Äidin hoiva, jaettu vanhemmuus – ja vapaus valita. Argumentointi perhevapaiden uudistamisessa 1970-luvulta 2000-luvulle

Äitiyslomaa pidennettiin 1970-luvulla useasti, mikä herätti huolta lomien vaikutuksista naisten työmarkkina-asemaan. Edistääkseen lasten hoidon tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken Suomi otti käyttöön isyysloman sekä vanhempien yhteisesti jaettavan vanhempainloman. Lomien kehittäminen kuitenkin pysähtyi 1980-luvun alkupuolella, kun taas muissa Pohjoismaissa isien kannustamiseksi kehitettiin 1990-luvulla kokonaan isille korvamerkittyjä lomakiintiöitä. Suomi otti vasta vuonna 2003 käyttöön ns. isäkuukauden, jonka käyttö kuitenkin edellyttää, että isä käyttää kaksi viikkoa yhteisestä vanhempainvapaasta. Isät käyttävät Suomessa vanhempainvapaita edelleen hyvin vähän. Sen sijaan vuodesta 1985 saakka käytössä ollut kotihoidon tukijärjestelmä, jolla tuetaan lasten kotihoitoa, on äitien keskuudessa hyvin suosittu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkielmassa syvennytään tarkemmin kahteen ajanjaksoon: 1970-luvun uudistusaaltoon, jossa isät otettiin mukaan järjestelmään, ja 2000-lukuun, jolloin isien kannustaminen vapaiden käyttöön on jälleen ollut vahvasti poliittisella agendalla. Kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea pyrkimys vanhempien roolien muuttamiseen. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskeisenä tutkimuskohteena on se, millä tavoin päätöksentekoon osallistu-neet toimijat ovat argumentoineet kantojaan perhevapaiden tiimoilta. Tutkielman aineisto koostuu mm. valtiopäiväasiakirjoista ja eduskunnan pöytäkirjoista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista, työmarkkinajärjestöjen kannanotoista sekä komiteoiden ja työryhmien muistioista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetelmillä. Molemmat menetelmät kiinnittävät huomionsa siihen, millä tekniikoilla poliittisessa argumentoinnissa pyritään aikaansaamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. Tutkielmasta ilmenee, että 1970-luvun keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kasvattaminen oli osa vasemmiston tasa-arvodiskurssia, jonka tavoitteena oli tehdä isistä äitien kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja äideistä vastaavasti tasa-arvoisia ansaitsijoita työelämässä. Tätä näkökulmaa vastusti konservatiivien äidinhoivan diskurssi, joka näki äidin luonnostaan parempana hoitajana lapselle. Konservatiivien vaatimus pitkästä äitiyslomasta yhdistyi vaatimukseen kotihoidon tuesta, jonka turvin äiti voisi hoitaa lastaan kotona pidempään. Vasemmisto vastusti tätä kiivaasti. 2000-luvulla keskustelu on keskittynyt vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakamiseen sekä isien kannustamiseen vapaiden käyttöön. Näistä tavoitteista sinänsä on vallinnut lähes yksimielisyys, mutta keinoissa on eroja. Isien kannustamiseksi on varsinkin esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä. Perusteina on ollut isyyden vahvistaminen, isä-lapsi-suhde, tasa-arvon edistäminen sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Kiintiöitä vastustaneet työnantajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet niitä vanhempien valinnanvapauden rajoittamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasa-arvon ja isien kannustamisen puolesta. Kotihoitoa puolustava diskurssi ei puolestaan 2000-luvulla enää ole kiteytynyt pelkästään äidin hoivaan, vaan kotipiiriin yleensä. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet kotihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.

Asiakastietojärjestelmän muutos lakisääteisessä lastensuojelun sosiaalityössä - jännitteistä toimijuutta

