Sisustaminen on kuin käsialaa : Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla

"Interior Design is Like Handwriting." Carin Bryggman and Lasse Ollinkari as Interior Designers in the 1940s and 1950s My dissertation deals with the emergence of the interior designer's profession in Finland with focus on the 1940s and 1950s, the postwar years of reconstruction and modernism, as the historical context. The topic is addressed at both the collective and individual levels. Specific subjects of study are the training of interior designers (also known as interior architects), the association of Finnish interior architects (Sisustusarkkitehdit SIO), the professional field and its public image and two leading designers, Carin Bryggman (1920 1993) and Lasse Ollinkari (1921 1993). Though respected figures within the field, Bryggman and Ollinkari have otherwise remained little known and studied. My study presents a great deal of new empiria. The main materials consist of the documents of related institutions and the archives of Bryggman and Ollinkari, in which drawings and photographs figure prominently. The drawings illustrate in a new way the variety of professional tasks in the field. My results are also based on a large body of interviewed material. The materials are approached from two theoretical perspectives, with gender and margins as core concepts from the perspective of women's studies. The even gender division of Finnish interior designers revealed a difference with regard to neighbouring occupations and other countries. I claim that the division of tasks was not defined by gender. The second theoretical basis is the sociological study of professions. The high professional status achieved by interior designers is shown by the fact that of the many related titles in Finnish and Swedish, such as "furniture draughtsman" or "interior artist", interior architect became the established one, despite opposition from architects. My hypothesis that the professionalization of interior designers took place during the two postwar decades proved to be correct. The profession emerged through specialized education and became established with the founding of its own professional organization. From the outset, the goal was to mark a distinction between professionals of interior and furniture design and other designers and architects. Interior designers became a strong and successful modern professional group, involved in a wide range of projects from objects to interiors. Keywords: interior designers, interior architects, interior art, occupations, gender, professions, interior design, furniture, home, public space, Carin Bryggman, Lasse Ollinkari, the Sisustusarkkitehdit SIO association, 1940s and 1950s, reconstruction, modernism.

Suomen ja Liettuan kielen nominaalimuodoista : vertaileva näkökulma

Tämän maisterintutkielman tutkimusalueena on liettuan kielioppi. Liettua on yksi vanhakantaisimmista yhä puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä, joiden balttilaiseen ryhmään kuuluu sen ohella enää ainoastaan latvia. Liettuan kieli on Suomessa varsin tuntematon, vaikka valtaosa sen puhujista asuu täältä verrattain lyhyen matkan päässä. Siitä ei tätä kirjoitettaessa ole ilmestynyt suomen kielellä juuri muuta oppimateriaalia kuin yksi suppeahko asiointisanasto ja pieni sanakirja. Mitään varsinaista oppikirjaa tai kielioppia ei ole kirjoitettu. Tämän työn yhtenä tarkoituksena onkin siten paikata kielen melkoista suomeksi painetun oppimateriaalin puutetta. Työn varsinaiseksi tutkimuskohteeksi on otettu osa suomen ja liettuan kielten verbijärjestelmästä – nominaalimuodot ja niiden käyttö. Nominaalimuodoilla tarkoitetaan ei-finiittisiä verbimuotoja, jotka eivät voi yksinään esiintyä lauseen predikaattina ja joita käytetään nimensä mukaisesti nominien tavoin. Työssä luodaan ensinnä verrattain laaja katsaus suomen kielen infinitiiveihin ja partisiippeihin, minkä jälkeen siirrytään perusteellisesti tarkastelemaan liettuan kielen tärkeimpiä nominaalimuotoja: infinitiiviä, partisiippia, puolipartisiippia, adverbiaalipartisiippia ja supiinia. Tarkastelun pääpaino kohdistuu partisiippeihin. Yhtenä työn tavoitteista on esitellä, mitä eri nominaalimuotoja kielissä esiintyy, miten ne muodostetaan ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Tämän lisäksi työhön sisältyy vertaileva näkökulma: siinä halutaan selvittää, millaisia tärkeimpiä yhtäläisyyksiä ja eroja kielten nominaalimuotojen välillä esiintyy. Käytetty lähestymistapa on siten kontrastiivinen eli kielten synkroniseen vertailuun perustuva. Kielten nominaalimuotojen välisten erojen ja yhteisten piirteiden valaisemiseksi työhön on sisällytetty molemmilla kielillä runsaasti esimerkkejä ja muotojen muodostamissääntöjä kuvaavia taulukoita. Suomen kielen osalta työn tärkeimpinä lähteinä ovat Nykysuomen käsikirja ja Iso suomen kielioppi. Liettuan verbimuotoja kuvaavat taulukot ja lisäksi monet esimerkkilauseista perustuvat puolestaan Liettuan kielen instituutin julkaisemaan teokseen Dabartinės lietuvių kalbos gramatika. Työn loppuosassa on laajahko liettuankielinen tiivistelmä, joka tekee työstä käyttökelpoisen myös liettuaa äidinkielenään puhuvalle, suomen kielestä kiinnostuneelle henkilölle. Tehtyjen vertailujen tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että suomen kielen nominaalimuodoista infinitiivien käyttöalue on liettuan infinitiivin sovellusaluetta laajempi. Erityisesti suomen toisen ja kolmannen infinitiivimuodon eri käyttötarkoituksia kohti löytyy liettuan kielestä useita eri nominaalimuotoja. Sen sijaan suomen I ja II partisiippi sekä liettuan partisiippi ovat verrattain usein käyttötavoiltaan toisiaan muistuttavia. Avainsanat: liettuan kieli, verbit, nominaalimuodot, vertaileva kielentutkimus

