Students who are deaf/hard of hearing with learning challenges: Strategies for classroom instruction

This paper discusses the prevalence of children who are deaf or hard of hearing with additional learning challenges and the need for further trainings for strategies to better serve this population.

Inter organizational learning within and by innovation networks

The thesis deals with the phenomenon of learning between organizations in innovation networks that develop new products, services or processes. Inter organizational learning is studied especially at the level of the network. The role of the network can be seen as twofold: either the network is a context for inter organizational learning, if the learner is something else than the network (organization, group, individual), or the network itself is the learner. Innovations are regarded as a primary source of competitiveness and renewal in organizations. Networking has become increasingly common particularly because of the possibility to extend the resource base of the organization through partnerships and to concentrate on core competencies. Especially in innovation activities, networks provide the possibility to answer the complex needs of the customers faster and to share the costs and risks of the development work. Networked innovation activities are often organized in practice as distributed virtual teams, either within one organization or as cross organizational co operation. The role of technology is considered in the research mainly as an enabling tool for collaboration and learning. Learning has been recognized as one important collaborative process in networks or as a motivation for networking. It is even more important in the innovation context as an enabler of renewal, since the essence of the innovation process is creating new knowledge, processes, products and services. The thesis aims at providing enhanced understanding about the inter organizational learning phenomenon in and by innovation networks, especially concentrating on the network level. The perspectives used in the research are the theoretical viewpoints and concepts, challenges, and solutions for learning. The methods used in the study are literature reviews and empirical research carried out with semi structured interviews analyzed with qualitative content analysis. The empirical research concentrates on two different areas, firstly on the theoretical approaches to learning that are relevant to innovation networks, secondly on learning in virtual innovation teams. As a result, the research identifies insights and implications for learning in innovation networks from several viewpoints on organizational learning. Using multiple perspectives allows drawing a many sided picture of the learning phenomenon that is valuable because of the versatility and complexity of situations and challenges of learning in the context of innovation and networks. The research results also show some of the challenges of learning and possible solutions for supporting especially network level learning.

E-Learning and Continuing Education in LIS

The aim of the study was to investigate the relevance of e—learning in continuing education of library professionals in the universities in Kerala. /55 part of a survey of library professionals in the seven major Universities in Kerala to find their continuing education needs, it was found that majority of the library professionals attend continuing education programmes (CEP) to be trained in the latest technologies. Internet resources were the preferred mode of information source by 38.9 per cent of the library professionals. The importance of continuing education in developing the competencies of library professionals is also stressed

Aprenentatges i oportunitats després de la implementació d'un nou sistema automatitzat

Es descriuen els aprenentatges, canvis i oportunitats arrel del procés de canvi del sistema de gestió de biblioteques del CCUC i dels altres catàlegs del CBUC. S’inicia amb una introducció sobre la decisió d’emprendre conjuntament el procés de canvi de sistema i com es va planificar i organitzar la seva implementació. Detalla actuacions prèvies que es van realitzar com el procés de canvi de format MARC, descriu el nou entorn que aquest canvi permet al CBUC, com oferir la gestió, hostatjament i manteniment de sistemes automatitzats per catàlegs locals i relaciona les millores d’OPAC. Finalment s'elaboren unes consideracions generals sobre els aprenentatges i oportunitats arrel d’aquest procés, amb la finalitat que siguin d’utilitat en futures experiències similars.

The Impact of Geographic Mobility on Canadian Military families and their Children’s Access Special Education Services

