Corneal nerves in refractive surgery and dry eye

This study aimed to investigate the morphology and function of corneal sensory nerves in 1) patients after corneal refractive surgery and 2) patients with dry eye due to Sjögren's syndrome. A third aim was to explore the possible correlation between cytokines detected in tears and development of post-PRK subepithelial haze. The main methods used were tear fluid ELISA analysis, corneal in vivo confocal microscopy, and noncontact esthesiometry. The results revealed that after PRK a positive correlation exists between the regeneration of subbasal nerves and the thickness of regenerated epithelium. Pre- or postoperative levels of the tear fluid cytokines TGF-β1, TNF-α, or PDGF-BB did not correlate with the development of corneal haze objectively estimated by in vivo confocal microscopy 3 months after PRK. After high myopic LASIK, a discrepancy between subjective dry eye symptoms and objective signs of dry eye was observed. The majority of patients reported ongoing dry eye symptoms even 5 years after LASIK, although no objective clinical signs of dry eye were apparent. In addition, no difference in corneal sensitivity was observed between these patients and controls. Primary Sjögren's syndrome patients presented with corneal hypersensitivity, although their corneal subbasal nerve density was normal. However, alterations in corneal nerve morphology (nerve sprouting and thickened stromal nerves) and an increased number of antigen-presenting cells among subbasal nerves were observed, implicating the presence of an ongoing inflammation. Based on these results, the relationship between nerve regeneration and epithelial thickness 3 months after PRK appears to reflect the trophic effect of corneal nerves on epithelium. In addition, measurement of tear fluid cytokines may not be suitable for screening patients for risk of scar (haze) formation after PRK. Presumably, at least part of the symptoms of "LASIK-associated dry eye" are derived from aberrantly regenerated and abnormally functioning corneal nerves. Thus, they may represent a form of corneal neuropathy or "phantom pain" rather than conventional dry eye. Corneal nerve alterations and inflammatory findings in Sjögren's syndrome offer an explanation for the corneal hypersensitivity or even chronic pain or hyperalgesia often observed in these patients. In severe cases of disabling chronic pain in patients with dry eye or after LASIK, when conventional therapeutic possibilities fail to offer relief, consultation of a physician specialized in pain treatment is recommended.

Molecular basis for the development of diagnostic methods and specific treatment modalities for idiopathic pulmonary fibrosis

Idiopathic pulmonary fibrosis (IPF) is an interstitial lung disease with unknown aetiology and poor prognosis. IPF is characterized by alveolar epithelial damage that leads tissue remodelling and ultimately to the loss of normal lung architecture and function. Treatment has been focused on anti-inflammatory therapies, but due to their poor efficacy new therapeutic modalities are being sought. There is a need for early diagnosis and also for differential diagnostic markers for IPF and other interstitial lung diseases. The study utilized patient material obtained from bronchoalveolar lavage (BAL), diagnostic biopsies or lung transplantation. Human pulmonary fibroblast cell cultures were propagated and asbestos-induced pulmonary fibrosis in mice was used as an experimental animal model of IPF. The possible markers for IPF were scanned by immunohistochemistry, RT-PCR, ELISA and western blot. Matrix metalloproteinases (MMPs) are proteolytic enzymes that participate in tissue remodelling. Microarray studies have introduced potential markers that could serve as additional tools for the assessment of IPF and one of the most promising was MMP 7. MMP-7 protein levels were measured in the BAL fluid of patients with idiopathic interstitial lung diseases or idiopathic cough. MMP-7 was however similarly elevated in the BAL fluid of all these disorders and thus cannot be used as a differential diagnostic marker for IPF. Activation of transforming growth factor (TGF)-ß is considered to be a key element in the progression of IPF. Bone morphogenetic proteins (BMP) are negative regulators of intracellular TGF-ß signalling and BMP-4 signalling is in turn negatively regulated by gremlin. Gremlin was found to be highly upregulated in the IPF lungs and IPF fibroblasts. Gremlin was detected in the thickened IPF parenchyma and endothelium of small capillaries, whereas in non-specific interstitial pneumonia it localized predominantly in the alveolar epithelium. Parenchymal gremlin immunoreactivity might indicate IPF-type interstitial pneumonia. Gremlin mRNA levels were higher in patients with end-stage fibrosis suggesting that gremlin might be a marker for more advanced disease. Characterization of the fibroblastic foci in the IPF lungs showed that immunoreactivity to platelet-derived growth factor (PDGF) receptor-α and PDGF receptor-β was elevated in IPF parenchyma, but the fibroblastic foci showed only minor immunoreactivity to the PDGF receptors or the antioxidant peroxiredoxin II. Ki67 positive cells were also observed predominantly outside the fibroblastic foci, suggesting that the fibroblastic foci may not be composed of actively proliferating cells. When inhibition of profibrotic PDGF-signalling by imatinib mesylate was assessed, imatinib mesylate reduced asbestos-induced pulmonary fibrosis in mice as well as human pulmonary fibroblast migration in vitro but it had no effect on the lung inflammation.

