Impact of dental insurance on adults’ oral health care in Tehran, Iran.

The aim of the present study was to determine relationships between insurance status and utilization of oral health care and its characteristics and to identify factors related to insured patients’ selection of dental clinic or dentist. The study was based on cross-sectional data obtained through phone interviews. The target population included adults in the city of Tehran. Using a two-stage stratified random technique, 3,200 seven-digit numbers resembling real phone numbers were drawn; when calling, 1,669 numbers were unavailable (busy, no answer, fax, line blocked). Of the 1,531 subjects who answered the phone call, 224 were outside the target age (under 18), and 221 refused to respond, leaving 1,086 subjects in the final sample. The interviews were carried out using a structured questionnaire and covered characteristics of dental visits, the respondent’s reason for selecting a particular dentist or clinic and demographic and socio-economic background (gender, age, level of education, income, and insurance status). Data analysis included the Chi-square test, ANOVA, and logistic regression and the corresponding odds ratios (OR). Of all the 1,086 respondents, 57% were women, 62% were under age 35, 46% had a medium and 34% a high level of education, 13% were under the poverty line, and 70% had insurance coverage; 64% with the public, and 6% with a commercial insurance. Having insurance coverage was more likely for women (OR=1.5), for those in the oldest age group (OR=2.0), and for those with a high level of education (OR=2.5). Of those with dental insurance, 54% reported having had a dental visit within the past 12 months ; more often by those with commercial insurance in comparison with public (65% vs. 53% p<0.001). Check-up as the reason for the most recent visit occurred most frequently among those with commercial insurance (28%) compared with those having public insurance (16%) or being non-insured (13%) (p<0.001). Having had two or more dental visits within the past 12 months was most common among insured respondents, when compared with the non-insured (31% vs. 22% p=0.01). The non-insured respondents reported tooth extractions almost twice as frequently as did the insured ones (p<0.001). Of the 726 insured subjects, 60% selected fully out-of-pocket-paid services (FOP), and 53% were unaware of their insurance benefits. Of those who selected FOP, good interpersonal aspects (OR=4.6), being unaware of dental insurance benefits (OR=4.6), and good technical aspects (OR=2.3) as a reason had greater odds of selecting FOP. The present study revealed that dental insurance was positively related to demand for oral health care as well as to utilization of services, but to the latter with a minor extent. Among insured respondents, despite their opportunity to use fully or highly subsidized oral health care services, good interpersonal relationship and high quality of services were the most important factors when an insured patient selected a dentist or a clinic. The present findings indicate a clear need to modify dental insurance systems in Iran to facilitate optimal use of oral health care services to maximize the oral health of the population. A special emphasis in the insurance schemes should be focused on preventive care.

Vaikeavammaisen nuoren aikuistuminen : Yksilöllinen ja erilainen elämänkulku

Transition to adulthood of severely disabled adolescents. Diversity in individual life courses. The focus of this study is to examine the transition to adulthood of severely disabled adolescents as part of their life course. The data for this study were gathered through interviews with nine severely disabled adolescents, who were interviewed several times over a period of eight years. At the beginning of the study the adolescents were between 18 and 24 years old. The informants had severe disabilities manifesting themselves as physical incapacity, cerebral palsy, vision or hearing impairment, neurological disease, or developmental disability. One of the adolescents communicated with symbols. All except one used a wheelchair. As severely disabled adolescents, they received benefits from Kela for persons with severe disabilities, such as the higher-rate or special disability allowance or disability pension, the higher-rate or special pensioners' care allowance, or medical rehabilitation services. The interviews focused on a number of selected themes such as relationships, family, education, work, leisure-time activities, dating, decision-making, independence, happiness, and one s self-image and identity. Data were also derived from interviews with five experts. Two of the experts interviewed were severely disabled themselves. The theoritical foundation of the study lies in perviuos research on the severly disabled, the transition to adulthood and the life course. The method of analysis and interpretation is qualitative and based on interviews with the adolescents. In terms of the analytical process, the focus is on recognizing individual events in the transition process to adulthood and identifying the meanings assigned to them by the adolescents. The narratives also provide a method to shed light on the individuality of the transition. The individual situations of severely disabled adolescents vary, and their disability impacts the range of options available to them as they plan their life course. The medical and social models of disability also have an effect on life courses. Although severely disabled adolescents are able to attain some goals, they remain outsiders in many respects. Key words: Disabled person, severely disabled person, adolescent, transition to adulthood, identity, life course.

