The Roman Republican Navy : from the sixth century to 167 BC

Työ käsittelee Rooman laivaston kehitystä, toimintaa ja osallistumista laajenemispolitiikkaan, jossa Rooma kasvoi kaupunkivaltiosta Välimeren hallitsijaksi. Rooma on aikaisemmissa tutkimuksissa nähty maavaltiona vailla kiinnostusta merenkulkuun. On katsottu, että ainoa merkittävä merisota Rooman historiassa on ensimmäinen puunilaissota (264-241 eKr.) ja että siinäkin roomalaiset (jotka historioitsija Polybius kuvaa vasta-alkajiksi) menestyivät Karthagoa vastaan turvautumalla laskusiltoihin, joiden avulla he saattoivat muuttaa meritaistelun maataisteluksi. Polybiuksen kuvaukseen on aina tähän asti luotettu. On katsottu että Roomalla ei ollut laivastoa ennen ensimmäistä puunilaissotaa ja että Rooma kaikissa sodissaan panosti merisodankäyntiin mahdollisimman vähän. Tämä työ pyrkii kumoamaan nämä käsitykset. Laivasto oli osallisena ja ehdottoman välttämätön kaikissa Rooman laajenemispolitiikan käänteissä. Arkeologian tiedot osoittavat, että ennen ensimmäistä puunilaissotaa Rooma kehittyi ja siitä tuli merkittävä kaupunki nimenomaan kaupankäynnin ja ulkomaisten kontaktien seurauksena. Se ei siis ollut puhdas agraarivaltio. Roomalaisilla oli laivasto jo viimeistään 500-luvulta lähtien eKr. ja sitä käytettiin Rooman laajentaessa valtaansa Italiassa. Näin ollen ensimmäisessä puunilaissodassa läntisen Välimeren herruudesta kilpaili kaksi merivaltiota, Rooma ja Karthago. Toinen puunilaissota (218-201) tunnetaan yleensä Hannibalin tulosta Alppien yli Italiaan, mutta se oli myöskin merkittävä merisota ja karthagolaiset hävisivät sen nimenomaan merellä. Rooma osallistui kilpailuun itäisen Välimeren hallinnasta ja kukisti Makedonian ja Syyrian laivastot, jotka eivät olleet mitenkään Rooman laivaston veroisia. Kaikista Rooman vastustajista Karthagolla olisi ollut suurin mahdollisuus pysäyttää Rooman laivaston voittokulu toisessa puunilaissodassa. Laivastoa käytettiin moniin eri tarkoituksiin. Suuret meritaistelut eivät ole ainoa osoitus laivastojen mukanaolosta ja merkityksestä, vaan on myös otettava huomion sotalaivojen rakenne ja toimintaedellytykset. Sotalaivat oli rakennettu taisteluita varten ja niissä oli hyvin niukasti säilytystilaa. Niiden oli päästävä laskemaan maihin aina kun miehistö tarvitsi vettä, ruokaa ja lepoa. Laivastot saattoivat toimia vain niiden rannikoiden tuntumassa, joiden satamiin ja laskupaikkoihin niillä oli turvallinen pääsy. Roomalaiset olivat hyvin tietoisia tästä. Suuret merentakaiset sotaretket Afrikkaan, Espanjaan, Kreikkaan ja Vähän-Aasian rannikolle perustuivat kaikki siihen, että Rooman laivasto hallitsi purjehdusreittejä ja sopivia laskupaikkoja ja saattoi huolehtia joukkojen ja varusteiden kuljettamisesta kaukana taisteleville armeijoille. Samalla Rooman laivasto kävi itsenäistä sotaa merellä ja haastoi ja kukisti kaikki Välimeren merivaltiot. 130-luvulle eKr. tultaessa se oli lyönyt vihollisensa ja riisunut aseista liittolaisensa; Rooman laivasto hallitsi Välimerta yksin.

