Below-ground processes in meadow soil under elevated ozone and carbon dioxide : - Greenhouse gas fluxes, N cycling and microbial communities

This thesis focuses on how elevated CO2 and/or O3 affect the below-ground processes in semi-natural vegetation, with an emphasis on greenhouse gases, N cycling and microbial communities. Meadow mesocosms mimicking lowland hay meadows in Jokioinen, SW Finland, were enclosed in open-top chambers and exposed to ambient and elevated levels of O3 (40-50 ppb) and/or CO2 (+100 ppm) for three consecutive growing season, while chamberless plots were used as chamber controls. Chemical and microbiological analyses as well as laboratory incubations of the mesocosm soils under different treatments were used to study the effects of O3 and/or CO2. Artificially constructed mesocosms were also compared with natural meadows with regards to GHG fluxes and soil characteristics. In addition to research conducted at the ecosystem level (i.e. the mesocosm study), soil microbial communities were also examined in a pot experiment with monocultures of individual species. By comparing mesocosms with similar natural plant assemblage, it was possible to demonstrate that artificial mesocosms simulated natural habitats, even though some differences were found in the CH4 oxidation rate, soil mineral N, and total C and N concentrations in the soil. After three growing seasons of fumigations, the fluxes of N2O, CH4, and CO2 were decreased in the NF+O3 treatment, and the soil NH4+-N and mineral N concentrations were lower in the NF+O3 treatment than in the NF control treatment. The mesocosm soil microbial communities were affected negatively by the NF+O3 treatment, as the total, bacterial, actinobacterial, and fungal PLFA biomasses as well as the fungal:bacterial biomass ratio decreased under elevated O3. In the pot survey, O3 decreased the total, bacterial, actinobacterial, and mycorrhizal PLFA biomasses in the bulk soil and affected the microbial community structure in the rhizosphere of L. pratensis, whereas the bulk soil and rhizosphere of the other monoculture, A. capillaris, remained unaffected by O3. Elevated CO2 caused only minor and insignificant changes in the GHG fluxes, N cycling, and the microbial community structure. In the present study, the below-ground processes were modified after three years of moderate O3 enhancement. A tentative conclusion is that a decrease in N availability may have feedback effects on plant growth and competition and affect the N cycling of the whole meadow ecosystem. Ecosystem level changes occur slowly, and multiplication of the responses might be expected in the long run.

Ecological communities in variable environments : dynamics and diversity under coloured environmental stochasticity

While environmental variation is an ubiquitous phenomenon in the natural world which has for long been appreciated by the scientific community recent changes in global climatic conditions have begun to raise consciousness about the economical, political and sociological ramifications of global climate change. Climate warming has already resulted in documented changes in ecosystem functioning, with direct repercussions on ecosystem services. While predicting the influence of ecosystem changes on vital ecosystem services can be extremely difficult, knowledge of the organisation of ecological interactions within natural communities can help us better understand climate driven changes in ecosystems. The role of environmental variation as an agent mediating population extinctions is likely to become increasingly important in the future. In previous studies population extinction risk in stochastic environmental conditions has been tied to an interaction between population density dependence and the temporal autocorrelation of environmental fluctuations. When populations interact with each other, forming ecological communities, the response of such species assemblages to environmental stochasticity can depend, e.g., on trophic structure in the food web and the similarity in species-specific responses to environmental conditions. The results presented in this thesis indicate that variation in the correlation structure between species-specific environmental responses (environmental correlation) can have important qualitative and quantitative effects on community persistence and biomass stability in autocorrelated (coloured) environments. In addition, reddened environmental stochasticity and ecological drift processes (such as demographic stochasticity and dispersal limitation) have important implications for patterns in species relative abundances and community dynamics over time and space. Our understanding of patterns in biodiversity at local and global scale can be enhanced by considering the relevance of different drift processes for community organisation and dynamics. Although the results laid out in this thesis are based on mathematical simulation models, they can be valuable in planning effective empirical studies as well as in interpreting existing empirical results. Most of the metrics considered here are directly applicable to empirical data.

