Litteraturundervisning och ämnessyn i modersmål och litteratur: En kvalitativ undersökning bland 13 modersmålslärare inom den grundläggande utbildningen (åk 7–9)

I denna avhandling undersöker jag hur modersmålslärare inom den grundläggande utbildningen (åk 7–9) undervisar i litteratur. De frågor jag ställer mig är: Hur förverkligar lärarna sin litteraturundervisning i praktiken, hur förhåller de sig till den nya läroplanen i ämnet, Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen 2004, samt med vilken ämnes-, litteratur- och kunskapssyn utgår de från i sin undervisning? Undersökningsresultatet analyseras utifrån läroplan och utifrån en läsarorienterad, sociokulturell och funktionell litteratursyn och litteraturpedagogik. Undersökningen är kvalitativ och riktar sig i form av ett frågeformulär till alla modersmålslärare i högstadierna i huvudstadsregionen. Tretton lärare deltar slutligen och åtta av dessa svar uppföljs genom en tematisk intervju. Undersökningen sker våren 2005. Forskningsresultatet visar på att flera av lärarna till stor del bygger upp sin undervisning utifrån färdiga uppgifter och koncept och att undervisningen styrs av metoden, av frågan hur. Dessa lärares undervisning sker således inte utgående från en enhetlig ämnes-, litteratur- och kunskapssyn, utan ämnessynen varierar beroende på uppgift. Recensionen är den arbetsuppgift som är vanligast bland lärarna, även om flera lärare ställer sig tveksamma till den. Övriga uppgifter som förekommer bland flera lärare är uppgiftskoncept kring klassiker och litterära samtal inför klass. Tematisk litteraturundervisning används även av flera lärare, liksom Netlibris, som innebär att två klasser från olika skolor över nätet diskuterar en skönlitterär text. Både Netlibris och tematisk litteraturundervisning är metoder som lärarna förhåller sig positiva till och ser pedagogiska fördelar med. Den tematiska undervisningen sker emellertid ofta i form av koncept som återkommer i samma form år efter år. Två lärare strävar dock efter att arbeta utifrån en enhetlig ämnessyn – den erfarenhetspedagogiska. Dessa lärare använder sig av färre koncept i sin undervisning. De bygger snarare upp sin undervisning utifrån frågan varför än hur, vilket innebär att de i högre grad har möjlighet att beakta elevernas intressen och behov i utformandet av undervisningen. Detta syns bland annat i valet av böcker och teman. En av dessa lärare använder sig även av portfölj- och loggboksmetodik och låter, i enlighet med läroplanen, eleverna själva vara med och utvärdera undervisningen och den egna utvecklingen. Lärarna verkar överlag förhålla sig mera positiva till de uppgifter som bygger på dialog och som tar fasta på läsaren i läsprocessen. Trots att lärarna betonar dialogens betydelse i litteraturundervisningen, bygger undervisningen ändå ofta, och i flera fall helt och hållet, på uppgifter som saknar dialog. En av orsakerna till detta kan vara att gamla koncept, trots nya uppgifter, lever kvar i undervisningen. Att lärarna framhåller de uppgifter som utgår från läsning av gemensamma texter och som tar fasta på en läsarorienterad och sociokulturell litteratursyn, visar dock på att de nya uppgifterna håller på att omkullkasta de gamla; lärarnas litteraturundervisning befinner sig således i förändring. Samtliga lärare förhåller sig positiva till litteraturundervisning och framhåller att litteraturen sedan deras egen skoltid fått en mera framträdande roll i undervisningen. De påpekar också att modersmålsundervisningen idag är mindre färdighetsinriktad och går mot en ökad dialog.

