1.° Liber gestorum Salvatoris nostri Jesu Christi, quem invenit Theodosius Magnus Hierosolymis in Praetorio Pontii Pilati ; sive evangelium Nicodemi. — 2.° Sermo in decollatione sancti Joannis Baptistae. — 3.° Visio angelica quam ostendit Deus Guetino, famulo suo : is autem erat Monachus sancti Vincentii Metensis. — 4.° Visio de qualitate poenarum infernalium, beato Paulo Apostolo à Michaële Archangelo revelata. — 5.° Beati Anselmi parabolae ad mores informandos idoneae — 6.° Philosophorum apophthegmata quaedam.

DD. de Bethune

"Kosovon ainoa visio on tulla EU:n ja NATOn jäseneksi" : itsenäisen ja suvereenin Kosovon artikuloituminen presidenttien puheissa 2009-2011

Tässä työssä tutkin suvereenin ja itsenäisen Kosovon artikuloitumisen tapoja Kosovon kahden presidentin ja yhden presidentin virkaa hoitaneen eduskunnan puhemiehen puheissa. Aineistoni on kerätty Kosovon presidentin virallisilta sivuilta ja käsittää puheita noin kahden vuoden ajalta.

0-visio - teoriasta käytännöksi : Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelma 2012-2016

Liikenneturvallisuus syntyy eri osapuolten toiminnan ja yhteistyön tuloksena. Poliitikot päättävät yhteiskunnan suunnittelusta ja liikennejärjestelmästä, suunnittelijat toteuttavat poliitikkojen tekemiä päätöksiä, virkamiehet laativat lakiehdotuksia ja sääntöjä, ELY-keskus ja kunnat vastaavat teistä ja niiden kunnosta, poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista, Liikenneturva tiedottaa ja kouluttaa, yritykset, yhteisöt ja yksityiset ihmiset tilaavat ja käyttävät kuljetuspalveluja ja kaikki kuntalaiset osallistuvat liikenteeseen. Liikenneturvallisuussuunnitelma toimii työkaluna Varsinais-Suomen ja Satakunnan liikenneturvallisuustyössä. Alueellisen liikenneturvallisuustyön nollavisio ja tavoitteet asetettiin valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman, alueen nykytila-analyysin sekä suunnitelman laadinnan aikana sidosryhmien kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Nollavision mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Lisäksi visiona on vastuullinen liikkuminen, joka myös koetaan turvalliseksi. Seitsemän kohdan ohjelmaan nollavision toteuttamiseksi on tiivistetty tärkeimmät toimet. Yksilöityihin toimenpiteisiin on kirjattu maankäytön suunnitteluun, kestävään liikkumiseen, liikenneympäristöön ja liikennekäyttäytymiseen liittyviä toimenpiteitä. Lisäksi liikenneturvallisuusyhteistyöhön kohdistuvia toimenpiteitä sisältyy suunnitelmaan. Toimenpiteiden toteuttamisen vastuu- ja yhteistyötahoja on useita. Toimenpiteet kohdistuvat alueen tielläliikkujiin, organisaatioihin ja päätöksentekijöihin. Pitkän aikavälin ja valtakunnallisen tason toimenpiteet edesauttavat liikenneturvallisuuden kehittymistä toivottuun suuntaan. Vaikutustarkastelu osoittaa, että asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa, usean toimijan välistä yhteistyötä sekä resursseja liikenneturvallisuustyöhön. Tämä liikenneturvallisuussuunnitelma haastaa eri hallinnonalat, viranomaiset, järjestöt ja yritykset omalta osaltaan toteuttamaan toimia, jotka vievät kohti nollavisiota. Suunnitelman toteutuminen edellyttää, että sillä on kuntien ja päättäjien tuki. Varsinais-Suomen ja Satakunnan liikenteen tulevaisuus kehittyy suunnitelman mukaisesti, jos liikenteen vastuunkantajat sitoutuvat suunnitelman vision periaatteisiin ja pitävät elämää suojelevia arvoja toimintansa perustana.

