Die Großstadt als Gegner? : Zur Wahrnehmung Berlins in Literatur, Film und Hörspiel der späten Weimarer Republik

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Berliinin suurkaupunki vaikutti Weimarin tasavallan loppuaikoina yksilöön. Tutkimusaineistona on Alfred Döblinin romaani Berlin Alexanderplatz sekä Walter Ruttmannin elokuva Berlin. Die Sinfonie der Großstadt ja kuunnelma Weekend. Teoreettisena taustana hyödynnetään kulttuuri- ja mediahistorian mentaliteetti- ja sosiaalihistoriaa. Aihetta käsitellään myös historiallis-temaattisesta lähtökohdasta, eli työssä tutkitaan todellisen Berliinin asemaa kyseisenä aikana, modernin metropolin olemusta, modernin ajan murrosvaihetta sekä uusasiallisen taidesuuntauksen vaikutusta teoksiin. Weimarin tasavallan aikana Saksassa elettiin murroksen keskellä. Toisaalta yhteiskunta oli poliittisesti pirstoutunut ja taloudellisesti epävakaa, mutta toisaalta kulttuurielämä oli lyhyen aikaa rikasta. Suurkaupungin asukkailla oli enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään omassa ympäristössään. Toisaalta ajan ristiriitaisuus kuitenkin vaikeutti yksilöllisen elämäntavan toteutumista; ihmiset odottivat murroskauden päättymiseltä materiaalista tyydytystä, jolloin henkiselle kehitykselle jäi vähän tilaa. Tärkein kysymyksenasettelu koskee suurkaupungin roolia oman aikansa tuotteena: missä määrin kaupunki oli ihmisen todellinen vastustaja ja missä määrin sen asema oli kuviteltua? Todellisen Berliinin suhdetta reflektoidaan fiktiiviseen suurkaupunkiympäristöön. Ensin tarkastellaan Berliiniä toimijana murroskaudella ja sitten käsitellään ajan ja tilan havainnointia. Koska teokset ovat fiktiivisiä, erityisen tarkastelun kohteena on todellisuuden, fiktion ja simulaation suhde. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös kaupungin ja maaseudun välistä problematiikkaa. Kolmannessa osassa esille nousee yksilön ja massan välinen suhde, joka sekin vaikuttaa ihmisen ja suurkaupungin väliseen vastakkainasetteluun. Ilmensikö koneiden ja liikenteen dominoiva asema futuristista asetelmaa? Lisäksi käsitellään alamaailman ja kultaisen 20-luvun välistä kuilua. Kaikkia kolmea teosta yhdistää 24 tunnin aikakäsite; ajalla on selkeästi rajattu alku ja loppu, ja myös tilan käsite on tarkastelussa tärkeä. Kaikissa teoksissa on hyödynnetty montaasitekniikkaa. Kohtaukset vaihtuvat hyvinkin nopeasti, jolloin lukija, katsoja tai kuulija vieraantuu varsinaisesta kohteestaan. Montaasi vaikuttaa ratkaisevasti myös kaupungin ja yksilön suhteen kuvaukseen. Suurkaupungista muotoutuu lähes hirviömäinen, personifioitu subjekti, joka konemaisella olemuksellaan pyrkii nujertamaan pienen ihmisen. Döblinin romaanissa kertoja toimii ikään kuin yksilöä vastaan liittämällä kerronnan väliin uutisaiheita, säätiedotuksia ja kohtalokertomuksia. Elokuvassa ja kuunnelmassa teknologisen kehityksen ihannointi on noussut etualalle: ihmiset muistuttavat sekä yksilöinä että massana koneita, jotka liikkuvat hektisen mekaanisesti eteenpäin kuin liikennevälineet. He eivät kyseenalaista ympäristöään eivätkä koe olevansa oravanpyörässä. Romaanin päähenkilö on heijastanut omat pelkonsa konkreettisesti suurkaupungin infrastruktuuriin, kerrostaloihin, jotka tuntuvat kaatuvan hänen päälleen. Yksilöllinen kehitys on vaarassa pysähtyä, sillä koneistuminen tekee yksilöistä massaa. Elokuvassa ja kuunnelmassa kamppailu suurkaupunkiorganismin ja ihmisten välillä jatkuu, mutta romaanissa kamppailu päättyy päähenkilön parantumiseen. Hänestä tulee mallikansalainen - vaiennettu ja kuuliainen. Kaikkien kolmen teoksen hahmoja kuvataan modernin ajan uhreina. Heiltä puuttuu mekanismi, jolla he voisivat käsitellä kokonaisuuksia. Modernin ajan hahmojen elämä on lopulta kuin tanssia tulivuoren päällä - epävarmaa ja riskialtista.