Montessorivälineet esiopetuksessa : Montessoriohjaajakoulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien käsityksiä montessorivälineiden soveltuvuudesta esiopetuksessa

Tutkimuksessa selvitettiin montessorivälineiden soveltuvuutta suomalaiseen esiopetukseen montessoriohjaajakoulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien arvioimina. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää, missä määrin montessorivälineitä käytettiin esiopetuksessa. Tutkimuksessa kartoitettiin montessorivälineiden osuutta vastaajien lapsiryhmien toimintamateriaaleista sekä mahdollisia esteitä niiden määrän lisäämiselle. Samoin selvitettiin, kuinka tärkeäksi montessorivälineiden merkitys koettiin opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisessa. Lisäksi kartoitettiin montessorivälineiden käytön laajuutta vastaajien työyhteisössä sekä mahdollisia esteitä välineiden laajemmalle käytölle. Tutkimuksen toisena tehtävänä oli selvittää, miten montessorivälineet tukevat lapsikeskeiselle esiopetukselle asetettuja tavoitteita yksilöllisyyden, sosiaalisten taitojen kehittymisen, omatoimisuuden ja aktiivisuuden, leikin merkityksen sekä välineistön monipuolisuuden suhteen. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin mahdollisimman kattavasti ne montessoriohjaajat, jotka olivat saaneet myös lastentarhanopettajakoulutuksen. Kohderyhmä käsitti 74 henkilöä. Tutkimus suoritettiin postikyselynä joulukuussa 1996 ja tammikuussa 1997. Tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 79,3 %. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että montessorivälineiden osuus vastaajien lapsiryhmien käytössä olevista toimintamateriaaleista oli merkittävä. Tämä korostui erityisesti montessoripäiväkodeissa, -leikkikouluissa ja päiväkodin montessoriryhmissä. Kaikissa toimipaikoissa montessorivälineitä ei ollut riittävästi, vaikka kiinnostus niitä kohtaan oli suuri. Montessorivälineiden osuuden lisäämistä vaikeuttivat mm. taloudelliset esteet. Montessorivälineiden merkitys opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisenkannalta osoittautui tärkeäksi. Tulosten perusteella suppeammallakin montessorivälinemäärällä oli opetussuunnitelman tavoitteiden kannalta suuri merkitys. Montessorivälineiden käytön laajuus vastaajientyöyhteisössä vaihteli toimipaikoittain. Koulutuksen puute ilmeni merkittävimmäksi esteeksi montessorivälineiden laajemmalle käytölle vastaajien työyhteisössä. Tutkimuksen tulosten perusteella montessorivälineillä työskentely tukee vahvasti lapsikeskeisen esiopetuksen kannalta tärkeitä tavoitteita yksilöllisyyden, omatoimisuuden ja aktiivisuuden sekä sosiaalisten taitojen kehittymisen suhteen. Montessorivälineiden katsottiin soveltuvan hyvin esiopetukseen myös monipuolisuutensa ansiosta. Leikin merkitys ei montessorivälineillä työskentelyssä ollut keskeisessä asemassa. Sen sijaan montessorivälineillä työskentelyssä painottuivat leikki, työ ja oppiminen. Avainsanat: Montessori-pedagogiikka, montessorivälineet, lapsikeskeinen esiopetus, toimintamateriaalit Keywords: Montessori-pedagogy, Montessori materials, child-centered pre-school education, activity mater

