Lexicon forestale.

592 s.

Monikieliset tesaurukset kieltenvälisessä tiedonhaussa

Kieltenvälisessä tiedonhaussa hakija voi esittää kyselyn eri kielellä kuin millä dokumentit on kirjoitettu. Kyselyn ja dokumenttien täsmäytys voidaan toteuttaa esimerkiksi kääntämällä kysely dokumenttien kielille. Kyselyn kääntäminen sanakirjojen avulla on kieltenvälisessä tiedonhaussa yleisimmin käytetty menetelmä. Tässä työssä tutkitaan kyselyn kääntämistä monikielisen tesauruksen avulla kieltenvälisessä tiedonhaussa ja verrataan sitä sanakirjan avulla kääntämiseen ja yksikieliseen tiedonhakuun. Menetelmien vertailua varten tutkimuksessa muodostetaan englanninkielinen dokumenttikokoelma, johon tehdään hollanninkielisestä monikielisen EuroWordNet-tesauruksen tai hollanti-englanti-sanakirjan avulla englanninkieliseksi käännettyjä kyselyitä tai yksikielisiä englanninkielisiä kyselyitä käyttäen Indri-hakukonetta. Kaikista kyselyistä muodostetaan kaksi eri versiota, rakenteeton ja rakenteinen. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tesaurusperusteinen kieltenvälinen tiedonhaku toimi vähintään yhtä hyvin kuin yleisimmin käytetty sanakirjaperusteinen kieltenvälinen tiedonhaku. Tesaurusperusteisessa kieltenvälisessä tiedonhaussa olisi mahdollista hyödyntää enemmän tesauruksen sisältämää tietoa sanojen välisistä suhteista.

Rakenteiset sanakirjat

Sanakirjat ovat rakenteisia tekstejä. Sana-artikkeleissa on nähtävissä selvästi erotettavissa olevia rakenneosia. Painetun sanakirjan muuntaminen rakenteiseen muotoon ei kuitenkaan ole aivan suoraviivaista. Tässä tutkielmassa kerrotaan sanakirjan rakennekuvauksen määrittelyn ja painetun sanakirjan rakenteistuksen ongelmista. Esimerkkinä käytetään Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa (Kotus) kirjoitettavan Suomen murteiden sanakirjan (SMS) rakenteistusprojektia ja sen yhteydessä määriteltyä rakennekuvausta. SMS:n rakennekuvausta verrataan kielitieteellisten aineistojen koodaamisessa yleisesti käytetyn Text Encoding Initiative -suosituksen sekä uuden ISO 1951:2007 -sanakirjastandardin määrittelemiin rakennekuvauksiin. Muuntamista testataan käytännössä kirjoittamalla XSL-muunnosskripti, joka muuntaa SMS:n aineiston ISOstandardimuotoon. Muunnosprosessin voi todeta olleen hyödyllinen, koska sen aikana paljastui ongelmia sekä SMS:n rakennekuvauksessa että itse standardin määrittelyssä. Tulosten avulla SMS:n koodausta voidaan kehittää edelleen. Lopuksi tarkastellaan standardien käytöstä yleisesti saatavia hyötyjä ja mahdollisuuksia soveltaa niitä Kotuksen sanakirjatyöhön.

