Multiple lint-cotton cleaning : its effect on bale value, fiber quality, and waste composition /

Additional references: p. 34-35.

Composition and quantification of the anthropogenic and natural fractions of wastes collected from the stormwater drainage system for discussions about the waste management and people behavior

A study was made of the composition of wastes collected from the pipes of the stormwater drainage system of Sorocaba, SP, Brazil (600 thousand inhabitants). A total of 10 samples weighing at least 100 kg each were sorted into 19 items to determine the fraction that can be considered natural (earth/sand, stones, organic matter, and water, the latter determined after oven-drying the samples) and the anthropogenic fraction (the remaining 15 items, especially construction and demolition wastes and packaging). Soil/sand was found to be the main item collected (52.5 % dry weight), followed by the water soaked into the waste (24.3 %), which meant that all the other wastes were saturated in mud, whose contents varied from 6.4 % (glass) to 87.2 % (metalized plastics packaging). In general, 83 % of the collected wastes can be classified as natural, but the remaining 17 % represent 2,000 kg of the most varied types of wastes discarded improperly every day on the streets of the city. This is an alarming amount of wastes that may clog parts of the drainage systems, causing troubles for all the population (like flooding) and must be strongly considered in municipal solid wastes management and in environmental education programs. © 2013 Springer Science+Business Media Dordrecht.

Promoting Cleantech in Emerging Markets: Business Model for Waste Pre-treatment Equipment in China

Waste incineration is becoming increasingly widespread method of waste disposal in China. Incineration plants mostly use grate and circular fluidized bed (CFB) technology. Waste combustion in cement production is also beginning to gradually increase. However, Chinese waste composition is causing problems for the energy utilization. Mechanical waste pre-treatment optimizes the combustion process and facilitates the energy recovery. The objective of this study is to identify how Western waste pre-treatment manufacturer could operate in Chinese markets. Chinese waste management industry is reviewed via PESTEL analysis. The current state and future predictions of grate and CFB incineration as well as cement manufacturing are monitored. Grate combustion, which requires lesser waste pre-treatment, is becoming more common at the expense of CFB incineration in China. The most promising future for waste treatment is in cement production industry. Waste treatment equipment manufacturer should try to create pilot projects with biggest cement producers with a view of growing co-operation in the future.

Recycling potential of urban solid waste destined for sanitary landfills: the case of Indaiatuba, SP, Brazil

The urban solid waste of the city of Indaiatuba (pop. 175 000), located in the state of São Paulo, was characterized, focusing on the recycling potential. For this purpose, collected waste was subdivided into 27 items, classified by mass and volume. About 90% of this waste was found to be potentially recyclable and only 10% requiring landfilling. The compostable organic matter, in the form of food and garden waste, both with high moisture content (51 and 41%, respectively), represents 54% in mass and 21% in volume. The most common type of plastic in this waste is high density polyethylene, whose estimated disposal is about 5000 kg day(-1). A socio-economic analysis of the waste generation indicates that low-income neighbourhoods discard relatively less packaging and more food waste, shoes and construction debris than middle and high income ones, which may be due to low purchasing power and schooling. Our findings indicate that more aluminium and uncoloured polyethylene terephthalate is discarded in the warmest months of the year, probably due to a greater consumption of canned and bottled drinks.