Familial aggregation of type 1 diabetes and diabetic nephropathy in Finland

Type 1 diabetes (T1D) is a common, multifactorial disease with strong familial clustering. In Finland, the incidence of T1D among children aged 14 years or under is the highest in the world. The increase in incidence has been approximately 2.4% per year. Although most new T1D cases are sporadic the first-degree relatives are at an increased risk of developing the same disease. This study was designed to examine the familial aggregation of T1D and one of its serious complications, diabetic nephropathy (DN). More specifically the study aimed (1) to determine the concordance rates of T1D in monozygotic (MZ) and dizygotic (DZ) twins and to estimate the relative contributions of genetic and environmental factors to the variability in liability to T1D as well as to study the age at onset of diabetes in twins; (2) to obtain long-term empirical estimates of the risk of T1D among siblings of T1D patients and the factors related to this risk, especially the effect of age at onset of diabetes in the proband and the birth cohort effect; (3) to establish if DN is aggregating in a Finnish population-based cohort of families with multiple cases of T1D, and to assess its magnitude and particularly to find out whether the risk of DN in siblings is varying according to the severity of DN in the proband and/or the age at onset of T1D: (4) to assess the recurrence risk of T1D in the offspring of a Finnish population-based cohort of patients with childhood onset T1D, and to investigate potential sex-related effects in the transmission of T1D from the diabetic parents to their offspring as well as to study whether there is a temporal trend in the incidence. The study population comprised of the Finnish Young Twin Cohort (22,650 twin pairs), a population-based cohort of patients with T1D diagnosed at the age of 17 years or earlier between 1965 and 1979 (n=5,144) and all their siblings (n=10,168) and offspring (n=5,291). A polygenic, multifactorial liability model was fitted to the twin data. Kaplan-Meier analyses were used to provide the cumulative incidence for the development of T1D and DN. Cox s proportional hazards models were fitted to the data. Poisson regression analysis was used to evaluate temporal trends in incidence. Standardized incidence ratios (SIRs) between the first-degree relatives of T1D patients and background population were determined. The twin study showed that the vast majority of affected MZ twin pairs remained discordant. Pairwise concordance for T1D was 27.3% in MZ and 3.8% in DZ twins. The probandwise concordance estimates were 42.9% and 7.4%, respectively. The model with additive genetic and individual environmental effects was the best-fitting liability model to T1D, with 88% of the phenotypic variance due to genetic factors. The second paper showed that the 50-year cumulative incidence of T1D in the siblings of diabetic probands was 6.9%. A young age at diagnosis in the probands considerably increased the risk. If the proband was diagnosed at the age of 0-4, 5-9, 10-14, 15 or more, the corresponding 40-year cumulative risks were 13.2%, 7.8%, 4.7% and 3.4%. The cumulative incidence increased with increasing birth year. However, SIR among children aged 14 years or under was approximately 12 throughout the follow-up. The third paper showed that diabetic siblings of the probands with nephropathy had a 2.3 times higher risk of DN compared with siblings of probands free of nephropathy. The presence of end stage renal disease (ESRD) in the proband increases the risk three-fold for diabetic siblings. Being diagnosed with diabetes during puberty (10-14) or a few years before (5-9) increased the susceptibility for DN in the siblings. The fourth paper revealed that of the offspring of male probands, 7.8% were affected by the age of 20 compared with 5.3% of the offspring of female probands. Offspring of fathers with T1D have 1.7 times greater risk to be affected with T1D than the offspring of mothers with T1D. The excess risk in the offspring of male fathers manifested itself through the higher risk the younger the father was when diagnosed with T1D. Young age at onset of diabetes in fathers increased the risk of T1D greatly in the offspring, but no such pattern was seen in the offspring of diabetic mothers. The SIR among offspring aged 14 years or under remained fairly constant throughout the follow-up, approximately 10. The present study has provided new knowledge on T1D recurrence risk in the first-degree relatives and the risk factors modifying the risk. Twin data demonstrated high genetic liability for T1D and increased heritability. The vast majority of affected MZ twin pairs, however, remain discordant for T1D. This study confirmed the drastic impact of the young age at onset of diabetes in the probands on the increased risk of T1D in the first-degree relatives. The only exception was the absence of this pattern in the offspring of T1D mothers. Both the sibling and the offspring recurrence risk studies revealed dynamic changes in the cumulative incidence of T1D in the first-degree relatives. SIRs among the first-degree relatives of T1D patients seems to remain fairly constant. The study demonstrates that the penetrance of the susceptibility genes for T1D may be low, although strongly influenced by the environmental factors. Presence of familial aggregation of DN was confirmed for the first time in a population-based study. Although the majority of the sibling pairs with T1D were discordant for DN, its presence in one sibling doubles and presence of ESRD triples the risk of DN in the other diabetic sibling. An encouraging observation was that although the proportion of children to be diagnosed with T1D at the age of 4 or under is increasing, they seem to have a decreased risk of DN or at least delayed onset.