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut tavoittaa niitä vaikutuksia, joita tietojärjestelmien käytöllä on sosiaali- ja terveysalalla. Tarkastelu sijoittuu lastensuojelun sosiaalityöhön. Yhden toimintayksikön tapahtumien kuvaus ja analyysi on puheenvuoro, jolla olen pyrkinyt tavoittamaan yhteyksiä tietojärjestelmien käyttöön liittyviin yleisiin ilmiöihin. Tutkielma on tiheä kuvaus lastensuojelun sosiaalityöstä asiakastietojärjestelmän muutosvaiheessa. Tapahtumia on jäsennetty toimijuuden käsitteen kautta (Archer 2003, Heiskala, 2000). Sosiaalityöntekijän toimijuus on ollut keskiössä tutkimussuunnitelman mukaisesti. Asiakastietojärjestelmä työntyi muutosvaiheessa toimijan rooliin vaikuttaen muun muassa lastensuojelun sosiaalityön työprosesseihin. Tietojärjestelmän toimijuus vaikuttaa sosiaalityöntekijään toimijana ja työntekijän toimijan asemaan. Aineistosta nousi teoretisoinnin (Layder, 1998) kautta esille jännitteisyys näiden keskeisten toimijoiden välillä. Jännite jäsentyi kolmelle kentälle. Lainsäädännön kenttä sulkee sisäänsä organisaatiota ja sosiaalityöntekijän perustehtävää kuvaavat kentät. Kenttien sisällöissä havaitsin yhtäläisyyttä Heiskalan (2000) yhteiskunnallisia pakkoja koskevaan jaotteluun. Pakot välittyvät semioottisesti tarkastellen merkkien eli lakimerkkien, rahamerkkien ja rituaalisesti vahvistettujen symbolien välityksellä. Tutkielman aineiston pohjalta on analysoitavaksi noussut kysymys uuden julkisjohtamisen (NPM) (Harvey, 2006, Julkunen, 2006) vaikutuksista lastensuojelun sosiaalityössä. Uuden julkisjohtamisen elementit tuottavat toimintaan jännitteitä edellä kuvatuilla kolmella kentällä. Yhtä toimintayksikköä koskeva aineisto antaa viitteitä siitä, että NPM toimii lastensuojelun sosiaalityössä toimintaa ohjaavana käyttöteoriana. Käyttöteorian (Argyris ja Schön, 1996) käsitteellä ymmärretään yksilön tai organisaation todellista toimintaa ohjaavaa teoriaa, mikä voi olla ristiriidassa julkilausuttujen toiminnan teorioiden kanssa. Yksilö tai organisaatio ei välttämättä ole tietoinen käyttöteorian ja julkilausutun teorian välisestä kuilusta, minkä esiin saaminen edellyttäisi reflektiota. Tutkimuskohteena on ollut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ruotsinkielisiä lastensuojelun palveluja tuottava yksikkö. Tutkimuksen aineisto on kerätty uuden asiakastietojärjestelmän käyttöönottovaiheessa 1.11.2008 28.2.2009. Menetelmällisesti tutkimus sijoittuu toimintatutkimukselliseen kehykseen (Carr ja Kemmis, 1986). Kenttävaiheen aikana yhdistin tutkijan ja toimijan roolit työskennellen sosiaalityöntekijänä tutkimukseni kohteena olleessa yksikössä. Kirjallinen aineisto koostuu järjestelmämuutosta koskevista päätöksistä, tiedotteista ja ohjeista. Järjestelmän muutosvaiheessa kokosin aineistoa osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Aineistossa on mukana myös yksikön työntekijöiden kanssa tuotettua materiaalia muutosvaiheen aikaisten sisältöjen haltuun ottamiseksi, esimerkiksi työn prosessikuvauksia. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Analyysin edetessä kävin jäsennyksistäni keskustelua toimintayksikön työntekijöiden kanssa. Tapaamisten jälkeen jatkoin analyysiä ja teoretisointia käyttäen semioottista sosiologiaa metateoriana ja aktanttimallia muutosvaihetta kuvaavien kertomusten koostamisessa. Kertomusten pohjalta jatkoin toimijuuden analyysiä subjektiaseman (Törrönen, 2000) ja toimijan aseman (Alasuutari 2007) käsitteitä käyttäen.

Towards Understanding Powder Behavior Via Simulation

The aim of this study was to investigate powder and tablet behavior at the level of mechanical interactions between single particles. Various aspects of powder packing, mixing, compression, and bond formation were examined with the aid of computer simulations. The packing and mixing simulations were based on spring forces interacting between particles. Packing and breakage simulations included systems in which permanent bonds were formed and broken between particles, based on their interaction strengths. During the process, a new simulation environment based on Newtonian mechanics and elementary interactions between the particles was created, and a new method for evaluating mixing was developed. Powder behavior is a complicated process, and many of its aspects are still unclear. Powders as a whole exhibit some aspects of solids and others of liquids. Therefore, their physics is far from clear. However, using relatively simple models based on particle-particle interaction, many powder properties could be replicated during this work. Simulated packing densities were similar to values reported in the literature. The method developed for describing powder mixing correlated well with previous methods. The new method can be applied to determine mixing in completely homogeneous materials, without dividing them into different components. As such, it can describe the efficiency of the mixing method, regardless of the powder's initial setup. The mixing efficiency at different vibrations was examined, and we found that certain combinations of amplitude, direction, and frequencies resulted in better mixing while using less energy. Simulations using exponential force potentials between particles were able to explain the elementary compression behavior of tablets, and create force distributions that were similar to the pressure distributions reported in the literature. Tablet-breaking simulations resulted in breaking strengths that were similar to measured tablet breaking strengths. In general, many aspects of powder behavior can be explained with mechanical interactions at the particle level, and single particle properties can be reliably linked to powder behavior with accurate simulations.

Learning Challenges in Biogas Production for Sustainability : An activity theoretical study of a network from a swine industry chain

