Profligate Descent : The Cultural Transformations of Evolutionary Narrative

This dissertation traces a set of historical transformations the Darwinian evolutionary narrative has undergone toward the end of the twentieth century, especially as reflected in Anglo-American popular science books and novels. The study has three objectives. First, it seeks to understand the organizing logic of evolutionary narratives and the role that assumptions about gender and sexuality play in that logic. Second, it asks what kinds of cultural anxieties evolutionary theory raises and how evolutionary narratives negotiate them. Third, it examines the possibilities and limits of narrative transformation both as a historical phenomenon and as a theoretical question. This interdisciplinary dissertation is situated at the intersection of science studies, cultural studies, literary studies, and gender studies. Its understanding of science as a cultural practice that both emerges from and contributes to cultural expectations and institutional structures follows the tradition of science studies. Its focus on the question of popular appeal and the mechanisms of cultural change arises from cultural studies. Its view of narrative as a structural phenomenon is grounded in literary studies in general and feminist narrative theory in particular. Its understanding of gender and sexuality as implicated in discourses of epistemic authority builds on the view of gender and sexuality as contingent cultural categories central to gender studies. The primary material consists of over 25 British and American popular science books and novels, published roughly between 1990 and 2005. In order to highlight historical transformations, these texts are read in the context of Darwin s The Origin of Species and The Descent of Man, on the one hand, and such sociobiological classics as E. O. Wilson s On Human Nature and Richard Dawkins s The Selfish Gene, on the other. The research method combines feminist narrative analysis with cultural and historical contextualization, emphasizing discursive abruptions, recurrent narrative patterns, and underlying continuities. The dissertation demonstrates that the relationship between Darwin s evolutionary narrative and late twentieth-century evolutionary narratives is characterized by reemphasis, omissions, and continuous rewriting. In particular, contemporary evolutionary discourse extends the role assigned to reproduction both sexual and narrative in Darwin s writing, generating a narrative logic that imagines the desire to reproduce as the driving force of evolution and posits the reproductive sex act as the endlessly repeated narrative event that keeps the story going. The study argues that the popular appeal of evolutionary accounts of gender, sexuality, and human nature may arise, to an extent, from this reproductive narrative dynamic. This narrative dynamic, however, is not logically invulnerable. Since the continuation of the evolutionary narrative relies on successful reproduction, the possibility of reproductive failure poses a constant risk to narrative futurity, arousing cultural anxieties that evolutionary narratives need to address. The study argues that evolutionary narratives appease such anxieties by evoking a range of cultural narratives, especially romantic, religious, and national narratives. Furthermore, the study shows that the event-based logic of evolutionary narratives privileges observable acts over emotions, pleasures, identities, and desires, thus engendering a set of conceptual exclusions that limits the imaginative scope of evolution as a cultural narrative.

Pylväskäytävien suojassa : Pompejilainen peristyylipuutarha sosioekonomisen edustamisen muotona