Obesity, Smoking and Dieting

Lihavuus ja ylipaino ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet; jo yli puolet länsimaiden väestöstä on ylipainoisia ja viidennes lihavia. Varsinkin nuorilla ylipainon lisääntyminen on ollut nopeaa. Ylipaino, erityisesti yhdistettynä vyötärölihavuuteen, sekä tupakointi lisäävät sairastavuutta sydän- ja verisuonisairauksiin, metabolisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, sekä moniin syöpiin. Lihavuus ja tupakointi ovatkin kehittyneiden maiden tärkeimpiä ehkäistävissä olevia kuolinsyitä. Samanaikaisesti ylipainon kanssa laihduttaminen ja jopa terveydelle haitalliset laihdutusmenetelmät, kuten tupakointi painonhallintakeinona on tullut yhä yleisemmäksi. Nopeaan painonpudotukseen tähtäävällä laihduttamisella on usein terveydelle haitallisia seurauksia kuten painon nousu yli alkuperäisen painon ja kehon rasvajakauman muuttuminen epäterveellisemmäksi. Kolme neljännestä merkittävästi laihduttaneista kertoo painon nousseen takaisin. Tupakoinnin ja toistuvan laihduttamisen vaikutukset ylipainon ja lihavuuden kehittymiselle kytkeytyvät toisiinsa. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin toistuvan laihduttamisen ja tupakoinnin vaikutusta kehon painoon ja lisäksi tupakoinnin vaikutusta vyötärölihavuuden kehittymiseen. Työn toisena tavoitteena oli tutkia, kuinka voimakkaasti tupakointi ja toistuva laihduttaminen liittyvät toisiinsa suomalaisilla ja onko tämä yhteys erilainen eri ikäryhmissä ja sukupuolilla. Työ perustuu kolmeen laajaan kyselyaineistoon: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksen (englanniksi FinnTwin16) aineistossa on seurattu 1975-79 syntyneitä kaksosia 16, 17, 18 ja 24 vuoden ikäisinä (N=5563). Suomen kaksoskohortin aineisto (N= 12 793) on kerätty vuonna 1990 samaa sukupuolta olevilta, vuosina 1930-57 syntyneiltä kaksosilta. Entisten huippu-urheilijoiden (N=1838) ja heille kaltaistettujen verrokkien (N=834) seurantatutkimuksessa tiedot on kerätty vuosina 1985, 1995 ja 2001. Pituus, paino ja tupakointi on kysytty kaikissa kyselyissä. Kaksoset vastasivat laihdutuskäyttäytymistä koskeviin kysymyksiin. Urheilijoiden laihdutuskäyttäytyminen pääteltiin lajin perusteella, sillä toistuvan laihduttamisen tiedetään olevan yleistä painoluokissa urheilevilla urheilijoilla (esim.painijat, nyrkkeilijät). Nuoruusiän tupakointi ennusti vyötärölihavuutta molemmilla sukupuolilla ja lisäksi ylipainoisuutta naisilla. Toistuva laihduttaminen oli yhteydessä myöhempään painonnousuun ja lihavuuteen miehillä. Lisäksi toistuvan laihduttamisen ja tupakoinnin todettiin liittyvän toisiinsa nuorilla aikuisilla. Vanhemmissa ikäluokissa miehet, jotka tupakoivat, laihduttivat harvemmin kuin tupakoimattomat. Lihavuuteen ja vyötärölihavuuteen liittyvän oheissairastavuuden ennaltaehkäisyssä tupakoinnin ja toistuvan laihduttamisen vähentäminen saattavat olla aiemmin luultua tehokkaampia keinoja.

