on peer relationships. Achievement and social strategies changed as a result of environmental feedback. However, they also showed high stability, forming reciprocal and cumulative associations with the feedback the individuals received about their success in dealing with educational transition: the use of functional strategies, such as optimistic, defensive-pessimistic and planning-oriented strategies, increased their success, which in turn enhanced their well-being and further deployment of functional strategies. The opposite was true in the case of dysfunctional strategies, such as self-handicapping and avoidance. Key words : Achievement strategies, social strategies, transition, young adults, life events, sociometric status, social behaviour, person perception, well-being.

Learning challenges of NGOs in development : Co-operation of Finnish NGOs in Morogoro, Tanzania

Non-governmental organisations (NGOs) have gained an important role in development co-operation during the last two decades. The development funding channelled through NGOs has increased and the number of NGOs engaged in development activities, both North and South, has been growing. Supporting NGOs has been seen as one way to strengthen civil society in the South and to provide potential for enhancing more effective development than the state, and to exercise participatory development and partnership in their North-South relationships. This study focuses on learning in the co-operation practices of small Finnish NGOs in Morogoro, Tanzania. Drawing on the cultural-historical activity theory and the theory of expansive learning, in this study I understand learning as a qualitative change in the actual co-operation practices. The qualitative change, for its part, emerges out of attempts to deal with the contradictions in the present activity. I use the concept of developmental contradiction in exploring the co-operation of the small Finnish NGOs with their Tanzanian counterparts. Developmental contradiction connects learning to actual practice and its historical development. By history, in this study I refer to multiple developmental trajectories, such as trajectories of individual participants, organisations, co-operation practices and the institutional system in which the NGO-development co-operation is embedded. In the empirical chapters I explore the co-operation both in the development co-operation projects and in micro-level interaction between partners taking place within the projects. I analyse the perceptions of the Finnish participants about the different developmental trajectories, the tensions, inclusions and exclusions in the evolving object of co-operation in one project, the construction of power relations in project meetings in three projects, and the collision of explicated partnership with the emerging practice of trusteeship in one project. On the basis of the empirical analyses I elaborate four developmental contradictions and learning challenges for the co-operation. The developmental contradictions include: 1) implementing a ready-made Finnish project idea vs. taking the current activities of Tanzanian NGO as a starting point; 2) gaining experiences and cultural interaction vs. access to outside funding; 3) promoting the official tools of development co-operation in training vs. use of tools and procedures taken from the prior activities of both partners in actual practice; and 4) asymmetric relations between the partners vs. rhetoric of equal partnership. Consequently, on the basis of developmental contradictions four learning challenges are suggested: a shift from legitimation of Finnish ideas to negotiation, transcending the separate objects and finding a partly joint object, developing locally shared tools for the co-operation, and identification and reflection of the power relations in the practice of co-operation. Keywords: activity theory; expansive learning; NGO development co-operation; partnership; power

Exploring Problem Decomposition in Conceptual Design

Design embraces several disciplines dedicated to the production of artifacts and services. These disciplines are quite independent and only recently has psychological interest focused on them. Nowadays, the psychological theories of design, also called design cognition literature, describe the design process from the information processing viewpoint. These models co-exist with the normative standards of how designs should be crafted. In many places there are concrete discrepancies between these two in a way that resembles the differences between the actual and ideal decision-making. This study aimed to explore the possible difference related to problem decomposition. Decomposition is a standard component of human problem-solving models and is also included in the normative models of design. The idea of decomposition is to focus on a single aspect of the problem at a time. Despite its significance, the nature of decomposition in conceptual design is poorly understood and has only been preliminary investigated. This study addressed the status of decomposition in conceptual design of products using protocol analysis. Previous empirical investigations have argued that there are implicit and explicit decomposition, but have not provided a theoretical basis for these two. Therefore, the current research began by reviewing the problem solving and design literature and then composing a cognitive model of the solution search of conceptual design. The result is a synthetic view which describes recognition and decomposition as the basic schemata for conceptual design. A psychological experiment was conducted to explore decomposition. In the test, sixteen (N=16) senior students of mechanical engineering created concepts for two alternative tasks. The concurrent think-aloud method and protocol analysis were used to study decomposition. The results showed that despite the emphasis on decomposition in the formal education, only few designers (N=3) used decomposition explicitly and spontaneously in the presented tasks, although the designers in general applied a top-down control strategy. Instead, inferring from the use of structured strategies, the designers always relied on implicit decomposition. These results confirm the initial observations found in the literature, but they also suggest that decomposition should be investigated further. In the future, the benefits and possibilities of explicit decomposition should be considered along with the cognitive mechanisms behind decomposition. After that, the current results could be reinterpreted.