Häiritsevän erilaiset : Työnvieroksunta Helsingissä 1946 - 1948

Tutkielma käsittelee viime sotien jälkeisiä sosiaalisia ongelmia niin sanotun pinnarilain kautta. Laki työtä vieroksuvien henkilöiden määräämisestä työhön tai erikoistyölaitokseen oli voimassa 1946–1948. Tutkielma selvittää, miten viranomaiset sovelsivat pinnarilakia Helsingissä ja avaa työnvieroksunta-käsitteen sisältöä ja määrittelyä. Tutkielman näkökulma pohjautuu kontekstikonstruktivismiin. Erilaisuuden ja sosiaalisten ongelmien määrittely on jatkuvan keskustelun ja kiistelyn alainen aihepiiri, sillä kyseisissä ilmiöissä ja niiden hallinnassa törmäävät erilaiset intressit ja tavoitteet. Sosiaalisen ongelman määrittely on tulosta aktiivisesta kollektiivisesta määrittelyprosessista, johon osallistuu useita toimijoita. Koska itse laki määritteli työnvieroksunta-käsitteen ja rajasi lain soveltamisalan hyvin väljästi, paikalliset viranomaiset saivat laajat toimintavaltuudet. Tämän vuoksi on tärkeä tutkia, millaiset henkilöt koettiin ongelmallisiksi, ”häiritsevän erilaisiksi”. Tärkein lähdemateriaali työssä on kunnallisen työasiainlautakunnan laatimat henkilöaktit työnvieroksujina käsitellyistä henkilöistä. Henkilöaktit sisältävät lautakunnan omien merkintöjen lisäksi poliisin huolto-osaston, huoltolautakunnan ja lääkäreiden asiakirjoja. Systemaattisen otannan avulla akteista on koottu noin 350 henkilöaktin otos. Nämä henkilöt on jaettu neljään ryhmään sen perusteella, mitkä syyt ovat johtaneet henkilön päätymiseen pinnarikäsittelyyn. Näin muodostuneen neljän ryhmän nimet ovat rikolliset, alkoholiongelmaiset, irtolaisnaiset ja ”kunnon kansalaiset”. Ryhmiä analysoidaan vertailun ja tilastollisten menetelmien avulla. Pinnarilaki oli yhtä aikaa työmarkkina-, sosiaali- ja kontrollipolitiikkaa. Sen soveltamisessa tulivat ilmi valtion työvoimapoliittiset intressit jälleenrakentavassa ja työvoimapulasta kärsivässä maassa. Työnvieroksujien joukkoon päätyi niin yhteiskunnan syrjässä roikkuvia moniongelmaisia kuin työkyvyttömyydestä tai työn puutteesta kärsiviä tavallisia kansalaisia. Pinnarilaki sai sovellettaessa ”kaatoluokka”-luonteen: sen avulla viranomaisten kynnys puuttua epäilyttävinä pitämiensä henkilöiden elämään madaltui, sillä esimerkiksi alkoholisti- ja irtolaislainsäädännön soveltamisala oli rajatumpi. Sotatoimien päätyttyä viranomaiset kävivät taistoon yhteiskunnan sisäisiä vihollisia, kohonnutta rikollisuutta, muuttuneita moraalikäsityksiä ja lisääntynyttä päihteidenkäyttöä, vastaan. Tässä taistelussa pinnarilaki oli viranomaisten tärkein ase ja kontrollikeino.

Prevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention - emphasis on dietary composition and identification of high-risk individuals

Type 2 diabetes is an increasing, serious, and costly public health problem. The increase in the prevalence of the disease can mainly be attributed to changing lifestyles leading to physical inactivity, overweight, and obesity. These lifestyle-related risk factors offer also a possibility for preventive interventions. Until recently, proper evidence regarding the prevention of type 2 diabetes has been virtually missing. To be cost-effective, intensive interventions to prevent type 2 diabetes should be directed to people at an increased risk of the disease. The aim of this series of studies was to investigate whether type 2 diabetes can be prevented by lifestyle intervention in high-risk individuals, and to develop a practical method to identify individuals who are at high risk of type 2 diabetes and would benefit from such an intervention. To study the effect of lifestyle intervention on diabetes risk, we recruited 522 volunteer, middle-aged (aged 40 - 64 at baseline), overweight (body mass index > 25 kg/m2) men (n = 172) and women (n = 350) with impaired glucose tolerance to the Diabetes Prevention Study (DPS). The participants were randomly allocated either to the intensive lifestyle intervention group or the control group. The control group received general dietary and exercise advice at baseline, and had annual physician's examination. The participants in the intervention group received, in addition, individualised dietary counselling by a nutritionist. They were also offered circuit-type resistance training sessions and were advised to increase overall physical activity. The intervention goals were to reduce body weight (5% or more reduction from baseline weight), limit dietary fat (< 30% of total energy consumed) and saturated fat (< 10% of total energy consumed), and to increase dietary fibre intake (15 g / 1000 kcal or more) and physical activity (≥ 30 minutes/day). Diabetes status was assessed annually by a repeated 75 g oral glucose tolerance testing. First analysis on end-points was completed after a mean follow-up of 3.2 years, and the intervention phase was terminated after a mean duration of 3.9 years. After that, the study participants continued to visit the study clinics for the annual examinations, for a mean of 3 years. The intervention group showed significantly greater improvement in each intervention goal. After 1 and 3 years, mean weight reductions were 4.5 and 3.5 kg in the intervention group and 1.0 kg and 0.9 kg in the control group. Cardiovascular risk factors improved more in the intervention group. After a mean follow-up of 3.2 years, the risk of diabetes was reduced by 58% in the intervention group compared with the control group. The reduction in the incidence of diabetes was directly associated with achieved lifestyle goals. Furthermore, those who consumed moderate-fat, high-fibre diet achieved the largest weight reduction and, even after adjustment for weight reduction, the lowest diabetes risk during the intervention period. After discontinuation of the counselling, the differences in lifestyle variables between the groups still remained favourable for the intervention group. During the post-intervention follow-up period of 3 years, the risk of diabetes was still 36% lower among the former intervention group participants, compared with the former control group participants. To develop a simple screening tool to identify individuals who are at high risk of type 2 diabetes, follow-up data of two population-based cohorts of 35-64 year old men and women was used. The National FINRISK Study 1987 cohort (model development data) included 4435 subjects, with 182 new drug-treated cases of diabetes identified during ten years, and the FINRISK Study 1992 cohort (model validation data) included 4615 subjects, with 67 new cases of drug-treated diabetes during five years, ascertained using the Social Insurance Institution's Drug register. Baseline age, body mass index, waist circumference, history of antihypertensive drug treatment and high blood glucose, physical activity and daily consumption of fruits, berries or vegetables were selected into the risk score as categorical variables. In the 1987 cohort the optimal cut-off point of the risk score identified 78% of those who got diabetes during the follow-up (= sensitivity of the test) and 77% of those who remained free of diabetes (= specificity of the test). In the 1992 cohort the risk score performed equally well. The final Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) form includes, in addition to the predictors of the model, a question about family history of diabetes and the age category of over 64 years. When applied to the DPS population, the baseline FINDRISC value was associated with diabetes risk among the control group participants only, indicating that the intensive lifestyle intervention given to the intervention group participants abolished the diabetes risk associated with baseline risk factors. In conclusion, the intensive lifestyle intervention produced long-term beneficial changes in diet, physical activity, body weight, and cardiovascular risk factors, and reduced diabetes risk. Furthermore, the effects of the intervention were sustained after the intervention was discontinued. The FINDRISC proved to be a simple, fast, inexpensive, non-invasive, and reliable tool to identify individuals at high risk of type 2 diabetes. The use of FINDRISC to identify high-risk subjects, followed by lifestyle intervention, provides a feasible scheme in preventing type 2 diabetes, which could be implemented in the primary health care system.