Meadow plant growth and competition under elevated ozone and carbon dioxide

The main aim of my thesis project was to assess the impact of elevated ozone (O3) and carbon dioxide (CO2) on the growth, competition and community of meadow plants in northern Europe. The thesis project consisted of three separate O3 and CO2 exposure experiments that were conducted as open-top-chamber (OTC) studies at Jokioinen, SW Finland, and a smaller-scale experiment with different availabilities of resources in greenhouses in Helsinki. The OTC experiments included a competition experiment with two- and three-wise interactions, a mesocosm-scale meadow community with a large number of species, and a pot experiment that assessed intraspecific differences of Centaurea jacea ecotypes. The studied lowland hay meadow proved to be an O3-sensitive biotope, as the O3 concentrations used (40-50 ppb) were moderate, and yet, six out of nine species (Campanula rotundifolia, Centaurea jacea, Fragaria vesca, Ranunculus acris, Trifolium medium, Vicia cracca) showed either significant reductions in biomass or reproductive development, visible O3 injury or any two as a response to elevated O3. The plant species and ecotypes exhibited large intra- and interspecific variation in their response to O3, but O3 and CO2 concentrations did not cause changes in their interspecific competition or in community composition. However, the largest O3-induced growth reductions were seen in the least abundant species (C. rotundifolia and F. vesca), which may indicate O3-induced suppression of weak competitors. The overall effects of CO2 were relatively small and mainly restricted to individual species and several measured variables. Based on the present studies, most of the deleterious effects of tropospheric O3 are not diminished by a moderate increase in CO2 under low N availability, and variation exists between different species and variables. The present study indicates that the growth of several herb species decreases with increasing atmospheric O3 concentrations, and that these changes may pose a threat to the biodiversity of meadows. Ozone-induced reductions in the total community biomass production and N pool are likely to have important consequences for the nutrient cycling of the ecosystem.

The effects of marriage partners' socio-economic positions on the risk of divorce in Finland

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aviopuolisoiden sosioekonominen asema vaikuttaa avioeroriskiin Suomessa. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen rekistereistä koottua aineistoa, joka koskee suomalaisten ensimmäisiä avioliittoja vuoden 1990 lopussa ja avioeroja vuosina 1991−93. Väitöskirjaan sisältyy kolme osatutkimusta. Ensimmäinen osatutkimus käsitteli avioeroriskin vaihtelua aviopuolisoiden sosioekonomisen aseman eri osatekijöiden (koulutusaste, sosiaaliryhmä, pääasiallinen toiminta, tulotaso, asunnon omistaminen ja asumisahtaus) mukaan. Kaiken kaikkiaan avioeroriski oli sitä pienempi, mitä paremmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa aviopuolisot olivat. Esimerkiksi miehen ja vaimon korkea koulutusaste, toimihenkilöammatti, työssäkäynti (etenkin verrattuna työttömyyteen) sekä omistusasunnossa asuminen liittyivät pienentyneeseen avioeroriskiin. Vaimon sosioekonomisen aseman yhteys avioeroriskiin oli paljolti samanlainen kuin miehen aseman yhteys. Huomattavin poikkeus tähän oli, että vaimon suuret tulot lisäsivät avioeroriskiä, vaikka miehen suurilla tuloilla oli päinvastainen vaikutus. Lisäksi kotitaloustyötä pääasiallisena toimintanaan tekevillä naisilla (pääasiallisen toiminnan luokka ”muut”) oli vielä pienempi avioeroriski kuin työssäkäyvillä naisilla. Toisessa osatutkimuksessa keskityttiin aviomiehen ja vaimon aseman yhdistettyyn vaikutukseen. Selviä viitteitä siitä, että puolisoiden koulutustasojen erilaisuus lisäisi eroriskiä, ei saatu. Pareilla, joissa molemmilla oli enintään perusasteen koulutus, oli kuitenkin odotettua pienempi avioeroriski. Eroriski oli suhteellisen alhainen pareilla, joissa vaimo oli työssäkäyvä tai kotitaloustyötä tekevä ja aviomies työssäkäyvä. Eroriskiä kasvatti se, että aviomies, vaimo tai molemmat puolisot olivat työttömiä. Vaimon korkea tulotaso lisäsi eroriskiä miehen kaikilla tulotasoilla mutta erityisen voimakkaasti silloin, kun miehen tulotaso oli alhainen. Kolmanneksi selvitettiin, vaikuttaako puolisoiden sosioekonominen asema avioeroriskiin eri tavalla riippuen siitä, kauanko avioliitto on kestänyt. Tällöin havaittiin, että vähän koulutettujen ja työntekijäammateissa toimivien puolisoiden suuri eroriski rajoittuu paljolti nuorimpiin avioliittoihin. Sen sijaan esim. puolisoiden työttömyys, vaimon korkea tulotaso ja vuokra-asunnossa asuminen kasvattivat eroriskiä riippumatta siitä, kuinka kauan avioliitto oli kestänyt. Kaiken kaikkiaan eroriski oli siis sitä pienempi, mitä paremmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa puolisot olivat. Vaimon taloudellisilla ja sosiaalisilla resursseilla näyttää kuitenkin olevan myös joitakin avioeroriskiä lisääviä vaikutuksia.