To achieve academic success, children with learning-related disabilities often receive special education supports at school. Currently, Canada does not have a federal department or integrated national system of education. Instead, each province and territory has a separate department or ministry that is responsible for the organization and delivery of education, including special education, at the elementary level. At the macro (national) level, inclusive education is the policy across Canada. However, each province and territory has its own legislation, definitions, and policies mandating special education services. These variations result in little consistency at the micro (individual school) level. Differences between eligibility requirements, supports offered, and delivery methods may present challenges for highly mobile families who must navigate new special education systems on behalf of their children with medical or learning challenges. One of the defining features of the Canadian military lifestyle is geographic mobility. As a result, many families are tasked with navigating new school systems for their children, a task that may be more difficult when children require special education services. The purpose of this study is to explore the impact of geographic mobility on Canadian military families and their children’s access to special education services. The secondary objective was to gain insight into supports that helped facilitate access to services, as well as supports that participants believe would have helped facilitate access. A qualitative approach, interpretive phenomenological analysis (IPA), was employed due to of its focus on individuals’ experiences and their understandings of a particular phenomenon. IPA allowed participants to reflect on the significance of their experiences, while the researcher engaged with these reflections to make sense of the meanings associated with their experiences. Nine semi-structured interviews were conducted with civilian caregivers who have a child with special education needs. An interview guide and probes were used to elicit rich, detailed, first-person accounts of their experiences navigating new special education systems. The main themes that emerged from the participants’ combined experiences addressed the emotional components of experiencing a transition, factors that may facilitate access to special education services, and career implications associated with accessing and maintaining special education services. Findings from the study illustrate that Canadian families experience many, and often times severe, barriers to accessing special education services after a posting. Furthermore, the impacts reported throughout the study echo the existing American literature on geographic mobility and access to special education services. Building on the literature, this study also highlights the need for further research exploring factors that create unique barriers to access in a Canadian context, resulting from the current special education climate, military policies, and military family support services.

Video lectures and online activities to engage students in a flipped classroom

In recent years there have been several proposals for alternative pedagogical practices. Most of these proposals are based in the, so called, “active learning”, in opposition to the common “passive learning”, which is centered on transmission of information inside classrooms as well as recognized as teacher-centered procedure. In an active learning pedagogical structure, students have a more participative role in the overall learning/teaching process, being encouraged to face new learning challenges like, for instance, solving problems and developing projects, in an autonomous approach trying to make them, consequently, able to build their own knowledge. The flipped or “inverted” classroom is one of these active learning pedagogical methodologies that emphasizes a learner-centered instruction. According to this approach, the first contact that students have with the content on a particular curriculum subject is not transmitted by the lecturer in the classroom, this teaching strategy requires students to assess and analyze the specific subject before attending to class, therefore the informational component from the lecture is the homework, and class time is dedicated to exercises and assignments, always with support from the instructor, who acts as a facilitator, helping students when needed and offering supplementary explanation as required. The main objective of this paper is to discuss and explore how the use of different types of instructional videos and online activities may be implemented in the flipped classroom procedure (as means of incorporating new content and teaching new competencies) and to describe students’ perceptions of this approach within a course in a Higher Education Institution (HEI), presenting some positive and negative features of this pedagogical practice.

Challenges for e-learning and adult students in higher education

This article examines Lifelong Learning, from the perspective of the adult learner in higher education, by presenting some of the results of a project, funded by the European Commission's Socrates Programme, LIHE, Learning in Higher Education. It is structured as follows: first, the background of the project is described, then the experiences of the adult student, concerning their induction and tuition, are presented. Some future trends concerning adults in higher education and lifelong learning are outlined and conclusions drawn.

Learning in higher education: strategies to overcome challenges faced by adult students - lessons drawn from two studies in portugal

Int’l J. of Information and Communication Technology Education, 3(2), 1-14, April-June 2007

Learning in higher education: strategies to overcome challenges faced by adult students – lessons drawn from two case studies in Portugal

This paper appears in International Journal of Information and Communication Technology Education edited by Lawrence A. Tomei (Ed.) Copyright 2007, IGI Global, www.igi-global.com. Posted by permission of the publisher. URL:http://www.idea-group.com/journals/details.asp?id=4287.