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pompejilaisessa yksityistalossa ollutta puutarhaa, jota kiertää pylväskäytävä tai useampia. Tätä tilaa kutsutaan peristyylipuutarhaksi. Peristyyli oli tärkeä osa roomalaisen ja siis myös pompejilaisen talon julkista osaa. Se oli avoin vierailijoille, siksi voidaan olettaa, että peristyylipuutarhalla olisi haluttu esittää omaa vaurautta ja sosiaalista asemaa. Työni keskittyy siihen, miten talon asukkaan varallisuus ja sosiaalinen asema näkyvät peristyylipuutarhassa. Tutkin myös, mitä muuta peristyyli viestii omistajastaan. Tutkimukseni liitteenä on lista Pompejin yksityistalojen peristyyleistä ja niiden tiedoista. Niitä vertailemalla analysoin sitä, millainen tila peristyylipuutarha on ollut. Aineistona tutkielmassani ovat konkreettisesti Pompejin yksityistalojen peristyylipuutarhat ja niiden rakenteet sekä arkeologiset löydöt. Peristyylipuutarhoja on 168 kappaletta. Lisäksi seinämaalaukset ja piirtokirjoitukset välittävät tietoa niin peristyylistä kuin sen omistajasta. Tiedot peristyyleistä olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta löytyneistä luetteloista, joissa on tietoa Pompejin taloista ja puutarhoista. Murto-osassa peristyylipuutarhoista olen käynyt ja kerännyt niistä tietoa työhöni. Huomioin antiikin kirjallisen tradition, sen käsitellessä aihettani. Ensimmäisenä käsittelen peristyylipuutarhaa arkkitehtuurin kannalta. Tutkin, mihin peristyyli on sijoitettu pompejilaisessa talossa ja millaisia arkkitehtonisia ratkaisuja tilassa on käytetty. Peristyyli on usein talon ovelta avautuvalla näköakselilla, joka leikkaa läpi talon tärkeimpien julkisten tilojen. Ne ovat atrium eli eteishalli, tablinum eli vastaanottohuone ja peristyylipuutarha. Aina peristyyli ei ole tällä akselilla. Joissain taloissa peristyyli voi olla atriumin tai tablinumin paikalla. Pompejin peristyyleissä on pylväskäytäviä yhdestä neljään. Usein puutarhaosa on erotettu pylväskäytävistä aidalla. Seuraavaksi tutkin peristyylipuutarhasta löytyneitä rakenteita, irtaimistoa, kasveja ja istutuksia. Tarkastelen näiden yleisyyttä ja sitä, mitä ne kertovat peristyylin käyttötarkoituksesta. Puutarhoissa on ollut vesikouruja, kaivoja, altaita, suihkulähteitä, vesisäiliöitä ja niiden suuaukkojen renkaita. Kiinteitä rakennelmia ovat tricliniumit eli oleskelu- ja ruokailuryhmät, kotijumalien pyhäköt, alttarit, nissit ja katokset. Irtaimia löytöjä on peristyyleissä monenlaisia. Yleisimpiä ovat pöydät, aurinkokellot, lamput, amforat ja erilaiset astiat sekä ruukut. Kasveja on huomioitu vähän Pompejin kaivauksissa, mutta peristyylipuutarhoista on löytynyt merkkejä puista ja pensaista sekä säännöllisistä ja epäsäännöllisistä istutuksista. Viimeisenä käsittelen peristyylipuutarhan koristelua, ja minkälaisen kuvan se välittää talon omistajasta. Puutarhoissa oli veistoksia ja seinämaalauksia. Molemmissa käsitellään luontoaiheita, jotka ovat helposti liitettävissä puutarhaan. Suosittuja ovat myös mytologiset aiheet. Veistoskoristelussa selkeästi yleisin on viinin jumala Dionysos ja häneen liittyvät hahmot. Myös muita jumaluuksia esiintyy kuten Venus. Se ja Dionysos liitettiin antiikissa luontoon ja puutarhaan. Peristyylipuutarha oli monipuolinen tila, jossa eri elämänalueet kohtasivat toisensa. Peristyyleissä voitiin työskennellä. Puutarhaosa saattoi olla hyötykäytössä esimerkiksi kasvimaana. Peristyylissä tai sen ympäristössä oleskeltiin, juhlittiin ja viihdytettiin vieraita, siksi siellä esitettiin omaa varakkuutta runsaalla veistoskoristelulla, altailla ja suihkulähteillä. Jo laaja pinta-alainen peristyyli oli osoitus vauraudesta. Aina ei haluttu näyttää varakkuutta, vaan joskus koristeellinen peristyyli oli syrjässä talon ovelta avautuvalta näköakselilta. Uskonto oli osa peristyyliä, vaikka uskonnon harjoittamiseen liittyvät rakenteet sijoitettiin yleensä talon muihin tiloihin. Uskonto ja mytologia ovat kuitenkin vahvasti läsnä peristyylien koristelussa. Selkeitä poliittisia viittauksia peristyylipuutarhoissa on vähän, mutta roomalaisia piirteitä niissä voidaan havaita. Roomalaiset vaikutteet peristyylin koristelussa ja arkkitehtuurissa viestittävät mahdollisesti talon omistajan roomalaismielisyydestä. Roomalaiset piirteet ovat myös olleet trendejä aikakauden peristyyleissä.

