"Ei kansa elä vain leivästä" : Suomen Taideyhdistys ja kuvataiteen kannattajakunnan muotoutuminen Helsingissä 1846-1865.

Tutkielma käsittelee kuvataideyleisön muotoutumista Suomen Taideyhdistyksen piirissä 1800-luvun puolivälissä sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta. Tärkein lähdemateriaali on Suomen Taideyhdistyksen arkisto, jonka avulla tarkastellaan laajemmin yhdistyksen ideaa, sen jäsenyyttä, maanlaajuista jäsenkartuntaa ja johtokunnan taiteen kannattajiin suuntaamaa missiota toiminnan alkuvuosikymmeninä. Yhdistyksen helsinkiläinen jäsenistö vuosina 1846−1865 on luokiteltu kymmeneen luokkaan jäsenluettelossa annettujen nimikkeiden perusteella. Lähdeaineiston ja sen pohjalta tehdyn luokittelun avulla analysoidaan pääkaupungin jäsenkuntaa ja sen suhdetta koko maan jäsenistöön. Jäsenkunnasta nostetaan esille myös joitakin kiinnostavia yksilöitä. Tutkielman pääasiallinen teoreettinen viitekehys on Sosiologi Everett Rogersin malli innovaatioiden diffuusiosta. Taiteen kannattaminen uutena ideana vertautuu tutkielmassa uuteen keksintöön ja sen leviämiseen. Tutkielmassa osoitetaan, että kuvataiteen saadessa 1800-luvun kuluessa uudenlaisia merkityksiä myös taiteen yleisö määrittyi uudelleen. Vuonna 1846 perustetulla Suomen Taideyhdistyksellä oli tässä ratkaiseva ja aktiivinen rooli. Taiteen kannattajakunnan ydin oli Helsingissä, jossa vaikutti yhdistyksen lähinnä korkeista virkamiehistä ja professoreista koostunut johtokunta. Taideyhdistyksen toiminnan vakiintuessa taiteen kannattamisen idea levisi ja sitä levitettiin yhä useammille paikkakunnille sekä laajempiin kansankerroksiin. Yhdistyksen jäsenkuntaan liittyi lähinnä säätyläistöä, mutta taidenäyttelytoiminta tavoitti myös alempia yhteiskuntaluokkia. Taideyhdistyksen helsinkiläisessä jäsenkunnassa virkamiehistön rooli oli suuri. Alkuvaiheessa liittyneet yhteiskunnalliselta statukseltaan korkeat henkilöt saivat hallitsijan vakuuttumaan toiminnan luotettavuudesta. Taiteen kannattajakunta muodostui kuitenkin kasvavassa määrin alemmasta virkamiehistöstä ja elinkeinojen harjoittajista. Merkittävä osuus oli myös Keisarillisen Aleksanterinyliopiston opettajilla ja siellä tutkinnon suorittaneilla. Tärkein taiteen pääkaupunkilaista kannattajakuntaa yhdistänyt sosiaalinen viitekehys olikin yliopisto. Sen antama koulutus, sivistys ja henkinen pääoma olivat taustalla suurimmalla osalla yhdistykseen Helsingissä liittyneistä. He kuuluivat pääsääntöisesti aktivoituvaan sivistyneistöön, joka syntyi sääty-yhteiskunnan vanhojen rakenteiden hämärtyessä ja yliopistotutkintojen saadessa yhä suurempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Molecular epidemiology of human rhinoviruses