Ischemia-reperfusion injury in human liver transplantation : Mechanisms and effects on graft function

Liver transplantation is an established therapy for both acute and chronic liver failure. Despite excellent long-term outcome, graft dysfunction remains a problem affecting up to 15-30% of the recipients. The etiology of dysfunction is multifactorial, with ischemia-reperfusion injury regarded as one of the most important contributors. This thesis focuses on the inflammatory response during graft procurement and reperfusion in liver transplantation in adults. Activation of protein C was examined as a potential endogenous anti-inflammatory mechanism. The effects of inflammatory responses on graft function and outcome were investigated. Seventy adult patients undergoing liver transplantation in Helsinki University Central Hospital, and 50 multiorgan donors, were studied. Blood samples from the portal and the hepatic veins were drawn before graft procurement and at several time points during graft reperfusion to assess changes within the liver. Liver biopsies were taken before graft preservation and after reperfusion. Neutrophil and monocyte CD11b and L-selectin expression were analysed by flow cytometry. Plasma TNF-α, IL-6, IL-8, sICAM-1, and HMGB1 were determined by ELISA and Western-blotting. HMGB1 immunohistochemistry was performed on liver tissue specimens. Plasma protein C and activated protein C were determined by an enzyme-capture assay. Hepatic IL-8 release during graft procurement was associated with subsequent graft dysfunction, biliary in particular, in the recipient. Biliary marker levels increased only 5 7 days after transplantation. Thus, donor inflammatory response appears to influence recipient liver function with relatively long-lasting effects. Hepatic phagocyte activation and sequestration, with concomitant HMGB1 release, occurred during reperfusion. Neither phagocyte activation nor plasma cytokines correlated with postoperative graft function. Thus, activation of the inflammatory responses within the liver during reperfusion may be of minor clinical significance. However, HMGB1 was released from hepatocytes and were also correlated with postoperative transaminase levels. Accordingly, HMGB1 appears to be a marker of hepatocellular injury.

Interrelations between Dry Eye Syndrome and Tear Fluid Phospholipid Transfer Protein

The simplified model of human tear fluid (TF) is a three-layered structure composed of a homogenous gel-like layer of hydrated mucins, an aqueous phase, and a lipid-rich outermost layer found in the tear-air interface. It is assumed that amphiphilic phospholipids are found adjacent to the aqueous-mucin layer and externally to this a layer composed of non-polar lipids face the tear-air interface. The lipid layer prevents evaporation of the TF and protects the eye, but excess accumulation of lipids may lead to drying of the corneal epithelium. Thus the lipid layer must be controlled and maintained by some molecular mechanisms. In the circulation, phospholipid transfer protein (PLTP) and cholesteryl ester transfer protein (CETP) mediate lipid transfers. The aim of this thesis was to investigate the presence and molecular mechanisms of lipid transfer proteins in human TF. The purpose was also to study the role of these proteins in the development of dry eye syndrome (DES). The presence of TF PLTP and CETP was studied by western blotting and mass spectrometry. The concentration of these proteins was determined by ELISA. The activities of the enzymes were determined by specific lipid transfer assays. To study the molecular mechanisms involved in PLTP mediated lipid transfer Langmuir monolayers and asymmetrical flow field-flow fractionation (AsFlFFF) was used. Ocular tissue samples were stained with monoclonal antibodies against PLTP to study the secretion route of PLTP. Heparin-Sepharose affinity chromatography was used for PLTP pull-down experiments and co-eluted proteins were identified with MALDI-TOF mass spectrometry or Western blot analysis. To study whether PLTP plays any functional role in TF PLTP-deficient mice were examined. The activity of PLTP was also studied in dry eye patients. PLTP is a component of normal human TF, whereas CETP is not. TF PLTP concentration was about 2-fold higher than that in human plasma. Inactivation of PLTP by heat treatment or immunoinhibition abolished the phospholipid transfer activity in tear fluid. PLTP was found to be secreted from lacrimal glands. PLTP seems to be surface active and is capable of accepting lipid molecules without the presence of lipid-protein complexes. The active movement of radioactively labeled lipids and high activity form of PLTP to acceptor particles suggested a shuttle model of PLTP-mediated lipid transfer. In this model, PLTP physically transports lipids between the donor and acceptor. Protein-protein interaction assays revealed ocular mucins as PLTP interaction partners in TF. In mice with a full deficiency of functional PLTP enhanced corneal epithelial damage, increased corneal permeability to carboxyfluorescein, and decreased corneal epithelial occludin expression was demonstrated. Increased tear fluid PLTP activity was observed among human DES patients. These results together suggest a scavenger property of TF PLTP: if the corneal epithelium is contaminated by hydrophobic material, PLTP could remove them and transport them to the superficial layer of the TF or, alternatively, transport them through the naso-lacrimal duct. Thus, PLTP might play an integral role in tear lipid trafficking and in the protection of the corneal epithelium. The increased PLTP activity in human DES patients suggests an ocular surface protective role for this lipid transfer protein.

