Traditional Village Governance (Desa Adat) and Inter-ethnic Conflict in Bali : A Study of Conflict between Balinese and Migrants: Cases from Municipality of Denpasar

Regional autonomy in Indonesia was initially introduced as a means of pacifying regional disappointment at the central government. Not only did the Regional Autonomy Law of 1999 give the Balinese a chance to express grievance regarding the centralist policies of the Jakarta government but also provided an opportunity to return to the regional, exclusive, traditional village governance (desa adat). As a result, the problems faced by the island, particularly ethnic conflicts, are increasingly handled by the mechanism of this traditional type of governance. Traditional village governance with regard to ethnic conflicts (occurring) between Balinese and migrants has never been systematically analyzed. Existing analyses emphasized only the social context, but do not explain either the cause of conflicts and the ensuing problems entails or the virtues of traditional village governance mechanisms for mediating in the conflict. While some accounts provide snapshots, they lack both theoretical and conflict study perspective. The primary aim of this dissertation is to explore the expression and the causes of conflict between the Balinese and migrants and to advance the potential of traditional village governance as a means of conflict resolution with particular reference to the municipality of Denpasar. One conclusion of the study is that the conflict between the Balinese and migrants has been expressed on the level of situation/contradiction, attitudes, and behavior. Yet the driving forces behind the conflict itself consist of the following factors: absence of cooperation; incompatible position and perception; inability to communicate effectively; and problem of inequality and injustice, which comes to the surface as a social, cultural, and economic problem. This complex of factors fuels collective fear for the future of both groups. The study concludes that traditional village governance mechanisms as a means of conflict resolution have not yet been able to provide an enduring resolution for the conflict. Analysis shows that the practice of traditional village governance is unable to provide satisfactory mechanisms for the conflict as prescribed by conflict resolution theory. Traditional village governance, which is derived from the exclusive Hindu-Balinese culture, is accepted as more legitimate among the Balinese than the official governance policies. However, it is not generally accepted by most of the Muslim migrants. In addition, traditional village governance lacks access to economic instruments, which weakens its capacity to tackle the economic roots of the conflict. Thus the traditional mechanisms of migrant ordinance , as practiced by the traditional village governance have not yet been successful in penetrating all aspects of the conflict. Finally, one of the main challenges for traditional village governance s legal development is the creation of a regional legal system capable of accommodating rapid changes in line with the national and international legal practices. The framing of the new laws should be responsive to the aspirations of a changing society. It should not only protect the various Balinese communities interests, but also that of other ethnic groups, especially those of the minority. In other words, the main challenge to traditional village governance is its ability to develop flexibility and inclusiveness.

Essays on Labor Market Frictions, Technological Change and Macroeconomic Fluctuations

The dissertation consists of an introductory chapter and three essays that apply search-matching theory to study the interaction of labor market frictions, technological change and macroeconomic fluctuations. The first essay studies the impact of capital-embodied growth on equilibrium unemployment by extending a vintage capital/search model to incorporate vintage human capital. In addition to the capital obsolescence (or creative destruction) effect that tends to raise unemployment, vintage human capital introduces a skill obsolescence effect of faster growth that has the opposite sign. Faster skill obsolescence reduces the value of unemployment, hence wages and leads to more job creation and less job destruction, unambiguously reducing unemployment. The second essay studies the effect of skill biased technological change on skill mismatch and the allocation of workers and firms in the labor market. By allowing workers to invest in education, we extend a matching model with two-sided heterogeneity to incorporate an endogenous distribution of high and low skill workers. We consider various possibilities for the cost of acquiring skills and show that while unemployment increases in most scenarios, the effect on the distribution of vacancy and worker types varies according to the structure of skill costs. When the model is extended to incorporate endogenous labor market participation, we show that the unemployment rate becomes less informative of the state of the labor market as the participation margin absorbs employment effects. The third essay studies the effects of labor taxes on equilibrium labor market outcomes and macroeconomic dynamics in a New Keynesian model with matching frictions. Three policy instruments are considered: a marginal tax and a tax subsidy to produce tax progression schemes, and a replacement ratio to account for variability in outside options. In equilibrium, the marginal tax rate and replacement ratio dampen economic activity whereas tax subsidies boost the economy. The marginal tax rate and replacement ratio amplify shock responses whereas employment subsidies weaken them. The tax instruments affect the degree to which the wage absorbs shocks. We show that increasing tax progression when taxation is initially progressive is harmful for steady state employment and output, and amplifies the sensitivity of macroeconomic variables to shocks. When taxation is initially proportional, increasing progression is beneficial for output and employment and dampens shock responses.

