Oral Cancer in Tehran, Iran: An approach for understanding disease burden

Suusyöpä Teheranissa, Iranissa 1993-2003 Tämän väitöskirjan tavoitteena oli kuvata suusyövän yleisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä Teheranissa, Iranissa tutkimalla suusyöpäpotilaita, suusyöpäkasvainten ominaisuuksia, potilaille tehtyjä diagnooseja ja niiden viivästymistä sekä heidän selviytymistä sairaudestaan. Suusyöpäkasvainten tietoja kerättiin 1042 suusyöpäpotilaalta. Nämä tiedot kerättiin 30 suurimman Teheranilaissairaalan potilaskortistoista vuosien 1993-2003 ajalta. Eloonjäämisanalyysiä varten tiedot kerättiin vuosien 1996-2003 arkistoista 470 suusyöpä- ja 82 huulisyöpäpotilaan osalta ja heitä seurattiin vuoden 2005 loppuun. Potilaan kokemien ensioireiden ja lopullisen syöpädiagnoosin välistä viivettä varten kerättiin tiedot Teheranilaisista sairaaloista 100 peräkkäisen suusyöpäpotilaan tiedoista vuosien 2004-2006 välillä. Ns diagnostinen viive jaettiin kahteen osaan: 1) ensioireiden ja ensimmäisen sitä seuranneen lääkärikäynnin väli ja 2) ensimmäisen lääkärikäynnin ja lopullisen diagnoosin välinen ero. Useimmat suusyövät olivat pitkälle edenneitä diagnoosin tekemisen hetkellä, kasvain oli siis yli 4 senttimetriä halkaisijaltaan ja/tai kaulan alueen imusolmukkeissa oli jo etäpesäkkeitä. Eloonjäämistodennäköisyys viiden vuoden aikavälillä oli suusyöpäpotilaille 30% ja huulisyöpäpotilaille 62%, mitkä olivat merkittävästi alempia kuin yleisesti länsimaissa vastaavat luvut. Tämä tutkimus osoitti, että keskimääräinen diagnostinen viive oli korkea (7,2 kk, SD 7,5), erityisesti kun niitä verrataan kehittyneimpien terveydenhuoltojärjestelmien vastaaviin tietoihin. Yleensä potilaasta aiheutuva viive oli huomattavan suuri ensioireiden ja lopullisen diagnoosin välisestä ajasta. Tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen pohjalta on perusteltua esittää kehitettäväksi ennaltaehkäisevä tiedotusohjelma, jossa kansalaiset voisivat saada enemmän tietoa suusyövästä, sen ensioireista jotta he hakeutuisivat aikaisemmin hoitoon. Lisäksi terveydenhoitohenkilöstöä, erityisesti hammaslääkärejä ja suuhygienistejä tulisi kouluttaa varhaisen diagnoosin tekemiseksi, jotta Iranissa tehtävien suusyöpähoitojen lopputulokset paranisivat.

Mammographic mass-screening and future breast cancer burden in Finland

A population-based early detection program for breast cancer has been in progress in Finland since 1987. According to regulations during the study period 1987-2001, free of charge mammography screening was offered every second year to women aged 50-59 years. Recently, the screening service was decided to be extended to age group 50-69. However, the scope of the program is still frequently discussed in public and information about potential impacts of mass-screening practice changes on future breast cancer burden is required. The aim of this doctoral thesis is to present methodologies for taking into account the mass-screening invitation information in breast cancer burden predictions, and to present alternative breast cancer incidence and mortality predictions up to 2012 based on scenarios of the future screening policy. The focus of this work is not on assessing the absolute efficacy but the effectiveness of mass-screening, and, by utilizing the data on invitations, on showing the estimated impacts of changes in an existing screening program on the short-term predictions. The breast cancer mortality predictions are calculated using a model that combines incidence, cause-specific and other cause survival on individual level. The screening invitation data are incorporated into modeling of breast cancer incidence and survival by dividing the program into separate components (first and subsequent rounds and years within them, breaks, and post screening period) and defining a variable that gives the component of the screening program. The incidence is modeled using a Poisson regression approach and the breast cancer survival by applying a parametric mixture cure model, where the patient population is allowed to be a combination of cured and uncured patients. The patients risk to die from other causes than breast cancer is allowed to differ from that of a corresponding general population group and to depend on age and follow-up time. As a result, the effects of separate components of the screening program on incidence, proportion of cured and the survival of the uncured are quantified. According to the predictions, the impacts of policy changes, like extending the program from age group 50-59 to 50-69, are clearly visible on incidence while the effects on mortality in age group 40-74 are minor. Extending the screening service would increase the incidence of localized breast cancers but decrease the rates of non-localized breast cancer. There were no major differences between mortality predictions yielded by alternative future scenarios of the screening policy: Any policy change would have at the most a 3.0% reduction on overall breast cancer mortality compared to continuing the current practice in the near future.