Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentuminen ja vaikutukset työkykyyn kunnallisilla työpaikoilla

Tutkimuksessa selvitettiin Kansaneläkelaitoksen (Kelan) järjestämän kuuden yleisimmän työssä käyvälle väestölle tarkoitetun kuntoutusmuodon kohdentumista kuntatyöntekijöille (n = 67 106 henkilöä). Lisäksi selvitettiin Kelan järjestämän tuki- ja liikuntaelinkuntoutuksen ja ASLAKkurssien vaikutuksia työkykyyn sekä verrattiin kahta fibromyalgiaa sairastaville tarkoitettua kuntoutusmuotoa. Muuttujatiedot kerättiin työnantajien omista ja kansallisista rekistereistä. Naiset olivat Kelan järjestämässä kuntoutuksessa yliedustettuina ja määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät aliedustettuina. Selkäkipukuntoutukseen osallistuneiden ja työnantajien palveluksessa seurannan loppuun saakka olleiden vuosittaiset hyvin pitkät sairauspoissaolot vähenivät kolmen kuntoutuksen jälkeisen vuoden ajaksi. Niskakipukuntoutukseen osallistuneilla ei todettu tätä muutosta. ASLAK-kuntoutukseen osallistuneiden sairauspoissaolopäivät ja hyvin pitkät sairauspoissaolokerrat vähenivät kuntoutusvuonna ja kolmena sen jälkeisenä vuonna samalle tasolle kuin kuntoutukseen osallistumattomilla kaltaistetuilla verrokeilla. Työkyvyttömyyseläkkeen riski oli kuntoutujilla neljän kuntoutuksen jälkeisen vuoden aikana verrokkeja pienempi. Fibromyalgiaa sairastavien kahden kuntoutusmuodon (fibromyalgiakurssi ja epäspesifinen tules-kuntoutus) vertailussa ei kuntoutuksen vaikutuksissa työkykykyyn todettu eroa. Kelan järjestämän kuntoutuksen sisällössä tarvitaan kriittistä arviointia, tutkimusta ja kehitystyötä, jotta yhteiskunnan odotus vaikuttavuudesta toteutuu.

134 s.