Satelliitti-instrumentti IASI ja sen sovellukset sääpalvelulle

IASI on vuodesta 2007 käytössä ollut satelliitti-instrumentti Metop-polaarisatelliitissa. IASI-mittauksista johdettuja lopputuotteita ovat mm. lämpötilan ja kosteuden pystyprofiilit, pilven ylärajan lämpötila ja paine sekä eri hivenkaasujen pitoisuudet. Tämä työ on alkua IASI:n käyttöönotolle Ilmatieteen laitoksella. Työssä selvitetään IASI:n lämpötilaprofiileiden ja pilven ylärajan paineen soveltuvuutta sääpalvelulle vertailemalla niitä jo käytössä oleviin sääpalvelun työkaluihin. IASI-mittauksista johdettuja lämpötilaprofiileita verrataan Ilmatieteen laitoksen operatiivisiin pintaluotauksiin. Lisäksi tarkastellaan IASI:n lämpötilaprofiileiden vaikutusta paikallisen analyysi- ja ennustustyökalu LAPS:in lämpötila-analyysiin. IASI:n pilven ylärajan lämpötiloja verrataan AVHRR-radiometrista johdettuihin pilven ylärajan lämpötiloihin. IASI:sta ja AVHRR:stä johdetut keskimääräiset lämpötilat olivat lähes samat alapilville. Yläpilville ja osittain läpinäkyville cirrus-pilville lämpötilaero oli noin 5 Celsius-astetta. IASI:n lämpötilaluotaukset osoittautuivat käyttökelpoisiksi etenkin keski- ja ylätroposfäärissä (350 - 600 hPa), jossa IASI:n antama lämpötila erosi pintaluotauksen lämpötilasta vain noin +-1 Celsius-astetta. IASI:n lämpötilaluotausten suurin ongelma on mittausten katkeaminen pilven ylärajaan. IASI-luotauksilla oli suuri vaikutus LAPS-lämpötila-analyysiin mallin koko alueella, mutta vertailuaineiston puutteessa ei voida varmasti sanoa onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Tulokset ovat lupaavia. IASI:n lämpötilaluotaukset ja pilven ylärajan lämpötila vaikuttavat käyttökelpoisilta sääpalvelun tarpeisiin.

Identiteettien maisemat Saskatchewanin Uudessa Suomessa : Uudisasutuksesta uusidentifikaatioon

The present study examines how the landscape of the rural immigrant colony of New Finland (Saskatchewan, Canada) has reflected the Finnish origins of the about 350 settlers and their descendants, their changing ideologies, values, sense of collectiveness and the meanings of the Finnish roots. The study also reveals the reasons and power structures behind the ethnic expressions. Researched time period runs from the beginning of the settlement in 1888 to the turn of the millennium. The research concentrates on buildings, cemeteries, personal names and place names which contain strong visual and symbolic messages and are all important constituents of mundane landscapes. For example, the studied personal names are important identity-political indexes telling about the value of the Finnish nationalism, community spirit, dual Finnish-Canadian identities and also the process of assimilation which, for example, had differences between genders. The study is based on empirical field research, and iconographical and textual interpretations supported by classifications and comparative analyses. Several interviews and literature were essential means of understanding the changing political contexts which influenced the Finnish settlement and its multiple landscape representations. Five historical landscape periods were identified in New Finland. During these periods the meanings and representations of Finnish identity changed along with national and international politics and local power structures. For example, during the Second World War Canada discouraged representations of Finnish culture because Finland and Canada were enemies. But Canada s multicultural policy in the 1980s led to several material and symbolic representations indicating the Finnish settlement after a period of assimilation and deinstitutionalization. The study shows how these representations were indications of the politics of a (selective) memory. Especially Finnish language, cultural traditions and the Evangelical-Lutheran values of the pioneers, which have been passed down to new generations, are highly valued part of the Finnish heritage. Also the work of the pioneers and their participation in the building of Saskatchewan is an important collective narrative. The selectiveness of a memory created the landscape of forgetting which includes deliberately forgotten parts of the history. For example, the occasional disputes between the congregations are something that has been ignored. The results show how the different landscape elements can open up a useful perspective to diaspora colonies or other communities also by providing information which otherwise would be indistinguishable. In this case, for example, two cemeteries close together were a sign of religious distributions among the early settlers.