Xanthine oxidoreductase in essential hypertension and metabolic syndrome : Experimental studies on rodent models

Hypertension, obesity, dyslipidemia and dysglycemia constitute metabolic syndrome, a major public health concern, which is associated with cardiovascular mortality. High dietary salt (NaCl) is the most important dietary risk factor for elevated blood pressure. The kidney has a major role in salt-sensitive hypertension and is vulnerable to harmful effects of increased blood pressure. Elevated serum urate is a common finding in these disorders. While dysregulation of urate excretion is associated with cardiovascular diseases, present studies aimed to clarify the role of xanthine oxidoreductase (XOR), i.e. xanthine dehydrogenase (XDH) and its post-translational isoform xanthine oxidase (XO), in cardiovascular diseases. XOR yields urate from hypoxanthine and xanthine. Low oxygen levels upregulate XOR in addition to other factors. In present studies higher renal XOR activity was found in hypertension-prone rats than in the controls. Furthermore, NaCl intake increased renal XOR dose-dependently. To clarify whether XOR has any causal role in hypertension, rats were kept on NaCl diets for different periods of time, with or without a XOR inhibitor, allopurinol. While allopurinol did not alleviate hypertension, it prevented left ventricular and renal hypertrophy. Nitric oxide synthases (NOS) produce nitric oxide (NO), which mediates vasodilatation. A paucity of NO, produced by NOS inhibition, aggravated hypertension and induced renal XOR, whereas NO generating drug, alleviated salt-induced hypertension without changes in renal XOR. Zucker fa/fa rat is an animal model of metabolic syndrome. These rats developed substantial obesity and modest hypertension and showed increased hepatic and renal XOR activities. XOR was modified by diet and antihypertensive treatment. Cyclosporine (CsA) is a fungal peptide and one of the first-line immunosuppressive drugs used in the management of organ transplantation. Nephrotoxicity ensue high doses resulting in hypertension and limit CsA use. CsA increased renal XO substantially in salt-sensitive rats on a high NaCl diet, indicating a possible role for this reactive oxygen species generating isoform in CsA nephrotoxicity. Renal hypoxia, common to these rodent models of hypertension and obesity, is one of the plausible XOR inducing factors. Although XOR inhibition did not prevent hypertension, present experimental data indicate that XOR plays a role in the pathology of salt-induced cardiac and renal hypertrophy.