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types : a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat pruduction

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types: a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat production. This research project in environmental geology has arisen out of an observed need to be able to predict more accurately the loading of watercourses with detrimental organic substances and nutrients from already existing and planned peat production areas, since the authorities capacity for insisting on such predictions covering the whole duration of peat production in connection with evaluations of environmental impact is at present highly limited. National and international decisions regarding monitoring of the condition of watercourses and their improvement and restoration require more sophisticated evaluation methods in order to be able to forecast watercourse loading and its environmental impacts at the stage of land-use planning and preparations for peat production.The present project thus set out from the premise that it would be possible on the basis of existing mire and peat data properties to construct estimates for the typical loading from production mires over the whole duration of their exploitation. Finland has some 10 million hectares of peatland, accounting for almost a third of its total area. Macroclimatic conditions have varied in the course of the Holocene growth and development of this peatland, and with them the habitats of the peat-forming plants. Temperatures and moisture conditions have played a significant role in determining the dominant species of mire plants growing there at any particular time, the resulting mire types and the accumulation and deposition of plant remains to form the peat. The above climatic, environmental and mire development factors, together with ditching, have contributed, and continue to contribute, to the existence of peat horizons that differ in their physical and chemical properties, leading to differences in material transport between peatlands in a natural state and mires that have been ditched or prepared for forestry and peat production. Watercourse loading from the ditching of mires or their use for peat production can have detrimental effects on river and lake environments and their recreational use, especially where oxygen-consuming organic solids and soluble organic substances and nutrients are concerned. It has not previously been possible, however, to estimate in advance the watercourse loading likely to arise from ditching and peat production on the basis of the characteristics of the peat in a mire, although earlier observations have indicated that watercourse loading from peat production can vary greatly and it has been suggested that differences in peat properties may be of significance in this. Sprinkling is used here in combination with simulations of conditions in a milled peat production area to determine the influence of the physical and chemical properties of milled peats in production mires on surface runoff into the drainage ditches and the concentrations of material in the runoff water. Sprinkling and extraction experiments were carried out on 25 samples of milled Carex (C) and Sphagnum (S) peat of humification grades H 2.5 8.5 with moisture content in the range 23.4 89% on commencement of the first sprinkling, which was followed by a second sprinkling 24 hours later. The water retention capacity of the peat was best, and surface runoff lowest, with Sphagnum and Carex peat samples of humification grades H 2.5 6 in the moisture content class 56 75%. On account of the hydrophobicity of dry peat, runoff increased in a fairly regular manner with drying of the sample from 55% to 24 30%. Runoff from the samples with an original moisture content over 55% increased by 63% in the second round of sprinkling relative to the first, as they had practically reached saturation point on the first occasion, while those with an original moisture content below 55% retained their high runoff in the second round, due to continued hydrophobicity. The well-humified samples (H 6.5 8.5) with a moisture content over 80% showed a low water retention capacity and high runoff in both rounds of sprinkling. Loading of the runoff water with suspended solids, total phosphorus and total nitrogen, and also the chemical oxygen demand (CODMn O2), varied greatly in the sprinkling experiment, depending on the peat type and degree of humification, but concentrations of the same substances in the two sprinklings were closely or moderately closely correlated and these correlations were significant. The concentrations of suspended solids in the runoff water observed in the simulations of a peat production area and the direct surface runoff from it into the drainage ditch system in response to rain (sprinkling intensity 1.27 mm/min) varied c. 60-fold between the degrees of humification in the case of the Carex peats and c. 150-fold for the Sphagnum peats, while chemical oxygen demand varied c. 30-fold and c. 50-fold, respectively, total phosphorus c. 60-fold and c. 66-fold, total nitrogen c. 65-fold and c. 195-fold and ammonium nitrogen c. 90-fold and c. 30-fold. The increases in concentrations in the runoff water were very closely correlated with increases in humification of the peat. The correlations of the concentrations measured in extraction experiments (48 h) with peat type and degree of humification corresponded to those observed in the sprinkler experiments. The resulting figures for the surface runoff from a peat production area into the drainage ditches simulated by means of sprinkling and material concentrations in the runoff water were combined with statistics on the mean extent of daily rainfall (0 67 mm) during the frost-free period of the year (May October) over an observation period of 30 years to yield typical annual loading figures (kg/ha) for suspended solids (SS), chemical oxygen demand of organic matter (CODmn O2), total phosphorus (tot. P) and total nitrogen (tot. N) entering the ditches with respect to milled Carex (C) and Sphagnum (S) peats of humification grades H 2.5 8.5. In order to calculate the loading of drainage ditches from a milled peat production mire with the aid of these annual comparative values (in kg/ha), information is required on the properties of the intended production mire and its peat. Once data are available on the area of the mire, its peat depth, peat types and their degrees of humification, dry matter content, calorific value and corresponding energy content, it is possible to produce mutually comparable estimates for individual mires with respect to the annual loading of the drainage ditch system and the surrounding watercourse for the whole service life of the production area, the duration of this service life, determinations of energy content and the amount of loading per unit of energy generated (kg/MWh). In the 8 mires in the Köyhäjoki basin, Central Ostrobothnia, taken as an example, the loading of suspended solids (SS) in the drainage ditch networks calculated on the basis of the typical values obtained here and existing mire and peat data and expressed per unit of energy generated varied between the mires and horizons in the range 0.9 16.5 kg/MWh. One of the aims of this work was to develop means of making better use of existing mire and peat data and the results of corings and other field investigations. In this respect combination of the typical loading values (kg/ha) obtained here for S, SC, CS and C peats and the various degrees of humification (H 2.5 8.5) with the above mire and peat data by means of a computer program for the acquisition and handling of such data would enable all the information currently available and that deposited in the system in the future to be used for defining watercourse loading estimates for mires and comparing them with the corresponding estimates of energy content. The intention behind this work has been to respond to the challenge facing the energy generation industry to find larger peat production areas that exert less loading on the environment and to that facing the environmental authorities to improve the means available for estimating watercourse loading from peat production and its environmental impacts in advance. The results conform well to the initial hypothesis and to the goals laid down for the research and should enable watercourse loading from existing and planned peat production to be evaluated better in the future and the resulting impacts to be taken into account when planning land use and energy generation. The advance loading information available in this way would be of value in the selection of individual peat production areas, the planning of their exploitation, the introduction of water protection measures and the planning of loading inspections, in order to achieve controlled peat production that pays due attention to environmental considerations.