The development of a knowledge-based society - Challenges for e-learning and adult students in higher education

This chapter appears in Encyclopaedia of Distance Learning 2nd Edition edit by Rogers, P.; Berg, Gary; Boettecher, Judith V.; Howard, Caroline; Justice, Lorraine; Schenk, Karen D.. Copyright 2009, IGI Global, www.igi-global.com. Posted by permission of the publisher. URL: http://www.igi-global.com/reference/ details.asp?ID=9703&v=tableOfContents

Learning in Product Development Projects - Responding to challenges in global industrial company

Verkostoitunut kansainvälinen tuotekehitys on tärkeä osa menestystä nykypäivän muuttuvassa yritysmaailmassa. Toimintojen tehostamiseksi myös projektitoiminnot on sopeutettava kansainväliseen toimintaympäristöön. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi projektitoimintoja on lisäksi jatkuvasti tehostettava. Yhtenäkeinona nähdään projektioppiminen, jota voidaan edistää monin eri tavoin. Tässätyössä keskitytään projektitiedonhallinnan kehittämisen tuomiin oppimismahdollisuuksiin. Kirjallisuudessa kerrotaan, että projektitiedon jakaminen ja sen hyödyntäminen seuraavissa projekteissa on eräs projektioppimisen edellytyksistä. Tämäon otettu keskeiseksi näkökulmaksi tässä tutkimuksessa. Lisäksi tutkimusalueen rajaamiseksi työ tarkastelee erityisesti projektioppimista kansainvälisten tuotekehitysprojektien välillä. Työn tavoitteena on esitellä keskeisiä projektioppimisen haasteita ja etsiä konkreettinen ratkaisu vastaamaan näihin haasteisiin. Tuotekehitystoiminnot ja kansainvälinen hajautettu projektiorganisaatio kohtaavat lisäksi erityisiä haasteita, kuten tiedon hajautuneisuus, projektihenkilöstön vaihtuvuus, tiedon luottamuksellisuus ja maantieteelliset haasteet (esim. aikavyöhykkeet ja toimipisteen sijainti). Nämä erityishaasteet on otettu huomioon ratkaisua etsittäessä. Haasteisiin päädyttiin vastaamaan tietotekniikkapohjaisella ratkaisulla, joka suunniteltiin erityisesti huomioiden esimerkkiorganisaation tarpeet ja haasteet. Työssä tarkastellaan suunnitellun ratkaisun vaikutusta projektioppimiseen ja kuinka se vastaa havaittuihin haasteisiin. Tuloksissa huomattiin, että projektioppimista tapahtui, vaikka oppimista oli vaikea suoranaisesti huomata tutkimusorganisaation jäsenten keskuudessa. Projektioppimista voidaan kuitenkin sanoa tapahtuvan, jos projektitieto on helposti koko projektiryhmän saatavilla ja se on hyvin järjesteltyä. Muun muassa nämä ehdot täyttyivät. Projektioppiminen nähdään yleisesti haastavana kehitysalueena esimerkkiorganisaatiossa. Suuri osa tietämyksestä on niin sanottua hiljaistatietoa, jota on hankala tai mahdoton saattaa kirjalliseen muotoon. Näin olleen tiedon siirtäminen jää suurelta osin henkilökohtaisen vuorovaikutuksen varaan. Siitä huolimatta projektioppimista on mahdollista kehittää erilaisin toimintamallein ja menetelmin. Kehitys vaatii kuitenkin resursseja, pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Monet muutokset voivat vaatia myös organisaatiokulttuurin muutoksen ja vaikuttamista organisaation jäseniin. Motivaatio, positiiviset mielikuvat ja selkeät strategiset tavoitteet luovat vakaan pohjan projektioppimisen kehittämiselle.

Enhancing human security through crisis management : opportunities and challenges for learning