Aspergillus niger -proliiniendopeptidaasi prolamiinien eliminoinnissa

Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin vehnän, rukiin ja ohran, eli Triticeaeprolamiinien erityisasemaan keliakianäkökulmasta tarkasteltuna ja prolamiinien hydrolyysiin proliinispesifeillä entsyymeillä. Lisäksi tarkasteltiin prolamiinien immunologisia määritysmenetelmiä. Keliakiassa haitalliset gluteenipeptidit sisältävät runsaasti proliinia ja ovat hankalia pilkkoa muilla kuin proliinispesifeillä peptidaaseilla. Suurin osa immunologisen reaktion aiheuttavista gluteenilähtöisistä peptideistä voidaan pilkkoa idätetyn viljan endogeenisilla entsyymeillä happamissa olosuhteissa, mutta jäljellejäävä prolamiinipitoisuus ylittää edelleen gluteenittomille tuotteille sallitun rajan. Kokeellisen työn tavoitteena oli eliminoida happamalla mallasinkubaatiolla valmistettujen vehnä-, ohra- ja ruismallasautolysaattien sisältämä jäännösprolamiini Aspergillus niger -homeen tuottamalla proliinispesifillä endopeptidaasilla (AN-PEP) siten, että hydrolysaattia voitaisiin käyttää gluteenittomissa leivontasovelluksissa. Proteiinien hydrolyysiä tarkkailtiin kokoekskluusiokromatografialla (SEC), vapaan aminotypen (FAN) muodostumisena ja SDS-PAGE-elektroforeesilla. Jäännösprolamiinien pilkkoutumista seurattiin immunologisella R5-ELISA-menetelmällä. AN-PEP-inkubaatiolla saatiin aikaan voimakasta prolamiinien pilkkoutumista; mallasautolysaattien jäännösprolamiinista pilkkoutui yli 96 %. SEC- ja FAN-analyysien perusteella inkubaatioaikaa kannatti jatkaa yli 4 h, jolloin polypeptidit pilkkoutuivat edelleen pienemmiksi hydrolyysituotteiksi. Vehnä- ja ruismallashydrolysaattien prolamiinipitoisuuden todettiin laskevan 22 h inkubaation aikana alle tason 100 mg/kg R5-ELISA-menetelmällä määritettynä. Matalimmat prolamiinipitoisuudet saavutettiin AN-PEP-pitoisuudella 35 ?l / g mallasautolysaattia. Codex Alimentarius -komission säädöksen mukaan keliakiaruokavalioon soveltuvat ns. erittäin vähägluteeniset tuotteet saavat sisältää gluteenia enintään 100 mg/kg. Erityisesti AN-PEP-käsiteltyä ruismallasraaka-ainetta voitaisiin mahdollisesti käyttää tuomaan rukiista aromia gluteenittomiin leipiin. Ennen kuin mallashydrolysaatit ovat valmiita kaupallisiin sovelluksiin, on tarkasteltava niiden todellisia mahdollisuuksia parantaa elintarvikkeiden makua ja aromia sekä todettava uuden teknologian turvallisuus keliaakikoille.