Effects of oral calcium sensitizers on experimental heart failure

Suun kautta annosteltava kalsiumherkistäjä parantaa sydämen vajaatoimintaan liittyvää pumppausvajetta kokeellisissa sydämen vajaatoimintamalleissa Huolimatta viime vuosikymmenien lääketieteellisestä kehityksestä krooninen sydämen vajaatoiminta on silti edelleen vakava, elämänlaatua voimakkaasti rajoittava sairaus. Kalsiumherkistäjät ovat uusi, sydämen pumppausvoimaa lisäävä lääkeryhmä. Levosimendaani, kotimaista alkuperää oleva kalsiumherkistäjä, on kliinisessä käytössä akuutin vajaatoiminnan hoitoon suonensisäisesti ja lyhytaikaisesti annosteltavana valmisteena. Levosimendaanilla on aktiivinen metaboliitti, OR-1896, jonka oletetaan olevan vuorokauden mittaisen levosimendaani-infuusion jälkeen havaittujen useita päiviä kestävien hyödyllisisten vaikutuksisten takana. Levosimendaanin kroonisen, suun kautta tapahtuvan annostelun vaikutuksista tieto on vähäisempää, mutta sillä näyttää olevan positiivisia vaikutuksia potilaiden raportoimana. FM Marjut Louhelainen on selvittänyt väitöskirjassaan suun kautta annosteltavan levosimendaanin ja sen pitkäkestoisen aktiivisen metaboliitin vaikutuksia kroonisen vajaatoiminnan hoidossa käyttämällä sekä hypertensiivisen sydäntaudin että 2 tyypin diabeteksen komplisoimaan sydäninfarktin kokeellisia malleja. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi vajaatoimintaan johtavia molekyylitason tapahtumia sydänlihaksessa. Tutkimuksessa osoitettiin, että krooninen suun kautta annosteltu hoito sekä kalsiumherkistäjä levosimendaanilla että sen aktiivisella metaboliitilla estää hypertensiiviseen sydämen vajaatoiminnan aikaasaamaa sydämen uudelleenmuovaantumista ja siihen liittyvää kuolleisuutta. Nämä vaikutukset välittyivät vähentyneen sydänlihassoluhypertrofian, solukuolleisuuden ja neurohumaraalisen aktivaation kautta. Levosimendaanin ja OR-1896:n osoitettiin myös parantavan sydämen pumppausfunktiota tyyppi 2 diabeteksen komplisoimassa sydäninfarktissa. Ei-diabeettiseen tilanteeseen verrattuna diabetekseen liittyvä infarktin jälkeinen vajaatoiminnan kehitys oli yhteydessä lisääntyneeseen tulehdukseen, fibroosiin, solukuolemaan, neurohumoraaliseen aktivaatioon ja ennenaikaiseen kudoksen vanhenemiseen. Sekä levosimendaani, että OR-1869 vähensivät tulehduksen, fibroosin ja solukuoleman merkkejä ja vaimensi neurohumoraalista aktivaatiota. OR-1896 myös vähensi solujen vanhenemiseen liittyvien merkkiaineiden ilmentymistä. Väitöskirjassa todettiin, että suun kautta annosteltuna sekä levosimendaani, että sen aktiivinen metaboliitti OR-1896, omaavat terapeuttista potentiaalia sekä hypertensiivisen sydäntaudin hoitoon että sydäninfarktin jälkeisen vajaatoiminnan estoon. FM Marjut Louhelaisen farmakologian alaan kuuluva väitöskirja Effects of oral calcium sensitizers on experimental heart failure tarkastetaan Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 29.01.2010 klo 12 (Biomedicum Helsinki, luentosali 2, Haartmaninkatu 8, Helsinki). Vastaväittäjänä toimii professori Raimo Tuominen, Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnasta ja kustoksena professori Eero Mervaala Helsingin yliopiston Lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Experimental and computational studies on lipoprotein lipolysis at acidic pH