Postmenopausal hot flushes, vascular health and hormone therapy

Vasomotor hot flushes are complained of by approximately 75% of postmenopausal women, but their frequency and severity show great individual variation. Hot flushes have been present in women attending observational studies showing cardiovascular benefit associated with hormone therapy use, whereas they have been absent or very mild in randomized hormone therapy trials showing cardiovascular harm. Therefore, if hot flushes are a factor connected with vascular health, they could perhaps be one explanation for the divergence of cardiovascular data in observational versus randomized studies. For the present study 150 healthy, recently postmenopausal women showing a large variation in hot flushes were studied in regard to cardiovascular health by way of pulse wave analysis, ambulatory blood pressure and several biochemical vascular markers. In addition, the possible impact of hot flushes on outcomes of hormone therapy was studied. This study shows that women with severe hot flushes exhibit a greater vasodilatory reactivity as assessed by pulse wave analysis than do women without vasomotor symptoms. This can be seen as a hot flush-related vascular benefit. Although severe night-time hot flushes seem to be accompanied by transient increases in blood pressure and heart rate, the diurnal blood pressure and heart rate profiles show no significant differences between women without and with mild, moderate or severe hot flushes. The levels of vascular markers, such as lipids, lipoproteins, C-reactive protein and sex hormone-binding globulin show no association with hot flush status. In the 6-month hormone therapy trial the women were classified as having either tolerable or intolerable hot flushes. These groups were treated in a randomized order with transdermal estradiol gel, oral estradiol alone or in combination with medroxyprogesterone acetate, or with placebo. In women with only tolerable hot flushes, oral estradiol leads to a reduced vasodilatory response and increases in 24-hour and daytime blood pressures as compared to women with intolerable hot flushes receiving the same therapy. No such effects were observed with the other treatment regimes or in women with intolerable hot flushes. The responses of vascular biomarkers to hormone therapy are unaffected by hot flush status. In conclusion, hot flush status contributes to cardiovascular health before and during hormone therapy. Severe hot flushes are associated with an increased vasodilatory, and thus, a beneficial vascular status. Oral estradiol leads to vasoconstrictive changes and increases in blood pressure, and thus to possible vascular harm, but only in women whose hot flushes are so mild that they would probably not lead to the initiation of hormone therapy in clinical practice. Healthy, recently postmenopausal women with moderate to severe hot flushes should be given the opportunity to use hormone therapy alleviate hot flushes, and if estrogen is prescribed for indications other than for the control of hot flushes, transdermal route of administration should be favored.

Modern computed tomography techniques in stroke management

Technological development of fast multi-sectional, helical computed tomography (CT) scanners has allowed computed tomography perfusion (CTp) and angiography (CTA) in evaluating acute ischemic stroke. This study focuses on new multidetector computed tomography techniques, namely whole-brain and first-pass CT perfusion plus CTA of carotid arteries. Whole-brain CTp data is acquired during slow infusion of contrast material to achieve constant contrast concentration in the cerebral vasculature. From these data quantitative maps are constructed of perfused cerebral blood volume (pCBV). The probability curve of cerebral infarction as a function of normalized pCBV was determined in patients with acute ischemic stroke. Normalized pCBV, expressed as a percentage of contralateral normal brain pCBV, was determined in the infarction core and in regions just inside and outside the boundary between infarcted and noninfarcted brain. Corresponding probabilities of infarction were 0.99, 0.96, and 0.11, R² was 0.73, and differences in perfusion between core and inner and outer bands were highly significant. Thus a probability of infarction curve can help predict the likelihood of infarction as a function of percentage normalized pCBV. First-pass CT perfusion is based on continuous cine imaging over a selected brain area during a bolus injection of contrast. During its first passage, contrast material compartmentalizes in the intravascular space, resulting in transient tissue enhancement. Functional maps such as cerebral blood flow (CBF), and volume (CBV), and mean transit time (MTT) are then constructed. We compared the effects of three different iodine concentrations (300, 350, or 400 mg/mL) on peak enhancement of normal brain tissue and artery and vein, stratified by region-of-interest (ROI) location, in 102 patients within 3 hours of stroke onset. A monotonic increasing peak opacification was evident at all ROI locations, suggesting that CTp evaluation of patients with acute stroke is best performed with the highest available concentration of contrast agent. In another study we investigated whether lesion volumes on CBV, CBF, and MTT maps within 3 hours of stroke onset predict final infarct volume, and whether all these parameters are needed for triage to intravenous recombinant tissue plasminogen activator (IV-rtPA). The effect of IV-rtPA on the affected brain by measuring salvaged tissue volume in patients receiving IV-rtPA and in controls was investigated also. CBV lesion volume did not necessarily represent dead tissue. MTT lesion volume alone can serve to identify the upper size limit of the abnormally perfused brain, and those with IV-rtPA salvaged more brain than did controls. Carotid CTA was compared with carotid DSA in grading of stenosis in patients with stroke symptoms. In CTA, the grade of stenosis was determined by means of axial source and maximum intensity projection (MIP) images as well as a semiautomatic vessel analysis. CTA provides an adequate, less invasive alternative to conventional DSA, although tending to underestimate clinically relevant grades of stenosis.

