Subverting the subject position : toward a new discourse about students as writers and engineering students as technical communicators

There is ample evidence of a longstanding and pervasive discourse positioning students, and engineering students in particular, as “bad writers.” This is a discourse perpetuated within the academy, the workplace, and society at large. But what are the effects of this discourse? Are students aware faculty harbor the belief students can’t write? Is student writing or confidence in their writing influenced by the negative tone of the discourse? This dissertation attempts to demonstrate that a discourse disparaging student writing exists among faculty, across disciplines, but particularly within the engineering disciplines, as well as to identify the reach of that discourse through the deployment of two attitudinal surveys—one for students, across disciplines, at Michigan Technological University and one for faculty, across disciplines at universities and colleges both within the United States and internationally. This project seeks to contribute to a more accurate and productive discourse about engineering students, and more broadly, all students, as writers—one that focuses on competencies rather than incompetence, one that encourages faculty to find new ways to characterize students as writers, and encourages faculty to recognize the limits of the utility of practitioner lore.

Processing coordinate subject-verb agreement in L1 and L2 Greek

The present study examines the processing of subject-verb (SV) number agreement with coordinate subjects in pre-verbal and post-verbal positions in Greek. Greek is a language with morphological number marked on nominal and verbal elements. Coordinate SV agreement, however, is special in Greek as it is sensitive to the coordinate subject's position: when pre-verbal, the verb is marked for plural while when post-verbal the verb can be in the singular. We conducted two experiments, an acceptability judgment task with adult monolinguals as a pre-study (Experiment 1) and a self-paced reading task as the main study (Experiment 2) in order to obtain acceptance as well as processing data. Forty adult monolingual speakers of Greek participated in Experiment 1 and a hundred and forty one in Experiment 2. Seventy one children participated in Experiment 2: 30 Albanian-Greek sequential bilingual children and 41 Greek monolingual children aged 10–12 years. The adult data in Experiment 1 establish the difference in acceptability between singular VPs in SV and VS constructions reaffirming our hypothesis. Meanwhile, the adult data in Experiment 2 show that plural verbs accelerate processing regardless of subject position. The child online data show that sequential bilingual children have longer reading times (RTs) compared to the age-matched monolingual control group. However, both child groups follow a similar processing pattern in both pre-verbal and post-verbal constructions showing longer RTs immediately after a singular verb when the subject was pre-verbal indicating a grammaticality effect. In the post-verbal coordinate subject sentences, both child groups showed longer RTs on the first subject following the plural verb due to the temporary number mismatch between the verb and the first subject. This effect was resolved in monolingual children but was still present at the end of the sentence for bilingual children indicating difficulties to reanalyze and integrate information. Taken together, these findings demonstrate that (a) 10–12 year-old sequential bilingual children are sensitive to number agreement in SV coordinate constructions parsing sentences in the same way as monolingual children even though their vocabulary abilities are lower than that of age-matched monolingual peers and (b) bilinguals are slower in processing overall.

Syntactic and pragmatic constraints on processing relative clauses

Thc oen itninteureasc ttioo nb eo fa pcreangtmraal tiiscs uaen di ns ymnotadcetlisc ocfo nsestnrtaeinnctse processing. It is well established that object relatives (1) are harder to process than subject relatives (2). Passivization, other things being equal, increases sentence complexity. However, one of the functions of the passive construction is to promote an NP into the role of subject so that it can be more easily bound to the head NP in a higher clause. Thus, (3) is predicted to be marginally preferred over (1). Passiviazation in this instance may be seen as a way of avoiding the object relative construction. 1. The pipe that the traveller smoked annoyed the passengers. 2. The traveller that smoked the pipe annoyed the passengers. 3.The pipe that was smoked by the traveller annoyed the 4.The traveller that the pipe was smoked by annoyed the 5.The traveller that the lady was assaulted by annoyed the In (4) we have relativization of an NP which has been demoted by passivization to the status of a by-phrase. Such relative clauses may only be obtained under quite restrictive pragmatic conditions. Many languages do not permit relativization of a constituent as low as a by-phrase on the NP accessibility hierarchy (Comrie, 1984). The factors which determine the acceptability of demoted NP relatives like (4-5) reflect the ease with which the NP promoted to subject position can be taken as a discourse topic. We explored the acceptability of sentences such as (1-5) using pair-wise judgements of samddifferent meaning, accompanied by ratings of easeof understanding. Results are discussed with reference to Gibsons DLT model of linguistic complexity and sentence processing (Gibson, 2000)