Determinants of institutional care at older ages in Finland

Väitöskirjassa selvitettiin ikäihmisten laitoshoitoon siirtymisen todennäköisyyttä ja sen taustoja kansainvälisesti ainutlaatuisen rekisteriaineiston avulla. Selvitettäviä asioita olivat eri sairauksien, sosioekonomisten tekijöiden, puolison olemassaolon ja leskeksi jäämisen yhteys laitoshoitoon siirtymiseen yli 65-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimuksessa havaittiin, että dementia, Parkinsonin tauti, aivohalvaus, masennusoireet ja muut mielenterveysongelmat, lonkkamurtuma sekä diabetes lisäsivät ikäihmisten todennäköisyyttä siirtyä laitoshoitoon yli 50 prosentilla, kun muut sairaudet ja sosiodemografiset tekijät oli otettu huomioon. Korkeat tulot vähensivät laitoshoidon todennäköisyyttä, kun taas puutteellinen asuminen (ilman peseytymistiloja tai keskus- tai sähkölämmitystä) sekä erittäin puutteellinen asuminen (ilman lämmintä vettä, vesijohtoa, viemäriä tai vesivessaa) lisäsivät todennäkösyyttä, kun muut sosiodemografiset tekijät, sairaudet ja asuinalue oli huomioitu. Kerrostalon hissittömyys ei ollut yhteydessä laitoshoidon todennäköisyyteen. Todennäköisyys siirtyä laitoshoitoon oli jostain syystä korkeampaa niillä ikäihmisillä, jotka asuivat vuokralla ja matalampaa omakotitalossa asuvilla ja niillä, joilla oli auto. Puolison olemassaolo vähensi ja leskeksi jääminen lisäsi laitoshoidon todennäköisyyttä huomattavasti. Todennäköisyys oli erityisen suuri, yli kolminkertainen, kun puolison kuolemasta oli kulunut enintään kuukausi verrattuna niihin, joiden puoliso oli elossa. Todennäköisyys laski, kun puolison kuolemasta kului aikaa. Miesten ja naisten tulokset olivat samansuuntaisia. Korkeat tulot tai koulutus eivät suojanneet riskiltä joutua laitoshoitoon puolison kuoltua. Puolison kuolema näyttää lisäävän hoidon tarvetta, kun kotona ei ole enää puolisoa tukemassa ja huolehtimassa kodin askareista. Laitoshoidon tarve vähenee, jos ja kun lesket ajan kuluessa oppivat elämään yksin. Toisaalta tutkimustulokset saattavat viitata myös siihen, että kaikkein huonokuntoisimmat lesket, jotka eivät pärjää yksin asuessaan, siirtyvät laitoshoitoon hyvin nopeasti puolison kuoltua. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä yli 280 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, joiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seurattiin tammikuusta 1998 syyskuuhun 2003. Laitoshoidoksi määriteltiin terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai vastaavissa yksiköissä tapahtuva pitkäaikainen hoito, joka kesti yli 90 vuorokautta tai oli vahvistettu pitkäaikaishoidon päätöksellä. Tutkimuksessa käytetty aineisto koottiin väestörekistereistä, sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereistä ja lääkerekistereistä.