Reduced visual function and its association with physical functioning in the Finnish adult population : Prevalence, causes, and need for eye care services

The purpose of this study was to estimate the prevalence and distribution of reduced visual acuity, major chronic eye diseases, and subsequent need for eye care services in the Finnish adult population comprising persons aged 30 years and older. In addition, we analyzed the effect of decreased vision on functioning and need for assistance using the World Health Organization’s (WHO) International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF) as a framework. The study was based on the Health 2000 health examination survey, a nationally representative population-based comprehensive survey of health and functional capacity carried out in 2000 to 2001 in Finland. The study sample representing the Finnish population aged 30 years and older was drawn by a two-stage stratified cluster sampling. The Health 2000 survey included a home interview and a comprehensive health examination conducted at a nearby screening center. If the invited participants did not attend, an abridged examination was conducted at home or in an institution. Based on our finding in participants, the great majority (96%) of Finnish adults had at least moderate visual acuity (VA ≥ 0.5) with current refraction correction, if any. However, in the age group 75–84 years the prevalence decreased to 81%, and after 85 years to 46%. In the population aged 30 years and older, the prevalence of habitual visual impairment (VA ≤ 0.25) was 1.6%, and 0.5% were blind (VA < 0.1). The prevalence of visual impairment increased significantly with age (p < 0.001), and after the age of 65 years the increase was sharp. Visual impairment was equally common for both sexes (OR 1.20, 95% CI 0.82 – 1.74). Based on self-reported and/or register-based data, the estimated total prevalences of cataract, glaucoma, age-related maculopathy (ARM), and diabetic retinopathy (DR) in the study population were 10%, 5%, 4%, and 1%, respectively. The prevalence of all of these chronic eye diseases increased with age (p < 0.001). Cataract and glaucoma were more common in women than in men (OR 1.55, 95% CI 1.26 – 1.91 and OR 1.57, 95% CI 1.24 – 1.98, respectively). The most prevalent eye diseases in people with visual impairment (VA ≤ 0.25) were ARM (37%), unoperated cataract (27%), glaucoma (22%), and DR (7%). One-half (58%) of visually impaired people had had a vision examination during the past five years, and 79% had received some vision rehabilitation services, mainly in the form of spectacles (70%). Only one-third (31%) had received formal low vision rehabilitation (i.e., fitting of low vision aids, receiving patient education, training for orientation and mobility, training for activities of daily living (ADL), or consultation with a social worker). People with low vision (VA 0.1 – 0.25) were less likely to have received formal low vision rehabilitation, magnifying glasses, or other low vision aids than blind people (VA < 0.1). Furthermore, low cognitive capacity and living in an institution were associated with limited use of vision rehabilitation services. Of the visually impaired living in the community, 71% reported a need for assistance and 24% had an unmet need for assistance in everyday activities. Prevalence of ADL, instrumental activities of daily living (IADL), and mobility increased with decreasing VA (p < 0.001). Visually impaired persons (VA ≤ 0.25) were four times more likely to have ADL disabilities than those with good VA (VA ≥ 0.8) after adjustment for sociodemographic and behavioral factors and chronic conditions (OR 4.36, 95% CI 2.44 – 7.78). Limitations in IADL and measured mobility were five times as likely (OR 4.82, 95% CI 2.38 – 9.76 and OR 5.37, 95% CI 2.44 – 7.78, respectively) and self-reported mobility limitations were three times as likely (OR 3.07, 95% CI 1.67 – 9.63) as in persons with good VA. The high prevalence of age-related eye diseases and subsequent visual impairment in the fastest growing segment of the population will result in a substantial increase in the demand for eye care services in the future. Many of the visually impaired, especially older persons with decreased cognitive capacity or living in an institution, have not had a recent vision examination and lack adequate low vision rehabilitation. This highlights the need for regular evaluation of visual function in the elderly and an active dissemination of information about rehabilitation services. Decreased VA is strongly associated with functional limitations, and even a slight decrease in VA was found to be associated with limited functioning. Thus, continuous efforts are needed to identify and treat eye diseases to maintain patients’ quality of life and to alleviate the social and economic burden of serious eye diseases.