Pre-eclampsia : The role of soluble VEGF receptor-1 and related anti-angiogenic factors beyond

Pre-eclampsia is a pregnancy complication that affects about 5% of all pregnancies. It is known to be associated with alterations in angiogenesis -related factors, such as vascular endothelial growth factor (VEGF). An excess of antiangiogenic substances, especially the soluble receptor-1 of VEGF (sVEGFR-1), has been observed in maternal circulation after the onset of the disease, probably reflecting their increased placental production. Smoking reduces circulating concentrations of sVEGFR-1 in non-pregnant women, and in pregnant women it reduces the risk of pre-eclampsia. Soluble VEGFR-1 acts as a natural antagonist of VEGF and placental growth factor (PlGF) in human circulation, holding a promise for potential therapeutic use. In fact, it has been used as a model to generate a fusion protein, VEGF Trap , which has been found effective in anti-angiogenic treatment of certain tumors and ocular diseases. In the present study, we evaluated the potential use of maternal serum sVEGFR-1, Angiopoietin-2 (Ang-2) and endostatin, three central anti-angiogenic markers, in early prediction of subsequent pre-eclampsia. We also studied whether smoking affects circulating sVEGFR-1 concentrations in pregnant women or their first trimester placental secretion and expression in vitro. Last, in order to allow future discussion on the potential therapy based on sVEGFR-1, we determined the biological half-life of endogenous sVEGFR-1 in human circulation, and measured the concomitant changes in free VEGF concentrations. Blood or placental samples were collected from a total of 268 pregnant women between the years 2001 2007 in Helsinki University Central Hospital for the purposes above. The biomarkers were measured using commercially available enzyme-linked immunosorbent assays (ELISA). For the analyses of sVEGFR-1, Ang-2 and endostatin, a total of 3 240 pregnant women in the Helsinki area were admitted to blood sample collection during two routine ultrasoundscreening visits at 13.7 ± 0.5 (mean ± SD) and 19.2 ± 0.6 weeks of gestation. Of them, 49 women later developing pre-eclampsia were included in the study. Their disease was further classified as mild in 29 and severe in 20 patients. Isolated early-onset intrauterine growth retardation (IUGR) was diagnosed in 16 women with otherwise normal medical histories and uncomplicated pregnancies. Fifty-nine women remaining normotensive, non-proteinuric and finally giving birth to normal-weight infants were picked to serve as the control population of the study. Maternal serum concentrations of Ang-2, endostatin and sVEGFR-1, were increased already at 16 20 weeks of pregnancy, about 13 weeks before the clinical manifestation of preeclampsia. In addition, these biomarkers could be used to identify women at risk with a moderate precision. However, larger patient series are needed to determine whether these markers could be applied for clinical use to predict preeclampsia. Intrauterine growth retardation (IUGR), especially if noted at early stages of pregnancy and not secondary to any other pregnancy complication, has been suggested to be a form of preeclampsia compromising only the placental sufficiency and the fetus, but not affecting the maternal endothelium. In fact, IUGR and preeclampsia have been proposed to share a common vascular etiology in which factors regulating early placental angiogenesis are likely to play a central role. Thus, these factors have been suggested to be involved in the pathogenesis of IUGR. However, circulating sVEGFR-1, Ang-2 and endostatin concentrations were unaffected by subsequent IUGR at early second trimester. Furthermore, smoking was not associated with alterations in maternal circulating sVEGFR-1 or its placental production. The elimination of endogenous sVEGFR-1 after pregnancy was calculated from serial samples of eight pregnant women undergoing elective Caesarean section. As typical for proteins in human compartments, the elimination of sVEGFR-1 was biphasic, containing a rapid halflife of 3.4 h and a slow one of 29 h. The decline in sVEGFR-1 concentrations after mid-trimester legal termination of pregnancy was accompanied with a simultaneous increase in the serum levels of free VEGF so that within a few days after pregnancy VEGF dominated in the maternal circulation. Our study provides novel information on the kinetics of endogenous sVEGFR-1, which serves as a potential tool in the development of new strategies against diseases associated with angiogenic imbalance and alterations in VEGF signaling.