Not in all Walks of Life? : Social Differences in Suicide Mortality

In Finland, the suicide mortality trend has been decreasing during the last decade and a half, yet suicide was the fourth most common cause of death among both Finnish men and women aged 15 64 years in 2006. However, suicide does not occur equally among population sub-groups. Two notable social factors that position people at different risk of suicide are socioeconomic and employment status: those with low education, employed in manual occupations, having low income and those who are unemployed have been found to have an elevated suicide risk. The purpose of this study was to provide a systematic analysis of these social differences in suicide mortality in Finland. Besides studying socioeconomic trends and differences in suicide according to age and sex, different indicators for socioeconomic status were used simultaneously, taking account of their pathways and mutual associations while also paying attention to confounding and mediatory effects of living arrangements and employment status. Register data obtained from Statistics Finland were used in this study. In some analyses suicides were divided into two groups according to contributory causes of death: the first group consisted of suicide deaths that had alcohol intoxication as one of the contributory causes, and the other group is comprised of all other suicide deaths. Methods included Poisson and Cox regression models. Despite the decrease in suicide mortality trend, social differences still exist. Low occupation-based social class proved to be an important determinant of suicide risk among both men and women, but the strong independent effect of education on alcohol-associated suicide indicates that the roots of these differences are probably established in early adulthood when educational qualifications are obtained and health-behavioural patterns set. High relative suicide mortality among the unemployed during times of economic boom suggests that selective processes may be responsible for some of the employment status differences in suicide. However, long-term unemployment seems to have causal effects on suicide, which, especially among men, partly stem from low income. In conclusion, the results in this study suggest that education, occupation-based social class and employment status have causal effects on suicide risk, but to some extent selection into low education and unemployment are also involved in the explanations for excess suicide mortality among the socially deprived. It is also conceivable that alcohol use is to some extent behind social differences in suicide. In addition to those with low education, manual workers and the unemployed, young people, whose health-related behaviour is still to be adopted, would most probably benefit from suicide prevention programmes.

Dementiakuolleisuuden sosiaaliset determinantit - rekisteriaineistoon pohjautuva tutkimus dementiakuolleisuuteen vaikuttavista sosiodemografisista tekijöistä

Tutkimuksessa tarkastellaan dementiakuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Dementia on oireyhtymä, jota pääasiassa sairastavat yli 65 -vuotiaat henkilöt. Väestön ikääntyessä sekä elinajanodotteen kasvaessa on odotettavissa, että dementiaa sairastavien määrä tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. On viitteitä siitä, että dementiaan sairastumisen riskiin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset tekijät kuten koulutus, mutta varsinkin dementiakuolleisuudesta tiedetään vähän. Tutkielman aineistona käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa Elinolot ja kuolinsyyt -rekisteriaineistoa, joka koostuu väestölaskentatiedoista sekä työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistosta, johon on liitetty kuolinsyytietoja. Peruskuolinsyyn lisäksi aineistossa oli tieto korkeintaan kolmesta myötävaikuttavasta syystä. Dementiakuolleisuuden on esitetty aliarvioituvan peruskuolinsyynä, joten dementiakuolleisuuden määrittelyssä käytettiin myös tietoa myötävaikuttavista syistä. Rajausten jälkeen aineistossa on 317 944 henkilöä, joista 128 562 on miehiä ja 189 382 naisia. Pääanalyysimenetelmänä on käytetty elinaikamalleihin kuuluvaa Coxin regressiota. Dementiakuolleisuudessa oli vaihtelua kaikkien tutkimuksessa käytettyjen muuttujien, eli koulutuksen, sosiaaliluokan, tulojen, siviilisäädyn sekä perhemuodon mukaan. Koulutuksen vaikutus välittyi osin ammattiasemaan perustuvan sosiaaliluokan kautta. Suurimpia ryhmien väliset suhteelliset erot olivat nuoremmissa ikäryhmissä sekä sosiaaliluokan ja siviilisäädyn kohdalla. Eronneilla ja naimattomilla oli selvästi kohonnut riski suhteessa naimisissa oleviin. Myös työntekijöillä havaittiin kohonnut riski suhteessa ylempiin toimihenkilöihin. Siviilisääty vaikutti olevan merkittävä tekijä siinä mielessä, että koulutuksen, sosiaaliluokan ja tulojen tuominen malliin ei juuri vaikuttanut siviilisäätyryhmien välillä havaittuun vaihteluun. Dementiakuolleisuudessa havaitut ryhmien väliset suhteelliset erot olivat hieman pienempiä kuin muissa syissä, mutta kuitenkin hyvin samaa suuruusluokkaa. Tulosten perusteella on identifioitavissa tekijöitä, jotka suojaavat dementialta. Erityisesti avioliitto, korkea koulutus sekä ylemmät toimihenkilöammatit vaikuttavat olevan dementialta suojaavia tekijöitä. Avioliiton suojaavan vaikutuksen voidaan tulkita liittyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä puolison tukeen ja läsnäoloon. Korkea koulutus sekä toimihenkilöammatit indikoivat virikkeellisempää työympäristöä, mutta niiden vaikutus voi myös kulkea ylipäänsä aktiivisemman ja kognitiivisesti virikkeellisemmän elämäntavan kautta. Aktiivisen ja kognitiivisesti haastavan elämäntavan on esitetty suojaavan dementiaan sairastumiselta. Tuloksia voidaan tulkita elämänkaarinäkökulman kautta. Jo nuoruudessa vaikuttavilla tekijöillä, kuten koulutuksella, on vaikutusta. Tämän lisäksi elämänkaaren aikana myöhemmin vaikuttavat tekijät ovat merkityksellisiä. Näiden tekijöiden on esitetty vaikuttavan aivojen hermoverkostoon ja -yhteyksiin ja luovan kognitiivista reserviä, minkä on esitetty ehkäisevän tai lykkäävän dementiaan sairastumista.

Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa? Tutkimuksia ajankäytöstä eri elämäntilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisissa sosiaalipoliittisesti kiinnostavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ajankäyttöä ja siinä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen neljästä erillisartikkelista kolmessa analysoidaan työttömien nuorten, perheenisien ja eläkeläisten ajankäyttöä Tilastokeskuksen vuosina 1979, 1987–1988 ja 1999–2000 keräämien ajankäyttöaineistojen pohjalta. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan pohjoismaalaisten työntekijöiden tyytyväisyyttä ajankäytön jakautumiseen työn ja vapaa-ajan kesken European Social Survey -kyselyaineiston pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osin eri, mutta osin myös samat tekijät vaikuttavat eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ajankäyttöön. Keskeisiä ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä ovat tulot ja perhetilanne: pienet tulot ja pienet lapset rajoittavat omalla tavallaan ajankäyttöä. Sosiaalipolitiikan rooli yksilöiden ja sitä kautta perheiden ja kokonaisten yhteisöjen ajankäytössä on suuri. Ajankäytön valintoihin vaikuttavat luonnollisesti yksilöiden omat preferenssit, mutta valinnat kuvastavat aina myös ympäröivän yhteiskunnan institutionaalisia rakenteita. Onpa kyse sitten työttömän, työssä käyvän, lapsiperheen tai eläkeläiskotitalouden ajankäytöstä, ajankäyttöä ohjaavat erinäiset lait ja normit. Ajankäytön näkökulmasta ei siten ole yhdentekevää, millaista perhe-, työvoima- ja tulonjakopolitiikkaa yhteiskunnassa toteutetaan.

Yhteiskuntaluokka ja maku

Thee thesis, which consists of four original articles and a summarizing chapter, discusses homology between social class and cultural taste. Cultural taste is defined as the choices made in different areas of culture (television, cinema, reading, music, visual arts, sports, dining out, and leisure pursuits). Taste choices manifest themselves as likes and dislikes but also in what a person does. Social class is observed through occupational status, level of education, income and subjective views on class. The central research question concerns the relationship between social class and consumption of culture. The study aims to clarify what kind of class related differences can be found in cultural consumption, but also how these differences are connected to other factors stratifying the society such as gender, age and mother tongue. The data that is being analyzed consists of the data gathered by the project Cultural Capital and Social Differentiation in Contemporary Finland: An International Comparison. Class identification and the relation of cultural divisions to the socioeconomic ones are being analyzed using a nationally represent-ative survey data (N = 1388). Individual interviews (N = 25) and twenty focus group interviews (N = 20) on cultural consumption are also being analyzed. The theoretical framework is built around Pierre Buourdieu s theory of distinction and its critique but also recent research that expands on bourdieusian theory. In the theory of distinction lifestyle is thought to be defined through the quantity and quality of different capitals (economic, cultural and social). Cultural tastes are therefore linked to class status through different capitals. The study shows that the majority of Finns can place themselves in the class scene. Moreover, class-related differences can be found in cultural consumption in empirical analyses. The main differences between classes can be seen in how different classes relate to cultural products but also in the number of leisure pursuits. Being well-off economically is connected to being well-off culturally. High status manifests as omnivorous cultural consumption. The central differences are built upon occupational class so that the working class is more passive than other class groups. Same difference can be found in relation to education and income level. Other im-portant divisive variable is age. Age group defines what is being consumed: the younger respondents are inclined to choose popular culture whereas the older age groups choices represent more traditional taste choices.