Electrocardiographic repolarization variables in detecting myocardial infarction and ischemic injury : From body surface potential mapping to a single lead

The aim of the studies was to improve the diagnostic capability of electrocardiography (ECG) in detecting myocardial ischemic injury with a future goal of an automatic screening and monitoring method for ischemic heart disease. The method of choice was body surface potential mapping (BSPM), containing numerous leads, with intention to find the optimal recording sites and optimal ECG variables for ischemia and myocardial infarction (MI) diagnostics. The studies included 144 patients with prior MI, 79 patients with evolving ischemia, 42 patients with left ventricular hypertrophy (LVH), and 84 healthy controls. Study I examined the depolarization wave in prior MI with respect to MI location. Studies II-V examined the depolarization and repolarization waves in prior MI detection with respect to the Minnesota code, Q-wave status, and study V also with respect to MI location. In study VI the depolarization and repolarization variables were examined in 79 patients in the face of evolving myocardial ischemia and ischemic injury. When analyzed from a single lead at any recording site the results revealed superiority of the repolarization variables over the depolarization variables and over the conventional 12-lead ECG methods, both in the detection of prior MI and evolving ischemic injury. The QT integral, covering both depolarization and repolarization, appeared indifferent to the Q-wave status, the time elapsed from MI, or the MI or ischemia location. In the face of evolving ischemic injury the performance of the QT integral was not hampered even by underlying LVH. The examined depolarization and repolarization variables were effective when recorded in a single site, in contrast to the conventional 12-lead ECG criteria. The inverse spatial correlation of the depolarization and depolarization waves in myocardial ischemia and injury could be reduced into the QT integral variable recorded in a single site on the left flank. In conclusion, the QT integral variable, detectable in a single lead, with optimal recording site on the left flank, was able to detect prior MI and evolving ischemic injury more effectively than the conventional ECG markers. The QT integral, in a single-lead or a small number of leads, offers potential for automated screening of ischemic heart disease, acute ischemia monitoring and therapeutic decision-guiding as well as risk stratification.

Iodine Brachytherapy for Large Uveal Melanomas

Uveal melanoma is the most common primary intraocular malignancy in adults. Vision in the affected eye is threatened by both the tumor and side-effects from the treatments currently available. Poor prognosis for saving vision increases with tumor size and, consequently, enucleation has been the treatment of choice for large uveal melanomas in most centers. However, increasing evidence suggests that no survival benefit is gained (nor lost) by enucleation as compared to eye-conserving methods. The Helsinki University Eye Hospital has since 1990 offered episcleral iodine-125 plaque brachytherapy (IBT) for all patients unwilling to undergo enucleation for a large uveal melanoma. The primary aim of this study was to assess survival, local tumor recurrence and preservation of the eye and vision after IBT in a population-based series of 97 patients with uveal melanomas classified as large by the Collaborative Ocular Melanoma Study (COMS) criteria. Further aims included reporting the incidence of side-effects and assessing the role of intraocular dose distribution and clinical risk factors in their development. Finally, means to improve the current treatment were investigated by using computer models to compare existing plaques with collimating ones and by comparing the outcome of a subgroup of 54 IBT patients with very thick tumors with 33 patients with similarly-sized tumors managed with transscleral local resection (TSR) in Liverpool, United Kingdom. Kaplan-Meier estimates of all-cause and melanoma-specific survival at 5 years after IBT were 62% and 65%, respectively, and visually comparable with the survival experience of patients reported after enucleation by the COMS. Local recurrence developed in 6% of eyes and 84% of eyes were conserved at 5 years. Visual prognosis was guarded with 11% avoiding loss of 20/70 vision and 26% avoiding loss of 20/400 vision in the tumor eye at 2 years. Large tumor height and short distance from the posterior pole were independently associated with loss of vision. Using cumulative incidence analysis to account for competing risks, such as enucleation and metastatic death, the 5-year incidence of cataract after IBT was 79%, glaucoma 60%, optic neuropathy 46%, maculopathy 52%, persistent or recurring retinal detachment (RD) 25%, and vitreous hemorrhage 36%. In multivariate competing risks regression models, increasing tumor height was associated with cataract, iris neovascularization and RD. Maculopathy and optic neuropathy were associated with distance from the tumor to the respective structure. Median doses to the tumor apex, macula and optic disc were 81 Gy (range, 40-158), 79 Gy (range, 12-632), and 83 Gy (range, 10-377), respectively. Dose to the optic disc was independently associated with optic neuropathy, and both dose to the optic disc and dose to the macula predicted vision loss after IBT. Simulated treatment using collimating plaques resulted in clinically meaningful reduction in both optic disc (median reduction, 30 Gy) and macular (median reduction, 36 Gy) doses as compared to the actual treatment with standard plaques. In the subgroup of patients with uveal melanomas classified as large because of tumor height, cumulative incidence analysis revealed that while long-term preservation of 20/70 vision was rare after both IBT and TSR, preservation of 20/400 vision was better after TSR (32% vs. 5% at 5 years). In multivariate logistic regression models, TSR was independently associated with better preservation of 20/400 vision (OR 0.03 at 2 years, P=0.005) No cases of secondary glaucoma were observed after TSR and optic neuropathy was rare. However, local tumor recurrence was more common after TSR than it was after IBT (Cumulative incidence 41% vs. 7% at 5 years, respectively). In terms of survival, IBT seems to be a safe alternative to enucleation in managing large uveal melanomas. Local tumor control is no worse than with medium-sized tumors and the chances of avoiding secondary enucleation are good. Unfortunately, side-effects from radiotherapy are frequent, especially in thick tumors, and long-term prognosis of saving vision is consequently guarded. Some complications can be limited by using collimating plaques and by managing uveal melanomas that are large because of tumor height with TSR instead of IBT. However, the patient must be willing to accept a substantial risk of local tumor recurrence after TSR and it is best suited for cases in which the preservation of vision in the tumor eye is critical.