Evaluating Bucknell's Waste Stream

This thesis examines three questions regarding the content of Bucknell University‟s waste stream and the contributors to campus recycling and solid waste disposal. The first asks, “What does Bucknell‟s waste stream consist of?” To answer this question, I designed a campus-wide waste audit procedure that sampled one dumpster from each of the eleven „activity‟ types on campus in order to better understand Bucknell‟s waste composition. The audit was implemented during the Fall semester of the 2011-2012 school year. The waste from each dumpster was sorted into several recyclable and non-recyclable categories and then weighed individually. Results showed the Bison and Carpenter Shop dumpsters to contain the highest percentage of divertible materials (through recycling and/or composting). When extrapolated, results also showed the Dining Services buildings and Facilities buildings to be the most waste dense in terms of pounds of waste generated per square foot. The Bison also generated the most overall waste by weight. The average composition of all dumpsters revealed that organic waste composed 24% of all waste, 23% was non-recyclable paper, and 20% was non-recyclable plastic. It will be important to move forward using these results to help create effective waste programs that target the appropriate areas of concern. My second question asks, “What influences waste behavior to contribute to this „picture‟ of the waste stream?” To answer this question, I created a survey that was sent out to randomly selected sub-group of the university‟s three constituencies: students, faculty, and staff. The survey sought responses regarding each constituency‟s solid waste disposal and recycling behavior, attitudes toward recycling, and motivating factors for solid waste disposal behaviors across different sectors of the university. Using regression analysis, I found three statistically significant motivating factors that influence solid waste disposal behavior: knowledge and awareness, moral value, and social norms. I further examined how a person‟s characteristics associate to these motivating factors and found that one‟s position on campus proved a significant association. Consistently, faculty and staff were strongly influenced by the aforementioned motivating factors, while students‟ behavior was less influenced by them. This suggests that new waste programs should target students to help increase the influence of these motivators to improve the recycling rate and lower overall solid waste disposal on campus. After making overall conclusions regarding the waste audit and survey, I ask my third question, which inquires, “What actions can Bucknell take to increase recycling rates and decrease solid waste generation?” Bucknell currently features several recycling and waste minimization programs on campus. However, using results from the waste audit and campus survey, we can better understand what are the issues of the waste stream, how do we go about addressing these issues, and who needs to be addressed. I propose several suggestions for projects that future students may take on for summer or thesis research. Suggestions include targeting the appropriate categories of waste that occur most frequently in the waste stream, as well as the building types that have the highest waste density and potential recovery rates. Additionally, certain groups on campus should be targeted more directly than others, namely the student body, which demonstrates the lowest influence by motivators of recycling and waste behavior. Several variables were identified as significant motivators of waste and recycling behavior, and could be used as program tactics to encourage more effective behavior.

Articulação do tratamento das águas lixiviantes de infraestruturas de resíduos com ETAR urbanas: caso de estudo

A deposição de resíduos sólidos urbanos (RSU) em aterros sanitários (AS) tem uma dimensão que necessita de uma atenção especial por parte da sociedade. Deste acto podem resultar situações gravosas para o meio ambiente se não forem tomadas as medidas correctas. Um dos pontos que necessita de uma particular atenção é o tratamento das águas lixiviantes dos aterros sanitários, uma vez que estas apresentam geralmente cargas altamente poluentes. O presente trabalho apresenta a estrutura de um aterro sanitário, definindo os seus princípios de funcionamento, bem como as principais características a ter em consideração para a sua concepção e construção. É ainda abordada a composição dos resíduos sólidos produzidos em Portugal de acordo com (1) e as características quantitativas e qualitativas do lixiviado produzido por um AS. São apresentados os sistemas tratamento convencionais, biológicos e físico-químicos, mais utilizados em Portugal para o tratamento de águas lixiviantes, relacionando as problemáticas e as limitações associadas a cada um deles. É ainda apresentado o tratamento combinado de águas lixiviantes com águas residuais e a recirculação de lixiviado no sistema de tratamento, assim como algumas das vantagens associadas a estas práticas. Tendo por base, uma situação real, avalia-se um caso de estudo, que visa a avaliação do funcionamento da estação de pré-tratamento das águas lixiviantes produzidas no aterro sanitário do ecoparque de Palmela, tendo em consideração o facto de este tratamento ser realizado em combinação com o tratamento de águas residuais urbanas. A avaliação do funcionamento da estação de pré-tratamento de águas lixiviantes (EPTAL) é realizada de acordo com os dados fornecidos nos relatórios elaborados pela empresa LUSÁGUA, que apresentam os valores das cargas poluentes medidos à entrada e saída da EPTAL, verificando com estes dados se os valores limite de emissão medidos à saída da EPTAL são respeitados. São ainda propostas algumas alterações baseadas em pareceres técnicos que acompanham os relatórios elaborados pela LUSÁGUA e um estudo elaborada pela ECOserviços em Fevereiro de 2010 onde se obtêm eficiências de etapas de tratamentos com base em testes laboratoriais e testes realizados na própria EPTAL.

