Candida-hiivojen asetaldehydin tuotto etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa in vitro

Yläruoansulatuskanavan syöpien tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholin suurkulutus ja huono suuhygienia. Näiden tekijöiden vaikutuksesta sylkeen erittyy korkeita pitoisuuksia asetaldehydiä, jonka Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut 1-ryhmän karsinogeeniksi. Suuri osa syljen asetaldehydistä on suun mikrobien tuottamaa. Tiedetään, että suun mikrobiomiin kuuluvat bakteerit ja Candida albicans -hiivat kykenevät tuottamaan mutageenisiä määriä asetaldehydiä. C. albicansin aiheuttaman kroonisen mukosiitin onkin todettu olevan karsinogeeninen. Muiden kandidalajien (non- albicans Candida, NAC) määrän on todettu kasvavan etenkin suusyöpähoitoja saavilla potilailla ja toisinaan osalle näistä potilaista kehittyy uusi primäärikarsinooma kandidamukosiitin läheisyyteen. NAC-lajien kykyä tuottaa asetaldehydiä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pystyvätkö NAC-lajit tuottamaan karsinogeenisiä määriä asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa in vitro. Kaikkiaan kolmenkymmenen (n=30) kliinisen ja kantapankkiNAC-kannan kyky tuottaa asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa mitattiin kaasukromatografilla. Yksi C. albicans kantapankkikanta oli mukana kontrollina. Kaikki kandidahiivat tuottivat merkittäviä määriä asetaldehydiä etanoli-inkubaatiossa in vitro. C. tropicalis –kannat tuottivat eniten (252,3 µM) ja C. krusei –kannat vähiten (54,6 µM) asetaldehydiä etanolista. NAC-lajeista ainoastaan C. glabrata tuotti merkittäviä määriä asetaldehydiä glukoosia fermentoimalla. Suuontelon kolonisoituminen merkittävään asetaldehydituotantoon pystyvällä NAC-lajilla kuten C. glabratalla voi altistaa suun limakalvon paikallisesti korkeille määrille asetaldehydiä, mikä voi johtaa suusyövän kehittymiseen.

"Kyl mä varmaan kohta ymmärrän." : Asunnon suunnittelu -opetusohjelma oppilaiden ajattelun ja oppimisen haastajana peruskoulun kotitalousopetuksessa

"I will soon understand." The House Planning Program as an Enhancer of Pupils´ Thinking Skills and Learning in Home Economics at Comprehensive School The aim of the research was to build a study program for home economics education in order to enhance pupils´ thinking skills. The program was based on the intervention programs or strategies known as Cognitive Acceleration (CA), which are founded on the theories of Jean Piaget, Lev Vygotsky, and Reuven Feuerstein. In addition, Carl Bereiter s theory of knowledge building was integrated to the research. The viewpoint of home economics was based on the multidimensional foundation of home economics science, particularly household technology and house planning. I first analyzed the kind of body of knowledge home economics science and home economics education provides for enhancing thinking skills in home economics. For the study, a CATE (Cognitive Acceleration through Technology Education) program was adapted and modified and a House Planning program was created for home economics classes. The house planning program consisted of five lessons during which pupils learned how to make functional floor plans as well as choose furniture, household appliances and materials for the home. In order to obtain the required data, various classroom experiments were arranged in 2005 with grade 9 pupils at a comprehensive school in Helsinki. All the experiments were videotaped, and five hours of the videotaped material was edited and transcribed for closer examination. The material consisted of all the video-recorded activity of the selected study group. Interaction study and content analysis were used to analyze the data. Following the experiments, a small survey was conducted to solicit pupils´ and teacher´s opinions of the program. The analysis sheds light on the nature of pupils´ interaction and knowledge building in small group activity. Special attention was given to tracking pupils´ interaction during the socalled construction zone activity. The models and qualities of teacher´s aid and support during the lessons were examined as well. The results revealed the versatility of the pupils social interaction and common knowledge building that occurred during the small group activity. The pupils discussions, including their arguments, their sharing of ideas, and the multiple perspectives that emerged reflected home economics knowledge building. The construction zone activity appeared through expressions of cognitive conflict and metacognition. Cognitive conflict was evident in the pupils´ words and involved questioning, doubting and disputing. The metacognitive activity emerged by thinking aloud, choosing the strategies, and negotiating the results. The pupils also coordinated their activity, allocated the responsibility, and systematized their work. The teacher assisted by preparing new themes for the pupils and by participating in the small group work. The teacher´s help during the small group sessions strengthened the pupils activity in the construction zone. The results showed that one can utilize the wide multidisciplinary basis of home economics, which includes scientific knowledge but also the knowledge derived from practical activity and experience. In this study practical activity was undertaken as a planning project the result of which was a plan or a new vision for the house planning situation. The study showed that the House Planning program was able to enhance the pupils´ social interaction and collaboration. The learning environment challenged the pupils in a way that could be a gateway to further developing their thinking skills. The method of analysis created in the study could be a potential tool for examining social interaction, construction zone activity, and knowledge building in other learning environments as well. Key words: home economics, house planning, classroom experiment, thinking skills,cognitive conflict, metacognition, social interaction, knowledge building