Tiede ja tutkijan sosiaalinen vastuu : Joseph Ben-Davidin, Roger Sperryn ja Knut Erik Tranøyn käsitykset tieteestä ja tutkijan sosiaalisesta vastuusta

Science and the Scientist's Social Responsibility. Joseph Ben-David's, Roger Sperry's and Knut Erik Tranøy's Views of Science and the Scientist's Social Responsibility The aim of the study was to investigate, whether or not there is any connection between Jewish sociologist Joseph Ben-David's, American neuroscientist Roger Sperry's and Norwegian philosopher Knut Erik Tranøy's views of science and views of the scientist's social responsibility. The sources of information were their writings concerning this topic. Ben-David has a classical view of science. He thinks that the Mertonian norms of scientific activity, first written in 1942, are still valid in modern science. With the help of these norms Ben-David defends the view that science is morally neutral. Ben-David thinks that a scientist has a limited social responsibility. A scientist only reports on the new results, but he is not responsible for applying the results. In any case Ben-David's ideas are no longer valid. Sperry has a scientistic view of science. According to Sperry, science is the source of moral norms and also the best guide for moral action. The methods of natural sciences "show" how to solve moral problems. A scientist's personal views of science and social responsibility are not important. However Sperry's view is very problematic on the ethical side. Tranøy stresses the scientist's social responsibility. A scientist has common norms with the society from with he or she comes. This is why a scientist has the right, and also the responsibility, to discuss social and ethical questions between science and society. Tranøy's view has some ethical and practical problems, but it is valid in principle. Finally, Ben-David's, Sperry's and Tranøy's views of both science and the scientist's social responsibility have a connection: the view of science corresponds to the certain view of scientist's social responsibility. The result of this study is: Ben-David's, Sperry's and Tranøy's view of science have an ethical starting point as its fundamental presupposition, which include certain views of scientific knowledge, good and the scientist's ethical responsibilities. The connection between Ben-David's, Sperry's and Tranøy's views of science and views of the scientist's social responsibility means that their views of epistemology, meta-ethics and the scientist's ethical responsibilities have a connection to their views of the scientist's social responsibility. The results of this study can help the scientific community to organize the social responsibility of a scientist and deepen the conversation concerning the scientist's social responsibility.