Onko tutkijan sukupuolella väliä? : Kemian ja fysiikan alan tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tutkijanura IDECAT-verkostossa sukupuoliperspektiivistä.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia. Avainsanat Keywords: Sukupuolittunut organisaatio, sukupuolittuneet prosessit, kyselytutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, tiedeyhteisö, sukupuolisyrjintä, tutkijanaiset, naistutkijat, sukupuolten tasa-arvo, gendered organization, academia, female scientists, gender equality

Vaggvisor i Kvevlax : Språkliga strukturer och konstruktioner

Lullabies in Kvevlax. Linguistic structures and constructions. The study is a linguistic analysis of constructions that shape the texts used in lullabies in Kvevlax in Ostrobothnia in Finland. The empirical goal is to identify linguistic constructions in traditional lullabies that make use of the dialect of the region. The theoretical goal was to test the usability of Construction Grammar (CxG) in analyses of this type of material, and to further develop the formal description of Construction Grammar in such a way as to make it possible to analyze all kinds of linguistically complex texts. The material that I collected in the 1960s comprises approximately 600 lullabies and concomitant interviews with the singers on the use of lullabies. In 1991 I collected additional material in Kvevlax. The number of informants is close to 250. Supplementary material covering the Swedish-language regions in Finland was compiled from the archives of the Society of Swedish Literature in Finland. The first part of the study is mainly based on traditional grammar and gives general information about the language and the structures used in the lullabies. In the detailed study of the Kvevlax lullabies in the latter part of the study I use a version of Construction Grammar intended for the linguistic analysis of usage-based texts. The analysis focuses on the most salient constructions in the lullabies. The study shows that Construction Grammar as a method has more general applicability than traditional linguistic methods. The study identifies important constructions, including elements typical of this genre, that structure the text in different variants of the same lullabies. In addition, CxG made it possible to study pragmatic aspects of the interactional, cultural and contextual language that is used in communication with small children. The constructions found in lullabies are also used in language in general. In addition to being able to give detailed linguistic descriptions of the texts, Construction Grammar can also explain the multidimensionality of language and the variations in the texts. The use of CxG made it possible to show that variations are not random but follow prototypical linguistic patterns, constructions. Constructions are thus found to be linguistic resources with built-in variation potentials.

Kuoleman voimat : Kirkonväki suomalaisessa uskomusperinteessä

Powers of Death. Church-väki in the Finnish Folk Belief Tradition Folk belief tradition can be defined as a communication system in which the truth value of traditional motifs is judged by their usefulness and applicability. According to the Finnish belief tradition, a substance of power called väki resides in sacred elements and in entities which vitally affect human life. Väki is both ritually avoided and harnessed for beneficial or malevolent purposes. The powers of church and death merge in church-väki, which, in beliefs and narratives, emerges when the boundary between the living and the dead is crossed or violated. In rural societies where the relationship to the dying and the deceased was close, the church-väki tradition was relevant and productive. This study is based on approximately 2700 units of archived material from thel late 19th and early 20th centuries narratives, rite descriptions, and linguistic data. It explicates the concept of church-väki, presents the background of the tradition, and analyses narratives, their meanings, and their role in early modern world view. It also explores how the concept was used when constructing social boundaries and handling otherness in the early modern Finland. The theoretic emphasis is on conceptual and genre analysis, narrativity, as well as the multiple meanings and uses of folklore motifs. Descriptions of church-väki vary from it being an invisible force to a crowd of beings and decomposing corpses. The author defines church-väki as a fuzzy concept with three prototypical cores and several names, most of which are polysemous. Polysemous words connect church-väki with for example ghosts and devils, unkempt people, and vermin, constructing a loose paradigm of supernatural and social otherness. Folklore genres of the studied narratives range from stories of personal experience to fabulates. The taleworlds and their content range from realistic (near) to extraordinary (distant). The distance between the taleworld and reality has concrete (local and temporal), narrative, and normative aspects. Distant taleworlds often follow an ontology different than in real life, although the narratives may be carefully linked to reality. Instead of being fictive, they show what would be expected outside the socially constructed everyday order. Methods of narratology are applied to coherent legends, which locate dramatic events in distant taleworlds. Linguistic genres, based on structure, function here as narrative registers of folklore genres.