Omaishoitajan jaksamisen ja tuen tarpeen arviointi. COPE-indeksi suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön

20 s.

Roskapostin torjunta- ja luokittelumenetelmät

Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla yleisesti käytössä oleviin roskapostin torjuntamenetelmiin. Myös niitä soveltava järjestelmäkokonaisuus esitellään. Työssä käsitellään esimerkiksi mustat DNS-listat, kollaboratiivisia tekniikoita ja harmaalistaus. Sisältöpohjaisiin menetelmiin, erityisesti bayesiläiseen luokitteluun ja logistiseen regressioanalyysiin tutustutaan tarkemmin. Tutkielmassa perehdytään myös roskapostitusta rajoittavaan lainsäädäntöön ja pohditaan, minkälaisilla keinoilla päädyttäisiin kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen. Työn kokeellisessa osuudessa verrataan logistista regressioanalyysiä ja bayesiläistä luokittelua roskapostintunnistuksessa realistisella koeasetelmalla käyttäen aitoa sähköpostikorpusta aineistona. Tärkeimmät kokeisiin perustuvat johtopäätökset ovat, että logistiseen regressioanalyysiin pohjaava tunnistus täydentäisi luokittelutuloksen puolesta erinomaisesti roskapostintorjuntajärjestelmää bayesiläisen luokittelijan rinnalla, mutta menetelmänä se on liian hidas tietokantanoudoista johtuvan I/O-vaativuuden takia. Lisäksi todetaan, että jopa käytettyä luokittelumenetelmää tärkeämpi seikka oppivaa roskapostintunnistusta hyödyntävässä järjestelmässä saattaa olla luokittelijalle syötetty aineisto, jonka laadun varmistamiseen on syytä panostaa erityisesti monen käyttäjän roskapostintorjuntajärjestelmässä, jossa luokitellaan kaikkien käyttäjien viestit samaan aineistoon perustuen.