Visio uljaasta pohjoisesta : Venäjän intressit arktisella alueella

Arktisen alueen kysymykset puhuttavat maailmanlaajuisesti. Mielenkiinnon taustalla ovat etenkin teknologian kehitys ja ilmaston lämpeneminen, jotka ovat viime aikoina avanneet entistä realistisempia mahdollisuuksia hyödyntää aluetta energiahankkeissa ja merenkulussa. Tutkimuksessa tarkastellaan Venäjän federaation vuonna 2008 julkaiseman Venäjän federaation arktisen alueen politiikan perusteet vuoteen 2020 -asiakirjan poliittisten tavoitteiden toteuttamista arktisella alueella viime vuosina. Aiheen tutkiminen on perusteltua, sillä Venäjän arktisten alueiden politiikalla on kansainvälistä merkitystä, joka heijastuu Suomeenkin. Tätä tutkimusta puoltaa myös se, että useiden aluetta koskevien kysymysten osalta on viime vuo-sina tapahtunut merkittävää kehitystä, jonka johdosta kansainvälinen aktiivisuus ja mielenkiinto aluetta kohtaan ovat lisääntyneet. Tutkimusongelma oli, miten Venäjä toteuttaa arktista strategiaansa. Siihen pyrittiin vastaamaan selvittämällä Venäjän intressit alueella ja Venäjän toiminta arktiseen alueeseen liittyvien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuosina 2008–2013. Lisäksi arvioitiin sitä, miten Venäjä turvaa keskeisimmät strategiset intressinsä alueella. Tutkimuksesta rajattiin pois sotilaalliset turvallisuuskysymykset ja sotilasstrateginen tarkastelu. Tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksena. Aineisto koostuu Venäjän ja muiden valtioiden virallisista asiakirjoista, aihetta koskevista tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta, Venäjän johdon kannanotoista ja uutismateriaalista. Venäjän arktisen politiikan perusteet vuoteen 2020 -asiakirjassa on mainittu maan keskeisimpinä arktisina intresseinä neljä osa-aluetta. Ne ovat alueen merkitys Venäjän federaation strategisena resurssilähteenä, Pohjoisen merireitin kehittäminen uutena kansainvälisenä merireittinä, alueen säilyttäminen rauhan ja yhteistyön alueena sekä arktisen luonnon ja ekosysteemin säilyttäminen. Tässä tutkimuksessa arvioitiin kyseisen strategian tavoitteiden ja Venäjän käytännön toiminnan suhdetta. Johtopäätösten mukaan Venäjä turvaa keskeisimmät arktiset intressinsä poliittisesti varmistamalla itselleen edulliset alueelliset rajat, oikeuden luonnonvaroihin ja Koillisväylään nojaten YK:n merioikeusyleissopimuksen antamiin mahdollisuuksiin. Alueen asema resurssilähteenä turvataan harjoittamalla dynaamista energiateollisuutta ja kansainvälisiä yrityksiä suosivaa vero- ja talouspolitiikkaa sekä tukemalla pohjoisia alueita valtion tuilla. Venäjä turvaa rauhalliset olosuhteet ja toiminnanvapautensa alueella sovittelevalla ulkopolitiikalla toimien aktiivisesti YK:ssa ja alueen kansainvälisissä järjestöissä. Koillisväylän infrastruktuuria kehitetään valtion tuella, ja arktinen ympäristö pyritään suojaamaan kehittämällä alueen ympäristölainsäädäntöä sekä aktiivisin ympäristönsuojelu- ja siivousohjelmin.