Myyttisestä sankarirehtorista opistoäidiksi ja manageriksi : Sukupuolen näkökulma kansalais- ja työväenopiston johtajuuteen

Kansansivistystä legitimoiva ja ylläpitävä ajattelu oli kertomusta myyttisistä sankarirehtoreista, jota voisi kutsua myös suomalaisen kansansivistyksen suureksi kertomukseksi. Tutkimusongelmana oli, kuinka kansansivistyksen suuri kertomus rakentui sukupuolen näkökulmasta kansan, sivistyksen ja vapauden käsitteiden tulkinnoissa. Tavoitteena oli jäljittää kansansivistyksen kadonneita naisia. Aineisto koostui eri kirjoittajien 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla laatimista kulttuurihistoriallisista teksteistä, joita metodologisesti tulkittiin sukupuolisensitiivisesti tiheällä otteella. Kansalais- ja työväenopiston rehtorin työ vuonna 2005 muodostui osaksi kansansivistyksen suurta kertomusta. Empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta, sähköisesti toteutetusta rehtorikyselystä (N=79), jota analysoitiin diskursiivisella lähestymistavalla sukupuolisensitiivisesti. Tutkimusongelmat olivat: Miksi kansalais- ja työväenopiston rehtoriksi hakeudutaan? Kuinka sukupuoli tulee esiin rehtorin työssä? Millaista on rehtorin työn arki? Suomalainen kansansivistystraditio kategorisoi naisen yksityiseen ja miehen julkiseen. Kansalais- ja työväenopistoista muotoiltiin sukupuolittuneita kansansivistysinstituutioita, joiden maskuliinisen johtajuuden ympärille rakentui sankarirehtorimyytti. Naisten tulo opistojen johtajattariksi liittyi osaksi naisten yleistä ammatillista kehitystä. Sivistettävälle naiselle rakentui paikka 1900-luvun vaihteesta äitikansalaisten yleissivistettävänä kollektiivina, myöhemmin työläisnaisten kollektiivina ja 1960-luvulta lähtien ammatillisena työvoimaresurssina. 2000-luvulla kansan käsite korvautui vapailla yksilökansalaisilla ja sivistysideologinen vapaus kääntyi uusliberalismin yksilön vapaaksi mahdollisuudeksi kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistys käsitteenä loittoni ja sen korvasivat oppiminen ja viihtyminen. Rehtoriksi hakeutumisen taustalla vaikuttivat edelleen kansansivistysideologiset arvot, jotka naiselle merkitsivät yhteiskunnallisen äitiyden velvoitetta hoitaa reproduktiivista tehtäväänsä ahkerana ja uutterana opistoäitinä. Uusliberalistiset arvot muuttivat naisen rehtorina kansallista ja taloudellista arvoa tuottavaksi palkkatyöäidiksi ja manageriksi. Sekä naiseen että mieheen rehtorina liitettiin stereotyyppisiä sukupuolirooleihin sidottuja ominaisuuksia. Naisen ja miehen paikat työyhteisössä määrittyivät modernin yhteiskuntasopimuksen seksuaalisen sopimuksen mukaisesti. Rehtorit työskentelivät moniosaavina jokapaikanhöylinä keskellä valtakunnallista opistoreformia. Rehtorin ammatillinen kuva jäsentyi monimuotoisesti reformistiksi, konformistiksi ja konservatiiviksi. Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansansivistys, rehtorit, sukupuolentutkimus, kansalaisopistot, työväenopistot, diskurssianalyysi