Atherosclerosis is a disease of the arteries; its characteristic features include chronic inflammation, extra- and intracellular lipid accumulation, extracellular matrix remodeling, and an increase in extracellular matrix volume. The underlying mechanisms in the pathogenesis of advanced atherosclerotic plaques, that involve local acidity of the extracellular fluid, are still incompletely understood. In this thesis project, my co-workers and I studied the different mechanisms by which local extracellular acidity could promote accumulation of the atherogenic apolipoprotein B-100 (apoB-100)-containing plasma lipoprotein particles in the inner layer of the arterial wall, the intima. We found that lipolysis of atherogenic apoB-100-containing plasma lipoprotein particles (LDL, IDL, and sVLDL) by the secretory phospholipase A2 group V (sPLA2-V) enzyme, was increased at acidic pH. Also, the binding of apoB-100-containing plasma lipoprotein particles to human aortic proteoglycans was dramatically enhanced at acidic pH. Additionally, lipolysis by sPLA2-V enzyme further increased this binding. Using proteoglycan-affinity chromatography, we found that sVLDL lipoprotein particles consist of populations, differing in their affinities toward proteoglycans. These populations also contained different amounts of apolipoprotein E (apoE) and apolipoprotein C-III (apoC-III); the amounts of apoC-III and apoE per particle were highest in the population with the lowest affinity toward proteoglycans. Since PLA2-modification of LDL particles has been shown to change their aggregation behavior, we also studied the effect of acidic pH on the monolayer structure covering lipoprotein particles after PLA2-induced hydrolysis. Using molecular dynamics simulations, we found that, in acidity, the monolayer is more tightly packed laterally; moreover, its spontaneous curvature is negative, suggesting that acidity may promote lipoprotein particles fusion. In addition to extracellular lipid accumulation, the apoB-100-containing plasma lipoprotein particles can be taken up by inflammatory cells, namely macrophages. Using radiolabeled lipoprotein particles and cell cultures, we showed that sPLA2-V-modification of LDL, IDL, and sVLDL lipoproteins particles, at neutral or acidic pH, increased their uptake by human monocyte-derived macrophages.

Expression and function of angiotensins in the regulation of intraocular pressure - an experimental study

Glaucoma is a multifactorial long-term ocular neuropathy associated with progressive loss of the visual field, retinal nerve fiber structural abnormalities and optic disc changes. Like arterial hypertension it is usually a symptomless disease, but if left untreated leads to visual disability and eventual blindness. All therapies currently used aim to lower intraocular pressure (IOP) in order to minimize cell death. Drugs with new mechanisms of action could protect glaucomatous eyes against blindness. Renin-angiotensin system (RAS) is known to regulate systemic blood pressure and compounds acting on it are in wide clinical use in the treatment of hypertension and heart failure but not yet in ophthalmological use. There are only few previous studies concerning intraocular RAS, though evidence is accumulating that drugs antagonizing RAS can also lower IOP, the only treatable risk factor in glaucoma. The main aim of this experimental study was to clarify the expression of the renin-angiotensin system in the eye tissues and to test its potential oculohypotensive effects and mechanisms. In addition, the possible relationship between the development of hypertension and IOP was evaluated in animal models. In conclusion, a novel angiotensin receptor type (Mas), as well as ACE2 enzyme- producing agonists for Mas, were described for the first time in the eye structures participating in the regulation of IOP. In addition, a Mas receptor agonist significantly reduced even normal IOP. The effect was abolished by a specific receptor antagonist. Intraocular, local RAS would thus to be involved in the regulation of IOP, probably even more in pathological conditions such as glaucoma though there was no unambiguous relationship between arterial and ocular hypertension. The findings suggest the potential as antiglaucomatous drugs of agents which increase ACE2 activity and the formation of angiotensin (1-7), or activate Mas receptors.

Dietary elecrolytes and cyclosporine toxicity. Experimental studies in spontaneuosly hypertensive rats

