Öljyvahinkojätteiden käsittely Kymenlaakson alueella alusonnettomuuden jälkeen

Työn tavoitteena oli selvittää Suomenlahdella tapahtuvasta alusöljyvahingosta syntyvän öljyisen jätteen käsittelymahdollisuudet ja -kapasiteetit sekä loppusijoitusmahdollisuudet ja -kapasiteetit Kymenlaakson alueella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten öljy-vahinkojätettä voidaan esikäsitellä välivarastoinnin aikana puhdistuksen ja loppusijoituksen tehostamiseksi. Työn alussa on perehdytty öljyvahinkojätteen muodostumiseen vaikuttaviin tekijöihin: öljylaatujen ominaisuuksiin, öljyn kulkeutumiseen rannalle, ranta- ja saaristomaisemaan, öljyntorjuntaan jarantojen puhdistamiseen. Työssä on kuvattu öljyvahinkojätteen käsittelymenetelmien periaatteet ja menetelmien rajoituksia käsitellä öljyvahinkojätettä. Lisäksityö sisältää tutkimusta Suomen aluevesillä ja maailmalla tapahtuneista öljyonnettomuuksista. Onnettomuuksista on selvitetty erityisesti öljyvahinkojätteen määrä, koostumus ja käsittely. Työn loppuosassa on esitelty Kymenlaakson alueen laitosten mahdollisuuksia käsitellä öljyvahinkojätettä. Tietoa onkerätty haastattelemalla puhelimitse laitosten edustajia keväällä 2007. Alueella voidaan polttaa leijupedissä puhtaaseen polttoaineeseen sekoitettua öljyistä orgaanista ainesta ja puhdistustyössä käytettyjä varusteita arviolta 19 000 t/a, homogenoitua öljyistä orgaanista ainesta voidaan polttaa rumpu-uunissa arviolta 1200 t/a. Alueen polttokapasiteetti kasvaa, kun työn aikana rakenteilla oleva jätteenpolttolaitos valmistuu ja jätettä voidaan polttaa laitoksen arinalla. Lisäksi erityisesti öljyisiä maa-aineksia voidaan alipainekäsitellä, bitumistabiloida, kompostoida sekä pestä. Saadut tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti Kymenlaakson alueella. Tiedot käsittelymenetelmistä ja niiden rajoitteista ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Maritime safety in the Gulf of Finland. Evaluation of the regulatory system

Growing traffic is believed to increase the risk of an accident in the Gulf of Finland. As the consequences of a large oil accident would be devastating in the vulnerable sea area, accident prevention is performed at the international, regional and national levels. Activities of shipping companies are governed with maritime safety policy instruments, which can be categorised into regulatory, economic and information instruments. The maritime regulatory system has been criticised for being inefficient because it has not been able to eliminate the violations that enable accidents. This report aims to discover how maritime governance systems or maritime safety policy instruments could be made more efficient in the future, in order to improve the maritime safety level. The results of the research are based on a literature review and nine expert interviews, with participants from shipping companies, interest groups and authorities. Based on the literature and the interviews, a suggestion can be made that in the future, instead of implementing new policy instruments, maritime safety risks should be eliminated by making the existing system more efficient and by influencing shipping companies’ safety culture and seafarers’ safety related attitudes. Based on this research, it can be stated that the development of maritime safety policy instruments should concentrate on harmonisation, automation and increasing national and cross-border cooperation. These three tasks could be primarily accomplished by developing the existing technology. Human error plays a role in a significant number of maritime accidents. Because of this, improving companies’ safety culture and voluntary activities that go beyond laws are acknowledged as potential ways of improving maritime safety. In the future, maritime regulatory system should be developed into a direction where the private sector has better possibilities to take part in decision-making.

Highway accident report : Hoppy's Oil Service, inc., truck overturn and fire, State Route 128, Braintree, Massachusetts, October 18, 1973 /

Mode of access: Internet.