Customer References as Marketing Practice in Company Web sites - Content and Discourse Analysis

Työn tarkoituksena oli tutkia sisältö- ja diskurssianalyysin avulla kuinka yritykset viestivät asiakasreferenssejä verkkosivuillaan. Työssä keskityttiin tutkimaan yritysten referenssikuvausten teemoja ja diskursseja, sekä sitä kuinka referenssisuhde rakentuu diskursiivisesti referenssikuvauksissa. Tutkimukseen valittiin kolme suomalaista ICT-alan yritystä: Nokia, TietoEnator ja F-Secure. Aineisto koostuu 140:stä yritysten WWW-sivuilta kerätystä referenssikuvauksesta. Sisältöanalyysin tuloksena havaittiin, että referenssikuvaukset keskittyvät kuvaamaan yksittäisiä tuote- tai projektitoimituksia referenssiasiakkaille kyseisten asiakassuhteiden valossa. Analyysin tuloksena tunnistettiin kolme diskurssia: hyötydiskurssi, sitoutumisen diskurssi sekä teknologisen eksperttiyden diskurssi. Diskurssit paljastavat referenssikuvausten retoriset keinot ja konstruoivat referenssisuhteen ja toimittajan subjektiposition eri näkökulmista. Pääpaino referenssikuvauksissa on toimittajan ratkaisun tuomissa hyödyissä. Diskurssit tuottavat referenssisuhteesta kuvan hyötyjä tuovana ja läheisenä asiakassuhteena, joka tarjoaa väylän ulkopuolisiin kyvykkyyksiin ja teknologioihin. Toimittaja esitetään referenssikuvauksissa diskurssista riippuen hyötyjen tuojana, luotettavana partnerina sekä kokeneena eksperttinä. Referenssiasiakas sen sijaan esitetään vain yhdestä näkökulmasta stereotyyppisesti tärkeänä ja tyytyväisenä asiakkaana.

Peruskoulun yläkouluvalinnat Turussa. Perheiden yläkouluvalintojen rakentuminen äitien puheissa ja toimissa

Tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulun yläkouluvalintoja Turussa. Tarkastelun keskiössä ovat vuonna 1997 syntyneiden turkulaislasten vanhempien yläkouluvalintaa koskeva yleinen sekä omaan lapseen kiinnittyvä puhe ja toimijuus paikallisessa institutionaalisessa kouluvalintatilassa sekä vanhempien lapsen koulutukseen ja kouluvalintaan liittämät perustelut, merkitykset, arvot ja arvostukset. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan puheesta ja toimista rakentuvia perheiden kouluvalintastrategioita, joita peilataan äitien koulutuksellisiin ja sosiaalisiin resursseihin sekä paikalliseen toimintapolitiikkaan. Tutkimus ei kerro ainoastaan paikallisessa kontekstissa tapahtuvista kouluvalinnoista, vaan laajemmin yhteiskunnassa vallitsevista hierarkioista ja arvoista sekä koulutukseen ja sosioekonomiseen asemaan linkittyvistä normatiivisista toimintatavoista. Tutkimuksessa käytetään haastattelu- ja kyselyaineistoja. Aineistot kerättiin osana kahta laajempaa Suomen Akatemian rahoittamaa Helsingin ja Turun yliopistojen kanssa yhteistyössä tehtyä tutkimusprojektia Vanhemmat ja kouluvalinta – Perheiden koulutusstrategiat, eriarvoistuminen ja paikalliset koulupolitiikat suomalaisessa peruskoulussa (VAKOVA) 2009–2012 sekä Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC) 2010–2013. Tutkimusaineistot koostuvat 87 turkulaisäidin haastattelusta ja kyselyaineistosta. Kyselyaineiston analyysissä on käytetty kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ja sitä käytetään ensisijaisesti taustoittamaan haastatteluaineistoa. Haastatteluaineiston analyysi perustuu pääasiallisesti teema-analyysiin, mutta toimija-asema-analyysin osalta myös diskursiiviseen lähestymistapaan. Haastatteluaineiston pohjalta esiin nousseiden lasten koulutusta ja kouluvalintoja koskevien kuvausten perusteella perheiden yläkouluvalinnat jaettiin kolmeen erityyppiseen valintastrategiaan: perinteiseen lähikouluvalintastrategiaan (n=41), ambivalenttiseen kouluvalintastrategiaan (n=23) ja päämäärätietoiseen kouluvalintastrategiaan (n=23). Jokainen kolmesta strategiasta piti sisällään kahdenlaista toimijuutta kouluvalintakentällä. Ryhmittely kouluvalintastrategioittain ja toimija-asemittain perustui äitien puhetapaan kouluvalinnoista ja yleisemmin koulutukseen liitetyistä merkityksistä ja arvoista sekä konkreettiseen toimintaan kouluvalinnan suhteen. Lähikouluvalintastrategiaa suosivien jälkeläiset siirtyivät koulunsa yleisluokalle. Perheet toimivat valintakentällä kaupungin rajaavan toimintapolitiikan ohjaamina, jolloin kouluvalinta näytti passiiviselta. Osoitteenmukaiseen kouluun siirtymistä perusteltiin praktisilla syillä; koulumatkan pituudella, kulkuyhteyksillä ja lapsen kaverisuhteilla. Hyvinvointivaltion edellytykseksi nähtiin kaikille taattu samanvertainen koulutus ja edelleen luotettiin perinteistä peruskoulua määrittävään mahdollisuuksien tasa-arvoon. Koulutuksen yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi nähtiin lapsen kasvattaminen hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Vanhempien toiminta oli perinteisen kouluvalintastrategian mukaista. Ambivalenttista kouluvalintastrategiaa käyttävistä perheistä toiminta kouluvalintakentällä oli kahtalaista. Äidit joko harkitsivat kouluvalintoja tai vertailivat kouluja ja niihin pääsymahdollisuuksia realistisesti tasapainoillen ohjaavan ja mahdollistavan toimintapolitiikan välimaastossa. Tärkeintä oli olla tietoinen kaupungin kouluvalintapolitiikasta sekä siitä, että valinnoilla voi olla merkitystä jälkikasvun koulupolulle. Eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyttiin useimmin lähikoulun painotettuun opetukseen. Lapsen peruskoulutusta haluttiin rikastaa painotetulla opetuksella ja hänen toivottiin pääsevän motivoituneeseen ja oppimismyönteiseen koululuokkaan. Valintoja tehtiin paikallisen toimintapolitiikan puitteissa lapsen parasta toivoen. Koulutuksen tehtäväksi nähtiin lapsen intellektuaalinen kasvu kiedottuna koulutuksen tuottamaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Perheiden valintastrategiaksi muodostui ambivalenttinen strategia motivoituneen oppimisympäristön löytämiseksi. Päämäärätietoista kouluvalintastrategiaa käyttävät vanhemmat hyödynsivät aktiivisesti erilaisia reittejä tiettyihin yläkouluihin pääsemiseksi. Ennakoivien perheiden lapset olivat opiskelleet sellaisessa alakoulussa, joka ei kuulunut yläkoulun oppilasalueelle, mutta takasi lapselle reitin suosittuun yläkouluun. Määrätietoisten perheissä havahduttiin valintoihin puolestaan yläkouluun siirryttäessä, jolloin koulupaikkaa haettiin sopivimman painotetun opetuksen ja koulun maineen mukaan pois lähiyläkoulusta. Lähikoulu -periaate koettiin epäoikeudenmukaiseksi, sillä lapsella tulee olla oikeus toteuttaa omia kykyjään ja lahjakkuuttaan valikoidussa oppilasryhmässä ja perheillä mahdollisuus valita lapsen koulu. Paikallinen toimintapolitiikka ei näyttänyt rajaavan vanhempien kouluvalintoja. Koulutuksen tarkoitukseksi nähtiin intellektuaalinen kasvu ja akateemissivistävä tehtävä. Päämäärätietoisen kouluvalintavalintastrategian tavoitteena oli perheelle sopivan habituksen takaaminen. Paikallinen toimintapolitiikka mahdollisti vanhempien erilaisten kouluvalintastrategioiden rakentumisen ohjaten ensisijaisesti lähiyläkouluun, mutta samalla mahdollistaen koulun valinnan toissijaisen haun kriteerein. Kouluvalintastrategioihin ja toimintatapaan kouluvalintakentällä kytkeytyi vanhempien koulutukseen liittämät arvot sekä kulttuuriset ja sosiaaliset resurssit ja se, miten niitä käytettiin.