Mediapolulla - Kasvatustieteellistä ja teknisen alan osaamista yhdistämässä : Opiskelijoiden yhteistyö ja oppiminen tieto- ja viestintätekniikkaprojektissa

The study concentrated on interdisciplinary teamwork of students in Helsinki University Department of Education and Helsinki University of Technology. Students worked in small interdisciplinary groups (n 12) to plan and teach in an information- and communication technology (ICT) club in elementary schools. The focus of the study was co-operation in the student groups and students learning experiences. Theoretical background of the study consists of theories of collaboration and socially shared cognition. Study was an qualitative case study and the data was collected with individual focus interviews and learning diaries. The data was categorised and the connections between categories were analysed with a table. Shared cognition appeared as a form of distribution of tasks and in the actual processes of shared expertise. The tasks were shared according to students expertise. Processes of shared expertise were joint knowledge building, integration of interests, awareness and exploitation of others expertise and allowing freedom for others to use their expertise. Additionally expression of ones own views and setting an example to others were one sided sharing of expertise. Students of technology were responsible of technical issues and the responsibility sphere of educational science students was more fragmented. For instance they concentrated in taking children s abilities into consideration. The sphere of shared cognition included also the need for tutoring and learning from others. Usually students did not directly learn from representative of other discipline, instead the learning for instance of social skills happened indirectly. Learning was fostered if learning was set as a goal and prevented if the differences in expertise were too minor. Sharing of cognition was prevented if co-operation was too problematic. Co-operation was usually successful. Good planning, good person chemistry and appreciation of expertise of others promoted success. Problems caused by different backgrounds were usually slight. Successful interaction was complementary and equal. Groups were usually able to circumvent problems in communication and use of justification in discussion promoted co-operation. When comparing the groups in the scope of the study, two were found to be notably opposed and the other groups located between these extreme cases, but the elements of success prevailed. Learning experiences concentrated on social skills, project management, school world and ICT. Essential was achieved field experience and observation of ones own capabilities. In organisation of student interdisciplinary co-operation is important to ensure sufficient differences in expertise and guide students to gain complementary interaction and appropriate setting of goals. Interdisciplinary field project prepared students to face the demands of

Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton jäsenten käsitykset työstä ja kvalifikaatioista sekä näissä tapahtuvista muutoksista