“En ole tyhjäpää turha julkku” – Julkkisehdokasdiskurssin hegemonisoituminen 1990-luvun eduskuntavaaleissa

Pro gradu-tutkimukseni käsittelee niin sanottuja julkkisehdokkaita ja heidän representaatiotaan mediassa 1990-luvun eduskuntavaalien aikaan. Nyky-yhteiskunnassa julkkisehdokkaat näyttäytyvät itsestään selvänä ilmiönä, jonka alkuperälle ei juuri uhrata ajatuksia. Ilmiön taustalla on poliittisen kulttuurin muuttuminen yhä viihteellisemmäksi ja henkilökeskeisemmäksi. Poliitikot käyttäytyvät kuin julkisuuden henkilöt ja samalla julkisuuden henkilöt ovat pyrkineet poliitikoiksi. Lisäksi suomalaisessa vaalijärjestelmässä ei käytetä niin sanottuja listavaaleja, vaan äänestetään yksittäisiä ehdokkaita. Niinpä vaaleissa päähuomio kiinnittyy ehdokkaiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja yksilöiden välisiin kamppailuihin. Näissä olosuhteissa julkkisehdokkaat ovat potentiaalinen keino saavuttaa lisää näkyvyyttä ja herättää myös politiikasta vähän kiinnostuneiden äänestäjien mielenkiinto. Tutkimukseni ajallinen viitekehys on 1990-luku, sillä halusin selvittää mitkä ovat julkkisehdokasilmiön juuret ja miten ilmiö on kehittynyt. Oman tutkimukseni valossa vuoden 1991 eduskuntavaalit olivat julkkisehdokkaiden läpimurto. Keskeinen hypoteesini on, että media ei anna julkkisehdokkailla tasavertaisia mahdollisuuksia muiden ehdokkaiden kanssa esiintyä vakavasti otettavina ja ”oikeina” poliittisina ehdokkaina. Media puhuu julkkisehdokkaista alentuvasti ja asenteellisesti sekä heidän poliittisia kykyjään epäillen. Tämän asenteellisuuden tutkimiseksi tarkastelin kuutta valtakunnallista sanomalehteä (Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Demari, Nykypäivä ja Suomenmaa) kolmien eduskuntavaalien ajalta. Tarkoituksena oli saada selville onko olemassa jonkinlainen hegemoninen julkkisehdokasdiskurssi, jonka seurauksena kaikista julkkisehdokkaista puhutaan samalla tavalla alentuvasti. Ilmiön taustoitukseksi selvitin julkisuuden teoriaa, politiikan ja viihdeteollisuuden suhdetta, parasosiaalisia suhteita sekä julkkisehdokkaiden historiaa. Hegemonisen diskurssin piirteitä tutkin puolestaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Aluksi tarkastelin millaisia representaatioita, identiteettejä ja suhteita diskurssissa luodaan. Tämän jälkeen tutkin diskurssin ideologisuutta ja hegemonisuutta. Julkkisehdokasdiskurssi näyttäytyi 1990-luvun sanomalehdissä vaihtoehdottomana ja sen sosiaalinen alkuperä pimittyi vuosikymmenen kuluessa. Näin ollen diskurssi hegemonisoitui ja 2000-luvulle tultaessa siitä on muodostunut hyvin itsestään selvä puhetapa, jota ei kyseenalaisteta. Julkkisehdokkaita paheksutaan yleisesti, vaikka puolueet saavat julkkisehdokkaiden kautta näkyvyyttä, media myy heidän avullaan tuotteitaan ja äänestäjät saavat eduskuntaan tuoreita ja ”ryvettymättömiä” kansanedustajia. Pro gradu -tutkimukseni tekee hegemonisen julkkisehdokasdiskurssin näkyväksi, mutta vain media kykenee haastamaan vallitsevan

Kokoomus ja kommunismin uhka. Puolueen antikommunismi vuoden 1929 eduskuntavaalitaistossa.