Syntypaikkalajitellun sekajätteen koostumuksen sekä palamisteknisten ominaisuuksien selvitys Etelä-Karjalan alueella

Etelä-Karjalan alueen lajittelututkimuksen tavoitteena oli selvittää alueella syntyvän syntypaikkalajitellun sekajätteen koostumus sekä jätteen palamistekniset ominaisuudet. Palamisteknisinä ominaisuuksina selvitettiin jätteen kosteuspitoisuus, tuhkapitoisuus sekä tehollinen lämpöarvo saapumistilassa. Lisäksi pyrittiin löytämään ratkaisuja kaatopaikkakuormituksen pienentämiselle. Saatuja tuloksia verrattiin aiemmin Suomessa tehtyihin jätekoostumustutkimuksiin ja palamisteknisten ominaisuuksien selvityksiin. Lajittelututkimuksen tulosten perusteella erilliskeräys tarvitsee tehostamista. Biohajoavaa jätettä alueelta kerätyistä otoksista oli 51 m-%, josta biojätettä oli noin 24 m-%. Lisäksi jätteestä kierrätykseen kelpaavia jakeita oli 21 m-%. Palamisteknisten ominaisuuksien määrityksessä tulokset olivat kuivajätteen osalta seuraavat: kosteuspitoisuus 29 %, tehollinen lämpöarvo saapumistilassa 15 MJ/kg ja tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 16 %. Tutkimuksesta saadut tulokset ovat linjassa referenssitutkimusten tulosten kanssa. Kaatopaikkakuormituksen vähentämisessä keskeisiä toimenpiteitä ovat tiedotus ja neuvonta. Lisäksi erilliskeräyspisteiden sijoittelulla ja määrän lisäämisellä voidaan saada vähennettyä kierrätyskelpoisen jätteen loppusijoitusta kaatopaikalle. Kierrätyskelvottomien jakeiden poltolla saadaan myös pienennettyä kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrää. Syntypaikkalajitellun sekajätteen seassa oli runsaasti polttokelpoista materiaalia. Massapolttoon kelpaavaa jätteestä oli 92 m-% ja energiajätteeseen kelpaavaa 47 m-%. Näistä 13 m-% oli kierrätykseen kelpaavaa jaetta, joka tulisi ohjata kierrätykseen.

Etelä-Karjalan alueen yritysten jätevirrat ja jätteenkäsittelyn kannattavuus alueella

Diplomityön tavoitteena oli selvittää Etelä-Karjalan alueen yritysten jätevirtoja ja sekalaisen rakennusjätteen koostumusta. Jätevirtojen selvityksessä keskityttiin metsäteollisuuden, rakennusteollisuuden ja kaupan alan jätevirtoihin. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisessa jätteenkäsittelylaitoksessa hyödynnettävien jätejakeiden määrät. Selvitettyjen tietojen perusteella arvioitiin erilaisten jätteenkäsittelyvaihtoehtojen kannattavuutta yritysnäkökul-masta Etelä-Karjalan alueella. Rakennusjätteen koostumusta tutkittiin lajittelemalla ja pun-nitsemalla sekalaisia rakennusjätekuormia jätejakeittain. Etelä-Karjalan alueen jätevirtoja selvitettiin muun muassa yrityshaastatteluin ja hyödyntämällä Lassila & Tikanoja Oyj:n tietokantaa. Sekalaisen rakennusjätteen lajittelututkimuksessa selvisi, että sekalaisissa rakennusjäte-kuormissa on lähes 50 m-% hyödynnettävissä olevia jätejakeita. Energiajaetta kuormissa oli yhteensä noin 34 m-% ja kaatopaikkajätettä noin 52 m-%. Kaupan alalta syntyy pää-sääntöisesti paljon pakkausmateriaaleista koostuvaa energiajaetta, kun taas metsäteollisuu-desta syntyy paljon erilaisia prosessijätteitä, joita ei voida hyödyntää työssä tutkituilla me-netelmillä. Lappeenrannan ja Imatran alueilla arvioidaan syntyvän energiajaetta metsäteol-lisuudesta, kaupan alalta ja rakennusteollisuudesta yhteensä noin 4 300 t, puujätettä noin 5 000 t ja sekalaista rakennusjätettä noin 11 700 t. Metsäteollisuuden, rakennusteollisuuden ja kaupan alan jätevirrat Etelä-Karjalassa eivät ole riittävät taloudellisesti kannattavan jätteenkäsittelylaitoksen perustamiseksi. Arvioinnissa huomioitiin laitoksen investointikustannukset sekä muut aiheutuvat kustannukset. Energiajakeen siirtokuormausasema todettiin kannattavaksi tilanteessa, jossa energiajae toimitettaisiin Etelä-Karjalan sijasta Lahteen tai Kouvolaan.