Microfinance, Efficiency and Agricultural Production in Bangladesh

The objectives of this study were to make a detailed and systematic empirical analysis of microfinance borrowers and non-borrowers in Bangladesh and also examine how efficiency measures are influenced by the access to agricultural microfinance. In the empirical analysis, this study used both parametric and non-parametric frontier approaches to investigate differences in efficiency estimates between microfinance borrowers and non-borrowers. This thesis, based on five articles, applied data obtained from a survey of 360 farm households from north-central and north-western regions in Bangladesh. The methods used in this investigation involve stochastic frontier (SFA) and data envelopment analysis (DEA) in addition to sample selectivity and limited dependent variable models. In article I, technical efficiency (TE) estimation and identification of its determinants were performed by applying an extended Cobb-Douglas stochastic frontier production function. The results show that farm households had a mean TE of 83% with lower TE scores for the non-borrowers of agricultural microfinance. Addressing institutional policies regarding the consolidation of individual plots into farm units, ensuring access to microfinance, extension education for the farmers with longer farming experience are suggested to improve the TE of the farmers. In article II, the objective was to assess the effects of access to microfinance on household production and cost efficiency (CE) and to determine the efficiency differences between the microfinance participating and non-participating farms. In addition, a non-discretionary DEA model was applied to capture directly the influence of microfinance on farm households production and CE. The results suggested that under both pooled DEA models and non-discretionary DEA models, farmers with access to microfinance were significantly more efficient than their non-borrowing counterparts. Results also revealed that land fragmentation, family size, household wealth, on farm-training and off farm income share are the main determinants of inefficiency after effectively correcting for sample selection bias. In article III, the TE of traditional variety (TV) and high-yielding-variety (HYV) rice producers were estimated in addition to investigating the determinants of adoption rate of HYV rice. Furthermore, the role of TE as a potential determinant to explain the differences of adoption rate of HYV rice among the farmers was assessed. The results indicated that in spite of its much higher yield potential, HYV rice production was associated with lower TE and had a greater variability in yield. It was also found that TE had a significant positive influence on the adoption rates of HYV rice. In article IV, we estimated profit efficiency (PE) and profit-loss between microfinance borrowers and non-borrowers by a sample selection framework, which provided a general framework for testing and taking into account the sample selection in the stochastic (profit) frontier function analysis. After effectively correcting for selectivity bias, the mean PE of the microfinance borrowers and non-borrowers were estimated at 68% and 52% respectively. This suggested that a considerable share of profits were lost due to profit inefficiencies in rice production. The results also demonstrated that access to microfinance contributes significantly to increasing PE and reducing profit-loss per hectare land. In article V, the effects of credit constraints on TE, allocative efficiency (AE) and CE were assessed while adequately controlling for sample selection bias. The confidence intervals were determined by the bootstrap method for both samples. The results indicated that differences in average efficiency scores of credit constrained and unconstrained farms were not statistically significant although the average efficiencies tended to be higher in the group of unconstrained farms. After effectively correcting for selectivity bias, household experience, number of dependents, off-farm income, farm size, access to on farm training and yearly savings were found to be the main determinants of inefficiencies. In general, the results of the study revealed the existence substantial technical, allocative, economic inefficiencies and also considerable profit inefficiencies. The results of the study suggested the need to streamline agricultural microfinance by the microfinance institutions (MFIs), donor agencies and government at all tiers. Moreover, formulating policies that ensure greater access to agricultural microfinance to the smallholder farmers on a sustainable basis in the study areas to enhance productivity and efficiency has been recommended. Key Words: Technical, allocative, economic efficiency, DEA, Non-discretionary DEA, selection bias, bootstrapping, microfinance, Bangladesh.