The first part of this work investigates the molecular epidemiology of a human enterovirus (HEV), echovirus 30 (E-30). This project is part of a series of studies performed in our research team analyzing the molecular epidemiology of HEV-B viruses. A total of 129 virus strains had been isolated in different parts of Europe. The sequence analysis was performed in three different genomic regions: 420 nucleotides (nt) in the VP4/VP2 capsid protein coding region, the entire VP1 capsid protein coding gene of 876 nt, and 150 nt in the VP1/2A junction region. The analysis revealed a succession of dominant sublineages within a major genotype. The temporally earlier genotypes had been replaced by a genetically homogenous lineage that has been circulating in Europe since the late 1970s. The same genotype was found by other research groups in North America and Australia. Globally, other cocirculating genetic lineages also exist. The prevalence of a dominant genotype makes E-30 different from other previously studied HEVs, such as polioviruses and coxsackieviruses B4 and B5, for which several coexisting genetic lineages have been reported. The second part of this work deals with molecular epidemiology of human rhinoviruses (HRVs). A total of 61 field isolates were studied in the 420-nt stretch in the capsid coding region of VP4/VP2. The isolates were collected from children under two years of age in Tampere, Finland. Sequences from the clinical isolates clustered in the two previously known phylogenetic clades. Seasonal clustering was found. Also, several distinct serotype-like clusters were found to co-circulate during the same epidemic season. Reappearance of a cluster after disappearing for a season was observed. The molecular epidemiology of the analyzed strains turned out to be complex, and we decided to continue our studies of HRV. Only five previously published complete genome sequences of HRV prototype strains were available for analysis. Therefore, all designated HRV prototype strains (n=102) were sequenced in the VP4/VP2 region, and the possibility of genetic typing of HRV was evaluated. Seventy-six of the 102 prototype strains clustered in HRV genetic group A (HRV-A) and 25 in group B (HRV-B). Serotype 87 clustered separately from other HRVs with HEV species D. The field strains of HRV represented as many as 19 different genotypes, as judged with an approximate demarcation of a 20% nt difference in the VP4/VP2 region. The interserotypic differences of HRV were generally similar to those reported between different HEV serotypes (i.e. about 20%), but smaller differences, less than 10%, were also observed. Because some HRV serotypes are genetically so closely related, we suggest that the genetic typing be performed using the criterion "the closest prototype strain". This study is the first systematic genetic characterization of all known HRV prototype strains, providing a further taxonomic proposal for classification of HRV. We proposed to divide the genus Human rhinoviruses into HRV-A and HRV-B. The final part of the work comprises a phylogenetic analysis of a subset (48) of HRV prototype strains and field isolates (12) in the nonstructural part of the genome coding for the RNA-dependent RNA polymerase (3D). The proposed division of the HRV strains in the species HRV-A and HRV-B was also supported by 3D region. HRV-B clustered closer to HEV species B, C, and also to polioviruses than to HRV-A. Intraspecies variation within both HRV-A and HRV-B was greater in the 3D coding region than in the VP4/VP2 coding region, in contrast to HEV. Moreover, the diversity of HRV in 3D exceeded that of HEV. One group of HRV-A, designated HRV-A', formed a separate cluster outside other HRV-A in the 3D region. It formed a cluster also in the capsid region, but located within HRV-A. This may reflect a different evolutionary history of distinct genomic regions among HRV-A. Furthermore, the tree topology within HRV-A in the 3D region differed from that in the VP4/VP2, suggesting possible recombination events in the evolution of the strains. No conflicting phylogenies were observed in any of the 12 field isolates. Possible recombination was further studied using the Similarity and Bootscanning analyses of the complete genome sequences of HRV available in public databases. Evidence for recombination among HRV-A was found, as HRV2 and HRV39 showed higher similarity in the nonstructural part of the genome. Whether HRV2 and HRV39 strains - and perhaps also some other HRV-A strains not yet completely sequenced - are recombinants remains to be determined.

Studies of Immune Regulation in Type 1 Diabetes

Type 1 diabetes (T1D) is considered to be an autoimmune disease. In T1D insulin producing pancreatic β cells are destroyed. The disease process begins years before the clinical diagnosis of T1D. During the pathogenesis of T1D, pancreatic islets are infiltrated by cells of the immune system and T-lymphocytes are considered to be the main mediators of the β-cell destruction. In children with an active β-cell destruction process, autoantibodies against β-cell antigens appear in the blood. Individuals at increased risk of developing T1D can often be identified by detecting serum autoantibodies against β-cell antigens. Immunological aberrancies associated with T1D are related to defects in the polarization of T cells and in the function of regulatory mechanisms. T1D has been considered as an organ-specific autoimmune disease mediated by uncontrolled Th1-responses. In human T1D, the evidence for the role of over-expression of cytokines promoting cytotoxicity is controversial. For the past 15 years, regulatory T cells (Tregs) have been recognized as having a key role in the initiation and maintenance of tolerance, limiting harmful autoantigen-specific inflammation processes. It is possible that, if regulatory mechanisms fail to be initiated, the subtle inflammation targeting β cells lead to insulitis and eventually to overt T1D in some individuals. In the present thesis, we studied the induction of Tregs during the generation of T-cell responses in T1D. The results suggest that the generation of regulatory mechanisms and effector mechanisms upon T-cell activation is aberrant in children with T1D. In our studies, an in vitro cytotoxic environment inhibited the induction of genes associated with regulatory functions upon T-cell activation. We also found T1D patients to have an impaired cytotoxic response against coxsackievirus B4. Ineffective virus clearance may increase the apoptosis of β cells, and thus the risk of β-cell specific autoimmunity, due to the increased presentation of β-cell-derived peptides by APCs to T cells in pancreatic lymph nodes. Recently, a novel T helper cell subset called Th17 has been discovered. Animal models have associated Th17 cells and especially co-producers of IL-17 and IFN-γ with the pathogenesis of T1D. We aimed to characterize the role of Th17 immunity in human T1D. We demonstrated IL-17 activation to be a major alteration in T1D patients in comparison to healthy children. Moreover, alterations related to the FOXP3-mediated regulatory mechanisms were associated with the IL-17 up-regulation seen in T1D patients. These findings may have therapeutic implications for the treatment and prevention of T1D.