Turvallinen koulu? : Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä

Objectives. This study concentrated on the aspect of physical safety in the learning environment of primary and secondary schools in Helsinki. Taking a broad perspective, the study analysed the safety culture of Helsinki schools, ranked them with a point rating system, and thoroughly investigated reasons behind their differences. Safety culture in educa-tional institutions has not been studied previously although research related to safety culture in business is abundant and some studies have considered safety culture in the healthcare sector. The study focused on the attitudes and practices of teachers concerning safety. The main research question is as follows: "What factors related to safety culture distinguish schools with an exceptional safety culture from those weaker one?" Research methods. The study used a mixed-methods approach. It s quantitative part charted the safety attitudes, values and expertise of employees in selected schools. The study also analysed physical safety in selected schools through specific safety inspections. The 14 schools in the study were selected randomly, two from each district. Altogether 388 of 475 employees returned a Webropol questionnaire (N= 475, 81,68 %). The qualitative part of the study analysed the reasons behind perceived differences in school s safety cul-ture using theme interviews with school principals. Elements of a phenomenographic research approach were also used. Results and conclusions. According to the study the distinctive features of good safety cultures in the Helsinki schools included a well-developed understanding of safety hazards and the requirements of basic safety, good safety management practices, a developed understanding of the systematic nature of safety, an appreciation of safety evidenced through everyday practices and open and communal safety-related work. The study offers result-based safety culture improvements for teachers, those responsible for school safety, principals, educational administrators, teacher educators and authorities.

Työttömien työnhakumotivaatio ja motivointi: sosiaalitoimen työvalmentajien näkökulmia

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalitoimen työvalmentajien käsitysten ja kokemusten valossa sosiaalitoimen ja työ- ja elinkeinotoimiston työttömien asiakkaiden työnhakumotivaatiota ja motivointia. Tutkimuksen taustalla ovat havainnot siitä, että asiakkaan oletettu motivaatio näyttää enenevässä määrin määrittävän sosiaalitoimen, työhallinnon ja muihin hyvinvointipalveluihin pääsyä, niissä palvelua ja asiakkaan etuuksia. Tutkimukseen sisältyy yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisiin tutkimuksiin pohjautuva katsaus työttömien työnhakukäyttäytymisestä. Työnhakumotivaatioon liitetään R.M. Ryanin ja E. Decin itsemääräämisteoria. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta kunnallisessa sosiaalialan yksikössä toimivaa työvalmentajaa ja havainnoitiin kolmea työvalmennuksen asiakastapaamista. Työvalmentajien teemahaastattelut analysoitiin pääosin teema-analyysia käyttäen ja havainnointiaineistoa käytettiin haastatteluaineiston analyysin tukena. Työnhakukäyttäytyminen näyttäytyy moniulotteisena psykososiaalisena ilmiönä, johon vaikuttavat työnhakijan valmiudet, elämäntilanne, sosiaalinen tuki ja työttömyyden kokeminen. Työnhakijoilla nähdään olevan erilaisia motivaatiotiloja, joihin katsotaan vaikuttavan palkkatyöhön liittyvien motiivien henkilökohtainen merkitys ja henkilön elämänhallinnan luonne. Motivaatiotilat nimetään joustavaksi, lukkiutuneeksi, riippumattomaksi ja hajanaiseksi motivaatio-orientaatioksi. Motivointia tarkastellaan prosessina, joka kohdistuu erityisesti työnhaussaan esteellisiin työttömiin. Motivoinnissa käsitellään työnhaun psyykkisiä esteitä, ja asiakkaan voimavarat ja unelmat valjastetaan tukemaan tavoitteellista työnhakua. Työntekijän vuorovaikutustaidoilla ja motivaatiolla on oleellinen merkitys asiakkaan mentaalisen prosessin edistäjinä. Motivoituminen ilmenee asiakkaan toimintana, elämäntilanteen kohentumisena ja ilon tai tyytyväisyyden tunteena. Työvalmentajien käsityksissä työnhaussaan esteellinen työ- ja elinkeinotoimiston asiakas välttyy sanktioilta, jos on pystyvä, osaa taistella etuuksistaan tai osallistuu toistuvasti samoihin aktivointitoimenpiteisiin. Ammatinvalinnanohjauksen keinoin nähdään mahdolliseksi edistää työttömien motivoitumista. Työvalmentajat pitävät tärkeänä sosiaalityön roolia työnhaun vaikeiden esteiden purkamisessa, joskaan sosiaalityössä ei kokonaisuutena katsota riittävästi tuettavan asiakkaiden työllistymistä. Johtopäätöksenä esitetään, että sosiaalityön rooli työttömien motivoinnissa sijoittuu sosiaalityön asiakkaiden valmistamiseen työmarkkinoille, tukeen työhön kiinnittymisessä ja hyvinvointia lisäävän yhteiskuntaosallisuuden vahvistamiseen. Avainsanat: työnhaku, motivaatio, motivointi, työttömyys, työvalmennus, aikuissosiaalityö, aktivointi