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka : yhteisen puolustuksen haave vai visio? Tarkastelu Suomen näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan Unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuutta Suomen näkökulmasta, kansallisen päätöksenteon ja poliittisten linjausten pohjalta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle, että poliittisista selonteoista ja hallitusohjelmista voidaan vetää johtopäätöksiä Suomen sitoutumisesta Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin ja vaatimuksiin sekä tulevaisuuden visiosta Euroopan Unionin yhteisen puolustuksen käsitteeseen. Tutkimusongelmana ja päätutkimuskysymyksenä on selvittää, miten halu sitoutua YTPP:aan näkyy Suomen poliittisissa linjauksissa (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ja selonteot EU-politiikasta) ja hallitusohjelmissa tarkasteltavana ajanjaksona? Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä ja siitä johdettua abduktiivista päättelyä. Valittujen lähteiden sisällöstä pyrittiin etsimään Suomen näkökulmaa ja visiota Euroopan Unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, niiden mahdollisia muutoksia sekä osaltaan sisällön erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Ajallisesti tutkimus rajoittuu Lissabonin sopimuksen voimaantulosta 2009 vuoden 2013 loppuun, joulukuun Euroopan Neuvoston kokoukseen. Tutkimusongelmaa tarkasteltiin kolmen pääteeman kautta, jotka ovat Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite ja yhteisvastuulauseke sekä Euroopan Turvallisuusvirasto (EDA). Tarkastelu rajoittuu myös nimenomaan kansalliseen päätöksentekoon ja poliittisiin linjauksiin sekä hallitusohjelmiin, joista myös ulkovaltojen edustajat saavat näkemyksensä Suomen suhtautumisesta Euroopan Unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kvantitatiivisilla menetelmillä olisi kyetty tutkimaan tutkittavan aihepiirin määrää ja sijoittumista tutkinnan kohteena olevissa teksteissä, josta olisi myös voitu tehdä johtopäätöksiä aihepiirin merkityksen muutoksista käsiteltävällä ajanjaksolla. Aiheen laaja-alaisuuden takia oli kuitenkin mielekkäämpää tarkastella sisältöä laadullisesti ja sitä kautta kyetä löytämään eroja tekstien sanavalinnoista ja painopisteen muutoksia aihepiirin sisällä. Tutkimuksen havaintoina suhtautuminen avunantovelvoitteen käsitteeseen on muuttunut radikaalimmin käsiteltävän ajanjakson aikana. Avunantovelvoite on Lissabonin sopimuksen kaikkein voimakkain tavoite, jonka perusteella Euroopan unionin yhteisen puolustuksen käsite on lähtenyt kehittymään. Erheellisesti jopa turvatakuut -termiä on Suomessa käytetty tarkastelujakson alkuaikana. Kehityskulku on vienyt käsitykseen avunantovelvoitteesta, jossa velvoite edellyttää jäsenmailta myös valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. On tiedostet-tu, että kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista ja se, että jäsenmaiden kesken EU:ssa ei ole käynnistetty keskustelua siitä, miten avunantovelvoitetta pantaisiin toimeen ja ettei unionilla ole omaa puolustussuunnittelua eikä yhteisen puolustuksen järjestelyjä. Yhteisvastuulauseke voidaan nähdä poliittisesti helpommaksi käsitellä, kuin avunantovel-voite. Tästä syystä se onkin pysynyt stabiileimpana kokonaisuutena teksteissä. Sen toteut-tamisen edellyttämät lakimuutostarpeet on tiedostettu ja yhteisvastuulausekkeen toteuttamisedellytysten luomiseksi tehdään töitä. Kriisinhallinta, ja etenkin siviilikriisinhallinta on noussut YTPP:ssa päärooliin lähteitä tarkasteltaessa. EDA on alun vaikean roolin jälkeen, mikä johtui pääasiassa jäsenmaiden eri intresseistä puolustusmateriaalien suhteen, nostanut merkitystään YTPP:ssa. Suurimpana syynä tähän on ollut kansainvälinen talouskriisi sekä jäsenmaiden pienenevät puolustusmäärärahat, jotka pakottavat tekemään EU-kontekstissa tiiviimpää yhteistyötä. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on se, että NATO:n rooli Euroopan puolus-tuksen takaajana on tunnustettu, eikä EU:n yhteiselle puolustukselle nähdä kehitystä. EU:n YTPP:n roolin nähdään painottuvan kriisinhallinnan ja puolustusteollisen yhteistyön saralle, mutta yhteisvastuulausekkeen toimintoja halutaan mahdollistaa ja kehittää.

1.° Chronicum Reginonis, Abbatis Prumiensis, ab incarnatione Christi ad annum 907. quod produxit anonymus ad annum 939. — 2.° Visio Caroli Magni, Imperatoris.

Colbertinus

1.° Visio sancti Fursei, Confessoris, quam domnus Beda ex testimoniis Anglorum historiae veracem esse affirmat. — 2.° Liber cujus titulus : Poenitentia Origenis, Papae, habita in ecclesia ; edita de Graeco in Latinum à sancto Effrem, Syro Diacono.

Colbertinus

1.° Anonymi varii tractatus de motu. — 2.° Bradwardini proportiones velocitatum in motibus. — 3.° Anonymi tractatus de elementis et eorum mixtione. — 4.° Anonymi tractatus de divisibilitate continui. — 5.° Nicolai de Ultricuria quaestio : utrùm visio creaturae rationalis beatificalis, per verbum possit intendi naturaliter.

Colbertinus