The Effect of Intrauterine Growth Restriction on Long-Term Outcome in Very or Extremely Low Birth Weight Infants

The project consisted of two long-term follow-up studies of preterm children addressing the question whether intrauterine growth restriction affects the outcome. Assessment at 5 years of age of 203 children with a birth weight less than 1000 g born in Finland in 1996-1997 showed that 9% of the children had cognitive impairment, 14% cerebral palsy, and 4% needed a hearing aid. The intelligence quotient was lower (p<0.05) than the reference value. Thus, 20% exhibited major, 19% minor disabilities, and 61% had no functional abnormalities. Being small for gestational age (SGA) was associated with sub-optimal growth later. In children born before 27 gestational weeks, the SGA had more neuropsychological disabilities than those appropriate for gestational age (AGA). In another cohort with birth weight less than 1500 g assessed at 5 years of age, echocardiography showed a thickened interventricular septum and a decreased left ventricular end-diastolic diameter in both SGA and AGA born children. They also had a higher systolic blood pressure than the reference. Laser-Doppler flowmetry showed different endothelium-dependent and -independent vasodilation responses in the AGA children compared to those of the controls. SGA was not associated with cardio-vascular abnormalities. Auditory event-related potentials (AERPs) were recorded using an oddball paradigm with frequency deviants (standard tone 500 Hz and deviant 750-Hz with 10% probability). At term, the P350 was smaller in SGA and AGA infants than in controls. At 12 months, the automatic change detection peak (mismatch negativity, MMN) was observed in the controls. However, the pre-term infants had a difference positivity that correlated with their neurodevelopment scores. At 5 years of age, the P1-deflection, which reflects primary auditory processing, was smaller, and the MMN larger in the preterm than in the control children. Even with a challenging paradigm or a distraction paradigm, P1 was smaller in the preterm than in the control children. The SGA and AGA children showed similar AERP responses. Prematurity is a major risk factor for abnormal brain development. Preterm children showed signs of cardiovascular abnormality suggesting that prematurity per se may carry a risk for later morbidity. The small positive amplitudes in AERPs suggest persisting altered auditory processing in the preterm in-fants.

Snow characteristics in Dronning Maud Land, Antarctica

Snow cover is very sensitive to climate change and has a large feedback effect on the climate system due to the high albedo. Snow covers almost all surfaces in Antarctica and small changes in snow properties can mean large changes in absorbed radiation. In the ongoing discussion of climatic change, the mass balance of Antarctica has received increasing focus during recent decades, since its reaction to global warming strongly influences sea-level change. The aim of the present work was to examine the spatial and temporal variations in the physical and chemical characteristics of surface snow and annual accumulation rates in western Dronning Maud Land, Antarctica. The data were collected along a 350-km-long transect from the coast to the plateau during the years 1999-2004 as a part of the Finnish Antarctic Research Programme (FINNARP). The research focused on the most recent annual accumulation in the coastal area. The results show that the distance from the sea, and the moisture source, was the most predominant factor controlling the variations in both physical (conductivity, grain size, oxygen isotope ratio and accumulation) and chemical snow properties. The sea-salt and sulphur-containing components predominated in the coastal region. The local influences of nunataks and topographic highs were also visible on snow. The variations in all measured properties were wide within single sites mostly due to redistribution by winds and sastrugi topography, which reveals the importance of the spatially representative measurements. The mean accumulations occurred on the ice shelf, in the coastal region and on the plateau: 312 ± 28, 215 ± 43 and 92 ± 25 mm w.e., respectively. Depth hoar layers were usually found under the thin ice crust and were associated with a low dielectric constant and high concentrations of nitrate. Taking into account the vast size of the Antarctic ice sheet and its geographic characteristics, it is important to extend investigation of the distribution of surface snow properties and accumulation to provide well-documented data.