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selventää Kansallisen Kokoomuspuolueen kommunisminvastaisuutta 1920-luvulla, tarkemmin ottaen vuoden 1929 eduskuntavaalikamppailussa. Tutkimuskysymykseni liittyvät puolueen identiteetin ja kommunisminvastaisuuden yhteyteen: miten kokoomuspuolueen suhtautuminen kommunismiin kytkeytyi, yhtäältä, oman porvarillisen poliittis-kansallisen identiteetin puolustamiseen, ja toisaalta, vuonna 1929 vallitseviin poliittisiin oloihin, jolloin muun muassa parlamentaarinen järjestelmä herätti laajaa epäluottamusta, kokoomus ajautui sisäiseen kriisiin ja kommunistien kumoustavoite korostui suomalaisessa julkisuudessa? Etsimällä vastauksia näihin kysymyksiin pyrin selittämään mistä osakokonaisuuksista antikommunismi koostui, miten uhkaa muokattiin ja perusteltiin. Mielestäni tärkeää ja mielenkiintoista on miettiä, kuinka kommunisminvastaisuus ilmeni ikään kuin vastauksena muihin yhteiskunnallis-poliittisiin ongelmiin ja turhautumiin. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu toiseuden ja viholliskuvien tutkimukseen, koska toiseuden merkitys identiteetin kehittymiselle on kiistaton. Tähän liittyvän kirjallisuuden lisäksi olen käyttänyt lähteinäni tutkimuskirjallisuutta, sanomalehtiä ja julkaisemattomia arkistolähteitä. Tutkimukseni aatehistoriallisen luonteen vuoksi ensisijainen alkuperäislähteeni on julkaistu materiaali – vaalijulkaisut ja kokoomuslehdistö – jonka avulla olen pyrkinyt analysoimaan puolueen suhtautumista kommunismiin ja sen vaikutusta puolueen identiteetille. Metodini on historiallis-kvalitatiivinen, joka tarkoittaa sitä, että pyrin samaan aikaan huomioimaan sekä puolueen julkisuuskuvan että sen toiminnan kulisseissa. Tämä edellyttää huomion kohdistamista sekä julkaistuun että julkaisemattomaan lähdeaineistoon. Julkaistuun materiaaliin kohdistuneen analyysin pohjalta on mahdollista päätellä, että kokoomus halusi luoda itsestään kuvan jyrkästi kommunisminvastaisena puolueena. Toiseus-analyysin perusteella voidaan sanoa, että kommunismi oli puolueen selvä toinen. Julkisuuskuva ei kuitenkaan välttämättä vastannut puolueen todellisia käsityksiä kommunismista ja sen pohjalle muodostetusta viholliskuvasta. Antikommunismi ja viholliskuvan vahvistaminen palvelivat myös muita päämääriä, joista merkittävimmät liittyivät katkenneen kokoomuksen yhtenäisyyden pönkittämiseen ja huomion kääntämiseen pois muista vuonna 1929 esiin työntyneistä ongelmista. Kommunismin muodostamaa uhkaa Suomen kansalliselle olemassaololle pyrittiin perustelemaan monelta eri kantilta. Kommunismin nähtiin rapauttavan kristillisen moraalin ja siveellisyyden, lisäävän yhteiskunnallisia levottomuuksia, heikentävän parlamentarismia sekä vaarantavan Suomen sotilaallisen turvallisuuden ja pyhäksi koetun etuvartiotehtävän. Antikommunismi yhdistyi läheisesti myös ideologisen venäläisvastaisuuden ääri-ilmiöön, ryssävihaan. Näihin eri ilmiöihin liittyvä "antikommunistinen diskurssi" oli siis yksi niistä perustoista, jonka päällä kokoomuksen poliittis-kansallinen identiteetti kehittyi 1920-luvun mittaan. Kevätkesän 1929 tuomien, lähes ylitsepääsemättömien vaikeuksien myötä antikommunistisen diskurssin merkitys kasvoi entisestään ja loi pohjan puolueen suhtautumiselle lapualaisvuosiin.