Human Error Contribution in Collision and Grounding of Oil Tankers

The purpose of this article is to present a quantitative analysis of the human failure contribution in the collision and/or grounding of oil tankers, considering the recommendation of the ""Guidelines for Formal Safety Assessment"" of the International Maritime Organization. Initially, the employed methodology is presented, emphasizing the use of the technique for human error prediction to reach the desired objective. Later, this methodology is applied to a ship operating on the Brazilian coast and, thereafter, the procedure to isolate the human actions with the greatest potential to reduce the risk of an accident is described. Finally, the management and organizational factors presented in the ""International Safety Management Code"" are associated with these selected actions. Therefore, an operator will be able to decide where to work in order to obtain an effective reduction in the probability of accidents. Even though this study does not present a new methodology, it can be considered as a reference in the human reliability analysis for the maritime industry, which, in spite of having some guides for risk analysis, has few studies related to human reliability effectively applied to the sector.

Limitations and improvements to the risk assessment process in Olive Oil Mills: the views of OSH practitioners

Although most of the accidents occurred in Olive Oil Mill (OOM) resulted from “basic” risks, there is a need to apply adequate tools to support risk decisions that can meet the specificities of this sector. This study aims to analyse the views of Occupational, Safety & Health (OSH) practitioners about the risk assessment process in OOM, identifying the key difficulties inherent to the risk assessment process in these sector, as well as identifying some improvements to the current practice. This analysis was based on a questionnaire that was developed and applied to 13 OSH practitioners working at OOM. The results showed that the time available to perform the risk assessment is the more frequent limitation. They believe that the methodologies available are not an important limitation to this process. However, a specific risk assessment methodology, that includes acceptance criteria adjusted to the OOM reality, using risk metrics supported on the frequency of accidents and workdays lost, were indicated as being also an important contributions improve the process. A semi-quantitative approach, complemented with the use of the sector accident statistics, can be a good solution for this sector. However, further strategies should also be adopted, mainly those that can lead to an easy application of the risk assessment process.

Insuring cleaner oceans: the economics of oil pollution prevention

The current system of controlling oil spills involves a complex relationship of international, federal and state law, which has not proven to be very effective. The multiple layers of regulation often leave shipowners unsure of the laws facing them. Furthemore, nations have had difficulty enforcing these legal requirements. This thesis deals with the role marine insurance can play within the existing system of legislation to provide a strong preventative influence that is simple and cost-effective to enforce. In principle, insurance has two ways of enforcing higher safety standards and limiting the risk of an accident occurring. The first is through the use of insurance premiums that are based on the level of care taken by the insured. This means that a person engaging in riskier behavior faces a higher insurance premium, because their actions increase the probability of an accident occurring. The second method, available to the insurer, is collectively known as cancellation provisions or underwriting clauses. These are clauses written into an insurance contract that invalidates the agreement when certain conditions are not met by the insured The problem has been that obtaining information about the behavior of an insured party requires monitoring and that incurs a cost to the insurer. The application of these principles proves to be a more complicated matter. The modern marine insurance industry is a complicated system of multiple contracts, through different insurers, that covers the many facets of oil transportation. Their business practices have resulted in policy packages that cross the neat bounds of individual, specific insurance coverage. This paper shows that insurance can improve safety standards in three general areas -crew training, hull and equipment construction and maintenance, and routing schemes and exclusionary zones. With crew, hull and equipment, underwriting clauses can be used to ensure that minimum standards are met by the insured. Premiums can then be structured to reflect the additional care taken by the insured above and beyond these minimum standards. Routing schemes are traffic flow systems applied to congested waterways, such as the entrance to New York harbor. Using natural obstacles or manmade dividers, ships are separated into two lanes of opposing traffic, similar to a road. Exclusionary zones are marine areas designated off limits to tanker traffic either because of a sensitive ecosystem or because local knowledge is required of the region to ensure safe navigation. Underwriting clauses can be used to nullify an insurance contract when a tanker is not in compliance with established exclusionary zones or routing schemes.

