Modulaarisen jatkuvatoimisen kiteyttimen markkinapotentiaali ja toiminnan todentaminen

Valmistettaessa kiteisiä tuotteita kemianteollisuudessa jatkuvatoimisuudella voidaan saavuttaa merkittäviä etuja panosprosesseihin verrattuna. Toistettavuus ja tuotekiteiden ominaisuudet paranevat ja kustannussäästöjä saadaan sekä kiteytyksestä että mahdollisesta jatkokäsittelyn yksinkertaistumisesta. Hienokemianteollisuudessa panoskiteytys on kuitenkin edelleen vallitseva kiteytysmenetelmä pienten tuotantovolyymien, tuotteiden vaihtelevuuden ja panoskiteyttimien puhdistamisen helppouden vuoksi. Ultraäänen vaikutusta kiteytykseen on tutkittu kattavasti viimevuosina. Tehoultraäänen aiheuttamalla kavitaatiolla on havaittu olevan merkittäviä kiteytystä edistäviä vaikutuksia. Yhdistämällä jatkuvatoimiseen putkivirtauskiteyttimeen tehoultraäänen tukkeutumista estävä ja kiteytystä edistävä vaikutus saadaan systeemi, jota voidaan pitää varteenotettavana vaihtoehtona panoskiteyttimille hienokemianteollisuudessa. Tässä työssä määritettiin markkinapotentiaali jatkuvatoimiselle ultraääniprosessointijärjestelmälle eurooppalaisten hienokemianteollisuuden yritysten parissa. Markkinapotentiaalin määritys tehtiin makrotasolla nojautumalla toimialatilastoihin, jotka poimittiin Amadeus-tietokannasta. Jatkuvatoimista ultraääniprosessointijärjestelmää myös kehitettiin edelleen lisäämällä moduulien määrää kolmesta viiteen, testaamalla eri putkivaihtoehtoja ja määrittämällä korkeimmat käyttökonsentraatiot putkivirtauskiteyttimelle kolmella eri malliaineella. Ultraäänen vaikutusta viipymäaikajakaumaan tarkasteltiin pulssikokeiden avulla kolmen eri putkivaihtoehdon tapauksessa. Ultaääniprosessointijärjestelmän putkivaihtoehdoista 6 mm sisähalkaisijaisessa teräsputkessa saavutettiin korkeammat saannot ja pienemmät tuotekiteet kuin 4 mm sisähalkaisijaisessa teräsputkessa. Ultraääni ei läpäissyt 4 mm sisähalkaisijaista polyamidiputkea riittävän tehokkaasti ehkäistäkseen systeemin tukkeutumista.

Jatkuvatoiminen tutkielmaseminaari eli GRADUSAUNA Käyttöohjeet ja pelin säännöt

Tässä käsikirjassa kuvataan yksi mahdollisuus tehostaa gradujen ohjausta ryhmätyöskentelyä hyväksi käyttäen. Seminaaria on kehitelty yhdessä opiskelijoiden kanssa useiden vuosien ajan. Tarkoitus on saada graduntekoon sekä vauhtia, tehoa että iloa työskentelemällä yhdessä, asettamalla tavoitteet realistisesti juuri niin korkealle kuin edellytykset sallivat – ja kohoamalla ihan vähän niiden yläpuolelle lopussa. Gradu on yliopiston maisteriopintojen lopputyö, sosiologiassa ennen muuta näyte opintojen kuluessa karttuneista tutkijantaidoista. Graduseminaari on useimmille opintosuoritusten viimeisiä jaksoja ja hyvä niin, ainakin jos ajatuksena on että seminaari tukee mahdollisimman paljon itse gradun tekemistä. Perusvalmiuksia ei siinä vaiheessa enää ehditä lisäämään – graduseminaari ei ole oikea paikka opetella tutkimusmenetelmien perusteita eikä myöskään yhteiskuntateorian alkeita. Jos niitä ei ole varastossa, tulos ei voi olla loistava, vaikka seminaarityöskentely olisi millaista hyvänsä. Mutta niin kuin tutkimuksessa yleensä, myös gradun tekemisessä ihminen kasvaa ja avartuu. Vaikka paino putoaisi, näyttää yleensä siltä että ihmisistä tulee siinä myös isomman näköisiä. Seminaarin tarkoituksena on edistää tätä kasvua tukemalla löytämisen ja oivaltamisen tuottamaa mielihyvää ja innostusta. Siksi tuloksen pitääkin olla vähän tavoiteltua parempi. Tämän oppaan tarkoitus on kirjata muistiin hyvät toimintatavat ja opastaa välttämään huonoja. Näitä ohjeita noudattamalla säästetään aikaa, hermoja ja turhaa jahkailua. Että voitaisiin pohtia enemmän itse asioita.

