Neuvontaprosessin kehittäminen maatilojen sukupolvenvaihdoksissa ProAgria Hämeen alueella

Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.

Locus Bonus : The Relationship of the Roman Villa to its Environment in the Vicinity of Rome

The aim of this study is to examine the relationship of the Roman villa to its environment. The villa was an important feature of the countryside intended both for agricultural production and for leisure. Manuals of Roman agriculture give instructions on how to select a location for an estate. The ideal location was a moderate slope facing east or south in a healthy area and good neighborhood, near good water resources and fertile soils. A road or a navigable river or the sea was needed for transportation of produce. A market for selling the produce, a town or a village, should have been nearby. The research area is the surroundings of the city of Rome, a key area for the development of the villa. The materials used consist of archaeological settlement sites, literary and epigraphical evidence as well as environmental data. The sites include all settlement sites from the 7th century BC to 5th century AD to examine changes in the tradition of site selection. Geographical Information Systems were used to analyze the data. Six aspects of location were examined: geology, soils, water resources, terrain, visibility/viewability and relationship to roads and habitation centers. Geology was important for finding building materials and the large villas from the 2nd century BC onwards are close to sources of building stones. Fertile soils were sought even in the period of the densest settlement. The area is rich in water, both rainfall and groundwater, and finding a water supply was fairly easy. A certain kind of terrain was sought over very long periods: a small spur or ridge shoulder facing preferably south with an open area in front of the site. The most popular villa resorts are located on the slopes visible from almost the entire Roman region. A visible villa served the social and political aspirations of the owner, whereas being in the villa created a sense of privacy. The area has a very dense road network ensuring good connectivity from almost anywhere in the region. The best visibility/viewability, dense settlement and most burials by roads coincide, creating a good neighborhood. The locations featuring the most qualities cover nearly a quarter of the area and more than half of the settlement sites are located in them. The ideal location was based on centuries of practical experience and rationalized by the literary tradition.

Kummimaatilatoiminta opettajien ja maatilojen sekä innovaatiotutkimuksen näkökulmista