Vaikuttavuusyhteiskunta : Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen

Evaluation practices have pervaded the Finnish society and welfare state. At the same time the term effectiveness has become a powerful organising concept in welfare state activities. The aim of the study is to analyse how the outcome-oriented society came into being through historical processes, to answer the question of how social policy and welfare state practices were brought under the governance of the concept of effectiveness . Discussions about social imagination, Michel Foucault s conceptions of the history of the present and of governmentality, genealogy and archaeology, along with Ian Hacking s notions of dynamic nominalism and styles of reasoning, are used as the conceptual and methodological starting points for the study. In addition, Luc Boltanski s and Laurent Thévenot s ideas of orders of worth , regimes of evaluation in everyday life, are employed. Usually, evaluation is conceptualised as an autonomous epistemic culture and practice (evaluation as epistemic practice), but evaluation is here understood as knowledge-creation processes elementary to different epistemic practices (evaluation in epistemic practices). The emergence of epistemic cultures and styles of reasoning about the effectiveness or impacts of welfare state activities are analysed through Finnish social policy and social work research. The study uses case studies which represent debates and empirical research dealing with the effectiveness and quality of social services and social work. While uncertainty and doubts over the effects and consequences of welfare policies have always been present in discourses about social policy, the theme has not been acknowledged much in social policy research. To resolve these uncertainties, eight styles of reasoning about such effects have emerged over time. These are the statistical, goal-based, needs-based, experimental, interaction-based, performance measurement, auditing and evidence-based styles of reasoning. Social policy research has contributed in various ways to the creation of these epistemic practices. The transformation of the welfare state, starting at the end of 1980s, increased market-orientation and trimmed public welfare responsibilities, and led to the adoption of the New Public Management (NPM) style of leadership. Due to these developments the concept of effectiveness made a breakthrough, and new accountabilities with their knowledge tools for performance measurement and auditing and evidence-based styles of reasoning became more dominant in the ruling of the welfare state. Social sciences and evaluation have developed a heteronomous relation with each other, although there still remain divergent tendencies between them. Key words: evaluation, effectiveness, social policy, welfare state, public services, sociology of knowledge

Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentuminen ja vaikutukset työkykyyn kunnallisilla työpaikoilla

Tutkimuksessa selvitettiin Kansaneläkelaitoksen (Kelan) järjestämän kuuden yleisimmän työssä käyvälle väestölle tarkoitetun kuntoutusmuodon kohdentumista kuntatyöntekijöille (n = 67 106 henkilöä). Lisäksi selvitettiin Kelan järjestämän tuki- ja liikuntaelinkuntoutuksen ja ASLAKkurssien vaikutuksia työkykyyn sekä verrattiin kahta fibromyalgiaa sairastaville tarkoitettua kuntoutusmuotoa. Muuttujatiedot kerättiin työnantajien omista ja kansallisista rekistereistä. Naiset olivat Kelan järjestämässä kuntoutuksessa yliedustettuina ja määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät aliedustettuina. Selkäkipukuntoutukseen osallistuneiden ja työnantajien palveluksessa seurannan loppuun saakka olleiden vuosittaiset hyvin pitkät sairauspoissaolot vähenivät kolmen kuntoutuksen jälkeisen vuoden ajaksi. Niskakipukuntoutukseen osallistuneilla ei todettu tätä muutosta. ASLAK-kuntoutukseen osallistuneiden sairauspoissaolopäivät ja hyvin pitkät sairauspoissaolokerrat vähenivät kuntoutusvuonna ja kolmena sen jälkeisenä vuonna samalle tasolle kuin kuntoutukseen osallistumattomilla kaltaistetuilla verrokeilla. Työkyvyttömyyseläkkeen riski oli kuntoutujilla neljän kuntoutuksen jälkeisen vuoden aikana verrokkeja pienempi. Fibromyalgiaa sairastavien kahden kuntoutusmuodon (fibromyalgiakurssi ja epäspesifinen tules-kuntoutus) vertailussa ei kuntoutuksen vaikutuksissa työkykykyyn todettu eroa. Kelan järjestämän kuntoutuksen sisällössä tarvitaan kriittistä arviointia, tutkimusta ja kehitystyötä, jotta yhteiskunnan odotus vaikuttavuudesta toteutuu.

Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa

Tässä julkaisussa selvitetään Suomen Lääkäriliiton ideoita (makrotaso) ja lääkäreiden (mikrotaso) mielipiteitä hyvinvointivaltiosta ja sen terveyspolitiikasta. Makrotason aineiston muodostavat erilaiset julkiset dokumentit. Aineistot ovat pääosin vuosilta 1970–2007. Dokumentteja analysoidaan sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin tai erittelyn keinoin. Mikrotason aineiston muodostaa vuonna 2007 kerätty kyselyaineisto (n = 1 092). Sitä analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisen regressioanalyysin keinoin. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto koki julkisen vallan puuttumisen uhkaksi rakennettaessa universaalia terveydenhuoltojärjestelmää. Uhka kuitenkin väheni julkisen sektorin jatkuvasti laajentuessa. Toisaalta jatkuvana vaatimuksena Lääkäriliiton dokumenteissa esiintyy 1970-luvulta lähtien yksityisen sektorin roolin lisäämisvaateet. 1990-luvun laman jälkeisenä aikana yksityiseen sektoriin liittyvät ideat ovat tulleet yhä selkeämmiksi ja konkreettisemmiksi. Argumenteissaan Lääkäriliitto ei tuo juurikaan esille omia taloudellisia intressejään vaan vetoaa useammin yleiseen hyvään. Kyselyaineistosta tehtyjen analyysien mukaan lääkärit kokevat sosiaaliturvan muuta väestöä useammin liian laajaksi. Lääkärit eivät kuitenkaan halua erityisen voimakkaasti markkinoistaa terveydenhuoltoa, jopa verrattaessa muuhun väestöön. Parhaiten lääkäreiden mielipiteitä sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä selittävät poliittinen orientaatio ja työskentelysektori. Nuorten lääkäreiden mielipiteet sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä eivät ole erityisen radikaaleja. Lopuksi tutkimuksessa verrattiin mikro- ja makrotasoa keskenään. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto on selvästi radikaalimpi näkemyksissään markkinoistumisesta kuin lääkärit keskimäärin.

Hyvän kuntoutuskäytännön perusta.Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa.

Laki Kelan kuntoutuksesta määrittää, että kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista. Tämän Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeeseen (VAKE) kuuluvan tutkimuksen tavoitteena oli kolmen diagnoosiryhmän – aivoverenkiertohäiriön (AVH), multippeliskleroosin (MS) ja Cerebral Palsyn (CP) – avulla kuvata Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen nykytilaa, sen kehittämistarpeita ja eri kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä laatia suositukset hyvästä kuntoutuskäytännöstä. Tutkimus toteutettiin laajassa tutkimusyhteistyössä vuosina 2007–2009. Kirjan toisessa osassa kuvataan AVH-, MS- ja CP-kuntoutuksen nykykäytännöt, jotka perustuvat kuntoutusalan ammattilaisille ja asiantuntijoille tehtyihin kysely- ja haastattelututkimuksiin, sekä esitellään Kelalle lähetettyjen kuntoutussuunnitelmien analyysit. Kirjan kolmas osa käsittelee kuntoutuksen arviointikäytäntöjä. Tulokset perustuvat nykykäytäntöjä selvittäneisiin kysely- ja haastatteluaineistoihin sekä vaikuttavuustutkimuksissa käytettyihin arviointimenetelmiin. Neljännessä osassa esitetään järjestelmällisiin katsauksiin perustuva vaikuttavuusnäyttö AVH-, MS- ja CP-kuntoutujien fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta sekä MS:n osalta neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näytön asteen määrittely perustuu Käypä hoito -suosituksen kriteereihin. Kirjan viidennessä osassa esitetään tunnistettujen ongelmien sekä tutkimustulosten perusteella laaditut suositukset hyvistä kuntoutuskäytännöistä Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen osalta. Suositukset perustuvat edellä mainittuihin tutkimuksiin ja Asiakkaan äänellä -tutkimukseen. Suositusten tavoitteena on mahdollistaa tämänhetkisen tiedon mukainen asiakaslähtöinen, oikea-aikainen, oikein kohdennettu ja vaikuttava kuntoutus vaikeavammaisille kuntoutujille. Kuntoutujan sujuva ja yksilöllinen kuntoutusprosessi edellyttää suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä eri organisaatioiden välistä, moniammatillista sekä osaavaa yhteistyötä, kuntoutujan näkemyksen ja elämän kokonaistilanteen ymmärtämistä, joustavaa tiedonvälitystä sekä pitkäaikaista ohjausta, tukea ja seurantaa. Kuntoutuksen viitekehyksenä tulee käyttää ICF-luokitusta. Hyvien kuntoutuskäytäntöjen edelleen kehittämiseksi on saatava lisätietoa nykyisistä kuntoutuskäytännöistä, kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja sen osoittamiseen soveltuvista arviointimenetelmistä.