Maskuliinisuuden rakentuminen alakoulussa

Objectives: Inspiration for this study came from the public discourse and concern for boys poor school achievement, as well as from the author s own perceptions. There was an interest to know if this concern is justified and what are its underlying causes. Previous studies have shown that masculinity is one of the key aspects of boys' poor school achievement. The objective of this research is to study the construction of masculinity in primary school and how this construct of masculinity is manifested by school achievement. Based on previous studies, the pursuit of hegemonic masculinity does not fit with good school grades. If a boy succeeds in school, this success must be compensated for by means of different factors demonstrating hegemonic masculinity. Methods: The research material was obtained by using the etnographic method. The research settled itself feministic school-etnographic research field. The research subjects comprised pupils and teachers of a 5th grade comprehensive school class (10-11-year-olds) in the Uusimaa county. There were twenty-nine (29) pupils (18 boys and 11 girls) in this class and five (5) different teachers who taught the class. The research material was composed of field notes and researcher's diary based on researcher's observations, short group discussions with pupils and interviews of five boys. The field notes consisted of twenty-six (26) lessons and also observations of breaks and eating periods. In short group discussions the researcher discussed with all the pupils that were given a permission for interview. The material was analysed with thematic and analytic reading that led to the writing of an analysis. Results and conclusions: The most salient result of this study was that different masculinities are constructed in primary school. The majority of boys aimed at hegemonic masculinity and the school community strongly supported this. This was shown in speech and in behaviour. School success and mainstream masculinity could be compatible, but success also required compensatory aspects. In addition to these observations, the researcher was able to identify a group of boys which truly wanted to achieve well in school and did not care to strive for hegemonic masculinity. Thus, there should be more room and opportunities for different kinds of masculinity in the school environment. Teachers and the overall school environment should support the different ways of being a boy, and it seems there is a need for gender sensitive pedagogy.

Mitä on olla yksinäinen? Tutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä.

Tutkimuksessani kysyn, mitä on olla yksinäinen. Tutkimuskohteenani ovat seitsemän- ja kahdeksankymppiset päi-jäthämäläiset, joille yksinäisyys on arkipäivää. Tutkimukseni kontekstina toimii arkielämä, johon tutkimuskysymykseni kietoutuvat. Selvitän, millaisia tekijöitä yksinäisyyden taustalla on, miten yksinäisyys sitä kokevan arjessa ilmenee ja millaisia suhtautumistapoja ja mahdollisia ratkaisukeinoja yksinäisyyttä kokevalla on. Tutkimuksessani hyödynnän sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineistoina käytän kahta erilaista, mutta samoja ihmisiä koskevaa aineistoa: Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen kyselyaineistoa sekä keräämääni haastatteluaineistoa. Kyselyaineisto ja sen analyysi johdattavat minut varsinaiseen tutkimusprosessiin. Sen avulla tarkastelen, missä määrin päijäthämäläiset ikääntyvät kokevat yksinäisyyttä ja kenellä sitä erityisesti esiintyy. Tutkimukseni pääosassa oleva haastatteluaineisto koostuu kymmenen seurantutkimukseen osallistuneen ikääntyvän haastattelusta. Lomakevastauksissaan he olivat kertoneet olevansa usein tai jatkuvasti yksinäisiä. Haastateltavien joukossa on sekä miehiä että naisia. He asuvat eri puolilla Päijät-Hämettä: kaupungin keskustassa, lähiöissä, taajamissa tai maaseutumaisemissa. Haastattelut toteutin pääosin haastateltavien kotonaan, mikä mahdollisti kurkistamisen heidän arkeensa. Tapaamisissamme tekemiäni havaintoja olen kirjannut tutkimuspäiväkirjaani, jota hyödynnän tutkimuksessani. Haastatteluaineiston analyysissä käytän temaattista lähestymistapaa. Sisällönanalyysin avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen kuvaa siitä, mitä on olla yksinäinen. Yksinäisyyden taustalta paikannan erilaisia elämänhistoriaan ja -tilanteeseen liittyviä tekijöitä, joita kutsun menetetyiksi ja toteutumattomiksi ihmissuhteiksi sekä toimijuuden ja osallisuuden kaventumiseksi. Valtaosa haastateltavista on kohdannut yksinäisyyden vasta vanhemmiten tai yksinäisyyskokemukset ovat syventyneet iän myötä. Osalle yksinäisyys on ollut elämänmittaista. Jokapäiväisessä elämässä yksinäisyys saa merkityksensä varsin konkreettisten tilanteiden kautta: esimerkiksi kotitöitä tehdessä tai nukkumaan mennessä. Yksinäisyys ilmenee erilaisina tunteina kuten suruna, ikävänä, ahdistuksena sekä kokemuksena juurettomuudesta. Sillä on myös fyysisiä seurauksia. Yksinäiset ajatukset saavat levottomaksi ja saamattomaksi, jolloin arjesta selviytyminen tuntuu vaikealta. Useimmille, ja useimmiten arki on konkreettista yksinoloa, mutta passiivista yksinäisenkään arki ei ole. Päivien kulkua rytmittävät rutiinit, joihin sisältyy muun muassa kotitöitä, ulkoilua ja harrastamista yksin tai porukassa. Yksinäisyyteen on sekä sopeuduttu että pyritty vaikuttamaan. Parhaiten sopeutuminen on onnistunut etsimällä yksinäisyydelle luonnolliselta tuntuva selitys, jollaisena ikääntyminen useimmille näyttäytyy. Tällöin yksinäisyyteen ei koeta voivan itse juuri vaikuttaa. Ratkaisukeinojakin on etsitty: uusia ihmissuhteita on pyritty luomaan menetettyjen tai puutteellisten tilalle. Yksinäisessä arjessa toisenlainen todellisuus on läsnä menneisyyden muistojen tai tulevaisuuden haaveiden kautta.