Early Growth and Later Health, Focus on Metabolic Syndrome, Obesity and Physical Activity

The Developmental Origins of Health and Disease Hypothesis proposes that adverse health outcomes in adult life are in part programmed during fetal life and infancy. This means that e.g. restricted nutrition during pregnancy programmes the offspring to store fat more effectively, to develop faster and to reach puberty earlier. These adaptations are beneficial in terms of short term survival. However, in developed countries these adaptations often lead to an increased risk of obesity and metabolic disturbances in later life, due to a mismatch between the prenatal and postnatal environment. This thesis aimed to study the role of early growth in people who are obese as adults, but metabolically healthy as well as in those who are normal in weight but metabolically obese. Other study aims were to assess whether physical activity and cardiorespiratory fitness are programmed early in life. The role of socioeconomic status in the development of obesity from a life course setting was also studied. These studies included 2003 men and women born in Helsinki between 1934 and 1944 with detailed information of their prenatal and childhood growth as well as living conditions. They participated in the detailed clinical examination during the years 2001-2004. A sub-group of the subjects participated in the UKK Institute 2-kilometre walk test. Metabolic syndrome was defined according to the 2005 criteria of the International Diabetes Federation. Among the obese men and women 20 % were metabolically healthy. Those with metabolic syndrome did not differ in birth size compared to the healthy ones, but by two years of age, they were lighter and thinner, and remained so up to 11 years. The period when changes in BMIs were predictive of the metabolic syndrome was from birth to 7 years. Of the normal weight individuals 17 % were metabolically obese. Again, there were no differences in birth size. However, by the age 7 years, those men who later developed metabolic syndrome were thinner. Gains in BMI during the first two years of life were protective of the syndrome. Children who were heavier, and especially taller, were more physically active, exercised with higher intensity and had higher cardiorespiratory fitness in their adult life than those who were shorter and thinner as children. Lower educational attainment and lower adult social class were associated with obesity in both men and women. Childhood social class was inversely associated with body mass index only in men while lower household income was associated with higher BMI in women. These results support the role of early life factors in the development of metabolic syndrome and adult life style. Early detection of risk factors predisposing to these conditions is highly relevant from a public health point of view.

Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus C-tukialueella

Sika- ja siipikarjatilojen määrä Suomessa on vähentynyt koko EU-jäsenyyden ajan tuotannon keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin. Tuotantomäärät ovat kasvaneet, mutta viljelijöiden tulotaso on alentunut, joten maatalouden ulkopuoliset ammatit houkuttelevat luopumaan eläinten pidosta tai maataloudesta kokonaan. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoksen taloudellisena kannustimena otettiin vuonna 2009 käyttöön sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, jota maksetaan kompensaationa sika- ja siipikarjataloudesta luopuville viljelijöille. Tämän työn tarkastelukohteena on rakennemuutoskorvaus C-tukialueella, jossa yksinään on lähes yhtä paljon sika- ja siipikarjatiloja kuin A- ja B-alueilla yhteensä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset sika- ja siipikarjatilat sekä koko C-alueella että C-alueen eri osissa ovat hakeneet rakennemuutoskorvausta ja miten tilat ovat alueellisesti sijoittuneet. Maatalouden rakennepolitiikalla pyritään vaikuttamaan maatalouden yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Rakennepoliittisilla toimilla pyritään vähentämään viljelijöiden ja tilojen määrää, jolloin maataloustulo jakaantuu pienemmälle viljelijämäärälle taaten heille suuremmat tulot. Maatalouden rakennemuutosta tapahtuu, kun maatalouden rakenteessa tapahtuu tietyllä aikavälillä muutos. Rakennemuutoksessa ja -kehityksessä on alueellisia eroja. Aluetaloustiede pyrkii selittämään, mistä alueelliset erot johtuvat ja miksi alueet erilaistuvat. Suomessa eri maakunnilla on eroja ja omia alueellisia ominaispiirteitään, joilla on suuri merkitys alueen työllisyyteen ja väestön sijoittumiseen alueella. Eri maakunnissa työllisyystilanne on vaihteleva, mutta joka maakunnassa on kuitenkin työvoimapulaa useissa sellaisissa ammateissa, joihin eläinten tai tilan pidon lopettavien viljelijöiden olisi mahdollista työllistyä. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus on kansallinen kotieläintuki, jota maksetaan tilakohtaisen viitemäärän perusteella tiloille, jotka ovat juuri lopettaneet sika- ja siipikarjatuotantonsa tai aikovat sen lopettaa. Korvausta on voitu maksaa tukiehdot täyttävälle tuenhakijalle joko vuosina 2009–2010 tai vuosina 2010–2011 ja sen maksimimäärä on tilaa kohden enintään 20000 euroa vuodessa. Kahden korvausvuoden jälkeen tilan viitemäärä lakkautetaan ja sen jälkeen tilalle ei enää makseta sika- ja siipikarjatalouden tukia. Tilan on kuitenkin edelleen mahdollista jatkaa sika- ja siipikarjatuotantoaan markkinaehtoisena. Tutkimuksen aineisto on 389 tilan tiedot sisältävä Tiken raportti tukityypin 1612 (sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, pohjoinen) tukihakutiedoista vuodelta 2010. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja koska havaintoaineisto kattaa kaikki C-alueen korvauksenhakijat, tehtiin tutkimus kokonaistutkimuksena. Tutkimustulosten mukaan 63 % korvausta hakeneista tiloista sijoittuu C1-alueelle ja 54 % Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle. Kuntatasolla eniten rakennemuutoskorvaustiloja oli Närpiössä. C-alueella tuenhakijat olivat iältään 20–71-vuotiaita. Hakijoista 62 % harjoitti päätuotantosuuntanaan viljanviljelyä ja peltoalaa kaikilla hakijoilla oli hallinnassaan lähes 16000 ha. Rakennemuutoskorvausta maksettiin C-alueella yhteensä yli 2,3 miljoonaa euroa. Kun rakennemuutoskorvauksen viitemäärät kahden korvausvuoden jälkeen lakkautetaan, poistuu tuo-tannosta yli 9600 ey. Sekä C-alueella että kaikki ELY-keskukset huomioiden oli korvauksenhakijoita kaikkia ikäluokkia tarkasteltaessa eniten 50–59-vuotiaissa. Eniten hakijoita oli viitemääräluokassa 10,01–20 ey ja viljelyalaluokassa 25,01–40 ha, vähiten luokissa 40,01–50 ey ja 50,01 ey tai enemmän sekä 150,01 ha tai enemmän. Yleisin maksuluokka oli 3000,01–4500 euroa, harvinaisin 15000,01–20000 euroa. Rakennemuutoskorvauksella saavutettuja hyötyjä ja kustannuksia on toistaiseksi vaikea määritellä, koska vuoden 2011 maksatus on vielä kesken.