Integraatiota ja ekososiaalista sivistystä, Oppimiskokonaisuuden tuottamisen prosessi

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 eli POPS 2014 astuu voimaan vaiheittain vuodesta 2016 alkaen ja se tuo mukanaan muutoksia perusopetukseen. Suurimpia uudistuksia ovat opetuksen eheyttäminen eli integroivan opetuksen sisällyttäminen kaikille yläkoulun luokka-asteille, ekososiaalisen sivistyksen lisääminen opetukseen ja työtapojen monipuolistuminen. Opetussuunnitelmien uudistuminen luo tarpeen uudenlaisille oppimateriaaleille, jotka toteuttavat POPS 2014 tavoitteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ekososiaalista sivistystä toteuttavan, integroivan oppimiskokonaisuuden tuottamisen prosessia. Ensin tarkastellaan saastuttamiseen liittyvän, oppiaineita integroivan kurssityön laadintaa aineenopettajaopiskelijoista koostuvassa monitieteisessä pienryhmässä. Sen aikana kerättiin osallistuva havainnointiaineisto ja strukturoitu haastatteluaineisto (2 kpl). Tämän jälkeen tarkastellaan kurssityönä toteutetun oppimiskokonaisuuden pilotointia. Pilotointi toteutettiin Piispanlähteen yhtenäiskoulussa ja siihen osallistui neljä opettajaa ja 76 oppilasta neljältä eri 7. luokalta. Pilotoinnin aikana havainnoitiin oppimiskokonaisuuden käyttöä, lisäksi pilotointiin osallistuneet opettajat haastateltiin (puolistrukturoitu yhteishaastattelu) ja oppilaille teetettiin sähköinen kysely (51 kpl). Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja kvantitatiivisesta aineistosta laskettiin tilastollisia tunnuslukuja. Tulosten perusteella monitieteinen pienryhmätyöskentely on toimiva menetelmä tuottaa monitieteistä, oppiaineita integroivaa oppimateriaalia. Opettajien mukaan oppimiskokonaisuus oli onnistunut ja se toteuttaa erityisen hyvin POPS 2014 asettamia tavoitteita opetuksen integraation, ekososiaalisen sivistyksen ja monipuolisten työtapojen osalta. Sekä pienryhmäläiset että opettajat kokivat oppineensa uutta niin oppiaineista kuin yhteistyöstä. Pilotointiin osallistuneet oppilaat pitivät oppimiskokonaisuudesta, erityisesti sen toiminnallisista työtavoista. Saastuttaminen -kurssityö muokattiin pilotoinnin pohjalta valmiiksi Huolehdi ympäristöstäsi -oppimiskokonaisuudeksi, joka on julkaistu PEDA.net. -sivustolla kaikkien vapaaseen käyttöön. Tulosten mukaan tämä oppimiskokonaisuus toteuttaa POPS 2014 asettamia tavoitteita oppiaineiden integroinnin, ekososiaalisen sivistyksen ja monipuolisten työtapojen osalta.

Crystallization as a Tool for Controlling and Designing Properties of Pharmaceutical Solids