Inhimilliseen turvallisuuteen kriisinhallinnan kautta – oppimisen mahdollisuuksia ja haasteita Kylmän sodan jälkeen aseelliset konfliktit ovat yleensä alkaneet niin sanotuissa hauraissa valtioissa ja köyhissä maissa, ne ovat olleet valtioiden sisäisiä ja niihin on osallistunut ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä. Usein ne johtavat konfliktikierteeseen, jossa sota ja vakaammat olot vaihtelevat. Koska kuolleisuus konflikteissa voi jäädä alle kansainvälisen määritelmän (1000 kuollutta vuodessa), kutsun tällaisia konflikteja ”uusiksi konflikteiksi”. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt kehittämään kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen malleja, jotta pysyvä rauhantila saataisiin aikaiseksi. Inhimillinen turvallisuus perustuu näkemykseen, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilön ihmisoikeuksia ja jolla on vaikutusta myös kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen toteuttamiseen. Tutkimukseen kuuluu kaksi empiiristä osaa: Delfoi tulevaisuuspaneeliprosessin sekä kriisinhallintahenkilöstön haastattelut. Viisitoista eri alojen kriisinhallinta-asiantuntijaa osallistui paneeliin, joka toteutettiin vuonna 2008. Paneelin tulosten mukaan tulevat konfliktit usein ovat uusien konfliktien kaltaisia. Lisäksi kriisinhallintahenkilöstöltä edellytetään vuorovaikutus- ja kommunikaatiokykyä ja luonnollisesti myös varsinaisia ammatillisia valmiuksia. Tulevaisuuspaneeli korosti vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja erityisesti siviilikriisinhallintahenkilöstön kompetensseissa, mutta samat taidot painottuivat sotilaallisen kriisinhallinnan henkilöstön kompetensseissakin. Kriisinhallinnassa tarvitaan myös selvää työnjakoa eri toimijoiden kesken. Kosovossa työskennelleen henkilöstön haastatteluaineisto koostui yhteensä 27 teemahaastattelusta. Haastateltavista 9 oli ammattiupseeria, 10 reservistä rekrytoitua rauhanturvaajaa ja 8 siviilikriisinhallinnassa työskennellyttä henkilöä. Haastattelut toteutettiin helmi- ja kesäkuun välisenä aikana vuonna 2008. Haastattelutuloksissa korostui vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen merkitys, sillä monissa käytännön tilanteissa haastateltavat olivat ratkoneet ongelmia yhteistyössä muun kriisinhallintahenkilöstön tai paikallisten asukkaiden kanssa. Kriisinhallinnassa toteutui oppimisprosesseja, jotka usein olivat luonteeltaan myönteisiä ja informaalisia. Tällaisten onnistumisten vaikutus yksilön minäkuvaan oli myönteinen. Tällaisia prosesseja voidaan kuvata ”itseä koskeviksi oivalluksiksi”. Kriisinhallintatehtävissä oppimisella on erityinen merkitys, jos halutaan kehittää toimintoja inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi. Siksi on tärkeää, että kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatyössä oppimista kehitetään ottamaan huomioon oppimisen eri tasot ja ulottuvuudet sekä niiden merkitys. Informaaliset oppimisen muodot olisi otettava paremmin huomioon kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatehtävissä oppimista kehitettäessä. Palautejärjestelmää olisi kehitettävä eri tavoin. Koko kriisinhallintaoperaation on saatava tarvittaessa myös kriittistä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista. Monet kriisinhallinnassa työskennelleet kaipaavat kunnollista palautetta työrupeamastaan. Liian rutiininomaiseksi koettu palaute ei edistä yksilön oppimista. Spontaanisti monet haastatellut pitivät tärkeänä, että kriisinhallinnassa työskennelleillä olisi mahdollisuus debriefing- tyyppiseen kotiinpaluukeskusteluun. Pelkkä tällainen mahdollisuus ilmeisesti voisi olla monelle myönteinen uutinen, vaikka tilaisuutta ei hyödynnettäisikään. Paluu kriisinhallintatehtävistä Suomeen on monelle haasteellisempaa kuin näissä tehtävissä työskentelyn aloittaminen ulkomailla. Tutkimuksen tulokset kannustavat tutkimaan kriisinhallintaa oppimisen näkökulmasta. On myös olennaista, että kriisinhallinnan palautejärjestelmiä kehitetään mahdollisimman hyvin edistämään sekä yksilöllistä että organisatorista oppimista kriisinhallinnassa. Kriisinhallintaoperaatio on oppimisympäristö. Kriisinhallintahenkilöstön kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on olennaista tavoiteltaessa kestävää rauhanprosessia, jossa konfliktialueen asukkaatkin ovat mukana.