NORDEK : A Plan for Increased Nordic Economic Co-operation and Integration 1968-1970

For the first time the attempt of Denmark, Finland, Norway and Sweden to increase Nordic economic co-operation and integration (NORDEK 1968-1970) is analysed by using records from the four governments archives and interviews with central actors participating. A dominating argument has until now been that dynamics in Nordic economic integration is different from dynamics in European integration. This archive based study disproves the myth however of ideological Nordism and of short term political developments outside Norden as most important for the NORDEK initiative. The NORDEK initiative was actually more a consequence of a long term socioeconomic and socio-political path dependant process. The study also disproves the myth that the NORDEK plan was a political and ideological symbol without socioeconomic substance. The purpose with NORDEK was to create a better basis for generating economic growth and social welfare. The proposed NORDEK institutions were therefore developed to promote economic progress. The study finally shows that the NORDEK failure in 1970 was not a result of lacking economic rationale or incompatible economic interests. The failure was a result of a power struggle in Finnish domestic policy and lacking political will in the other Nordic countries to continue without Finland.

Ecological communities in variable environments : dynamics and diversity under coloured environmental stochasticity

While environmental variation is an ubiquitous phenomenon in the natural world which has for long been appreciated by the scientific community recent changes in global climatic conditions have begun to raise consciousness about the economical, political and sociological ramifications of global climate change. Climate warming has already resulted in documented changes in ecosystem functioning, with direct repercussions on ecosystem services. While predicting the influence of ecosystem changes on vital ecosystem services can be extremely difficult, knowledge of the organisation of ecological interactions within natural communities can help us better understand climate driven changes in ecosystems. The role of environmental variation as an agent mediating population extinctions is likely to become increasingly important in the future. In previous studies population extinction risk in stochastic environmental conditions has been tied to an interaction between population density dependence and the temporal autocorrelation of environmental fluctuations. When populations interact with each other, forming ecological communities, the response of such species assemblages to environmental stochasticity can depend, e.g., on trophic structure in the food web and the similarity in species-specific responses to environmental conditions. The results presented in this thesis indicate that variation in the correlation structure between species-specific environmental responses (environmental correlation) can have important qualitative and quantitative effects on community persistence and biomass stability in autocorrelated (coloured) environments. In addition, reddened environmental stochasticity and ecological drift processes (such as demographic stochasticity and dispersal limitation) have important implications for patterns in species relative abundances and community dynamics over time and space. Our understanding of patterns in biodiversity at local and global scale can be enhanced by considering the relevance of different drift processes for community organisation and dynamics. Although the results laid out in this thesis are based on mathematical simulation models, they can be valuable in planning effective empirical studies as well as in interpreting existing empirical results. Most of the metrics considered here are directly applicable to empirical data.

Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet

Katsaus on osa ympäristöministeriön rahoittamaa tutkimusta Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet kaavoituksessa, jonka tavoitteena on selvittää suomalaisten maankäytön konfliktien piirteitä ja ratkaisumahdollisuuksia maankäytön suunnittelussa. Katsauksessa esitellään konflikteihin ja niiden ratkaisuun ja hallintaan liittyvää tutkimusta. Tavoitteena on löytää maankäytön konflikteja jäsentäviä määritelmiä ja näkökulmia, joiden pohjalta voidaan lähestyvä käytännöllisiä konfliktinratkaisun ongelmia. Omissa luvuissaan käsitellään maankäytön konfliktien erityispiirteitä ja konfliktien ratkaisun ja hallinnan malleja. Konfliktien ratkaisu ja hallinta on ajankohtainen aihe. Maankäyttö- ja rakennuslain pyrkimys vuorovaikutuksen lisäämiseen korostaa paikallisten toimijoiden valmiuksia ja keskinäisten suhteiden merkitystä kaavoituksessa. Vuorovaikutus voi kuitenkin merkitä paitsi yhteistyön helpottumista myös jännitteiden ja ristiriitojen puhkeamista konflikteiksi. Tästä syystä erilaisia konfliktien ratkaisun ja hallinnan keinoja tarvitaan maankäytön suunnittelussa entistä kipeämmin.

EU-aikakauden ympäristötaisto. Ympäristöjärjestöjen toiminnan eurooppalainen ulottuvuus kiistassa Vuosaaren sataman rakentamisesta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.