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Finfood - Suomen Ruokatieto ry:n alullepanemassa kummimaatilatoiminnassa mukana olleiden opettajien ja maatilojen käsityksiä ja kokemuksia toiminnasta sekä tarkastella kummimaatilatoimintaa innovaationa. Kummimaatilatoiminta liittyy Finfoodin internetissä julkaisemaan oppimateriaaliin suomalaisen ruoan tiestä. Kummimaatilatoiminnan tavoitteena on, että mahdollisimman monella peruskoululuokalla olisi oma kummimaatila, missä luokka voisi vierailla vuosittain, joka säilyisi luokalla mahdollisimman pitkään ja jonka kanssa luokka suunnittelee oman yhteistyönsä. Kummimaatilatoiminnan avulla pyritään omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta lisäämään nuorten tietoa maaseudun elämästä. Tutkimuksen tausta -osassa tarkastellaan koulun ja yhteiskunnan muiden tahojen yhteistyötä, esitellään tutkimuksia koulun ja teollisuusyritysten yhteistyöstä sekä koulun ja maatalouden yhteistyöhön liittyvää materiaalia. Lisäksi tarkastellaan innovaatiota ja innovaation diffuusiota. Koska kummimaatilatoiminta on uusi toimintamuoto, jossa toisena osapuolena on koulu, tutkimuksessa käsitellään myös kasvatuksen muutoksia (educational change). Tutkimusta käsitellään tapaus- ja toimintatutkimuksena. Tutkimusaineistona ovat kummimaatilatoiminnan alkuvaiheessa syksyllä 1997 mukaan lähteneiden seitsemän opettajan ja kuuden maatilan teemahaastattelut. Tutkimuksessa on haastateltu myös Finfoodin edustajaa. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn 1998 aikana. Innovaatiotarkastelun pohjana ovat lisäksi tutkijan omat kokemukset toiminnasta sekä erilaiset kokoukset ja keskustelut. Opettajien ja maatilojen kokemuksista selvitettiin heidän toiminnan aloittamiseen johtaneita motiivejaan, toiminnalle asettamiaan tavoitteita, toiminnassa havaitsemiaan ongelmia sekä käsityksiä toiminnan onnistumisen avaintekijöistä ja toiminnan kehittämisestä. Suuria näkemyseroja ei opettajien ja maatilojen kokemusten välillä ollut. Osapuolet pitivät maaseutua tärkeänä ja halusivat tarjota lapsille kokemuksia elämästä siellä. Yhteisenä tavoitteena opettajilla ja maatiloilla oli, että toiminta olisi mahdollisimman laajaa, ei pelkkiä retkipäiviä maalle. Opettajat korostivat myös vierailujen toiminnallisuutta. Maatilat toivoivat voivansa lisätä toiminnalla myös omaa tietämystään ja ammattitaitoaan. Käytännön asiat kuten matkat olivat eniten ongelmia aiheuttaneita asioita. Muina mahdollisina ongelmina mainittiin asenteet ja tiedotus. Toiminnan avaintekijöinä pidettiin suunnittelua, molempien osapuolten motivoituneisuutta ja aktiivisuutta, vierailujen toiminnallisuutta, tiedottamista ja toiminnan laajentamista. Kehittämisideat liittyivät toiminnan laajentamiseen ja monipuolistamiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kummimaatilatoimintaa on ryhdytty kehittämään niin, että koko koululla yksittäisen luokan sijaan on yhteinen kummimaatila. Innovaatiotarkastelu osoitti, että kummimaatilatoiminnan kehittäminen ja levittäminen on pitkä prosessi, jossa koordinaattorin rooli on tärkeä. Osallistujien sitoutuminen toimintaan, osallistujien tukeminen sekä heidän kokemustensa hyödyntäminen on myös tärkeää. Tärkeimmät lähteet tutkimuksen taustateorian kannalta olivat Rogersin, Fullanin ja Hargreavesin teokset. Avainsanat: kummimaatilatoiminta, innovaatio, innovaation diffuusio, muutos Keywords: godfarms, farm visits, innovation, diffusion of innovation, educational change