Mapping oil spill environmental sensitivity in cardoso island state park and surroundings areas, São Paulo, Brazil

This study presents an environmental oil spill sensitivity map of Cardoso Island State Park, located in São Paulo state, Brazil, including some of its surrounding areas. This map was designed following the procedures determined by the Brazilian Federal Environment Organ (Ministry of the Environment), which separates coastal habitats in different littoral sensitivity indexes (LSI) to oil spills. We have also analysed some seasonal variations in morphologic and textural parameters at the local marine beaches that could affect their sensitivity, having found that they are more sensitive during summer due to a wider foreshore zone during these periods. Local most sensitive habitats are estuarine mangroves (LSI 10) and estuarine mud banks (LSI 9). Marine beaches were ranked LSI 3, and littoral rocky shores were subdivided in exposed flat rocky shores (LSI 1), boulder rocky shores (LSI 6) and sheltered rocky shores (LSI 8). Due to the elevated sensitivity of an estuarine system in the area, we considered necessary the installation of an Environmental Emergency Centre and the design of an emergency plan for the region in case of an accident resulting in oil spills within its vicinities. (C) 2007 Elsevier Ltd. All rights reserved.

A probabilistic model estimating oil spill clean-up costs - a case study for the Gulf of Finland

Existing models estimating oil spill costs at sea are based on data from the past, and they usually lack a systematic approach. This make them passive, and limits their ability to forecast the effect of the changes in the oil combating fleet or location of a spill on the oil spill costs. In this paper we make an attempt towards the development of a probabilistic and systematic model estimating the costs of clean-up operations for the Gulf of Finland. For this purpose we utilize expert knowledge along with the available data and information from literature. Then, the obtained information is combined into a framework with the use of a Bayesian Belief Networks. Due to lack of data, we validate the model by comparing its results with existing models, with which we found good agreement. We anticipate that the presented model can contribute to the cost-effective oil-combating fleet optimization for the Gulf of Finland. It can also facilitate the accident consequences estimation in the framework of formal safety assessment (FSA).

The effect of weathering processes on the vertical turbulent dispersion characteristics of crude oil spilled on the sea

Since the Exxon Valdez accident in 1987, renewed interest has come forth to better understand and predict the fate and transport of crude oil lost to marine environments. The short-term fate of an Arabian Crude oil was simulated in laboratory experiments using artificial seawater. The time-dependent changes in the rheological and chemical properties of the oil under the influence of natural weathering processes were characterized, including dispersion behavior of the oil under simulated ocean turbulence. Methodology included monitoring the changes in the chemical composition of the oil by Gas Chromatography/Mass Spectrometry (GCMS), toxicity evaluations for the oil dispersions by Microtox analysis, and quantification of dispersed soluble aromatics by fluorescence spectrometry. Results for this oil show a sharp initial increase in viscosity, due to evaporative losses of lower molecular weight hydrocarbons, with the formation of stable water-in-oil emulsions occurring within one week. Toxicity evaluations indicate a decreased EC-50 value (higher toxicity) occurring after the oil has weathered eight hours, with maximum toxicity being observed after weathering seven days. Particle charge distributions, determined by electrophoretic techniques using a Coulter DELSA 440, reveal that an unstable oil dispersion exists within the size range of 1.5 to 2.5 um, with recombination processes being observed between sequential laser runs of a single sample.

A numerical model for prediction of oil, trajectory due to extraction activity in the north coasts of the Persian Gulf

This thesis considers a three- dimensional numerical model based on 3-D Navier— Stokes and continuity equations involving various wind speeds (North west), water surface levels, horizontal shier stresses, eddy viscosity, densities of oil and gas condensate- water mixture flows. The model is used to simulate the prediction of the surface movement of oil and gas condensate slicks from spill accident in the north coasts of Persian Gulf.

A New Extraction Approach To Correct The Effect Of Apparent Increase In The Secoiridoid Content After Filtration Of Virgin Olive Oil.