Hoosiers on the Hardwood: A Critical Examination of Indiana Basketball Culture and its Effect on Identity Formation

The purpose of this research was to examine the nexus at which Indiana basketball and the state’s ‘hoosier’ identity meet. More specifically, this thesis interrogates the romanticization of this sporting culture for its pedagogical role in the creation of twenty-first century ‘hoosier’ bodies. Adopting a theoretical orientation rooted in critical race theory, I argue that Indiana’s basketball culture represents a normalized / normalizing structure underneath which Otherness is reified to produce hypervisible “different” outsiders (‘non-hoosiers’), and invisible “disciplined” insiders (i.e. ‘hoosiers’). Utilizing data gleaned over a two-month period spent conducting fieldwork in the “hoosier state” (document analysis, unstructured interviewing, and participant observation), I specifically tailor my analysis to uncover people’s understanding, negotiation, and performance of this regional and national subject position. From this point of inquiry, authentic ‘hoosierness’ comes to be represented, known, practiced, and felt in relation to hierarchies of power that privilege white, hypermasculine, rural, and conservative bodies.

A política antipobreza no governo Lula: uma análise do discurso

Pós-graduação em Estudos Linguísticos - IBILCE

Gramaticalização da construção 'é claro que': padrões na fala e na escrita.

In this paper, we investigate the grammatical construction “é claro (que)”, which is characterized as a matrix clause. As it is produced, an argumentative clause is added to the matrix clause in subject position. We analyze oral speech and writing data of contemporary Portuguese and show that the grammatical construction undergoes processes of change, which are identified by desentencialization clauses and grammaticalization process. In addition, by analyzing parameters such as the position of grammatical construction, the presence of copulation and the use of a complementizer, we show that the absence of copulation and a complementizer in the matrix leads to a reduced clause, i.e., a monoclause, and a categorical change of the matrix adjective, which plays the role of functioning adverb.

Habemus doctorem?: considerações sobre processos de subjetivação no campo acadêmico contemporâneo

Pós-graduação em Linguística e Língua Portuguesa - FCLAR

The Syntax of the EPP in Irish

In this paper, I will provide a detailed analysis of the EPP, a principle of theoretical syntax, in Modern Irish. I will document previous scholarship on this issue to give a comprehensive view of ways of reconciling the syntax with the language data, as language data is key to testing theoretical predictions. I will also provide my own model incorporating the EPP into Irish. First, I will provide necessary information about the background and development of the EPP and the Minimalist system in syntax, as well as a discussion of the Irish language and the features which make it relevant to the study of the EPP. Then, I will present the models of Irish and the considerations of the EPP which have shaped and influenced my own. These models include both instances of altering the definition of the EPP to increase its universal application and of adapting models of VSO languages to fit the prevailing definition of the EPP. Lastly, I will detail my own model for Irish sentence structure, which suggests an alternate subject position in the syntax which would allow for the EPP to adapt to fit VSO word order. An analysis of passive and the unaccusative constructions, as well as support from contemporary syntactic theory, will support this model. To complete my consideration of Irish and the EPP, I will also provide a discussion of whether of not pleonastic pronouns function in Irish and how they would be accounted for in my model.