Monikielisyys helsinkiläistyttöjen vuorovaikutuksen resurssina

Tutkimus tarkastelee monikielisyyttä teini-ikäisten helsinkiläistyttöjen vuorovaikutuksessa. Työ kuuluu vuorovaikutuksellisen sosiolingvistiikan alaan ja keskittyy kielen leksikaaliseen tasoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia monikielisiä resursseja monietnisessä nuorten tyttöjen ystäväpiirissä hyödynnetään ja millaisia funktioita niillä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa on. Tutkielman aineisto on kerätty etnografista tutkimusotetta ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäen eräällä itähelsinkiläisellä nuorisotalolla ja koululla alkuvuodesta 2009. Aineisto koostuu vapaamuotoisissa tilanteissa tehdyistä nauhoituksista, haastatteluista ja kenttämuistiinpanoista. Tutkimuksen kohteena on kuuden yhdeksäsluokkalaisen tytön kiinteä ystäväpiiri, jonka jäsenistä neljällä on maahanmuuttajatausta, kaksi on etniseltä taustaltaan suomalaisia. Työn aluksi esittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä tieteellisiä viitekehyksiä ja termejä. Työ asettuu sosiolingvistiikan ja keskustelunanalyysin risteyskohtaan sekä kaksi- ja monikielisyystutkimuksen läheisyyteen. Lyhyesti käsittelen myös Helsingin puhekielen tutkimusta sekä tyylin ja identiteetin kysymyksiä. Tutkimuksessa tarkastelen aineistossa esiintyvää monenlaista monikielisyyttä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa. Näistä keskeisimpinä käsittelen maahanmuuttajien äidinkielisiä sanoja ja ilmauksia, afroamerikkalaiseen nuorisokulttuuriin ja erityisesti hip hopiin viittaavaa englannin kielen käyttöä sekä muslimityttöjen jakamana uskonnon kielenä toimivaa arabian kieltä. Kysyn myös, tulisiko tutkittavia nimittää natiivi- vai toisen kielen puhujiksi, ja miksi. Valotan väitteitäni esimerkeillä tutkittavien erilaisista suomen kielen käyttötilanteista ja rekistereistä. Työ perehtyy myös siihen, miksi monikielisiä resursseja ylipäänsä käytetään. Keskeinen monikielisiä valintoja selittävä syy on sosiaalinen orientaatio. Erityisesti nuorisokulttuurit kuten hip hop tuntuvat vaikuttavan nuorten tekemiin kielellisiin valintoihin. Ne rakentavat ja tuovat ilmi puhujan identiteettiä samaan tapaan kuin se, kuinka pukeudutaan, millaista musiikkia kuunnellaan ja kuinka aikaa vietetään. Monikieliset ainekset toimivat myös tutkitun ryhmän sisäistä kiinteyttä rakentavana keinona: ystävän äidinkielisiä ilmauksia käytetään ryhmässä taajaan. Vieraalla kielellä kiroilu toimii paitsi me-koodina keskustelussa myös tarjoaa mahdollisuuden kiltin tytön roolin rajojen koetteluun. Tyypillisesti monikielisiä resursseja hyödynnetään aineistossa silloin, kun tutkittavat viettävät aikaansa isolla porukalla musiikkia kuunnellen, vitsaillen ja tanssien. Usein näissä tilanteissa on läsnä muitakin kuin ryhmään kuuluvia nuoria; erityisesti tyttöjen ja poikien välinen vuorovaikutus kutsuu puheeseen monikielisiä aineksia. Tällaisissa tilanteissa huumorilla on taipumus ketjuuntua liioittelujaksoiksi, joissa hyödynnetään ahkeraan myös muiden kuin suomen kielen varantoja. Tutkimus osoittaa, että kielen vaihtaminen yhden tai useamman vuoron mittaiseksi ajaksi liittyy usein keskustelun osallistumiskehikon rakentamiseen ja muokkaamiseen. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on koodinvaihto kahden kielen välillä silloin, kun vain puhuja ja puhuteltavat puhuvat molempia kieliä. Tutkitut nuoret suhtautuvat uusien kielten oppimiseen ja niiden puhumiseen mutkattomasti ja hyväksyvästi. Jo muutaman sanan kokoisella kielitaidolla voidaan rakentaa yhteistä maaperää ja ilmaista solidaarisuutta muita kohtaan. Tutkimassani monietnisessä ja -kielisessä ystäväporukassa vallitseekin selkeä sosiaalinen orientaatio monikielisyyteen.

Dokumentation och beskrivning som språkplanering : perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk

Language Documentation and Description as Language Planning Working with Three Signed Minority Languages Sign languages are minority languages that typically have a low status in society. Language planning has traditionally been controlled from outside the sign-language community. Even though signed languages lack a written form, dictionaries have played an important role in language description and as tools in foreign language learning. The background to the present study on sign language documentation and description as language planning is empirical research in three dictionary projects in Finland-Swedish Sign Language, Albanian Sign Language, and Kosovar Sign Language. The study consists of an introductory article and five detailed studies which address language planning from different perspectives. The theoretical basis of the study is sociocultural linguistics. The research methods used were participant observation, interviews, focus group discussions, and document analysis. The primary research questions are the following: (1) What is the role of dictionary and lexicographic work in language planning, in research on undocumented signed language, and in relation to the language community as such? (2) What factors are particular challenges in the documentation of a sign language and should therefore be given special attention during lexicographic work? (3) Is a conventional dictionary a valid tool for describing an undocumented sign language? The results indicate that lexicographic work has a central part to play in language documentation, both as part of basic research on undocumented sign languages and for status planning. Existing dictionary work has contributed new knowledge about the languages and the language communities. The lexicographic work adds to the linguistic advocacy work done by the community itself with the aim of vitalizing the language, empowering the community, receiving governmental recognition for the language, and improving the linguistic (human) rights of the language users. The history of signed languages as low status languages has consequences for language planning and lexicography. One challenge that the study discusses is the relationship between the sign-language community and the hearing sign linguist. In order to make it possible for the community itself to take the lead in a language planning process, raising linguistic awareness within the community is crucial. The results give rise to questions of whether lexicographic work is of more importance for status planning than for corpus planning. A conventional dictionary as a tool for describing an undocumented sign language is criticised. The study discusses differences between signed and spoken/written languages that are challenging for lexicographic presentations. Alternative electronic lexicographic approaches including both lexicon and grammar are also discussed. Keywords: sign language, Finland-Swedish Sign Language, Albanian Sign Language, Kosovar Sign Language, language documentation and description, language planning, lexicography