Sikainfluenssan epidemiologia Suomen näkökulmasta

Kirjallisuuskatsauksen aihe on ajankohtainen Suomessa ja muualla maailmassa. Sikainfluenssa on sikojen tarttuva hengitystiesairaus, jonka aiheuttaja on herkästi kärsäkontaktissa leviävä influenssa A – virus. Siat sairastuvat usein yllättäen ja samanaikaisesti. Sikainfluenssa voi olla oireeton tai vähäoireinen, mikä hankaloittaa taudin havaitsemista. Sikainfluenssa aiheuttaa sikatiloille tuotantotappioita ja sioille hyvinvointiongelmia. Sikainfluenssa on maailmalla yleinen sikojen hengitystiesairaus. Suomi oli sikainfluenssasta vapaa maa vuoteen 2007 saakka ja vuonna 2009 noin kolmasosa suomalaisista sikaloista oli seropositiivisia sikainfluenssan suhteen. Influenssa A – viruksia esiintyy yleisesti eläimillä ja ihmisillä. Influenssa A – virusten kantajia luonnossa ovat vesilinnut, jotka levittävät influenssaviruksia ulosteissaan. Influenssa A – virukset pystyvät muuntumaan uusiksi alatyypeiksi ja sikaa pidetään eläinlajina, jossa influenssa A – virukset muuntuvat lajista toiseen tarttuviksi. Sikainfluenssa on zoonoosi. Sikainfluenssaviruksia on useita eri alatyyppejä. Maailmalla esiintyvien sikainfluenssavirusten alkuperä ja ominaisuudet vaihtelevat maantieteellisen sijainnin mukaan. Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa nykyään esiintyvät sikainfluenssavirukset ovat kehittyessään eriytyneet geneettisesti ja antigeenisesti toisistaan. Sikapopulaatioissa kiertää yleensä useita eri sikainfluenssavirustyyppejä yhtä aikaa. Tärkeimpiä ja useimmiten eristettyjä sikainfluenssavirusten alatyyppejä ovat H1N1, H1N2 ja H3N2. Sikainfluenssan diagnosointi on tärkeää, jotta virusten leviämistä voidaan ehkäistä ja tautitilanne pysyy ajantasaisena. Sikainfluenssa diagnosoidaan osoittamalla sikainfluenssavirus 1-3 vuorokautta kliinisten oireiden alkamisen jälkeen otetuista virusnäytteistä tai virusvasta-aineet serologisin testein pariseeruminäytteistä. Viruksen osoitusmenetelmät (viruseristys ja RT-PCR) ovat luotettavia ja niillä sikainfluenssavirukset voidaan tyypittää. Serologisten testien (hemagglutinaation inhibitio ja ELISA) luotettavuudessa on puutteita ja etenkin ELISA-testien luotettavuus perustuu tietoon sikapopulaatiossa liikkuvien sikainfluenssavirusten alatyypeistä. Sikainfluenssan jatkuva ja tehokas tautiseuranta on oleellista, jotta serologiset testit saadaan optimoitua. Alueellisesti sikainfluenssan esiintyvyyttä lisäävät suuri sikatiheys, tilojen lyhyet välimatkat, eläinkuljetukset sekä sikojen kontaktit ulkopuolisiin henkilöihin ja tavaroihin. Sikalan bioturvallisuus on tärkein tekijä estettäessä sikainfluenssavirusten pääsy sikalaan. Sikainfluenssan vastustaminen on tärkeää, koska se on osa sikojen hengitystiesairauskompleksia sekä predisponoiva tekijä muiden sikapatogeenien aiheuttamille hengitystiesairauksille. Sikainfluenssan vastustuksessa voidaan suurilla sikatiloilla käyttää apuna kahta tai kolmea virustyyppiä sisältäviä rokotteita, jotka vähentävät sikainfluenssan kliinisiä oireita ja viruksen eritystä ympäristöön.