Tutkimuksessa selvitettiin teemahaastatteluiden avulla Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliiton (SMFL) jäsenten käsityksiä työstä ja heidän työssä tarvitsemista kvalifikaatioista. Kvalifikaatiolla tai pätevyydellä tarkoitettiin työssä tarvittavia tietoja ja taitoja. Työllä tarkoitettiin asiantuntijoiden työtehtäviä, jonka lisäksi työtä tarkasteltiin toimintajärjestelmän käsitteen avulla huomioiden työvälineet, työn kohde sekä työhön liittyvä yhteistyö ja työnjako. Lisäksi kartoitettiin käsityksiä työssä tapahtuvista muutoksista sekä niistä seuraavista kvalifikaatiovaatimuksista. Tutkimuksen näkökulmana oli kontekstuaalisuus, mikä ilmeni tutkimuksessa mm. siten, että kvalifikaatioita ja kvalifikaatiovaatimuksia tarkasteltiin suhteessa laajempaan yhteyteen. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. Mikä on jäsenten käsitys nykyisestä työstään? 1.1. Mitkä ovat jäsenten päätehtävät työssään? 1.2. Millaisia kvalifikaatioita työtehtävissä tarvitaan? 2. Millainen käsitys jäsenillä on työn muutoksesta? 2.1. Millaisia muutoksia työssä tapahtuu tulevaisuudessa? 2.2. Miten muutokset heijastuvat jäsenten kvalifikaatiovaatimuksiin? Tutkimuksessa haastateltiin 12 SMFL:n jäsentä. Tutkimusmenetelmänä oli sisällönerittely. Haastateltujen käsitykset työtehtävistään jaoteltiin kuuteen ryhmään. Työtehtävissä korostuivat mm. ennakointi, tutkimus- ja kehitystyö, atk-suunnittelu sekä esimies- ja koulutustehtävät. Haastateltujen työssä tarvitsemat kvalifikaatiot liittyivät tekniikkaan ja työvälineisiin sekä asiakkaiden ja työtovereiden kanssa toimimiseen. Lisäksi he tarvitsivat työssään ongelmanratkaisutaitoja, loogista ajattelukykyä ja tietojen soveltamistaitoa. Jäsenten käsityksissä työstä ja kvalifikaatioista heijastui asiantuntijuuden arvostaminen sekä halu toimia haastavissa ja vaihtelevissa tehtävissä. Työssä tapahtuvia muutoksia on paljon, joista selkeimmät liittyivät tekniseen muutokseen. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan vaikuta työhön tai siinä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin. Kvalifikaatiovaatimuksiin liittyen korostettiin erityisesti osaamisten monipuolistamista ja laajentamista ja toisaalta tietojen erikoistamista. Tiedot ja taidot vanhenevat nopeasti, minkä vuoksi jatkuva ja elinikäinen opiskelu on tärkeää. Avainsanat: Työ, työelämä, kvalifikaatiot, kvalifikaatiovaatimukset, pätevyys, osaamiset, asiantuntijuus, muutokset Keywords: Work, work life, qualifications, qualification requirements, competence, skills, expertise, changes

Muusikon mentaaliharjoittelu : Konsertoivan ja opettavan pianistin mentaaliharjoittelu

This research explores the foci, methods and processes of mental training by pianists who are active as performers and teachers. The research is based on the concept of mental training as a solely mental mode of practising. Musician s mental training takes place without an instrument or the physical act of playing. The research seeks answers to questions: 1) What are the foci of a pianist s mental training? 2) How does a pianist carry out the mental training? 3) What does mental training in music entail as a process? The research approach is qualitative, and the materials were gathered from thematic interviews. The aim of practising is always an improved result both in the act of playing and the performance. Mental training by a pianist is collaboration between technical, auditory, visual, kinaesthetic and affective factors. Also interpretation, memory and overcoming stage fright are needed. Technical, cognitive and performance skills are involved. According to the results of this research, mental training is a goal-oriented activity which can have an impact on all of these factors. Without a musical inner ear and its functionality, true musicianship cannot exist. One particular result of this research is the conceptualisation of opening up the inner ear. Auditory exercises and internally playing mental images are essential elements of the mental practice of a musician. Visual images, such as a picture of music notation or a performance event, are the point of focus for musicians who find visual images to be the easiest to realise. When developing technical skills by using mental training, it is important to focus on the technically most difficult sections. It is also necessary to focus on the holistic experiencing of the performance situation. By building on positive energies and strengths, the so-called psyching up may be the most important element in mental training. Based on the results of this research, a synthesis is outlined of the music event as an activity process, built on representations and schemes. Mental training aims at the most ideal possible act of playing and the creation of a musical event; these are achieved by focussing on various mental images produced by the different senses, together with concrete practising. Mental training in sports and in music share common factors. Both modes of practising, mental as well as physical, involve three important elements: planning, realisation and evaluation of the practice. In music, however, the goal is an artistic end result which does not often apply to an athletic event. Keywords: Mental training in music, auditory imagining, visualisation, kinaesthetic-mental experience, mastery of the psyche