This study is about the challenges of learning in the creation and implementation of new sustainable technologies. The system of biogas production in the Programme of Sustainable Swine Production (3S Programme) conducted by the Sadia food processing company in Santa Catarina State, Brazil, is used as a case example for exploring the challenges, possibilities and obstacles of learning in the use of biogas production as a way to increase the environmental sustainability of swine production. The aim is to contribute to the discussion about the possibilities of developing systems of biogas production for sustainability (BPfS). In the study I develop hypotheses concerning the central challenges and possibilities for developing systems of BPfS in three phases. First, I construct a model of the network of activities involved in the BP for sustainability in the case study. Next, I construct a) an idealised model of the historically evolved concepts of BPfS through an analysis of the development of forms of BP and b) a hypothesis of the current central contradictions within and between the activity systems involved in BP for sustainability in the case study. This hypothesis is further developed through two actual empirical analyses: an analysis of the actors senses in taking part in the system, and an analysis of the disturbance processes in the implementation and operation of the BP system in the 3S Programme. The historical analysis shows that BP for sustainability in the 3S Programme emerged as a feasible solution for the contradiction between environmental protection and concentration, intensification and specialisation in swine production. This contradiction created a threat to the supply of swine to the food processing company. In the food production activity, the contradiction was expressed as a contradiction between the desire of the company to become a sustainable company and the situation in the outsourced farms. For the swine producers the contradiction was expressed between the contradictory rules in which the market exerted pressure which pushed for continual increases in scale, specialisation and concentration to keep the production economically viable, while the environmental rules imposed a limit to this expansion. Although the observed disturbances in the biogas system seemed to be merely technical and localised within the farms, the analysis proposed that these disturbances were formed in and between the activity systems involved in the network of BPfS during the implementation. The disturbances observed could be explained by four contradictions: a) contradictions between the new, more expanded activity of sustainable swine production and the old activity, b) a contradiction between the concept of BP for carbon credits and BP for local use in the BPfS that was implemented, c) contradictions between the new UNFCCC1 methodology for applying for carbon credits and the small size of the farms, and d) between the technologies of biogas use and burning available in the market and the small size of the farms. The main finding of this study relates to the zone of proximal development (ZPD) of the BPfS in Sadia food production chain. The model is first developed as a general model of concepts of BPfS and further developed here to the specific case of the BPfS in the 3S Programme. The model is composed of two developmental dimensions: societal and functional integration. The dimension of societal integration refers to the level of integration with other activities outside the farm. At one extreme, biogas production is self-sufficient and highly independent and the products of BP are consumed within the farm, while at the other extreme BP is highly integrated in markets and networks of collaboration, and BP products are exchanged within the markets. The dimension of functional integration refers to the level of integration between products and production processes so that economies of scope can be achieved by combining several functions using the same utility. At one extreme, BP is specialised in only one product, which allows achieving economies of scale, while at the other extreme there is an integrated production in which several biogas products are produced in order to maximise the outcomes from the BP system. The analysis suggests that BP is moving towards a societal integration, towards the market and towards a functional integration in which several biogas products are combined. The model is a hypothesis to be further tested through interventions by collectively constructing the new proposed concept of BPfS. Another important contribution of this study refers to the concept of the learning challenge. Three central learning challenges for developing a sustainable system of BP in the 3S Programme were identified: 1) the development of cheaper and more practical technologies of burning and measuring the gas, as well as the reduction of costs of the process of certification, 2) the development of new ways of using biogas within farms, and 3) the creation of new local markets and networks for selling BP products. One general learning challenge is to find more varied and synergic ways of using BP products than solely for the production of carbon credits. Both the model of the ZPD of BPfS and the identified learning challenges could be used as learning tools to facilitate the development of biogas production systems. The proposed model of the ZPD could be used to analyse different types of agricultural activities that face a similar contradiction. The findings could be used in interventions to help actors to find their own expansive actions and developmental projects for change. Rather than proposing a standardised best concept of BPfS, the idea of these learning tools is to facilitate the analysis of local situations and to help actors to make their activities more sustainable.

The Church and Its Boundaries : A Study of the Special Commission on Orthodox Participation in the WCC

The relationship between the Orthodox Churches and the World Council of Churches (WCC) became a crisis just before the 8th Assembly of the WCC in Harare, Zimbabwe in 1998. The Special Commission on Orthodox Participation in the WCC (SC), inaugurated in Harare, worked during the period 1999 2002 to solve the crisis and to secure the Orthodox participation in the WCC. The purpose of this study is: 1) to clarify the theological motives for the inauguration of the SC and the theological argumentation of the Orthodox criticism; 2) to write a reliable history and analysis of the SC; 3) to outline the theological argumentation, which structures the debate, and 4) to investigate the ecclesiological questions that arise from the SC material. The study spans the years 1998 to 2006, from the WCC Harare Assembly to the Porto Alegre Assembly. Hence, the initiation and immediate reception of the Special Commission are included in the study. The sources of this study are all the material produced by and for the SC. The method employed is systematic analysis. The focus of the study is on theological argumentation; the historical context and political motives that played a part in the Orthodox-WCC relations are not discussed in detail. The study shows how the initial, specific and individual Orthodox concerns developed into a profound ecclesiological discussion and also led to concrete changes in WCC practices, the best known of which is the change to decision-making by consensus. The Final Report of the SC contains five main themes, namely, ecclesiology, decision-making, worship/common prayer, membership and representation, and social and ethical issues. The main achievement of the SC was that it secured the Orthodox membership in the WCC. The ecclesiological conclusions made in the Final Report are twofold. On the one hand, it confirms that the very act of belonging to the WCC means the commitment to discuss the relationship between a church and churches. The SC recommended that baptism should be added as a criterion for membership in the WCC, and the member churches should continue to work towards the mutual recognition of each other s baptism. These elements strengthen the ecclesiological character of the WCC. On the other hand, when the Final Report discusses common prayer, the ecclesiological conclusions are much more cautious, and the ecclesiological neutrality of the WCC is emphasized several times. The SC repeatedly emphasized that the WCC is a fellowship of churches. The concept of koinonia, which has otherwise been important in recent ecclesiological questions, was not much applied by the SC. The comparison of the results of the SC to parallel ecclesiological documents of the WCC (Nature and Mission of the Church, Called to Be the One Church) shows that they all acknowledge the different ecclesiological starting points of the member churches, and, following that, a variety of legitimate views on the relation of the Church to the churches. Despite the change from preserving the koinonia to promises of eschatological koinonia, all the documents affirm that the goal of the ecumenical movement is still full, visible unity.