Perunan Y-viruksen testaaminen korkeassa happi-hiilidioksidipitoisuudessa idätetyistä perunoista

Perunalla (Solanum tuberosum L.) tällä hetkellä maailmanlaajuisesti eniten sato- ja laatutappioita aiheuttaa perunan Y-virus (PVY). Vaikka pelkän Y-viruksen aiheuttamaa satotappiota on vaikea mitata, on sen arvioitu olevan 20-80 %. Viruksen tärkein leviämistapa on viroottinen siemenperuna. Korkealaatuinen siemenperuna on edellytys ruoka-, ruokateollisuus- ja tärkkelysperunan tuotannolle. Kasvuston silmämääräinen tarkastelu aliarvioi yleensä Y-viruksen esiintyvyyttä. Laboratoriotestauksen avulla saadaan tarkempi tieto pellolta korjatun sadon saastunta-asteesta. Ongelmana Y-viruksen testaamisessa on, että sitä ei havaita dormanssissa olevista perunoista otetuista näytteistä yhtä luotettavasti kuin jo dormanssin ohittaneista perunoista testattaessa. Erilaisia menetelmiä kemikaaleista (Rindite, bromietaani) kasvihormoneihin (mm. gibberelliinihappo) ja varastointiolosuhteiden muutoksiin (kylmä- ja lämpökäsittely) on kokeiltu perunan dormanssin purkamiseen, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tässä tutkielmassa perunan dormanssin purkamiseen käytettiin happi-hiilidioksidikäsittelyä (O2 40 % ja CO2 20 %) eripituisina käsittelyaikoina. Tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako käsittely perunan itämiseen ja dormanssin luontaista aikaisempaan purkautumiseen tai Y-viruksen havaitsemiseen. Lisäksi haluttiin selvittää, voiko Y-viruksen määrittämisen ELISA-testillä (Enzyme Linked Immunosorbent Assay) tehdä yhtä luotettavasti myös muista kasvinosista (mukula, itu), kuin tällä hetkellä yleisesti käytetystä perunan lehdestä. Idätyskäsittelyn vaikutuksista dormanssin purkautumiseen saatiin vaihtelevia, eikä kovinkaan yleistettäviä tuloksia. Käsittelyn ei myöskään havaittu vaikuttavan PYY-viroottisuuden havaitsemiseen eri näytemateriaaleilla testattaessa. Kun eri kasvinosien toimivuutta testissä vertailtiin, mukulamateriaalin todettiin aliarvioivan PVY-viroottisuutta kaikissa kokeissa. Myös itumateriaali aliarvioi pääsääntöisesti PVY-viroottisuutta ELISA:lla tehdyissä määrityksissä. Luotettavin testimateriaali oli perunan lehti.

Immunochemical analysis of prolamins in gluten-free foods

People with coeliac disease have to maintain a gluten-free diet, which means excluding wheat, barley and rye prolamin proteins from their diet. Immunochemical methods are used to analyse the harmful proteins and to control the purity of gluten-free foods. In this thesis, the behaviour of prolamins in immunological gluten assays and with different prolamin-specific antibodies was examined. The immunoassays were also used to detect residual rye prolamins in sourdough systems after enzymatic hydrolysis and wheat prolamins after deamidation. The aim was to characterize the ability of the gluten analysis assays to quantify different prolamins in varying matrices in order to improve the accuracy of the assays. Prolamin groups of cereals consist of a complex mixture of proteins that vary in their size and amino acid sequences. Two common characteristics distinguish prolamins from other cereal proteins. Firstly, they are soluble in aqueous alcohols, and secondly, most of the prolamins are mainly formed from repetitive amino acid sequences containing high amounts of proline and glutamine. The diversity among prolamin proteins sets high requirements for their quantification. In the present study, prolamin contents were evaluated using enzyme-linked immunosorbent assays based on ω- and R5 antibodies. In addition, assays based on A1 and G12 antibodies were used to examine the effect of deamidation on prolamin proteins. The prolamin compositions and the cross-reactivity of antibodies with prolamin groups were evaluated with electrophoretic separation and Western blotting. The results of this thesis research demonstrate that the currently used gluten analysis methods are not able to accurately quantify barley prolamins, especially when hydrolysed or mixed in oats. However, more precise results can be obtained when the standard more closely matches the sample proteins, as demonstrated with barley prolamin standards. The study also revealed that all of the harmful prolamins, i.e. wheat, barley and rye prolamins, are most efficiently extracted with 40% 1-propanol containing 1% dithiothreitol at 50 °C. The extractability of barley and rye prolamins was considerably higher with 40% 1-propanol than with 60% ethanol, which is typically used for prolamin extraction. The prolamin levels of rye were lowered by 99.5% from the original levels when an enzyme-active rye-malt sourdough system was used for prolamin degradation. Such extensive degradation of rye prolamins suggest the use of sourdough as a part of gluten-free baking. Deamidation increases the diversity of prolamins and improves their solubility and ability to form structures such as emulsions and foams. Deamidation changes the protein structure, which has consequences for antibody recognition in gluten analysis. According to the resuts of the present work, the analysis methods were not able to quantify wheat gluten after deamidation except at very high concentrations. Consequently, deamidated gluten peptides can exist in food products and remain undetected, and thus cause a risk for people with gluten intolerance. The results of this thesis demonstrate that current gluten analysis methods cannot accurately quantify prolamins in all food matrices. New information on the prolamins of rye and barley in addition to wheat prolamins is also provided in this thesis, which is essential for improving gluten analysis methods so that they can more accurately quantify prolamins from harmful cereals.

