Oral Cancer in Tehran, Iran: An approach for understanding disease burden

Suusyöpä Teheranissa, Iranissa 1993-2003 Tämän väitöskirjan tavoitteena oli kuvata suusyövän yleisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä Teheranissa, Iranissa tutkimalla suusyöpäpotilaita, suusyöpäkasvainten ominaisuuksia, potilaille tehtyjä diagnooseja ja niiden viivästymistä sekä heidän selviytymistä sairaudestaan. Suusyöpäkasvainten tietoja kerättiin 1042 suusyöpäpotilaalta. Nämä tiedot kerättiin 30 suurimman Teheranilaissairaalan potilaskortistoista vuosien 1993-2003 ajalta. Eloonjäämisanalyysiä varten tiedot kerättiin vuosien 1996-2003 arkistoista 470 suusyöpä- ja 82 huulisyöpäpotilaan osalta ja heitä seurattiin vuoden 2005 loppuun. Potilaan kokemien ensioireiden ja lopullisen syöpädiagnoosin välistä viivettä varten kerättiin tiedot Teheranilaisista sairaaloista 100 peräkkäisen suusyöpäpotilaan tiedoista vuosien 2004-2006 välillä. Ns diagnostinen viive jaettiin kahteen osaan: 1) ensioireiden ja ensimmäisen sitä seuranneen lääkärikäynnin väli ja 2) ensimmäisen lääkärikäynnin ja lopullisen diagnoosin välinen ero. Useimmat suusyövät olivat pitkälle edenneitä diagnoosin tekemisen hetkellä, kasvain oli siis yli 4 senttimetriä halkaisijaltaan ja/tai kaulan alueen imusolmukkeissa oli jo etäpesäkkeitä. Eloonjäämistodennäköisyys viiden vuoden aikavälillä oli suusyöpäpotilaille 30% ja huulisyöpäpotilaille 62%, mitkä olivat merkittävästi alempia kuin yleisesti länsimaissa vastaavat luvut. Tämä tutkimus osoitti, että keskimääräinen diagnostinen viive oli korkea (7,2 kk, SD 7,5), erityisesti kun niitä verrataan kehittyneimpien terveydenhuoltojärjestelmien vastaaviin tietoihin. Yleensä potilaasta aiheutuva viive oli huomattavan suuri ensioireiden ja lopullisen diagnoosin välisestä ajasta. Tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen pohjalta on perusteltua esittää kehitettäväksi ennaltaehkäisevä tiedotusohjelma, jossa kansalaiset voisivat saada enemmän tietoa suusyövästä, sen ensioireista jotta he hakeutuisivat aikaisemmin hoitoon. Lisäksi terveydenhoitohenkilöstöä, erityisesti hammaslääkärejä ja suuhygienistejä tulisi kouluttaa varhaisen diagnoosin tekemiseksi, jotta Iranissa tehtävien suusyöpähoitojen lopputulokset paranisivat.

Oral Cancer in Tehran, Iran: An approach for understanding disease burden. The present study investigated the burden of oral cancer in Tehran, Iran in terms of patient and tumour characteristics, survival rate, and delay in diagnosis, with the main focus on oral cavity cancers. For exploring the characteristics of malignant oral tumours, data were obtained from records of 1042 patients diagnosed with invasive oral cancers during 1993-2003 in 30 major hospitals in Tehran, and analysed in three groups: tumours of the lips, oral cavity, and major salivary glands. For survival analysis, 470 primary oral cavity and 82 lip cancer patients diagnosed during 1996-2003 were followed from the date of diagnosis to late 2005. To assess the time elapsed between patients’ first awareness of symptoms and the final diagnosis (diagnostic delay) 100 consecutive patients with primary squamous cell carcinoma (SCC) of the oral cavity who were referred to three university hospitals in Tehran during September 2004 to September 2006 were studied. Diagnostic delay was analysed in two phases: 1) time from onset of symptoms to the patient’s first professional visit (patient delay) and 2) time from the first professional visit to the final diagnosis (professional delay). At the time of diagnosis, most oral cavity cancer patients were at advanced stages. The overall five-year survival rates of patients with oral cavity and lip cancer were 30% and 62%, lower than rates reported from western countries. Oral cancer patients’ survival was negatively associated with the tumour stage at diagnosis. The findings of this study revealed that the mean diagnostic delay was high (7.2 months, SD 7.5), in particular, higher than that reported from developed countries. In general, “patient delay” constitutes a substantial part of the total time elapsed between the onset of symptoms and diagnosis. Based on the findings of this study, developing preventive programmes that focus on raising public awareness about the signs and symptoms of oral cancer is essential in promoting earlier diagnosis. In addition, health care professionals, especially dentists and oral hygienists, should be empowered to improve early diagnosis and gain better treatment outcomes for oral cancer patients in Tehran, Iran.