Cyclosporine-A (CsA) is widely used after organ transplantation to prevent rejection and in the treatment of autoimmune diseases. Hypertension and nephrotoxicity are common side-effects of CsA. Studies in patients on the prevention of the side-effects of CsA are difficult to conduct because the patients often receive a combination of different drugs thus making study of the side-effects of a single drug impossible. A challenge in experimental studies has been the lack of an animal model in which the side-effects concomitantly occur. Epidemiological data show an association between sodium (Na) intake and blood pressure. There is also evidence on low dietary intake of magnesium (Mg) and potassium (K) and high blood pressure. Our study was designed to develop an experimental model to study the side-effects of CsA in spontaneously hypertensive rats (SHR). On high dietary sodium, CsA caused hypertension, left ventricular hypertrophy (LVH), narrowing of the coronary arteries, small myocardial infarctions, and proteinuria, reduced creatinine clearance and histopathological renal injury in SHR. Loss of Mg into the urine caused by CsA resulted in Mg depletion in the tissues. Renal excretion of dopamine was reduced and the renin-angiotensin-aldosterone system was activated. We investigated the effects of dietary Mg and/or K and the calcium antagonist drug, isradipine, on the prevention of CsA toxicity. Dietary supplementation of Mg alone or in combination with K prevented from the deleterious pathophysiological and histopathological changes in the kidneys and the heart. K alone had little effect. Isradipine protected better than Mg from LVH, but the combination of isradipine and Mg was the most effective. Isradipine did not, however, protect against Mg loss. In our animal model, the combination of high dietary Na and treatment with CsA accelerated the development of the cardiovascular and renal changes clinically known as the side-effects of CsA. Dietary supplementation of Mg and K and reduction of Na intake and the calcium antagonist drug isradipine prevent from the deleterious effects of CsA.

Toxicity of dioxin to developing teeth and salivary glands : An experimental study

Dioxins are ubiquitous environmental poisons having unequivocal adverse health effects on various species. The majority of their effects are thought to be mediated by the aryl hydrocarbon receptor (AhR). Developing human teeth may be sensitive to dioxins and the most toxic dioxin congener, 2,3,7,8-tetrachlorodibenzo-p-dioxin (TCDD), is developmentally toxic to rodent teeth. Mechanisms of TCDD toxicity can be studied only experimentally. The aim of the present thesis work was to delineate morphological end points of developmental toxicity of TCDD in rat and mouse teeth and salivary glands in vivo and in vitro and to characterize their cellular and molecular background. Mouse embryonic teeth and submandibular gland explants were grown in organ culture without/with TCDD at various concentrations, examined stereomicroscopically and processed for histological examination. The effects of TCDD on cellular mechanisms essential for organogenesis were investigated. The expression of various genes eliciting the response to TCDD exposure or involved in tooth and salivary gland development was studied at the mRNA and/or protein levels by in situ hybridization and immunohistochemistry. Association of the dental effects of TCDD with the resistance of a rat strain to TCDD acute lethality was analyzed in two lactationally exposed rat strains. The effect of TCDD on rat molar tooth mineralization was studied in tissue sections. TCDD dose- and developmental stage-dependently interfered with tooth formation. TCDD prevented early mouse molar tooth morphogenesis and altered cuspal morphology by enhancing programmend cell death, or apoptosis, in dental epithelial cells programmed to undergo apotosis. Cell proliferation was not affected. TCDD impaired mineralization of rat molar dental matrices, possibly by specifically reducing the expression of the mineralization-related dentin sialophosphoprotein gene shown in cultured mouse teeth. The impaired mineralization of rat teeth was accompanied by decreased expression of AhR and the TCDD-inducible xenobiotic-metabolozing enzyme P4501 A1 (CYP1A1), suggesting mediation of the TCDD effect by the AhR pathway. The severe interference by TCDD with rat incisor formation was independent of the genotypic variation of AhR determining the resistance of a rat strain to TCDD acute lethality. The impairment by TCDD of mouse submandibular gland branching morphogenesis was associated with CYP1A1 induction and involved blockage of EGF receptor signalling. In conclusion, TCDD exposure is likely to have activated the AhR pathway in target organs with the consequent activation of other signalling pathways involving developmentally regulated genes. The resultant phenotype is organ specific and modified by epithelial-mesenchymal interactions and dependent on dose as well as the stage of organogenesis at the time of TCDD exposure. Teeth appear to be responsive to TCDD exposure throughout their development.