Bear Shields of Plains Indians : Motifs and Meanings

The study is the outcome of two research projects on the North American Indian traditions: the role of the shields within the Plains Indians traditional culture and religion, and the bear ceremonialism of the Native North America, especially the significance of the bear among the Plains Indians. This article-based dissertation includes seven separately published scholar papers, forming Chapters 6 12. The introduction formulates the objectives and frame of reference of the study and the conclusions pulls together its results. The study reconsiders the role of the Plains Indian shields with bear motifs. Such shields are found in rock art, in the Plains Indian s paintings and drawings, and in various collections, the main source material being the shields in European and North American museums. The aim is not only to study shields with bear power motifs and the meanings of the bear, but also to discuss appropriate methods for studying these subjects. There are three major aims of the study: to consider methodical questions in studying Plains Indian shields, to examine the complexity of the Plains Indian shields with the bear power motifs, and to offer new interpretations for the basic meanings of the bear among the Plains Indians and the interrelationship between individualism and collectivism in the Plains Indians visionary art that show bear power motifs on the shields. The study constructs a view on the bear shields taking account of all sources of information available and analysing the shields both as physical artefacts and religious objects from different perspectives, studying them as a part of the ensemble of Plains culture and religious traditions. The bear motifs represented the superhuman power that medicine men and warriors could exploit through visions. For the Plains Indians, the bear was a wise animal from which medicine men could get power for healing but also a dangerous animal from which warriors could get power for warfare. The shields with bear motifs represented the bear powers of the owners of the shields. The bear shield was made to represent the vision, and the principal interpretation of the symbolism was based on the individual experience of spiritual world and its powers. The study argues that the bear shield as personal medicine object is based on wider tribal traditions, and the basic meaning is derived from the collective tradition. This means that the bear seen in vision represented particular affairs and it was represented on the shield surface using conventional ways of traditional artistry. In consequence of this, the bear shields reflect not only the individual experiences of bear power but whole field of tribal traditions that legitimated the experiences and offered acceptable interpretations and conventional modes for the bear symbols.

Korpien ennallistamisen lyhyen aikavälin vaikutukset puustorakenteeseen

Korpien puustorakenteen palautumisen nopeus ja ennallistettujen kohteiden kehitys on huonosti tunnettua. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että korvet ovat lajistollisen monimuotoisuuden keskittymiä boreaalisessa vyöhykkeessä. Korvet ovat usein merkittäviä lahopuukeskittymiä, joten niillä on iso vaikutus lahottajalajistolle. Valtaosa suojelualu- eiden korvista Etelä-Suomessa on ojitettu ja korpien puustorakenne on metsätalouden muovaamaa ja yksipuolistamaa. Korpien puustorakennetta tutkittiin kahdella erillisellä tutkimusalueella, jotka sijaitsevat Etelä-Suomessa. Työn tavoit- teena oli selvittää luonnontilaisten ja ennallistettujen korpien puuston rakenteellista monimuotoisuutta sekä ennallista- mistoimien vaikutuksia Evon suojelumetsässä ja Liesjärven kansallispuistossa. Molemmat alueet ovat olleet aikaisem- min metsänhoidon piirissä. Evolta valittiin tarkasteluun ennallistettuja ja luonnontilaisen kaltaisia korpia: 12 ennallis- tettua koealaa ja 16 luonnontilaisen kaltaista koealaa. Liesjärveltä valittiin tarkasteluun ennallistettu Soukonkorpi, jossa oli 15 koealaa. Koealat olivat pinta-alaltaan neljä aaria. Evon tutkimusalueella maastomittaukset on tehty kesällä 2002 ja 2010. Liesjärven tutkimusalueella maastomittaukset on tehty vuosina 1995–2010. Tarkastellut muuttujat olivat elävän puuston määrä ja puulajisuhteet, lahopuun määrä ja laatu (lahopuutyyppi, läpimittaluokka, lahoaste ja puulaji). Lahopuuston määrää ja laatua sekä lahopuuston ja elävän puuston suhdetta kuvaavien muuttujien välisiä eroja testattiin ei-parametrisellä Kolmogorov-Smirnov-testillä. Evon ja Liesjärven tutkimusalueiden ennallistamistoimien yhtenä tavoitteena oli lahopuumäärien lisääminen ja laho- puun monipuolistaminen. Lahopuun lisäämisessä on onnistuttu molemmilla tutkimusalueilla. Ennallistamisen jälkeen lahopuumäärä kasvoi Evolla kolminkertaiseksi 8 vuodessa. Lahopuuta oli ennallistamisen jälkeen keskimäärin 71 m³/ha. Sen sijaan Evon luonnontilaisen kaltaisissa korvissa lahopuumäärä pysyi keskimäärin samana (28 m³/ha) tar- kastelujakson aikana. Liesjärvellä lahopuumäärä kasvoi ennallistamisen jälkeen noin kuusinkertaiseksi 15 vuodessa. Lahopuuta oli ennallistamisen jälkeen keskimäärin 124 m³/ha. Suuriläpimittaisen (? 30 cm) lahopuun määrä kasvoi huomattavasti ennallistamisen jälkeen molemmilla tutkimusalueilla. Suuriläpimittaisen lahopuun määrä kasvoi Evolla noin 12-kertaiseksi ja Liesjärvellä noin 9-kertaiseksi. Lahopuun määrä ja laatu vaihtelivat suuresti ennallistettujen ja luonnontilaisen kaltaisten korpien välillä. Evolta löytyi lahopuustoltaan runsaita ja monipuolisia korpia, mutta myös korpia, joiden lahopuusto on luonnontilaisiin korpiin ver- rattuna määrältään vähäistä ja laadultaan yksipuolista. Liesjärvellä koealojen lahopuumäärät poikkesivat suuresti toisis- taan. Valtaosalla koealoista lahopuusto oli kuitenkin runsaampaa ja monimuotoisempaa kuin talousmetsissä yleensä. Molemmilla tutkimusalueilla ennallistetut korvet muistuttavat nyt puustorakenteeltaan lahopuun osalta enemmän luon- nontilaisia korpia kuin ennen ennallistamista. Ilman ennallistamistoimia lahopuumäärän kasvu olisi todennäköisesti ollut hidasta. Evolla ennallistettujen ja luonnontilaisen kaltaisten korpien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja suuriläpimittaisen lahopuun ja tuoreimpien lahoasteiden (1 ja 2) määrässä. Valtaosalla korvista oli lahopuuta vähintään 20 m³/ha. Metsäaluetasolla keskimäärin 20–30 m³/ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta näyttäisi aikaisempien tutkimusten mukaan täyttävän useimpien saproksyylilajien elinympäristövaatimukset Etelä-Suomessa.