Enzymatic cross-linking of β-casein and its impact on digestibility and allergenicity

Protein modification via enzymatic cross-linking is an attractive way for altering food structure so as to create products with increased quality and nutritional value. These modifications are expected to affect not only the structure and physico-chemical properties of proteins but also their physiological characteristics, such as digestibility in the GI-tract and allergenicity. Protein cross-linking enzymes such as transglutaminases are currently commercially available, but also other types of cross-linking enzymes are being explored intensively. In this study, enzymatic cross-linking of β-casein, the most abundant bovine milk protein, was studied. Enzymatic cross-linking reactions were performed by fungal Trichoderma reesei tyrosinase (TrTyr) and the performance of the enzyme was compared to that of transglutaminase from Streptoverticillium mobaraense (Tgase). Enzymatic cross-linking reactions were followed by different analytical techniques, such as size exclusion chromatography -Ultra violet/Visible multi angle light scattering (SEC-UV/Vis-MALLS), phosphorus nuclear magnetic resonance spectroscopy (31P-NMR), atomic force (AFM) and matrix-assisted laser desorption/ionisation-time of flight mass spectrometry (MALDI-TOF MS). The research results showed that in both cases cross-linking of β-casein resulted in the formation of high molecular mass (MM ca. 1 350 kg mol-1), disk-shaped nanoparticles when the highest enzyme dosage and longest incubation times were used. According to SEC-UV/Vis-MALLS data, commercial β-casein was cross-linked almost completely when TrTyr and Tgase were used as cross-linking enzymes. In the case of TrTyr, high degree of cross-linking was confirmed by 31P-NMR where it was shown that 91 % of the tyrosine side-chains were involved in the cross-linking. The impact of enzymatic cross-linking of β-casein on in vitro digestibility by pepsin was followed by various analytical techniques. The research results demonstrated that enzymatically cross-linked β-casein was stable under the acidic conditions present in the stomach. Furthermore, it was found that cross-linked β-casein was more resistant to pepsin digestion when compared to that of non modified β-casein. The effects of enzymatic cross-linking of β-casein on allergenicity were also studied by different biochemical test methods. On the basis of the research results, enzymatic cross-linking decreased allergenicity of native β-casein by 14 % when cross-linked by TrTyr and by 6 % after treatment by Tgase. It can be concluded that in addition to the basic understanding of the reaction mechanism of TrTyr on protein matrix, the research results obtained in this study can have high impact on various applications like food, cosmetic, medical, textile and packing sectors.

Search for Gluino-Mediated Bottom Squark Production in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We report on a search for the supersymmetric partner of the bottom quark produced from gluino decays in data from 2.5 fb-1 of integrated luminosity collected by the Collider Detector at Fermilab at sqrt(s)=1.96 TeV. Candidate events are selected requiring two or more jets and large missing transverse energy. At least two of the jets are required to be tagged as originating from a b quark to enhance the sensitivity. The results are in good agreement with the prediction of the standard model processes, giving no evidence for gluino decay to sbottom quarks. This result constrains the gluino-pair-production cross section to be less than 40fb at 95% credibility level for a gluino mass of 350 GeV.

Italian ja Veneton läänin kolmas sektori. Maaraportti maaseutualueiden palvelutuotannon haasteista ja hyvistä käytännöistä.