Jatrophanviljely ja maankäyttö Vietnamissa

Biofuels are under discussion all over the world today. There are fears that the farming of biofuel plants hurts food production and weakens the food security of the poor. On the other hand, biofuel production could lessen the green house gas emissions caused by transportation, and it could also spread the profits from fuel markets more evenly between countries. The aim of this thesis is to find out how an oil plant called jatropha curcas L., which is used for biodiesel production, can affect the sustainability of livelihoods in Vietnam from the point of view of land use. Special attention is given to the effects of jatropha farming on food production, land productivity, natural resources of livelihoods and global livelihood. Jatropha belongs to the family Euphorbiaceae, and it grows naturally in tropical and subtropical areas. It can be grown on poor soils, its seeds have high oil content, and it cannot be eaten due to its toxicity. The plant grows naturally in Vietnam, and during the past few years it has also begun to be farmed for making biodiesel. Population growth in Vietnam has slowed down, but the population's standard of living and energy consumption are still rising quickly. An interest in the international biodiesel markets has awoken following Vietnam's opening up to international trade. Jatropha diesel plays a significant part in Vietnam’s clean fuel strategy, and many companies have set up jatropha plantations to produce raw material for biodiesel. Diesel made from jatropha is planned to be used both locally and for export. This thesis uses a theoretical concept of sustainable livelihoods. According to the theory, the resources that people have shape their livelihood possibilities. Farming of jatropha affects the livelihoods of people especially through land use, as land use changes have effects on many of the livelihood resources. In addition to the written sources, the material of the thesis is based on 14 interviews in Vietnam and Finland, and on observation during a field trip to Northern Vietnam in the spring of 2008. The results of the thesis show that jatropha diesel can support the sustainability of livelihoods at different scales if it is produced with deliberation. However, positive results are only possible if decisions are made carefully and more experience is collected. The possibilities of sustainable jatropha farming depend mainly on the previous land use methods and ways of production. Farming of jatropha does not threaten food production in Vietnam if the farming plans are implemented as planned. Jatropha may take some land from cassava, but at the same time, food production can be increased if mixed farming is used on some farms. Plenty of new research information and practical experiences on jatropha farming has to be collected before results of the real sustainability of the farming are ready. Carefully considered continuation and documentation of present and future projects would help to understand the possibilities of jatropha diesel in Vietnam and elsewhere.