Vain hätapua? : Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä

Financial Help Alone? Financial help as an exponent of professional diaconal work One essential form of helping people in the Evangelical Lutheran Church s diaconal work is providing economic aid. It can be seen as work which is in accordance with the spirit of the Church Order (4:3). One of the tasks of diaconal work, determined by the Church Order, is to help those whose distress is the greatest and who have no other source of help. This financial support has become a permanent and essential working method, which has also created tension of various kinds. Financial support has been criticized, especially when the support has been used to fill a gap in the social services provided by the government. It has been argued that diaconal work has been forced to take on responsibility for tasks that belong to the welfare state. The tensions involved in the financial support of diaconal work do not only concern the patching up and supplementing of the deficiencies in the welfare state s services but also the question of diaconal workers self-understanding of financial support and how it relates to their professionalism. In this thesis, I examine the experiences and visions diaconal workers have concerning financial support in their work with clients. The viewpoint of my work is the diaconal workers own experiences and interpretations of the meaning of financial support in customer service. In the articles of my thesis, I examined the meanings that diaconal workers gave to financial support in the aspects of work motivation, empowerment, expertise and tensions. The research material of my articles consists of three different data, which are theme interviews from diaconal workers, a survey from diaconal workers of Espoo and a diaconal barometer of 2009. I have analysed the theme interviews and the survey using qualitative content analysis. The results of my articles showed that diaconal workers motivation in tasks concerning economic aid was sustained by the nature and spiritual aspects of support activities. Work that supported empowerment through financial assistance meant influencing the client s personal life, community and local ties and structural circumstances of the surrounding society. Diaconal workers expertise in financial support work can be characterised as horizontal, which means that the expertise was built on acknowledging the client s dignity, the uniqueness of the client s life situation and listening to the client s own voice. Diaconal workers were also experts in community and area-based work. The tensions in financial support work are linked to its unofficial and undefined role in the field of social welfare and the inability of other aiding parties to respond to their duties. The results of my thesis on the experiences and visions of financial support reveal that it is multilateral and multidimensional. Diaconal workers used financial support to help the clients, taking into account their individual, communal, social and spiritual context. The professionalism of this financial support is reflectively related to the client s need of help and the spontaneity and unexpectedness of the situation. Support work was deeply bound to diaconal workers experiences of spirituality as the basic value in their work, the foundation of their idea of humanity and their method of helping others. In different tasks of financial support diaconal workers balanced between traditional, individual client work based on caritas and working methods which are based on supporting the individual s empowerment and active citizenship, as in postmodern social work. Diaconal workers experiences of financial support illustrated the transition or turning point in the professionalism of diaconal work, which involves finding one s own, stronger and clearer professional identity than earlier with respect to other helpers in society. Creating a unique identity is part of the empowerment process of diaconal work, in which it must define its professional role by itself. In postmodern pluralism and the fragmented context of diaconal activities, the question arose as to whether the spiritual traditions and traditional values of diaconal work support the modifications and adaptations needed in new, unpredictable situations. Diaconal work is said to be fast to react, able to predict changes and adapt to those changes. To preserve its sensitive reactive ability, also in the complex postmodern world, it must retain its own views and orientations. Otherwise, the distinctive values and traditions of diaconal work might sustain static diaconal work, employee-centeredness and a smug attitude when defining beneficiaries and needs, which highlights the paternalism of diaconal work. Such paternalism may complicate the progress of working methods which are based on empowerment and citizenship.

Domestic labour relations in India : Vulnerability and gendered life courses in Jaipur