Tiivistelmä Maaraportin tavoitteena on luoda yleiskatsaus Italian kolmanteen sektoriin ja tutkimus kohdistuu erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Veneton läänin kolmannen sektorin palvelutuotantoon. Raportissa tarkastellaan erityisesti kolmannen sektorin ja julkisen palvelutuotantosektorin sekä julkishallinnon toiminnallisia suhteita. Kolmannen sektorin mahdollisuuksia vastata maaseutualueiden palvelujen tarjonnan haasteisiin on pyritty analysoimaan. Italia on julkishallinnon ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kannalta tarkasteltuna nykytilanteessa mielenkiintoinen testilaboratorio koko Euroopan mittakaavassa johtuen maan historiallisista, kulttuuri-sista, kieli- ja maantieteellisistä sekä itse väestöpohjan tarjoamista haasteista. Italiasta ei voida puhua yhden homogeenisen valtiokäsitteen alla, koska maa toimii kulttuurisista perinteistään johtuen kolmella eri nopeudella. Itse valtio käsitettäkin tulkitaan Italiassa monin eri tavoin pohjautuen ”valtiona” nähdyn organisaation käytännön funktioon sitoutuneena alueellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Teollinen, dynaaminen yritysten varakas Pohjois-Italia henkilöityneenä Milanoon, hallinnon ja kulttuurin leimaama Keski-Italia kiteytyneenä ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja Napolin alapuolinen Etelä-Italia, joka painii ”järjestelmässä sisällä olevan järjestelmänsä” kanssa eivät ole koskaan muodos-taneet oikeasti yhtenäistä Italian valtiota. Italiassa erillisinä itsehallinnollisina alueina toimivat lääneiksi luettavat Sisilia, Trentino Alto-Adige, Val di Aosta, Sardegna ja Friuli-Venezia Giulia, mikä lisää hallinnollista kirjavuutta. Viimeisten vuosien aikana Italian julkishallinto on ollut jatkuvassa transitiotilassa yrittäessään kohdata uudistumisen vaateita globalisoituvassa maailmassa. Italiassa on meneillään hidas siirtyminen liittovaltiomaiseen järjestelmään ja jopa syvempään paikallisuuteen. Massiivinen ja raskas julkishallintokoneisto neljällä eri tasolla (valtio - lääninhallinnolliset alueet - vahvat maakunnat - kunnat) on erittäin hankalasti modernisoitavissa, mutta poliittinen tahtotila on vaihtumassa klassista vahvaa keskushallintoa kannattavasta ajattelutavasta hyväksymään federalistisia, alueellisia hallintoratkaisuja. Italiassa on herätty havaitsemaan, että ongelmien ratkaisu täytyy viedä itse alueille ja niiden ihmisille, koska unilateraalinen keskushallinnointitapa ei enää vastaa monikerroksisiin, moniulotteisiin alueellisiin haasteisiin. Jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat ongelmien ratkaisuihin myös globalisoitumisen asettamissa yhteisissä haasteissa. Kolmannen sektorin asema arvostettuna italialaisten kansalaispalvelujen täydentäjänä ja tuottajana alkaa olla nykypäivää. Kolmannen sektorin elintärkeä osuus uusien palvelutarpeiden tunnistamisessa on jo yleisesti tunnustettu tosiasia Italiassa. Vapaaehtoisjärjestöt toimivat eturivissä kansalaisten arkipäivässä ja pystyvät näin kanavoimaan ensimmäisinä sosiaalista kehityskulkua ja kohottamaan esiin erilaisia marginaalistenkin ryhmien tarpeita sekä vastaamaan niihin. Kolmas sektori laajentaa, tuottaa ja paikkaa paikallista julkista palvelutuotantoa. Ratkaiseva askel lainsäädännölliseltä kannalta on ollut rahoitusvirtojen ohjaaminen kolmannen sektorin ns. ONLUS-organisaatioille ja ONLUS-statuksen perustaminen vuonna 1997. Italiassa on 60 231.214 asukasta (31.7.2009) ja se on hallinnollisesti jakaantuneena 8 100 kuntaan. Suomessa vastaavat luvut ovat 5 350 712 asukasta ja 348 kuntaa (11/2009). Maantieteelliseltä kooltaan Italia ei eroa 301 338 km2:n pinta-alallaan paljonkaan Suomesta (338 424 km2). Väestömäärän erojen vuoksi Italiassa on keskimäärin 199,9 asukasta neliökilometrillä ja Suomessa 17,1. Maiden välinen suora vertailu ei ollut mittakaavaerojen vuoksi järkevää. Kuntien hallinnollinen rooli on Italiassa painotukseltaan erilainen kuin Suomessa. Suomessa kuntien vastuulla oleva sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutoimi eivät ole samassa laajuudessa italialaisten kuntien vastuulla vaan näiden toimialojen vastuulliset tahot ovat läänit terveydenhoitopiireineen sekä maakuntahallinto koulupiirien osalta. Italialaisten kuntien vastuualueet voivat myös vaihdella mittavasti perustuslaissa määriteltyjen perustoimien lisäksi. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu Koillis-Italiassa sijaitseva Veneton läänin alue, koska se on väkimäärältään lähes yhtä suuri kuin Suomi, 4 893 309 asukasta (31.3.2009). Kuntien lukumäärä on huimaava 581 kpl. Veneto on maantieteelliseltä alueeltaan pieni ja harvaan asuttua maaseutua on pinta-alasta melko niukasti. Pohjoisen osan vuoristoalueet karuine olosuhteineen muodostavat palvelutuotannollisesti haas-teellisen ympäristön, joka on verrattavissa suomalaisten maaseutualueiden tilanteeseen. Venetossa on omaksuttu Italian mittakaavassa innovatiivisia ratkaisuja julkishallinnon palvelutuotannon ja kolmannen sektorin toiminnan osalta. Veneton alue on luokiteltu maailman pienyritysintensiivisimmäksi alueeksi, mikä heijastuu myös alueen palvelutuotantoratkaisuissa. Raportti esittelee ensin Italian hallintoa, keskushallinnon, paikallishallinnon ja tutkimuksen asettelulle olennaisten kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Tämä on välttämätöntä, sillä kolmannen sektorin toiminta on Italiassa hyvin pitkälle lainsäädännöllä ohjattua ja rajattua. Kolmannen sektorin käsitteistöä, toimijoita, järjestäytymistä ja sen toimintaa säätelevää lainsäädäntöä esitellään tarkemmin. Veneton läänin osalta kolmanteen sektoriin perehdytään sekä hallinnon että toimijakentän näkökulmia tulkiten. Raportin lopussa esitellään kolmannen sektorin palvelutuotantoon ja hallinnointiin liittyviä case-esimerkkitapauksia.