Langattoman peltotiedustelijan maanalainen toimintaympäristö ja laitesuunnittelu

Tässä väitöskirjassa esitellään langattomien maanalaisten peltotiedustelijoiden järjestelmän tavoitteet ja rajoitukset. Tarkoitus oli kehittää käytännön viljelyyn sovellettava pellon seurantajärjestelmä, sillä reaaliaikaisen kosteus- ja lämpötilatiedon keruulaitteiden puuttuminen haittaa viljelytoimenpiteiden suunnittelua. Mittaus-aineistosta voi tehdä sekä havaintoja pellon ominaisuuksista että muutoksista niissä. Tulevaisuudessa tiedustelijalla saatetaan voida mitata ravinteita tai kemikaaleja. Kun peltotiedustelijan 869 MHz:n radioaalto saavuttaa vastaanottoantennin, on 1) maa-aines vaimentanut sitä; 2) osa aallosta heijastunut rajapinnoilta; 3) pellosta ulos taittuva aalto hajaantunut ja; 4) aallon intensiteetti alentunut etäisyyden kasvaessa. Maan sähkökenttäkäyttäytymistä kuvaava permittiivisyys on kompleksinen suure, jonka reaaliosa kuvaa varautumiskykyä (polarisoitumista) ja imaginaariosa häviöllisyyttä (sähkönjohtavuutta). Pellon pinnassa aalto on pallomainen, joten heijastumisen lisäksi hajaannuttaa taittuminen suurilla taitekulmilla sen tehoa. Tiedustelijan prototyyppiä varten kehitettiin maa-aineksessa toimivat antennit, joiden taajuuskaistat kattoivat ne aallonpituudet, jotka 869 MHz:n radioaalto saa kuivassa ja märässä mullassa, sillä aallon etenemisnopeus ja pituus muuttuvat maan kosteudesta riippuen. Vaimennusmallin testausmittauksiin tehtiin discone-antenni, ja tiedustelijaa varten piirilevytekniikalla pienikokoinen elliptinen monopoliantenni, jonka piirikortille ladottiin myös tiedustelijan elektroniikka. Multalaatikkoon upotettujen antennien säteilyominaisuudet määritettiin piirianalysaattorilla heijastusvaimennusmittauksin. Elektroniikkasuunnittelun tavoitteita oli pieni koko ja pitkä toimintaikä. Näihin päästiin komponenttivalinnoilla sekä ohjelmoinnin keinoin. Tiedustelija teki mittaukset ja lähetti tulokset 10 min välein ja sen keskivirrankulutus oli 4,2 uA käytettäessä 3 V:n paristoa, jonka 1800 mAh kapasiteetti riittäisi huonollakin hyötysuhteella yli 10 vuodeksi. Vuoden mittaisen 12 prototyypin käytön perusteella voidaan kantamaa parantaa yli nykyisen 200 m:n ilman käyttöiän lyhentymistä 1) nostamalla laitteen lähetystehoa ja pariston käyttöastetta lisäkomponenteilla; 2) parantamalla vastaanottoantennin vahvistusta; 3) pidentämällä lähetysten jaksoa; 4) ohjelmoimalla tiedustelija suodattamaan mittaustietoja ja; 5) koodaamalla useita tuloksia samaan lähetteeseen. Järjestelmän ja mittaustulosten käytettävyyttä voidaan parantaa paikantamalla tiedustelijoiden syvyydet aaltoilevan lämpötilan vaihe-erojen perusteella ja ohjelmoimalla tiedustelijaan opastava asennustoiminto. Lisäksi maahan asennetun tiedustelijan toimintaparametrit tai jopa koko ohjelmisto voidaan vaihtaa langattomasti. Vastaanottoasemat matkapuhelinmastoissa voisivat vastaanottaa viestejä parin kilometrin säteeltä. Koostettu aineisto maaperäsimulaattoreihin yhdistettynä antaisi kuvan alueellisesta tilanteesta ja viljelijän omille lohkoille sijoitetut tiedustelijat korjauspisteitä keskiarvosta.

The success of the diversified farm : resource-based view

Farms and rural areas have many specific valuable resources that can be used to create non-agricultural products and services. Most of the research regarding on-farm diversification has hitherto concentrated on business start-up or farm survival strategies. Resource allocation and also financial success have not been the primary focus of investigations as yet. In this study these specific topics were investigated i.e. resource allocation and also the financial success of diversified farms from a farm management perspective. The key question addressed in this dissertation, is how tangible and intangible resources of the diversified farm affect the financial success. This study’s theoretical background deals with resource-based theory, and also certain themes of the theory of learning organisation and other decision-making theories. Two datasets were utilised in this study. First, data were collected by postal survey in 2001 (n = 663). Second, data were collected in a follow-up survey in 2006 (n = 439). Data were analysed using multivariate data analyses and path analyses. The study results reveal that, diversified farms performed differently. Success and resources were linked. Professional and management skills affected other resources, and hence directly or indirectly influenced success per se. In the light of empirical analyses of this study, tangible and intangible resources owned by the diversified farm impacted on its financial success. The findings of this study underline the importance of skills and networks for entrepreneur(s). Practically speaking all respondents of this study used either agricultural resources for non-farm businesses or non-farm resources for agricultural enterprises. To share resources in this way was seen as a pragmatic opportunity recognised by farmers. One of the downsides of diversification might be the phenomenon of over-diversification, which can be defined as the situation in which a farm diversifies beyond its optimal limit. The empirical findings of this study reveal that capital and labour resource constrains did have adverse effects on financial success. The evidence indicates that farms that were capital and labour resource constrained in 2001 were still less profitable than their ‘no problems’ counterparts five years later.