Topeliaaninen usko : Kirjailija Sakari Topelius uskontokasvattajana

ABSTRACT The author Zacharias Topelius as a religious educator The present study concerns the author Zacharias Topelius (1818-98) as a religious educator. The study´s main questions are as follows: What is the theological and pedagogical content of Topelius books and how is his religious instruction linked with the history of his time. The primary sources are his educational books Naturens bok (The Book of the Nature, 1856), Boken om vårt land (The Book of our Land, 1875) and Evangelium för Barnen (Gospel for Children, 1893), as well as his storybooks Läsning för barn I-VIII (Reading for Children I-VIII, 1865-96). The dissertation concerns the his-tory of religious education. Its primary method is background-based systematic analy-sis. In Topelius children s books the view of God is characterised both as an omnipresent spirit and as Providence, who guides world history according to his plan. In addition to Lutheranism this view is also influenced by Nationalism and Romanticism. The theological content of the books emphasises instruction in Christian life that is natural to normative children s books. Topelius strongly expresses the importance of a personal relationship to God, an idealistic Christian view of one s fellow man and of one s own nation as well as the value of nature conservation. The books of Topelius were some of the first educational works on nature preservation in Finland. The didactic quality of Topelius children s books was high for 19th century Finland. Their main emphasis in terms of educational goals is on civilisation (Bildung), self-awareness, national solidarity and living idealism. The pedagogical argumentation is mostly based on theological, historical, social and rational reasoning. The primary principles in Topelius teaching are Christian nationalism, idealistic harmony and the agrarian bourgeois. Christian nationalism is the main element of Topelius religious education. He considers the fatherland as a God-given project and the taking care of it as a part of holy service. Idealistic harmony is seen as the comprehensive development of one s character in the sense of romantic idealism. The agrarian bourgeois principle combines the Finnish peasant tradition with the values of 19th century modern bourgeois culture. I have named Topelius vision of religious education the Christian national project of civilisation (Bildung). Its main theses are home, religion and fatherland. The author himself strongly believed in this vision and never questioned it despite its national chauvinism and theological inconsistency. The religious ideology represented in Topelius educational works and storybooks was popular among pedagogues during the whole era of the Finnish folk school. It fit per-fectly with the Christian national discourse stemming from 19th century ideological ten-dencies. Due to their appropriate content combined with their practical language and pedagogical methods, the books were popular both at school and in the home for a long period of time. Therefore the books of Topelius aptly symbolise the religious education of their time and manifest their author s pedagogical talent as a national religious educator and as a populariser of Christian nationalism. Topelius books have had a lasting influence on Finnish religiosity. Key words: Topelius, theology, religion, education, nationalism and national project

Eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden muuttuvat palvelutarpeet