Diccionario Enciclopédico de Música en Mexico

The work is the most extensive encyclopedic compilation on Mexican music published to the date, in the form of a dictionary. It includes composer's bios, list of works, musical institutions, instruments, performers, theatres, and many other categories about the music of Mexico. Most of entries include bibliography.

Jämförande studier av råvattenkvaliteten och reningskostnaderna i Sverige och Finland

English summary: Comparative studies on raw water quality and treatment costs in Sweden and Finland

Tyttöjen toinen koti : Etnografinen tutkimus tyttökulttuurista ratsastustalleilla

Horseback riding is a popular activity in Finland, especially among young women and girls. For centuries, however, horse husbandry and horse culture in Finland had been dominated by men. Nowadays it is mainly the girls who ride as a hobby and take care of the horses. The stable has evolved into an important social sphere for girls, a semi-public room of their own where they spend time together. A study of the girl culture in the riding stable offers a unique perspective as well as new information on becoming a girl and a young woman in Finland. The subject of my research is the girl culture and girls communities at the horseback riding stables. In this thesis I discuss what kind of girl-cultural sphere the stable is, how girls organize their community, and what different aspects and meanings the hobby entails for girls while they are actively engaged in the hobby. I focus on the construction of gender and girlhood and examine how these gender constructions can be theorized as gender tradition. The research material consists of the interviews of 22 stable girls from different parts of Finland and an observation period at one of the stables. The informants were from 13 to 27 years of age. The theoretical background is based on the anthropological study of folklore, girls studies, feminist theory and post-humanist viewpoints. I am interested in how girls culture and girlhood are produced performatively in the interview narration and participant observation. I concentrate on four aspects of this culture: 1) what girls do at the stable, and what kind of relationships they create with horses; 2) social relations focusing on the ways girls construct their own groups, the way their hierarchy is constructed and how they use power; 3) the norms and social control regarding social behaviour; and 4) the reasons girls give for their involvement in the hobby, and girls interest in horses in general. In this girl culture, gender norms and boundaries are not only stretched or transgressed, but the culture also re-produces the hierarchical and stereotypical ideas of gender. The traditions of gender express both the hegemonic gender system and those ideas of gender which girls resist, at least momentarily. Constructions of gender and gender tradition are constituted at the intersections of historical and contemporary expectations of what it means to be a girl. Conscious of these societal demands, girls support, reproduce, challenge, and make comments on them.

Beskattningsrätt och skattskyldighet för kyrkan i Finland

Inom rättsvetenskap saknas grundforskning om kyrkoskatt. Det kan ha många orsaker. En renodlad skatterättslig forskning utan exkurser till andra vetenskaper är minst sagt otänkbar. Forskning inom ett gränsområde mellan teologi och rättsvetenskap måste inkludera drag av sociologi, politologi och ekonomi. Etik från teologi och moral genom lag kan vara självklart. Förankrad i liberal rättsfilosofi kan också beskattningen förstås på ett annat sätt om en förankring i ett historiskt perspektiv tas med. Den evangelisk-lutherska kyrkan och den ortodoxa kyrkan har skatterätt i Finland. Hur har det kommit sig och vilken rätt har andra trossamfund? Detta försöker vi här belysa genom skilda infallsvinklar. Laglig reglering av offentligrättsliga samfunds skatteintag, med kyrkans uppgifter med tydligt mindre lagbundenhet som utgiftsfält, ger de sociala aspekterna och barmhärtighet stort inflytande. En tidvis sekulär stat och de nationella bindningarna med historisk förankring ger ett konglomerat av skilda lösningsmodeller. Genom olika förankringar i skilda kulturer och språk kan en nationell kutym uppstå som skiljer sig mycket från andra. Dessutom kan speciella juridiska egenheter upptäckas. Vilken nationell modell man i en demokrati väljer, styrs av de politiskt stadfästa lagarna. Oberoende av kyrkans nationella ställning, ökar en större liberalism och fördragsamhet i en demokrati behovet av anpassning och nationell acceptans av andra religioner, vilket kan leda till ett behov av nya finansieringsmodeller för trossamfund.