Generations and turnout : The generational effect in electoral participation in Finland

The relationship between age and turnout has been curve-linear as electoral participation first increases with age, remains relatively stable throughout middle-age and then gradually declines as certain physical infirmities set in (see e.g. Milbrath 1965). Alongside this life-cycle effect in voting, recent pooled cross-sectional analyses (see e.g. Blais et al. 2004; Lyons and Alexander 2000) have shown that there is also a generational effect, referring to lasting differences in turnout between various age groups. This study firstly examines the extent to which the generational effect applies in the Finnish context. Secondly, it investigates the factors accounting for that effect. The first article, based on individual-level register data from the parliamentary elections of 1999, shows that turnout differences between the different age groups would be even larger if there were no differences in social class and education. The second article examines simultaneously the effects of age, generation and period in the Finnish parliamentary elections of 1975-2003 based on pooled data from Finnish voter barometers (N = 8,634). The results show that there is a clear life cycle, generational and period effect. The third article examines the role of political socialisation in accounting for generational differences in electoral participation. Political socialisation is defined as the learning process in which an individual adopts various values, political attitudes, and patterns of actions from his or her environment. The multivariate analysis, based on the Finnish national election study 2003 (N=1,270), indicated that if there were no differences in socialisation between the youngest and the older generations, the difference in turnout would be much larger than if only sex and socioeconomic factors are controlled for. The fourth article examines other possible factors related to generational effect in voting. The results mainly apply to the Finnish parliamentary elections of 2003 in which we have data available. The results show that the sense of duty by far accounts for the generational effect in voting. Political interest, political knowledge and non-parliamentary participation also narrowed the differences in electoral participation between the youngest and the second youngest generations. The implication of the findings is that the lower turnout among the current youth is not a passing phenomenon that will diminish with age. Considering voting a civic duty and understanding the meaning of collective action are both associated with the process of political socialisation which therefore has an important role concerning the generational effect in turnout.

Osakeyhtiöittämisen taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset

Osakeyhtiömuotoisten maatilojen määrä on kasvanut vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2008 Suomessa oli 527 osakeyhtiömuotoista maatilaa. Kaikista Suomen maatiloista osake-yhtiömuotoisia on vielä hyvin vähän. Tutkielmassa tarkastellaan yksityisen maataloudenharjoittajan, verotusyhtymän ja osakeyhtiön ominaispiirteitä. Lisäksi tarkastellaan yksityisen maataloudenharjoittajan ja osakeyhtiön tilinpäätöksen toteuttamiseen ja verotukseen liittyviä eroavaisuuksia. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa osakeyhtiömuotoisen maatilan yrittäjää. Teemahaastattelun avulla selvitettiin yritysmuodon muutoksen syitä, yritysmuodon muutoksen vaikutuksia, toimintaa rahoittajan kanssa ja osakeyhtiötä maatilan yritysmuotona. Haastateltavilla yrittäjillä oli maatalousalan koulutus ja heillä oli kokemusta toimimisesta maatalousyrittäjinä. Tutkimustilojen päätuotantosuuntina olivat kananmunan-, porsas- tai broilerin tuotanto. Yrittäjät olivat laajentaneet tuotantoaan merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana ja tilat olivat keskimääräistä suurempia. Osakeyhtiöittämisestä saatavat hyödyt olivat keskeisimmät syyt yritysmuodon muutokselle. Näistä merkittävin oli osakeyhtiöihin sovellettava 26 prosentin yhteisöverokanta. Sen katsottiin alentavan veroja ja parantavan kannattavuutta, vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta. Lisäksi osakeyhtiö mahdollisti tuotannon aikaisempaa nopeamman laajentamisen. Toiminnallisia vaikutuksia ei yritysmuodon muutoksella katsottu olevan. Yrittäjät aikoivat jatkaa maatalouden harjoittamista osakeyhtiössä ja osakeyhtiön katsottiin olevan heidän tiloilleen oikea yritysmuoto. Osakeyhtiötä yritysmuotona koskevat rajoitteet verrattu yksityiseen maataloudenharjoittajaan oli pääasiassa poistettu. Osakeyhtiön katsottiin soveltuvan yritysmuodoksi varsinkin kannattaville ja velkaisille tiloille. Lisäksi usean yrittäjän omistamilla sekä peltoa omistuksessaan olevilla tiloilla osakeyhtiötyyppisen yritysmuodon katsottiin soveltuvan yritystoiminnan kehittämiseen.