Do psicólogo no programa de residência multiprofissional em saúde: posição-sujeito, análise de discurso e psicanálise lacaniana

A residência multiprofissional em saúde é uma modalidade de ensino de pós graduação lato sensu, voltada para a educação em serviço. Emerge no contexto brasileiro como uma proposta complementar a fim de se atingir as metas e os princípios preconizados pelo sistema único de saúde (SUS), principalmente quanto à integralidade. Além de trazer implicações e lançar desafios ao exercício profissional do psicólogo, inserindo-o no entrelaçamento de campos densos e complexos (saúde, educação e políticas públicas), a modalidade propõe que profissionais com formações diferentes atuem num mesmo campo, com discussões e intervenções conjuntas. A questão que move a pesquisa é a posição-sujeito no programa de residência multiprofissional face ao modelo de educação-saúde vinculado. Assevera-se que a posição-sujeito é objeto discursivo deslizante (de tessitura simbólica) que toma em consideração o sujeito constituído no claudicar da linguagem e interpelado pelo inconsciente e que se manifesta como efeito de significantes em direção ao grande Outro. Para tal, vale-se da interface dos aportes teóricos da análise de discurso pêchetiana e da psicanálise lacaniana. A análise de discurso sustenta o discurso como efeito de sentidos mediados pela ideologia e ocupa-se, especialmente, da incursão da alteridade do discurso-outro sobre o mesmo. A psicanálise lacaniana, por sua vez, reitera a primazia do inconsciente estruturado como linguagem diante de um eu imaginário e versa para o sujeito marcado como falta que, dividido, faz do discurso o estatuto do significado. Assim, é proeminente na análise do objeto a metodologia indiciária dada ao caráter simbólico e cambiante da posição-sujeito no discurso. A análise se realizou mediante o dispositivo da interpretação como gesto analítico, que acompanha as elações próprias do objeto. O corpora é constituído por uma materialidade escrita e por uma oral. A escrita compõe-se de recortes de leis, portarias e resoluções que fundam a modalidade de residência multiprofissional e reforçam os ideias do sistema único de saúde; a materialidade oral compõe-se de recortes e fragmentos discursivos advindos da transcrição de supervisões realizadas mediante a prática clínica do psicólogo-residente na cena hospitalar. Da análise, conclui-se que a materialidade escrita se posta como campo-Outro que ordena a estrutura política da residência multiprofissional e direciona a manutenção da ordem e reprodução das relações hierárquicas mediante ideologia assujeitante. Essa materialidade, por sua vez, age como intradiscurso e reverbera-se na memória discursiva e na prática clínica. A posição-sujeito, no plano da articulação significante, faz deslizar e produzir sentidos que denotam ora a manutenção e reprodução de uma posição fusionada ao discurso médico, científico-positivista; ora a posição-sujeito é marcada pelo saber condicionado ao fetiche da mercadoria, deflagrando a ordem do capital nas insígnias da multiprofissionalidade e da educação permanente. O trabalho propiciou, enfim, acompanhar as transmutações da posição-sujeito, independentemente do indivíduo ou da naturalização de sentidos provenientes da função que exerce. O objeto posição-sujeito reiterou a construção da realidade a partir da condição faltante. É essa condição faltante e incompleta que outorga ao desejo o modo de o sujeito se posicionar desta e outra maneira - na formação, no trabalho, na vida.

Remembering Liberal Feminism In Radical Ways: Locating Conservative Strategies In The Narratives Of Dr. Christina Hoff Sommers, Tammy Bruce, And Dr. Laura Schlessinger

This dissertation identifies and challenges post-feminist narratives that remember the second wave or 1960s and 1970s liberal feminism as a radical form of activism. The narratives of three prominent post-feminist authors: Dr. Christina Hoff Sommers, Tammy Bruce and Dr. Laura Schlessinger are used as examples of how identification works as a rhetorical device that motivates individual actors to join in a struggle against liberal and radical feminist ideologies. I argue that each author draws on classically liberal and politically conservative virtues to define a "true" feminism that is at odds with alternative feminist commitments. I demonstrate how these authors create a subject position of a "true feminist" that is reminiscent of the classically liberal suffragist. In Burkean terms, each author constitutes the suffragist as a friend and juxtaposes her with the enemy--modern liberal and radical feminists. I articulate the consequences of such dialectical portrayals of feminist activism and further suggest that these authors' visions of feminism reinforce patriarchal practices, urging women to assimilate into a classically liberal society at the cost of social justice. In opposition to their memories of feminism, I offer a radical democratic approach of remembering feminism that is less concerned with the definition of feminism or feminist than it is with holistically addressing oppression and what oppression means to subjugated populations.