Samarbete genom lagstiftning. Samarbetsförfarandets organisation, procedur och innehåll

Samarbetslagen är en omstridd lag. Innan lagen trädde i kraft i början av år 1979 fanns på arbetstagarsidan förhoppningar om att skapa en lag om reell företagsdemokrati medan man från arbetsgivarhåll var rädd att personalen skulle få ett alltför stort inflytande på beslutsfattandet. En oro fanns också att medbestämmandet skulle byråkratisera beslutsfattandet inom företagen. I dag anser många arbetstagare att samarbetsförfarandet endast används vid massuppsägningar, nedskärningar och rationaliseringar men i övrigt glömts bort. Samarbetsförfarandet och regleringen av det är en viktig och aktuell fråga, eftersom samarbetsförfarandet utgör det forum i samarbetet mellan arbetsgivare och personal där nedskärningar och massuppsägningar diskuteras. Avhandlingens syfte är att analysera hur samarbetsförfarandet fungerar utifrån samarbetslagen. Målet är att granska samarbetsförfarandet ur ett perspektiv där samarbetsförfarandet ses som en potentiell möjlighet och ett verktyg till framgångsrik företagsverksamhet och personalledarskap. I analysen utgår författaren från samarbetslagens 1 §. Syftet med samarbetsförfarandet är att utveckla företagets verksamhet och arbetsförhållanden, att effektivera samarbetet mellan arbetsgivare och personal samt personalens interna samverkan. Samarbetsförfarandet skall utöka personalens möjligheter att påverka behandlingen av ärenden som gäller deras arbete och arbetsplats i enlighet med lagen. Enligt samarbetsförfarandet skall arbetsgivaren rådgöra med arbetstagarna och deras företrädare om de viktigaste ärendena som påverkar personalens ställning och arbetsförhållande innan besluten fattas. Avhandlingen granskar hur lagen tillämpas i dag och hur lagstiftningen kan utvecklas för att effektivera samarbetet i framtiden.