Microfinance, Efficiency and Agricultural Production in Bangladesh

The objectives of this study were to make a detailed and systematic empirical analysis of microfinance borrowers and non-borrowers in Bangladesh and also examine how efficiency measures are influenced by the access to agricultural microfinance. In the empirical analysis, this study used both parametric and non-parametric frontier approaches to investigate differences in efficiency estimates between microfinance borrowers and non-borrowers. This thesis, based on five articles, applied data obtained from a survey of 360 farm households from north-central and north-western regions in Bangladesh. The methods used in this investigation involve stochastic frontier (SFA) and data envelopment analysis (DEA) in addition to sample selectivity and limited dependent variable models. In article I, technical efficiency (TE) estimation and identification of its determinants were performed by applying an extended Cobb-Douglas stochastic frontier production function. The results show that farm households had a mean TE of 83% with lower TE scores for the non-borrowers of agricultural microfinance. Addressing institutional policies regarding the consolidation of individual plots into farm units, ensuring access to microfinance, extension education for the farmers with longer farming experience are suggested to improve the TE of the farmers. In article II, the objective was to assess the effects of access to microfinance on household production and cost efficiency (CE) and to determine the efficiency differences between the microfinance participating and non-participating farms. In addition, a non-discretionary DEA model was applied to capture directly the influence of microfinance on farm households production and CE. The results suggested that under both pooled DEA models and non-discretionary DEA models, farmers with access to microfinance were significantly more efficient than their non-borrowing counterparts. Results also revealed that land fragmentation, family size, household wealth, on farm-training and off farm income share are the main determinants of inefficiency after effectively correcting for sample selection bias. In article III, the TE of traditional variety (TV) and high-yielding-variety (HYV) rice producers were estimated in addition to investigating the determinants of adoption rate of HYV rice. Furthermore, the role of TE as a potential determinant to explain the differences of adoption rate of HYV rice among the farmers was assessed. The results indicated that in spite of its much higher yield potential, HYV rice production was associated with lower TE and had a greater variability in yield. It was also found that TE had a significant positive influence on the adoption rates of HYV rice. In article IV, we estimated profit efficiency (PE) and profit-loss between microfinance borrowers and non-borrowers by a sample selection framework, which provided a general framework for testing and taking into account the sample selection in the stochastic (profit) frontier function analysis. After effectively correcting for selectivity bias, the mean PE of the microfinance borrowers and non-borrowers were estimated at 68% and 52% respectively. This suggested that a considerable share of profits were lost due to profit inefficiencies in rice production. The results also demonstrated that access to microfinance contributes significantly to increasing PE and reducing profit-loss per hectare land. In article V, the effects of credit constraints on TE, allocative efficiency (AE) and CE were assessed while adequately controlling for sample selection bias. The confidence intervals were determined by the bootstrap method for both samples. The results indicated that differences in average efficiency scores of credit constrained and unconstrained farms were not statistically significant although the average efficiencies tended to be higher in the group of unconstrained farms. After effectively correcting for selectivity bias, household experience, number of dependents, off-farm income, farm size, access to on farm training and yearly savings were found to be the main determinants of inefficiencies. In general, the results of the study revealed the existence substantial technical, allocative, economic inefficiencies and also considerable profit inefficiencies. The results of the study suggested the need to streamline agricultural microfinance by the microfinance institutions (MFIs), donor agencies and government at all tiers. Moreover, formulating policies that ensure greater access to agricultural microfinance to the smallholder farmers on a sustainable basis in the study areas to enhance productivity and efficiency has been recommended. Key Words: Technical, allocative, economic efficiency, DEA, Non-discretionary DEA, selection bias, bootstrapping, microfinance, Bangladesh.

Naudanlihan jalostusketjun hiilijalanjälki Suomessa

Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.