Late Svecofennian leucogranites of southern Finland : Chronicles of an orogenic collapse

Leucogranite magmatism occurred in southern Finland during the later stages of the Paleoproterozoic Svecofennian orogeny. The leucogranites are considered to have formed from pre-existing crustal rocks that have undergone anatexis in the extensional stage of the orogeny, following continental collision and resultant crustal thickening. The leucogranites have been studied in the field using petrographic and mineralogical methods, elemental and isotope geochemistry on whole rocks and minerals, and U-Pb geochronology. On outcrop scale, these granites typically form heterogeneous, layered, sheet-like bodies that migmatize their country rocks. All of the leucogranites are peraluminous and rich in SiO2, but otherwise display significant geochemical variation. Their Nd isotope composition ranges from fairly juvenile to very unradiogenic, and the Hf isotope composition of their zircon shows a varying degree of mixing in the source, the zircon populations becoming more heterogeneous and generally less radiogenic towards the east. The leucogranites have been dated using U-Pb isotopic analyses, utilizing thermal ionization mass spectrometry, secondary ion mass spectrometry, and laser ablation multicollector ICP mass spectrometry on zircon and monazite. The results show that the granites were emplaced between 1.85 Ga and 1.79 Ga, which is a considerably longer period than has traditionally been perceived for these rocks. The rocks tend to become younger towards the east. Single crystal data also display a wide array of inherited zircons, especially in the eastern part of the leucogranite belt. The most common inherited age groups are ~2.8 2.5 Ga, ~2.1 2.1 Ga, and ~1.9 Ga. Magmatic zircon and monazite usually record similar ages for any one sample.Thermobarometric calculations indicate that the leucogranites in the Veikkola area of southcentral Finland were formed from relatively low-temperature melts, and emplaced at 17-25 km depth, i.e. at mid-crustal level. It is likely that these conditions apply to the Svecofennian leucogranites in general. Large differences in the Hf and Nd isotope compositions, emplacement ages, and distributions of inherited zircon ages show that these granites were formed from different types of source rocks, which probably included both sedimentary and igneous rocks.

Change detection and controlling forest information using multi-temporal Landsat TM imagery.

A method was developed for relative radiometric calibration of single multitemporal Landsat TM image, several multitemporal images covering each others, and several multitemporal images covering different geographic locations. The radiometricly calibrated difference images were used for detecting rapid changes on forest stands. The nonparametric Kernel method was applied for change detection. The accuracy of the change detection was estimated by inspecting the image analysis results in field. The change classification was applied for controlling the quality of the continuously updated forest stand information. The aim was to ensure that all the manmade changes and any forest damages were correctly updated including the attribute and stand delineation information. The image analysis results were compared with the registered treatments and the stand information base. The stands with discrepancies between these two information sources were recommended to be field inspected.