This study explores labour relations between domestic workers and employers in India. It is based on interviews with both employers and workers, and ethnographically oriented field work in Jaipur, carried out in 2004-2007. Combining development studies with gender studies, labour studies, and childhood studies, it asks how labour relations between domestic workers and employers are formed in Jaipur, and how female domestic workers trajectories are created. Focusing on female part-time maids and live-in work arrangements, the study analyses children s work in the context of overall work force, not in isolation from it. Drawing on feminist Marxism, domestic labour relations are seen as an arena of struggle. The study takes an empirical approach, showing class through empiria and shows how paid domestic work is structured and stratified through intersecting hierarchies of class, caste, gender, age, ethnicity and religion. The importance of class in domestic labour relations is reiterated, but that of caste, so often downplayed by employers, is also emphasized. Domestic workers are crucial to the functioning of middle and upper middle class households, but their function is not just utilitarian. Through them working women and housewives are able to maintain purity and reproduce class disctinctions, both between poor and middle classes and lower and upper middle classes. Despite commodification of work relations, traditional elements of service relationships have been retained, particularly through maternalist practices such as gift giving, creating a peculiar blend of traditional and market practices. Whilst employers of part-time workers purchase services in a segmented market from a range of workers for specific, traditional live-in workers are also hired to serve employers round the clock. Employers and workers grudgingly acknowledged their dependence on one another, employers seeking various strategies to manage fear of servant crime, such as the hiring of children or not employing live-in workers in dual-earning households. Paid domestic work carries a heavy stigma and provide no entry to other jobs. It is transmitted from mothers to daughters and working girls were often the main income providers in their families. The diversity of working conditions is analysed through a continuum of vulnerability, generic live-in workers, particularly children and unmarried young women with no close family in Jaipur, being the most vulnerable and experienced part-time workers the least vulnerable. Whilst terms of employment are negotiated informally and individually, some informal standards regarding salary and days off existed for maids. However, employers maintain that workings conditions are a matter of individual, moral choice. Their reluctance to view their role as that of employers and the workers as their employees is one of the main stumbling blocks in the way of improved working conditions. Key words: paid domestic work, India, children s work, class, caste, gender, life course

Factors affecting perceptions of corporate social responsibility implementation: an emphasis on values

This dissertation is a broad study of factors affecting perceptions of CSR issues in multiple stakeholder realms, the main purpose being to determine the effects of the values of individuals on their perceptions regarding CSR. It examines perceptions of CSR both at the emic (observing individuals and stakeholders) and etic levels (conducting cross-cultural comparison) through a descriptive-empirical research strategy. The dissertation is based on quantitative interview data among Chinese, Finnish and US stakeholder groups of industry companies (with an emphasis on the forest industries) and consists of four published articles and two submitted manuscripts. Theoretically, this dissertation provides a valuable and unique philosophical and intellectual perspective on the contemporary study of CSR `The Harmony Approach to CSR'. Empirically, this dissertation does values assessment and CSR evaluation of a wide variety of business activities covering CSR reporting, business ethics, and three dimensions of CSR performance. From the multi-stakeholder perspective, this dissertation use survey methods to examine the perceptions and stakeholder salience in the context of CSR by describing, comparing the differences between demographic factors as well as hypothetical drivers behind perceptions. The results of study suggest that the CSR objective of a corporation's top management should be to manage the divergent and conflicting interests of multiple stakeholders, taking others than key stakeholders into account as well. The importance of values as a driver of ethical behaviour and decision-making has been generally recognized. This dissertation provides more empirical proof of this theory by highlighting the effects of values on CSR perceptions. It suggests that since the way to encourage responsible behaviour and develop CSR is to develop individual values and cultivate their virtues, it is time to invoke the critical role of moral (ethics) education. The specific studies of China and comparison between Finland and the US contribute to a common understanding of the emerging CSR issues, problems and opportunities for the future of sustainability. The similarities among these countries can enhance international cooperation, while the differences will open up opportunities and diversified solutions for CSR in local conditions.

Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti

Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa. TUULI-kehittämishanke (2008–2011) toteutettiin Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskuksessa (syksystä 2010 Avire-Kuntoutus Oy), ja se oli tarkoitettu Helsingin yliopistossa määräaikaisissa palvelussuhteissa tai apurahalla työskenteleville henkilöille. Hankkeen rahoittivat Kela ja Työsuojelurahasto. Hankkeen arviointi toteutettiin Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämisyksikössä, ja arvioinnin rahoitti Kela. Hanke liittyi laajempaan Kelan toteuttamaan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeeseen. Kuntoutusmalli TUULIn kohderyhmänä olivat Helsingin yliopiston akateemisesti koulutetut henkilöt, jotka ovat määräaikaisissa ja usein projektiluonteisissa työtehtävissä. Tämän kohderyhmän kuntoutustarvetta ei arvioida systemaattisesti työterveyshuollossa eikä työvoimatoimistossa. Osa kohderyhmään kuuluvista henkilöistä ei ole oikeutettu käyttämään työterveyshuollon palveluja, ja määräaikaisten työsuhteiden vuoksi he eivät myöskään valikoidu varhaiskuntoutukseen. Kuntoutusmalli TUULIn tavoitteena oli löytää kohderyhmälle soveltuvia kuntoutustarpeen arviointikeinoja (hyvinvointianalyysi). Tavoitteena oli myös kehittää kohderyhmälle soveltuva varhaiskuntoutusmuoto, johon määräaikaisissa työsuhteissa olevien on käytännössä mahdollista osallistua. Arvioinnissa keskeistä oli kehittävä arviointi, toisin sanoen tavoitteena oli myös tukea hankkeen toimintaa sen tavoitteiden toteuttamisessa ja kuntoutusmallin kehittämisessä. Arviointitutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kokonaisarviointi TUULI-kuntoutusmallista. Hankkeen aluksi koottiin perustiedot sekä varsinaiseen interventioon osallistuvilta että ainoastaan hyvinvointianalyysiin osallistuneilta asiakkailta. Myös hankkeen päättyessä koottiin seurantatiedot molemmilta ryhmiltä. Jokainen kuntoutusryhmä on lisäksi haastateltu viimeisen seitsemän vuorokauden intensiivijaksoon kuuluvan päivän aikana. Arvioinnin aikana tehtiin osallistavaa yhteistyötä erityisesti hankkeen toteuttajien, ohjausryhmän ja rahoittajatahojen kanssa. Hyvinvointianalyysiin ja kuntoutusinterventioon saatiin rekrytoitua tavoiteltu määrä osallistujia. He kokivat määräaikaisuuteen liittyvän epätietoisuuden haittaavan työssä jaksamista. Hieman vajaa kolmasosa koki tämän haittaavan paljon. Selvä enemmistö raportoi työn henkisen kuormituksen ongelmista. Hyvinvointianalyysin ohjelma koostui sydämen sykevariaatioanalyysistä, psykologisista testeistä, lääkärin tutkimuksesta ja palautekeskustelusta. Hyvinvointianalyysi koettiin osallistujien keskuudessa varsin hyödylliseksi toimenpiteeksi. Koettu hyöty näyttäisi olevan samalla tasolla myös yhdeksän kuukautta hyvinvointianalyysin päättymisestä. Hyvinvointianalyysi toimi kuntoutustarpeen arviointivälineenä ja itsenäisenä mini-interventiona. Kuntoutusinterventiossa keskeisiä osa-alueita olivat stressin hallinnan ja rentoutumisen opetteleminen, oman työn kuormitustekijöiden tunnistaminen sekä psyykkisen hyvinvoinnin ja omien voimavarojen vahvistaminen. Myös kuntoutusintervention jälkeen osallistujien kokemukset olivat enimmäkseen positiivisia: he kokivat intervention kohentavan kykyään huolehtia omasta hyvinvoinnistaan sekä vahvistavan psyykkisiä ja sosiaalisia voimavarojaan ja stressin hallintaa. Myös työkyvyn koettiin kohentuneen. Sen sijaan osallistujat eivät kokeneet toiminnan ja työn tehokkuuden taitojen kohenneen. Toteuttajat arvioivat hankkeen saavuttaneen keskeisimmät tavoitteensa. Pätkätyöläisen ammatillisen identiteetin hahmottaminen ja työstäminen koettiin ongelmalliseksi; kehittämishankkeen aikana ei löydetty varteenotettavaa lähestymistapaa aiheeseen. Kuntoutusjärjestelmää tulee kehittää huomioiden työn ja työelämän muutokset. TUULI-hanke oli hyvä avaus tällä saralla, mutta hanke oli suunnattu vain pienelle osalle epätyypillistä työtä tekevien joukkoa. Koska määräaikainen työ on vakiintunut osaksi työmarkkinoita ja pätkistä koostuvaan työuraan liittyy työttömyysjaksoja, tulisi myös työttömyyskaudella olevat saada kuntoutusjärjestelmän piiriin. Arvioinnin kehittämissuositukset huomioiva TUULI-kuntoutusmalli tulisi toteuttaa ainakin kertaalleen Suomen yliopistoissa.

The role of p73 in cancer – a pathway towards more effective cancer therapy

The p53-family consists of three transcription factors, p53, p73 and p63. The family members have similar but also individual functions connected to cell cycle regulation, development and tumorigenesis. p53 and p73 act mainly as tumor suppressors. During DNA damage caused by anticancer drugs or irradiation, p53 and p73 levels are upregulated in cancer cells leading to apoptosis and cell cycle arrest. p53 is mutated in almost 50 per cent of the cancers, causing the cancer cells unable to undergo cell death. Instead, p73 is rarely mutated in cancer cells and because of that could be more viable target for anticancer therapy. The network surrounding the regulation of p73 is extensive and has several potential targets for cancer therapy. One of the most studied is Itch ligase, the negative regulator of p73 levels. Gene therapy directed towards knockdown of Itch ligase is a potential approach but in need for more in vivo proof. p73 has two isoforms, transactivating TA-forms and dominant-negative ΔN-forms. The specific regulation of these isoforms could also offer a possible way for more effective cancer treatment. The literature work includes information of structures, isoforms, functions and possible therapeutic targets of p73. Also the main therapeutic approaches to date are introduced. The experimental part is based on transfection and cytotoxicity studies done e.g. in pancreatic cancer cells (Mia PaCa-2, PANC1, BxPc-3 and HPAC). The aim of the experimental work was to optimize the conditions for effective transfection with DAB16 dendrimer nanoparticles and to measure the cytotoxicity of plain dendrimers and DAB16-pDNA complexes. Also the protein levels of p73 and Itch ligase were measured by Western blotting. The work was done as a part of a bigger project, which was aiming to down regulate Itch ligase (negative regulator of p73) by siRNA/shRNA. Tranfection results were promising, showing good transfection efficacy with DAB16 N/P30 in pancreatic cancer cells (except in BxPc-3). Pancreatic cancer cells showed recovery in 3 days after they were exposed to plain dendrimer solution or to DAB16-pDNA. Measurement of protein levels by Western blotting was not optimal and the proposals for the improvement regarding e.g. the gels and the extracted protein amounts have been done.