Toimintaohjeistus HSY:n jätteenpolton materiaalivirtojen hallintaan

Vantaan Energia rakentaa ympäristövaatimukset täyttävän jätevoimalan Itä-Vantaan Långmossebergeniin. Jätevoimalassa tullaan käyttämään polttoaineena kierrätykseen kelpaamatonta syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä sekä maakaasua. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY tulee toimittamaan noin 80 % vuosittaisesta jätepolttoaineesta. Tässä työssä on esitetty toimintamalli HSY:n jätteenpolton materiaalivirtojen hallitsemiseksi. Toimintamallin tarkoituksena on antaa ohjeistus jätteiden materiaalivirtojen käsittelymenetelmistä ennen jätteenpolttolaitosta. Lisäksi toimintamallin tarkoituksena on saada vähennettyä pohjakuonan määrää. Toimintamalli sisältää ohjeistuksen kotitalouksien sekajätteen, pienjäteasemien sekajätteen, sekalaisen rakennus- ja purkujätteen sekä kaupan- ja teollisuuden jätteiden käsittelytavoista. Jätevirtojen koostumusta on selvitetty kirjallisuudesta löytyvien tietojen perusteella ja tietoja on täydennetty kesällä 2013 suoritetun lajittelututkimuksen tiedoilla. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että pienjäteasemien sekajätteiden lajittelua tehostamalla HSY:llä pystytään tekemään merkittäviä taloudellisia säästöjä. Tutkimuksessa selvisi, että kipsilevy olisi kannattavinta kerätä omalle lavalleen pienjäteasemilla. Sekalaisen rakennus- ja purkujätteen osalta todettiin, että sitä ei kannata ohjata suoraan jätevoimalalle poltettavaksi, eikä sitä voida sijoittaa käsittelemättömänä kaatopaikalle vuoden 2020 jälkeen. Tästä syystä työssä on ehdotettu, että sekalainen rakennus- ja purkujäte ohjattaisiin lajittelulaitokselle käsiteltäväksi ennen sen loppusijoittamista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan myös todeta, että toimintamallia noudattamalla, pohjakuonan määrää on mahdollista vähentää lähes puolella alkuperäisestä arviosta.

Sekajätteen koostumustutkimusten luokitteluohjeen päivittäminen ja testaaminen

Tässä diplomityössä päivitettiin ja testattiin sekajätteen koostumustutkimuksiin tarkoitettua jätejakeiden luokitteluohjetta. Työn tavoitteena oli selvittää, miten luokitteluohje vastaa jätelainsäädännön muutoksiin ja tavoitteisiin, miten ohje toimii käytännössä sekä miten luokitteluohjetta tulee päivittää, jotta se sekä vastaa jätelainsäädännön ja jätealan toimijoiden tietotarpeisiin sekajätteen koostumuksesta että toimii myös käytännössä. Työssä toteutettiin kyselytutkimus ja kaksi sekajätteen koostumustutkimusta. Jätealan toimijoille lähetetyn kyselyn avulla kartoitettiin luokitteluohjeen kehityskohtia. Kyselytutkimuksen vastaajat kokivat, että luokitteluohjeessa on eniten kehitettävää muovien luokittelussa. Muovien luokittelun lisäksi biojätteen sekä kierrätettävien ja vaarallisten jätteiden luokitteluun liittyvät mahdolliset kehityskohdat muodostettiin kyselyn vastausten perusteella. Sekajätteen koostumustutkimusten avulla testattiin luokitteluohjeen toimivuutta. Koostumustutkimukset toteutettiin ohjeen tarkimman tason mukaisesti. Jätteiden lajittelu osoittautui huomattavasti hitaammaksi kuin etukäteen oli arvioitu. Lisäksi monia materiaaleja sisältävien jätteiden lajittelu oli haasteellista molemmissa tutkimuksissa. Luokitteluohjetta päivitettiin kyselytutkimuksen ja koostumustutkimusten perusteella. Jätteet on luokiteltu päivitetyssä ohjeessa alkuperäisen ohjeen tavoin jätemateriaalien perusteella. Luokitteluohjetta päivitettiin jäteluokkien termistön sekä keittiöjätteen ja kierrätettävien jätteiden luokittelun osalta. Päivitetyn ohjeen avulla koostumustutkimuksen toteuttaja saa enemmän tietoa sekajätteestä biojätteen sekä kierrätettävien jätteiden osalta, mikä on tärkeää jätelainsäädännöllisten tavoitteiden kannalta.