Sosiaalisen median odotuksia ja käyttötarpeita osana asiantuntijaorganisaation viestintää

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani työyhteisön viestintätapojen muutosta ja sosiaalisen mediai roolia muutoksessa. Tutkimukseni tavoitteena on jäsentää ja ymmärtää sosiaalisen median roolia työyhteisön viestinnässä ja tarkastella miten sosiaalinen media taipuu tietoperustaisen asiantuntiorganisaation tarpeisiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa selvitän sitä, miten työn tekemisessä tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet työyhteisön tapaa ja tarvetta viestiä. Työn tekemisen uusia muotoja ja verkostoitumista jäsennän tutkimuskirjallisuuden Alvesson (2000), Gruber & Palonen (2007), Kasvio & Tjäder (2007), Sennett (2007) kautta. Työn uusia muotoja voidaan kuvata käsitteillä asiantuntijakeskeisyys, tietointensiivisyys ja tietoperustainen työ. Kuva tutkimuksessani myös sosiaalisen median käsitettä sekä sen tunnusomaisuuksia. Tarkastelen tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation odotuksia ja käyttötarpeita sosiaaliselle medialle Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän uuden agendan (agendamalli) viitekehykses Tutkimukseni empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta yhden tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation jäsenten kautta. Tavoitteeni on selvittää 1) millaisia odotuksia asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalisen median käytöstä osana työyhteisön viestintää sekä 2) millaisia käyttötarpeita asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalis* median käytöstä osana työyhteisön viestintää. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruur menetelmänä käytän fokusryhmäkeskustelua sekä teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Aineiston koodauksessa käytin Atlas.ti -ohjelmaa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että tärkeimpänä sosiaalisen median odotuksiin ja käyttötarpeisiin liittyi ajatus käyttäjälähtöisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Käyttäjälähtöisyys ja vuorovaikutus näkyivät erityisesti odotuksena viestinnän rutiinien, tiedon ja osaamisen jakamisena entistä avoimempaan ; vuorovaikutteisempaan suuntaan. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaalisen median sovelluksilla on mahdollista tukea vuorovaikutusta juuri niissä työyhteisöviestinnän tehtävissä, joissa vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi. Sosiaalisen median sovelluksia tarvitaan myös tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation osaamisen ja ns. hiljaisen tiedonjakamiseen. Tutkimuksen perusteella sosiaalinen media osana työyhteisön viestintää taipuu tiedontarpeen tyydyttäjänä, tarjoaa vaihtoehdon viestintäkanaville ja viestinnän toimintamalleille, mahdollistaa osallistumaan ja vaikuttamaan työyhteisön asioihin sekä tarjoaa tavan koota työyhteisössä olevaa osaamista ja hiljaista tietoa.

Hapettunut LDL-kolesteroli akuutissa koronaarisyndroomassa

Tutkimuksessa selvitetään oksidatiivisen stressin yhteyttä akuuttiin sepelvaltimotautioireyhtymään. Tämä tehdään vertaamalla veren hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuksia kolmessa potilasryhmässä. Siinä pohditaan myös LDL-kolesterolin käyttöä biologisena merkkisuureena diagnostiikassa. Tällä hetkellä ei ole biomarkkeria, joka osoittaisi akuutin sydrooman vaarassa olevat potilaat. Hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus määritettiin potilaiden plasmasta ELISA-menetelmää käyttäen. Tulokset tukevat työhypoteesia ja tutkimus antaa arvokasta tietoa suomalaisten statiinilääkitystä käyttävien sepelvaltimotautipotilaiden oksidatiivisestä stressistä.