Valokuvallistettu luonto : I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä

Photographized nature I. K. Inha s work as a signification of nature The dissertation examines, through the work of the Finnish photographer and writer I. K. Inha (formerly Konrad Into Nyström) (1865 1930), the different ways in which the signification of nature is achieved. The principal material consists of Inha s work from 1890 to 1925, from which a number of photographs and texts are considered and upon which the photographization of nature is contemplated. The dissertation addresses the issue of how nature is conceived and how the act of photographizing it can be defined. The methodical context of the study is composed of three thematic baskets that structure the material and which consist of narrations on Finnish national perception, nature conservation and understanding the world. In the first case nature is seen as the natural environment encompassing lakes, seashores, forests, and hills, which at the time were often perceived from a utilitarian viewpoint. By the photographization they generated a pictorial narrative that could be shared. The natural environment was thus turned into landscape by means of photography, following the global pictorial concepts picturesque and sublime, as well as the national canons that had been developed in literature and the visual arts. In the narrations concerning nature conservation, the photographization did not merely occur within the limits of presuppositions, but rather nature was given the opportunity to unfold itself. While the photograph was being established as a basis for supporting nature conservation or to highlight the destruction of nature at the hand of Man, an attempt was made to represent subjects that were difficult to convey in photographs, such as nature s power or the miracle of growth. The thesis suggests, that in the third case the concept of nature broke away from its strict interconnection with the natural environment and led to a contemplation of nature that is perceivable in a person. In this context the photograph and the photographization are interpreted as an attempt to understand a person and his or her very existence in the world, while this same existential wonder is seen as being embodied in Inha s portrait of a rune singer and in his photographs of forest interior and water. Further, the thesis asks whether photographing nature could be interpreted as an action similar to the idea of the phenomenological reduction as a means of bypassing the photographer s prevailing way of being.

Tutkin väitöstyössäni valokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija I. K. Inhan (alk. Konrad Into Nyström) (1865 1930) tuotannon avulla erilaisia tapoja merkityksellistää luontoa. Pääasiallisena aineistona on Inhan vuosien 1890 1925 välisen ajan tuotanto, josta tarkastelen valokuvia ja tekstejä ja jonka avulla pohdin luonnon valokuvallistamista. Tutkimus ei ole biografinen vaan se selvittää, millaisena luontoa on ajateltu ja millaisena tekona luonnon valokuvallistaminen on ymmärrettävissä. Valokuvallistamisella tarkoitan valokuvaamiseen laajasti liittyviä tekemisen ja ajattelemisen tapoja. Tutkimuksen metodisen viitekehikon muodostavat kolme aineistoa jäsentävää temaattista koria: suomalaiskansallisen, luonnon suojelun ja maailman ymmärtämisen näkökulmat. Ensimmäisen kohdalla luonto käsitettiin tutkimusaineistossani luontoympäristönä: järvinä, merenrantoina, harjuina ja metsinä, joita katseltiin korostetusti hyödyn näkökulmasta. Niistä luotiin valokuvallistamisen kautta yhteisen maailman puitteita, yksityisen kokemuksen yhteistävää ja yhdessä jaettavaa kuvakertomusta. Luontoympäristö maisemallistettiin valokuvin ylikansallisia kuvallisia konsepteja, pittoreskia ja ylevää, mukaillen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen piirissä syntyneitä kansallisaatteellisia kaanoneita seuraillen. Luonnon suojelun näkökulman kohdalla valokuvallistaminen ei tapahtunut enää korostetusti ennakko-odotusten ohjaamana, vaan luontoympäristölle annettiin nyt myös mahdollisuus tulla esiin sellaisenaan. Samalla kun valokuva asetettiin luonnon suojelun tärkeyttä perustelevaksi tai ihmisen aiheuttamasta luonnon tuhosta kertovaksi argumentiksi, sillä pyrittiin esittelemään sellaisia vaikeasti kuvallistettavia asioita kuin luonnon voimaa tai kasvun ihmettä. Valokuvallistamiseen yhdistyi edelleen vahva valokuvallisen esittämisen autenttisuuden oletus. Maailman ymmärtämisen näkökulman aineisto johdatti pohtimaan luontoa myös ihmisessä havaittavana luontaisuutena. Tässä yhteydessä käsitin valokuvan ja valokuvallistamisen yhdeksi pyrkimykseksi ymmärtää ihmistä ja hänen maailmassa oloaan. Sama olemassa olon ihmettely toteutui niin runonlaulajan henkilökuvassa kuin metsän sisuksen tai veden valokuvallistamisessa. Inhan Puro-valokuvaesseen kohdalla ehdotin valokuvaamisen toimivan eräänlaisena rajauksena, jossa ihminen asettaa mielensä ja ruumiinsa, mielikuvansa ja tunteensa silmänräpäyksen ajaksi syrjään. Kysyin, voisiko luonnon valokuvaamisen käsittää fenomenologisen reduktion idean kaltaisena tekona, keinona ohittaa valokuvaajan sen hetkinen olemisen tapa.