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaa-ajan asukkaiden nykyistä ja tulevaa, yksityiseen sektoriin kohdistuvaa palvelukysyntää Etelä-Savossa. Samalla sivuttiin muuttuvan kesämökkikulttuurin muita ilmiöitä, kuten mökkeilyn ja mökkien sijainnin ekologisia vaikutuksia. Tutkimuksessa palvelut käsitetään laajasti. Tämän vuoksi keskityttiin selvittämään toisaalta elintarvikkeiden ja niihin liittyvien palveluiden, toisaalta mahdollisimman laajasti muiden palveluiden kysyntää. Mökkien määrän kasvun lisäksi monet vapaa-ajan asumisen muutostrendit vaikuttavat maaseudun tuotteiden käyttömääriin ja -tapoihin. Mökinomistajien ikärakenne vanhenee ja mökkejä käytetään yhä enemmän. Palveluiden käyttöön vaikuttavat mm. omistajien elämänvaihe ja palveluiden käytön kulttuuri; halutaanko, osataanko ja pystytäänkö asia tekemään itse vai ostetaanko se palveluna. Tutkimuksen keskeiset aineistot saatiin syksyllä 2008 tehdyn postikyselyn sekä postikyselyn suunnittelun pohjaksi tehtyjen haastattelujen avulla. Haastattelut tehtiin 2008 kesällä 40:lle Etelä-Savossa vapaa-ajan asunnon omistavalle henkilölle. Kyselylomake lähetettiin 2 000 satunnaisesti valitulle 18–65 -vuotiaalle henkilölle, jotka omistavat vapaa-ajan asunnon Etelä-Savossa ja asuvat vakituisesti muussa kunnassa. Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan mökkejä vapaa-ajan vieton tukikohtina. Kysymykset kohdistettiin siksi koko siihen ruokakuntaan, joka mökkiä käyttää. Lisäksi selvitettiin muiden kuin ruokakuntaan kuuluvien mökin käyttöä. Vapaa-ajan asukkaiden palveluiden käyttö tulee lisääntymään. Palveluiden käytön lisääntyminen johtuu ennen kaikkea siitä, että mökillä tullaan viettämään yhä enemmän aikaa tulevaisuudessa sekä kesäaikaan että muina aikoina. Ennen kaikkea tämä koskee eläkeläisiä, mutta myös työikäiset venyttävät mökillä viettämäänsä aikaa. Monien kohdalla tätä helpottaa etätyömahdollisuuksien nykyistä parempi hyödyntäminen. Jo nyt erilaiset kulttuuritapahtumat merkitsevät paljon eteläsavolaisille vapaa-ajan asukkaille, ja niillä tullaan viettämään aikaa lisääntyvästi. Muita palveluita, joiden käyttö tulee lisääntymään, ovat mm. lääkäripalvelut ja mökin varusteluun sekä huoltoon liittyvät palvelut. Paikallisia elintarvikkeita ja lähikauppoja arvostetaan yhä enemmän. Vapaa-ajanasukkaat haluavat tukea paikallisia yrityksiä käyttämällä niiden tuotteita ja palveluita. Elintarvikeostokset tehdäänkin pääasiassa mökkikunnan keskustan kaupoissa, joihin toivotaan laajempaa paikallisten tuotteiden valikoimaa. Elintarvikkeisiin liittyvien palvelujen käyttö, kuten pitopalvelutilaukset ja ravintoloissa ruokaileminen, lisääntyvät myös. Tarjonnan ja tiedottamisen merkitys korostuu vapaa-ajan asukkaiden palveluiden käytössä. Internetissä on paljon mahdollisuuksia sen vuoksi, että useimmat mökkiläiset viettävät tulevaisuudessakin valtaosan ajastaan kotipaikkakunnallaan. Internet helpottaa tiedon levittämistä mökkipaikkakunnan palveluista ja hyödykkeistä, jolloin niitä voidaan tarkastella kotoa käsin. Sukupolvenvaihdokset mökeillä voivat muuttaa palveluiden käytön kulttuuria. Monet mökinomistajat ovat huolestuneet tulevan sukupolven mökkeilyinnosta tai kyvystä huolehtia mökistä heidän jälkeensä. Palveluiden hankkimisen kynnys voi olla matalampi sillä sukupolvella, joka ei ole osallistunut mökin rakentamiseen tai sen huoltamiseen juurikaan omin käsin. Tutkimuksen toteutuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehittämispäällikkö Manu Rantanen ja aineiston käsittelystä suunnittelija Vesa Rouhiainen. Elintarvikkeisiin liittyvän luvun toteuttivat kehittämispäällikkö Hanna-Maija Väisänen ja erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen. Tutkimuksen taustalla vaikutti monipuolista osaamista edustanut asiantuntijaryhmä.

Valokuvallistettu luonto : I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä

Photographized nature I. K. Inha s work as a signification of nature The dissertation examines, through the work of the Finnish photographer and writer I. K. Inha (formerly Konrad Into Nyström) (1865 1930), the different ways in which the signification of nature is achieved. The principal material consists of Inha s work from 1890 to 1925, from which a number of photographs and texts are considered and upon which the photographization of nature is contemplated. The dissertation addresses the issue of how nature is conceived and how the act of photographizing it can be defined. The methodical context of the study is composed of three thematic baskets that structure the material and which consist of narrations on Finnish national perception, nature conservation and understanding the world. In the first case nature is seen as the natural environment encompassing lakes, seashores, forests, and hills, which at the time were often perceived from a utilitarian viewpoint. By the photographization they generated a pictorial narrative that could be shared. The natural environment was thus turned into landscape by means of photography, following the global pictorial concepts picturesque and sublime, as well as the national canons that had been developed in literature and the visual arts. In the narrations concerning nature conservation, the photographization did not merely occur within the limits of presuppositions, but rather nature was given the opportunity to unfold itself. While the photograph was being established as a basis for supporting nature conservation or to highlight the destruction of nature at the hand of Man, an attempt was made to represent subjects that were difficult to convey in photographs, such as nature s power or the miracle of growth. The thesis suggests, that in the third case the concept of nature broke away from its strict interconnection with the natural environment and led to a contemplation of nature that is perceivable in a person. In this context the photograph and the photographization are interpreted as an attempt to understand a person and his or her very existence in the world, while this same existential wonder is seen as being embodied in Inha s portrait of a rune singer and in his photographs of forest interior and water. Further, the thesis asks whether photographing nature could be interpreted as an action similar to the idea of the phenomenological reduction as a means of bypassing the photographer s prevailing way of being.