Hirsitaloteollisuuden kehityshaasteet

Pientalobarometri 2/2008 ennustaa omakotitalorakentamisen jatkavan laskuaan rakentamiskustannusten kasvamisesta, kaavoituksesta, tonttitarjonnasta ja talouden tilasta johtuen. Kustannusten odotetaan edelleen nousevan mm. energia­tehokkuuden kohentumisen myötä. Työ- ja elinkeinoministeriön Puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistus –toimialaraportissa 2008 oletetaan myös, että lämmöneristysvaatimukset ovat saattaneet lisätä massiivihirsitalojen kysyntää, koska uusien määräysten voimaantulon jälkeen niitä ei mahdollisesti enää tehdä. Kehityksen voidaan olettaa johtavan rakennusten koon ja varustetason järkevöittämiseen. Oma­koti­talorakentamisen tarpeeksi pientalobarometri laskee 20 000 asuntoaloitusta, mutta toimialaraportissa määrän arvioidaan vuonna 2008 jäävän 12 500 oma­kotitalon aloitukseen. Avaimet käteen –rakentaminen on kasvusuunnassa ja talo­paketit ovat kehittymässä selvemmiksi rakennusosakokonaisuuksiksi. Pientalobarometri kertoo suomalaisten toivovan yksilöllisyyttä. Talotehtaiden toimituksista yksilöllisiä suunnitteluratkaisuja on kolmannes ja tyyppimuunnoksia puolet. Valmisosatalojen osuus asunnoista on noin 68 % ja teollisen hirren osuus valmisosatalojen markkinoista on nyt kutakuinkin samoissa 10 % lukemissa kuin 20 vuotta sitten. Korkeimmillaan teollisen hirren osuus valmisosataloista kävi 17 % tasolla kymmenen vuotta sitten, vuosina 1995 ja 1996. Siporex-, betoni,- tiili- ja harkkotalojen osuus on noussut kahdessakymmenessä vuodessa 4 %:sta 12 %:iin ja precut-talojen osuus 2 %:sta 16 %:iin, kun taas puuelementtien osuus on laskenut 85 %:sta 62 %:iin. Talopaketin keskimääräinen kuluttajahinta on Toimialaraportin mukaan noin 83 000 euroa ja niitä valmistuu vuodessa alle 10 000. Talopakettimarkkinat ovat Pientalobarometrin mukaan vuonna 2008 hieman laskeneet vuosien 2006 ja 2007 huippulukemista alle 800 miljoonan euron. Teollisten hirsivalmistajien liikevaihto laski myös vuodesta 2007 alle 350 miljoonan. Toimialaraportin mukaan puutalojen valmistus työllistää vajaa 4000 henkeä 251 toimipaikassa (2006). Alan liikevaihto vuonna 2006 oli 812 miljoonaa euroa ja viennin arvo 178 miljoonaa euroa. Viennin kasvun todettiin riippuvan hirsitaloteollisuudesta. Viennin kannalta tärkeitä alueita ovat Keski-Eurooppa, Venäjä, Japani ja Pohjoismaat. Puutalojen vienti on Toimialaraportin mukaan kohonnut 90-luvun alun noin 30 miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon, josta hirsitalojen viennin arvo ylittää 160 miljoonaa. Tutkimus- ja kehittämiskuluiksi arvioidaan puutalon valmistajilla 0–2 % tuotannon arvosta. Puutalojen mediaanikäyttökate oli Toimialaraportin mukaan vuonna 2006 noin 6 % kun teollisuuden vastaava luku on 10 %. Finnveran tilastointi hirsitalojen kustannusrakenteesta ja kannattavuudesta ei poikkea tästä, vaan hirsitalojen käyttökatteeksi ilmoitetaan 6,4 % ja kokonaistulokseksi 3,4 % vuonna 2007. Toimialaraportin mukaan teollisuuden omavaraisuusaste on noin 43 % kun taas puutaloteollisuuden omavaraisuusaste jää 26,5 %:iin ja hirsitalojen Finnveran mukaan 27,7 %:iin. Hirsitaloja valmistaa Toimialaraportin mukaan noin 150 yritystä. Alan kahden suurimman yrityksen osuus on lähes puolet koko alan liikevaihdosta.

Scientific Journal Publishing – Yearly Volume and Open Access Availability

Introduction. We estimate the total yearly volume of peer-reviewed scientific journal articles published world-wide as well as the share of these articles available openly on the Web either directly or as copies in e-print repositories. Method. We rely on data from two commercial databases (ISI and Ulrich's Periodicals Directory) supplemented by sampling and Google searches. Analysis. A central issue is the finding that ISI-indexed journals publish far more articles per year (111) than non ISI-indexed journals (26), which means that the total figure we obtain is much lower than many earlier estimates. Our method of analysing the number of repository copies (green open access) differs from several earlier studies which have studied the number of copies in identified repositories, since we start from a random sample of articles and then test if copies can be found by a Web search engine. Results. We estimate that in 2006 the total number of articles published was approximately 1,350,000. Of this number 4.6% became immediately openly available and an additional 3.5% after an embargo period of, typically, one year. Furthermore, usable copies of 11.3% could be found in subject-specific or institutional repositories or on the home pages of the authors. Conclusions. We believe our results are the most reliable so far published and, therefore, should be useful in the on-going debate about Open Access among both academics and science policy makers. The method is replicable and also lends itself to longitudinal studies in the future.