In the current study, a new approach has been developed for correcting the effect that moisture reduction after virgin olive oil (VOO) filtration exerts on the apparent increase of the secoiridoid content by using an internal standard during extraction. Firstly, two main Spanish varieties (Picual and Hojiblanca) were submitted to industrial filtration of VOOs. Afterwards, the moisture content was determined in unfiltered and filtered VOOs, and liquid-liquid extraction of phenolic compounds was performed using different internal standards. The resulting extracts were analyzed by HPLC-ESI-TOF/MS, in order to gain maximum information concerning the phenolic profiles of the samples under study. The reduction effect of filtration on the moisture content, phenolic alcohols, and flavones was confirmed at the industrial scale. Oleuropein was chosen as internal standard and, for the first time, the apparent increase of secoiridoids in filtered VOO was corrected, using a correction coefficient (Cc) calculated from the variation of internal standard area in filtered and unfiltered VOO during extraction. This approach gave the real concentration of secoiridoids in filtered VOO, and clarified the effect of the filtration step on the phenolic fraction. This finding is of great importance for future studies that seek to quantify phenolic compounds in VOOs.

Doehlert Design-desirability Function Multi-criteria Optimal Separation Of 17 Phenolic Compounds From Extra-virgin Olive Oil By Capillary Zone Electrophoresis.

In Brazil, the consumption of extra-virgin olive oil (EVOO) is increasing annually, but there are no experimental studies concerning the phenolic compound contents of commercial EVOO. The aim of this work was to optimise the separation of 17 phenolic compounds already detected in EVOO. A Doehlert matrix experimental design was used, evaluating the effects of pH and electrolyte concentration. Resolution, runtime and migration time relative standard deviation values were evaluated. Derringer's desirability function was used to simultaneously optimise all 37 responses. The 17 peaks were separated in 19min using a fused-silica capillary (50μm internal diameter, 72cm of effective length) with an extended light path and 101.3mmolL(-1) of boric acid electrolyte (pH 9.15, 30kV). The method was validated and applied to 15 EVOO samples found in Brazilian supermarkets.

Chemical Composition And Free Radical-scavenging, Anticancer And Anti-inflammatory Activities Of The Essential Oil From Ocimum Kilimandscharicum.

The essential oil from the leaves of Ocimum kilimandscharicum (EOOK), collected in Dourados-MS, was investigated for anticancer, anti-inflammatory and antioxidant activity and chemical composition. The essential oil was extracted by hydrodistillation, and the chemical composition was performed by gas chromatography-mass spectrometry. The essential oil was evaluated for free radical-scavenging activity using the DPPH assay and was tested in an anticancer assay against ten human cancer cell lines. The response parameter (GI50) was calculated for the cell lines tested. The anti-inflammatory activity was evaluated using carrageenan-induced pleurisy in mice. The chemical composition showed 45 components with a predominance of monoterpenes, such as camphor (51.81%), 1,8 cineole (20.13%) and limonene (11.23%). The EOOK exhibited potent free radical-scavenging activity by the DPPH assay with a GI50 of 8.31 μg/ml. The major constituents, pure camphor (IC50=12.56 μg/ml) and mixture of the limonene: 1, 8 cineole (IC50=23.25 μg/ml) displayed a potent activity. The oral administration of EOOK (at 30 and 100 mg kg(-1)), as well as the pure camphor or a mixture of 1,8 cineole with limonene, significantly inhibited the carrageenan (Cg) induced pleurisy, reducing the migration of total leukocytes in mice by 82 ± 4% (30 mg kg(-1) of EOOK), 95 ± 4% (100 mg kg(-1) of EOOK), 83 ± 9% (camphor) and 80 ± 5% (mixture of 1,8 cineole:limonene 1:1). In vitro cytotoxicity screening against a human ovarian cancer cell line displayed high selectivity and potent anticancer activity with GI50=31.90 mg ml(-1). This work describes the anti-inflammatory, anticancer and antioxidant effects of EOOK for the first time. The essential oil exhibited marked anti-inflammatory, antioxidant and anticancer effects, an effect that can be attributed the presence of majorital compounds, and the response profiles from chemical composition differed from other oils collected in different locales.