IT-Innovationer i svenska bygg- och fastighetssektorn

Utvecklingen inom informationsteknologin (IT) har under de senaste decennierna bidragit till stora förändringar i vårt samhälle och i våra industrier. Tillgången till bland annat persondatorer, mobiltelefoner och Internet har förändrat vårt sätt att hantera information och att kommunicera. Att IT också ökat företags och industriers produktivitet och effektivitet har kunnat mätas. Detta har utgjort bakgrunden till avhandlingens frågeställning, nämligen hur IT har påverkat bygg- och fastighetssektorn. Syftet har varit att undersöka hur och i vilken utsträckning IT används inom sektorn, samt varför användningen inom sektorn sker på det sättet och i den utsträckningen. Fem datainsamlingar har utförts för att uppfylla forskningens syfte. Tre har utförts kvantitativt genom enkätundersökningar och två kvalitativt genom intervjustudier. Den kvantitativa delen inleddes med att skapa enkätverktyget, vilket sedan använts tre gånger. Datainsamlingarna har skett under perioden 1998 till 2009 och de skapar därmed, förutom ögonblicksbilder, ett longitudinellt perspektiv på utvecklingen. Tre fokusområden har identifierats som särskilt intressanta ur ett sektorsperspektiv: elektroniska affärer (EDI), elektronisk dokumenthantering (EDM) samt byggnadsinformationsmodeller (BIM). Dessa har studerats både kvantitativt och kvalitativt. Undersökningarna visar att tillgången till IT-infrastruktur inom sektorn är god, men att IT huvudsakligen används för att effektivisera befintliga arbetssätt och processer med fokus på administration. IT har också bidragit starkt till bättre kommunikationer. Dock används IT i liten omfattning för att skapa nya produkter, processer eller affärsmodeller. Entreprenörerna är de som använder IT i lägst utsträckning. Bygg- och fastighetssektorns starkt projektbaserade organisation medför svårigheter för innovationsspridning, särskilt när innovationerna kräver engagemang från flera aktörer. Tre sådana innovationer, EDM, EDI och BIM har under de senaste åren börjat spridas inom sektorn där EDM hittills nått högst användning och BIM lägst. Olika modeller för införande och implementering av IT i företagen inom sektorn har använts för att studera vilka faktorer som påverkar beslut på olika nivåer. Den praktiska nyttan eller det förväntade resultatet av varje innovation är en starkt pådrivande faktor för beslut. Initiala beslut för införande har visat sig ske på olika nivåer. För EDM sker detta i projekt, för EDI i de enskilda företagen och för BIM hos individer. EDM har tydligast fullföljt implementeringsmodellens steg, följt av EDI och därefter BIM. Fokusområdet BIM har störst potential att skapa positiva effekter samt påverkar processer och metoder i störst utsträckning. Tidiga tillämpare bland företagen har börjat tillsätta resurser för dessa förändringar, men det har ännu inte skett i samma omfattning som för de två andra områdena.

Faktorer som initierar och påverkar prat i långsiktiga relationer

Den klassiska situationen där konsumentinformationen på ett ensidigt sätt tidigare har levererats av företagen får ge vika för en ny situation där dagens konsument aktivt sprider information för att påverka andra konsumenters köpbeslut genom att prata med andra om köpupplevelser och specifika tjänsteleverantörer t ex genom diskussionsgrupper på Internet. För företagen är situationen kritisk då de håller på att mista sina maktmonopol på informationen. Innehållet i pratet är mycket viktigt för mottagarna av pratet eftersom de flesta kunder om de inte själva har upplevt företaget, skapar sina åsikter och förväntningar om företaget samt om dess varor och tjänster på basen av vad andra berättar om saken. Man kan då säga att pratet har fått en viktigare roll vid formandet av konsumtionsbeslutet. Syftet med denna studie är att skapa förståelse för vilka faktorer som initierar och påverkar prat hos kunder i långsiktiga relationer. På basis av de olika resultaten konstruerades en modell som förklarar sambandet mellan faktorerna. Modellens första del visar att prat initieras på basis av långvariga upplevelser i relationer mellan tjänsteleverantör och kund. Modellens andra del visar att pratet påverkas av kundens personliga karaktäristika och relationsrelaterade faktorer som upplevt engagemang i tjänstekategorin och i tjänsteleverantören samt i relationslängden. Modellens tredje del visar att kundernas prat varierar i aktivitet och omfång beroende på valensen av upplevelserna och beroende på om prataren har starka eller svaga band till pratmottagaren. Det är viktigt och mycket aktuellt att öka förståelsen för kunders kommunikationsbeteende ur ett relationsperspektiv. Ur företagsledningssynvinkel är det viktigt att förstå hur kunders prat påverkar utvecklingen av verksamhetsmiljön. Ur praktiskt tillämpningsperspektiv kan en ökad kunskap om pratet vidare hjälpa företaget att fokusera på vad kunderna anser vara viktigt i en relation. Genom att veta vad kunderna pratar om kan företaget förbättra svagheter i verksamheten, och därigenom minska på andelen negativt prat eller uppmuntra kunder att prata om fördelar som relationen med företaget ger åt kunden.