Lyophilized disaccharides – the effect of water during storage

Nearly one fourth of new medicinal molecules are biopharmaceutical (protein, antibody or nucleic acid derivative) based. However, the administration of these compounds is not always that straightforward due to the fragile nature of aforementioned domains in GI-tract. In addition, these molecules often exhibit poor bioavailability when administered orally. As a result, parenteral administration is commonly preferred. In addition, shelf-life of these molecules in aqueous environments is poor, unless stored in low temperatures. Another approach is to bring these molecules to anhydrous form via lyophilization resulting in enhanced stability during storage. Proteins cannot most commonly be freeze dried by themselves so some kind of excipients are nearly always necessary. Disaccharides are commonly utilized excipients in freeze-dried formulations since they provide a rigid glassy matrix to maintain the native conformation of the protein domain. They also act as "sink"-agents, which basically mean that they can absorb some moisture from the environment and still help to protect the API itself to retain its activity and therefore offer a way to robust formulation. The aim of the present study was to investigate how four amorphous disaccharides (cellobiose, melibiose, sucrose and trehalose) behave when they are brought to different relative humidity levels. At first, solutions of each disaccharide were prepared, filled into scintillation vials and freeze dried. Initial information on how the moisture induced transformations take place, the lyophilized amorphous disaccharide cakes were placed in vacuum desiccators containing different relative humidity levels for defined period, after which selected analyzing methods were utilized to further examine the occurred transformations. Affinity to crystallization, water sorption of the disaccharides, the effect of moisture on glass transition and crystallization temperature were studied. In addition FT-IR microscopy was utilized to map the moisture distribution on a piece of lyophilized cake. Observations made during the experiments backed up the data mentioned in a previous study: melibiose and trehalose were shown to be superior over sucrose and cellobiose what comes to the ability to withstand elevated humidity and temperature, and to avoid crystallization with pharmaceutically relevant moisture contents. The difference was made evident with every utilized analyzing method. In addition, melibiose showed interesting anomalies during DVS runs, which were absent with other amorphous disaccharides. Particularly fascinating was the observation made with polarized light microscope, which revealed a possible small-scale crystallization that cannot be observed with XRPD. As a result, a suggestion can safely be made that a robust formulation is most likely obtained by utilizing either melibiose or trehalose as a stabilizing agent for biopharmaceutical freeze-dried formulations. On the other hand, more experiments should be conducted to obtain more accurate information on why these disaccharides have better tolerance for elevating humidities than others.

Ruismallasuute vähägluteenisessa kauraleivonnassa

Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin kauran leivontateknologisia ominaisuuksia, entsyymiaktiivista leivontaa ja ruismaltaan hyödyntämistä vähägluteenisessa leivonnassa. Kokeellisessa osiossa tutkittiin ruismallashapantaikinasta valmistetun uutteen vaikutusta kaurataikinan viskositeettiin ja kauraleivän ominaisuuksiin. Työn tarkoituksena oli kehittää maultaan ja rakenteeltaan onnistunut rukiinmakuinen kauraleipä. Ruismaltaan entsyymien annettiin pilkkoa keliaakikolle haitallisia rukiin prolamiineja hapantaikinaprosessissa. Hapantaikinasta erotettiin uute sentrifugoimalla. Leivontakokeisiin käytettiin entsyymiaktiivista ja kuumentamalla inaktivoitua uutetta. Uutteella korvattiin taikinavettä 15, 25 ja 30 % (taikinan painosta). Leivonta toteutettiin miniatyyrikoossa, vuokaleivontana 20 g:n taikinapaloja käyttäen. Taikinoiden viskositeetti mitattiin tarkoituksena seurata beetaglukaanin hydrolyysiä. Rukiin makua mitattiin koulutetun raadin avulla. Happaman uutteen lisäys laski taikinan pH-arvoa noin 5,8:sta noin 4,4:ään. Entsyymiaktiivisen uutteen lisäys laski taikinan viskositeettia ja inaktivoitu uute puolestaan kasvatti sitä. Leipien sisus tiivistyi, jolloin mitatut sisuksen kovuudet kasvoivat uutteen lisäyksen myötä. Uutelisäys paransi leipien makua ja aromia. Uutteen vaikutuksesta leipien huokoset olivat pienempiä ja ne jakaantuivat tasaisemmin leipämatriisiin. Jos uutetta käytettiin inaktivoituna, leipien murenevuus kasvoi. Tutkimuksessa kehitetyn teknologian avulla oli mahdollista valmistaa hyvänlaatuinen, rukiinmakuinen kauraleipä myös ilman että uutteen entsyymit inaktivoitiin keittämällä. Tähän vaikutti ilmeisesti taikinan alhainen pH, joka inhiboi alfa-amylaasia, ja kauratärkkelyksen korkea liisteröitymislämpötila, jolloin entsyymien inaktivoituminen paiston aikana tapahtui ennen kuin tärkkelys tuli alttiiksi liialliselle pilkkoutumiselle. Tämä mahdollistaa uutteen käytön osana leivontaprosessia ilman inaktivointia. Hapantaikinafermentaatio osana gluteenitonta leivontaa havaittiin toimivaksi yhdistelmäksi, sillä se paransi leivän väriä, makua ja rakennetta. Myös leivän homeeton aika parani jo vähäisenkin uutelisäyksen vaikutuksesta. Näyttää siltä, että tämän teknologian avulla on mahdollista tuoda esille pitkään kaivattua rukiin makua vähägluteenisten kauraleipien valikoimassa. Laskennallisesti ja aiempiin tuloksiin tukeutuen, voitiin päätellä, että leivän prolamiinipitoisuudessa on mahdollista päästä tasolle 63,5 mg/kg, mutta jatkokehityksen avulla päästäisiin luultavasti vielä parempiin tuloksiin.

Äidin raskausajan D-vitamiinitilanteen yhteys lapsen luustoon yhden vuoden iässä

Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.