Examining and Modeling the Dynamics of the Volatility Surface

The objective of this paper is to investigate and model the characteristics of the prevailing volatility smiles and surfaces on the DAX- and ESX-index options markets. Continuing on the trend of Implied Volatility Functions, the Standardized Log-Moneyness model is introduced and fitted to historical data. The model replaces the constant volatility parameter of the Black & Scholes pricing model with a matrix of volatilities with respect to moneyness and maturity and is tested out-of-sample. Considering the dynamics, the results show support for the hypotheses put forward in this study, implying that the smile increases in magnitude when maturity and ATM volatility decreases and that there is a negative/positive correlation between a change in the underlying asset/time to maturity and implied ATM volatility. Further, the Standardized Log-Moneyness model indicates an improvement to pricing accuracy compared to previous Implied Volatility Function models, however indicating that the parameters of the models are to be re-estimated continuously for the models to fully capture the changing dynamics of the volatility smiles.

Social factors at work and the health of employees

Masennus, ahdistuneisuus, alkoholiriippuvuus ja alkoholin väärinkäyttö sekä unihäiriöt ovat yleisiä ongelmia työssä käyvän väestön keskuudessa. Nämä sairaudet ja oireet aiheuttavat huomattavia kuluja myös yhteiskunnalle. Sosiaalisen tuen ja työilmapiirin yhteyttä työssä käyvien (n = 3 347–3 430) terveyteen tutkittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -aineistossa. Sosiaalista tukea työssä mitattiin JCQ-kyselyllä (Job Content Questionnaire) ja yksityiselämän sosiaalista tukea SSQ-kyselyllä (Social Support Questionnaire). Työilmapiiriä mitattiin kyselyllä, joka on osa Terve työyhteisö -kyselyä. Mielenterveyshäiriöiden diagnoosit perustuivat CIDI-haastatteluun (Composite International Diagnostic Interview). Tiedot lääkärin määräämistä masennus- ja unilääkkeistä poimittiin Kelan lääkerekisteristä ja tiedot työkyvyttömyyseläkkeistä Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekistereistä. Ilmapiirin kokemisessa ei ollut merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Sen sijaan naiset kokivat saavansa sosiaalista tukea enemmän sekä työssä että yksityiselämässä. Vähäinen sosiaalinen tuki sekä työssä että yksityiselämässä oli yhteydessä masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja moniin uniongelmiin. Huono työilmapiiri oli yhteydessä sekä masennukseen että ahdistuneisuushäiriöihin. Vähäinen tuki sekä esimiehiltä että työtovereilta oli yhteydessä myöhempään masennuslääkkeiden käyttöön. Huono työilmapiiri ennusti myös masennuslääkkeiden käyttöä. Vähäinen sosiaalinen tuki esimieheltä näytti lisäävän työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä. Työhyvinvointiin täytyy kiinnittää huomiota, koska vähäinen sosiaalinen tuki ja huono työilmapiiri ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin ja lisäävät työkyvyn menettämisen riskiä. – Englanninkielinen julkaisu. Suomenkielinen yhteenveto s. 89–90.

Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista

Tutkimuksessa selvitetään Suomen terveydenhuollon kehityslinjoja 1800-luvulta nykyaikaan pääasiassa institutionalismin, polkuriippuvuuden ja funktionalismin teorioita hyväksi käyttäen. Tutkimuksen keskiössä ovat instituutiot ja niiden vaikutus terveydenhuoltoon. Miten terveyspoliittiset periaatteet ja arvot ovat muuttuneet ja mitkä tahot ovat muutokset toteuttaneet? Huomiota on kiinnitetty myös politiikkaan ja maan taloudellisessa tilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimuksen empiirisessä osassa terveydenhuolto ja siihen tehdyt muutokset on jaettu neljään ajanjaksoon. Kunnilla on velvollisuus järjestää terveydenhuolto ja mahdollisuus päättää laajasti sen toteutuksesta. Valtion rooli on ohjaava ja kuntien rahoitusta tukeva. Merkittävä muutos tapahtui 1960luvulla, kun terveydenhuolto jakaantui kunnalliseen terveydenhoitojärjestelmään sekä sairausvakuutukseen ja työterveyshuoltoon. Yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen vuorovaikutusta ei ole pystytty ratkaisemaan. Talouden ohella terveydenhuoltoa ovat ohjanneet politiikka ja instituutiot. Vaihtoehtoiset terveydenhuollon järjestämismallit ovat jääneet vähälle huomiolle. Kuntien itsehallinnon korostaminen terveyspalvelujen toteutuksessa on johtanut hajautettuun, pirstoutuneeseen järjestelmään. Paikallisilla päätöksillä on ollut etusija, mikä on vaikeuttanut keskitettyä ohjausta.

Psykoterapeutit Suomessa. Psykoterapiapalvelut ja niiden järjestäminen

67 s.

Aktuaariraportti 2011: Kelan hoitama sosiaaliturva 2010–2060

Sivumäärä 69

IPA-kyselylomake valinnoista ja osallistumisesta jokapäiväisessä elämässä. Toimintakyvyn itsearviointimenetelmä aikuisille, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita

34 s.

Saamelainen Kelan asiakkaana. Saamelaisten oikeudet ja asema alkuperäiskansana Kelan toimeenpanemassa sosiaaliturvassa

55 s.

Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa? Tutkimuksia ajankäytöstä eri elämäntilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisissa sosiaalipoliittisesti kiinnostavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ajankäyttöä ja siinä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen neljästä erillisartikkelista kolmessa analysoidaan työttömien nuorten, perheenisien ja eläkeläisten ajankäyttöä Tilastokeskuksen vuosina 1979, 1987–1988 ja 1999–2000 keräämien ajankäyttöaineistojen pohjalta. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan pohjoismaalaisten työntekijöiden tyytyväisyyttä ajankäytön jakautumiseen työn ja vapaa-ajan kesken European Social Survey -kyselyaineiston pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osin eri, mutta osin myös samat tekijät vaikuttavat eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ajankäyttöön. Keskeisiä ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä ovat tulot ja perhetilanne: pienet tulot ja pienet lapset rajoittavat omalla tavallaan ajankäyttöä. Sosiaalipolitiikan rooli yksilöiden ja sitä kautta perheiden ja kokonaisten yhteisöjen ajankäytössä on suuri. Ajankäytön valintoihin vaikuttavat luonnollisesti yksilöiden omat preferenssit, mutta valinnat kuvastavat aina myös ympäröivän yhteiskunnan institutionaalisia rakenteita. Onpa kyse sitten työttömän, työssä käyvän, lapsiperheen tai eläkeläiskotitalouden ajankäytöstä, ajankäyttöä ohjaavat erinäiset lait ja normit. Ajankäytön näkökulmasta ei siten ole yhdentekevää, millaista perhe-, työvoima- ja tulonjakopolitiikkaa yhteiskunnassa toteutetaan.