Studies on the Effects of Property Taxation, Rent Control and Housing Allowances

Tämä väitöskirja koostuu asuntomarkkinoiden taloustieteellistä analyysia esittelevästä johdantoluvusta ja kolmesta tutkimuksesta, joissa analysoidaan asuntomarkkinoihin vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Luvussa 2 tutkitaan Suomen kiinteistöverojärjestelmän vaikutusta asuntorakentamiseen. Vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka myötä kunnat voivat verottaa rakentamatonta asuintonttia korkeammalla veroasteella kuin rakennettua tonttia. Maanomistajan rakentamispäätöksen teoreettisen mallin mukaan rakentamattoman tontin korotettu kiinteistöveron pitäisi nopeuttaa rakentamista, mutta toisaalta myös rakentamiseen investoitu rahamäärä saattaa muuttua. Asuintonttien kiinteistöverojen yleinen taso ei vaikuta maanomistajan käyttäytymiseen, sillä tontin verotusarvo ei riipu rakentamispäätöksestä. Vain rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erolla on merkitystä. Empiiriset tulokset ovat sopusoinnussa teorian kanssa. Tulosten mukaan prosenttiyksikön nousu rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erossa lisää omakotialoitusten määrää viidellä prosentilla lyhyellä aikavälillä. Luvussa 3 analysoidaan vuokrasääntelystä vuokralaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Vuokrasäännellyissä asunnoissa asuvat kotitaloudet hyötyvät vuokrasääntelystä alhaisen vuokran muodossa. Heille saattaa kuitenkin koitua myös haittaa siitä, että toiveita vastaavan asunnon löytäminen on vuokrasääntelytilanteessa vaikeaa, koska vapaille asunnoille on suuri määrä ottajia. Vapaarahoitteisen vuokra-asuntokannan vuokrien sääntely purettiin Suomessa asteittain vuosina 1992–1995. Tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat siihen, että vuokrasääntelyn aiheuttamista suurista eroista halutun ja todellisen asuntokulutuksen välillä koituvat hyvinvointitappiot kumosivat merkittävän osan matalien vuokrien hyödyistä vuokralaisille. Luvussa 4 tutkitaan Suomen asumistukijärjestelmän kannustinvaikutuksia. Asumistuen määrää rajoittavat asunnon pinta-alalle ja neliövuokralle asetetut ylärajat. Neliövuokrarajoite voidaan tulkita asumisen laatua rajoittavana tekijänä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa osoitetaan, että asumistukijärjestelmä luo vahvat kannustimet muuttaa asuntoihin, joissa pinta-ala- ja laaturajoitteet purevat. Empiiristen tulosten mukaan asumistukeen oikeutetut kotitaloudet eivät näytä reagoivan kannusteisiin. Tukeen oikeutettujen kotitalouksien asumisvalinnat suhteessa pinta-ala ja laaturajoitteisiin vastaavat muiden kotitalouksien valintoja ja asunnonvaihdon mahdollistama potentiaalinen asumistuen lisäys ei nosta muuttotodennäköisyyttä. Muuttamiseen liittyvät kustannukset ja vajavaiset tiedot tukijärjestelmästä saattavat selittää heikkoa reagointia asumistuen luomiin kannustimiin. Toinen mahdollinen selitys on asumistuen vajaakäyttö. Tutkimuksen mukaan vain 70–80 prosenttia asumistukeen oikeutetuista kotitalouksista nostaa tukea. Asumistuen hyödyntämisen todennäköisyys riippuu koulutustasosta, tuen määrästä ja tulo-odotuksista.