Yliopisto-opiskelijoiden suhtautuminen hedelmällisyysneuvontaan ja lasten hankintaan - Pilottitutkimus

Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut erityisesti korkeasti koulutettujen henkilöiden keskuudessa. Äidin iän kasvaessa hedelmällisyys heikkenee ja riski raskauskomplikaatioihin sekä mm. syntyvän lapsen kromosomaalisiin poikkeavuuksiin suurenee. Myös isän iällä on vaikutusta. On harkittu annettavan hedelmällisyysneuvontaa, jolla tiedotettaisiin vanhempien iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen, raskauden kulkuun ja syntyvän lapsen terveyteen. Siitä, miten ihmiset suhtautuisivat hedelmällisyysneuvontaan ei ole tutkimustietoa. Neuvonta saatettaisiin mm. kokea liialliseksi puuttumiseksi yksityiselämään. Tämän lisensiaatin tutkielman aihe oli kehittää toimiva kyselylomake, jonka avulla voitaisiin selvittää ihmisten suhtautumista hedelmällisyysneuvontaan. Tutkielmaan kuului myös lähetekirjeen kehittäminen sekä sen ja kyselylomakkeen testaaminen. Kyselylomakkeen testaaminen toteutettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Tampereen Kalevantien toimipisteessä tammikuussa 2011. Osallistujiksi valittiin 33 opiskelijaa, jotka saivat täyttää kyselylomakkeen paikan päällä tai palauttaa sen postitse. Kyselylomakkeen palautti 26 henkilöä eli 79%. Kyselylomake lähetekirjeineen koettiin toimivaksi. Hedelmällisyysneuvontaa kohtaan vastaanotto oli positiivista. Vaikka kaikki vastaajat eivät olleet itse kiinnostuneita hedelmällisyysneuvonnasta, he eivät tyrmänneet sen tarjoamista muille. Äkillinen muutos elämäntilanteessa saisi useammankin kiinnostuneeksi. Hedelmällisyysneuvontaa ei koettu liialliseksi puuttumiseksi yksityisasioihin.

Suomalaiset hammaslääketieteen opiskelijat ja kansainvälisyys

Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomen väestöpohja on monikulttuuristunut huomattavasti. Myös työvoiman liikkuvuus on lisääntynyt reilusti. Tämä asettaa haasteita terveydenhuollolle ja hammaslääketieteen opiskelulle. Tällä hetkellä suomalaiseen hammaslääketieteen tutkintoon ei kuulu erityistä opintojaksoa, joka valmistaisi opiskelijoita eri kulttuuritaustaisten potilaiden kohtaamiseen tai maailmanlaajuisten suun terveyden kysymysten ymmärtämiseen. Tämä tutkielma selvittää suomalaisten hammaslääketieteen opiskelijoiden suhtautumista kansainvälisyyteen. Se myös selvittää opiskelijoiden näkemyksiä tämän hetkisestä aiheeseen liittyvästä opetuksesta sekä toiveita sen suhteen. Lisäksi opiskelijoiden tulevaisuuden työnäkymiä selvitetään. Aineistona on käytetty 3.-6. vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoille keväällä 2011 toteutettua kyselyä. Lisäksi tutkielma sisältää katsauksen hammaslääketieteen eri kansainvälisistä järjestöistä sekä opiskelijajärjestöistä. Osiossa käydään viimeksi mainittujen lisäksi läpi tutkimusjärjestö IADR, koulutukseen keskittyneitä järjestöjä sekä suun terveyden edistämiseen tähtääviä järjestöjä.