Resíduos da exploração florestal de Eucalyptus grandis Hill Ex Maiden para geração de energia elétrica

Pós-graduação em Agronomia (Energia na Agricultura) - FCA

Caracterização dos resíduos do processamento de mandioca para produção de bioetanol

Aiming to get the best economic advantage in ethanol production from cassava roots, this study presented a physiochemical characterization from two different types of solid waste in two types of processing of the raw materials in manufacturing ethanol. The processing of cassava roots begins with the disintegration and washing the roots with the addition of 20% more water to obtain a pulp which was treated and stirred in the reactor while adding enzyme α-amylase at a temperature of 90°C for 2 hours. Then we performed a pH adjustment while lowering the temperature to 60 ° C with the addition of the enzyme amiloglucosidase and then stirring for 14 hours. The hydrolyzate obtained was the source of two types of waste which are: i) Solid residue obtained after filtration of the hydrolyatze and ii) Solid waste obtained from filtering wine after alcoholic fermentation of the hydrolyzate with the addition of a dried yeast strain Y-940 manufactured by MAURI OF BRAZIL SA (2%) at a temperature of 25º C. The results of the laboratory analysis showed that the byproducts derived from the hydrolysis and fermentation showed very similar chemical compositions. With levels between 39 and 41% fiber, 0.5% lipids, 20 and 30% carbohydrates, protein 0.5 and 1.50, 6 and 8% acidity, and 20 and 30% soluble solids.

Redução in situ de NIO durante a sinterização de misturas NI/NIO produzidas por metalurgia do pó

The nickel alloys are widely used in the production of various materials, especially those that require mechanical strength characteristics associated with resistance to corrosion, for example, the stainless steel. Another use is the production of nickel alloy sintered from powder of metallic nickel. A promising alternative for the production of sintered components of nickel with an important reduction in costs of starting material is the use of mixtures of powders of Ni-NiO. This work aimed to study in situ reduction of NiO during sintering mixtures of Ni / NiO produced by powder metallurgy. The nickel mixtures have been processed by the technique of powder metallurgy and were pre-sintered in an oven under plasma reducing atmosphere of hydrogen. Mixtures Ni +15%NiO, Ni +25%NiO and Ni +35%NiO were studied and compared with samples consisting only of metallic Ni. Dilatometric tests were performed to study the sintering conditions of the mixtures. The consolidated material was analyzed for their microstructure and microhardness. Dilatometry graphs showed that the addition of nickel oxide in all compositions the active sintering the mixtures studied. In tests of microhardness indentations were made at different points of the sample surface. All compositions showed microhardness values close to the consolidated material from metallic nickel. However, sample containing Ni+35% NiO, showed a large dispersion of the values of microhardness tests performed at different points of the sample surface. Microstructural analysis of the material showed a higher concentration of voids and the presence of oxides in the waste composition of the mixtures Ni 35% NiO. The samples containing Ni+15%NiO showed microstructural characteristics and mechanical properties similar to metallic nickel consolidated under the same conditions of the compositions studied in this work and therefore had great potential for production of sintered nickel alloys

Decolourisation of real textile waste using electrochemical techniques: Effect of electrode composition

The present paper presents the study of the decolourisation of real textile effluent by constant current electrolysis in a flow-cell using a DSAO type material. The effect of using different anode materials (Ti/Ru0.3Ti0.7O2; Ti/Ir0.3Ti0.7O2; Ti/RuxSn1-xO2, where X = 0.1, 0.2 or 0.3) on the efficiency of colour removal is discussed. Attempts to perform galvanostatic oxidation (40 and 60 mA cm(-2)) on the as-received effluent demonstrate that colour removal and total organic carbon (TOC) removal are limited. In this case the greatest degree of colour removal is achieved when anode containing 90% SnO2 is used. If the conductivity of the effluent is increased by adding NaCl (0.1 mol L-1) appreciable colour/TOC removal is observed. The efficiencies of colour and TOC removal are discussed in terms of the energy per order (E-EO/kWhm(-3) order(-1)) and energy consumption (E-C/kW h kg(-1) TOC), respectively. Finally, the extent of colour removal is compared to consent levels presented in the literature. (C) 2008 Elsevier B.V. All rights reserved.

Forecasts of the quantity and composition of solid waste /

"Contract no. 68-03-2649."