The ability to deliver the drug to the patient in a safe, efficacious and cost-effective manner depends largely on the physicochemical properties of the active pharmaceutical ingredient (API) in the solid state. In this context, crystallization is of critical importance in pharmaceutical industry, as it defines physical and powder properties of crystalline APIs. An improved knowledge of the various aspects of crystallization process is therefore needed. The overall goal of this thesis was to gain better understanding of the relationships between crystallization, solid-state form and properties of pharmaceutical solids with a focus on a crystal engineering approach to design technological properties of APIs. Specifically, solid-state properties of the crystalline forms of the model APIs, erythromycin A and baclofen, and the influence of solvent on their crystallization behavior were investigated. In addition, the physical phenomena associated with wet granulation and hot-melting processing of the model APIs were examined at the molecular level. Finally, the effect of crystal habit modification of a model API on its tabletting properties was evaluated. The thesis enabled the understanding of the relationship between the crystalline forms of the model APIs, which is of practical importance for solid-state control during processing and storage. Moreover, a new crystalline form, baclofen monohydrate, was discovered and characterized. Upon polymorph screening, erythromycin A demonstrated high solvate-forming propensity thus emphasizing the need for careful control of the solvent effects during formulation. The solvent compositions that yield the desirable crystalline form of erythromycin A were defined. Furthermore, new examples on solvent-mediated phase transformations taking place during wet granulation of baclofen and hot-melt processing of erythromycin A dihydrate with PEG 6000 are reported. Since solvent-mediated phase transformations involve the crystallization of a stable phase and hence affect the dissolution kinetics and possibly absorption of the API these transformations must be well documented. Finally, a controlled-crystallization method utilizing HPMC as a crystal habit modifier was developed for erythromycin A dihydrate. The crystals with modified habit were shown to posses improved compaction properties as compared with those of unmodified crystals. This result supports the idea of morphological crystal engineering as a tool for designing technological properties of APIs and is of utmost practical interest.

Process Analytical Technology Approach on Fluid Bed Granulation and Drying : Identifying Critical Relationships and Constructing the Design Space

Fluid bed granulation is a key pharmaceutical process which improves many of the powder properties for tablet compression. Dry mixing, wetting and drying phases are included in the fluid bed granulation process. Granules of high quality can be obtained by understanding and controlling the critical process parameters by timely measurements. Physical process measurements and particle size data of a fluid bed granulator that are analysed in an integrated manner are included in process analytical technologies (PAT). Recent regulatory guidelines strongly encourage the pharmaceutical industry to apply scientific and risk management approaches to the development of a product and its manufacturing process. The aim of this study was to utilise PAT tools to increase the process understanding of fluid bed granulation and drying. Inlet air humidity levels and granulation liquid feed affect powder moisture during fluid bed granulation. Moisture influences on many process, granule and tablet qualities. The approach in this thesis was to identify sources of variation that are mainly related to moisture. The aim was to determine correlations and relationships, and utilise the PAT and design space concepts for the fluid bed granulation and drying. Monitoring the material behaviour in a fluidised bed has traditionally relied on the observational ability and experience of an operator. There has been a lack of good criteria for characterising material behaviour during spraying and drying phases, even though the entire performance of a process and end product quality are dependent on it. The granules were produced in an instrumented bench-scale Glatt WSG5 fluid bed granulator. The effect of inlet air humidity and granulation liquid feed on the temperature measurements at different locations of a fluid bed granulator system were determined. This revealed dynamic changes in the measurements and enabled finding the most optimal sites for process control. The moisture originating from the granulation liquid and inlet air affected the temperature of the mass and pressure difference over granules. Moreover, the effects of inlet air humidity and granulation liquid feed rate on granule size were evaluated and compensatory techniques used to optimize particle size. Various end-point indication techniques of drying were compared. The ∆T method, which is based on thermodynamic principles, eliminated the effects of humidity variations and resulted in the most precise estimation of the drying end-point. The influence of fluidisation behaviour on drying end-point detection was determined. The feasibility of the ∆T method and thus the similarities of end-point moisture contents were found to be dependent on the variation in fluidisation between manufacturing batches. A novel parameter that describes behaviour of material in a fluid bed was developed. Flow rate of the process air and turbine fan speed were used to calculate this parameter and it was compared to the fluidisation behaviour and the particle size results. The design space process trajectories for smooth fluidisation based on the fluidisation parameters were determined. With this design space it is possible to avoid excessive fluidisation and improper fluidisation and bed collapse. Furthermore, various process phenomena and failure modes were observed with the in-line particle size analyser. Both rapid increase and a decrease in granule size could be monitored in a timely manner. The fluidisation parameter and the pressure difference over filters were also discovered to express particle size when the granules had been formed. The various physical parameters evaluated in this thesis give valuable information of fluid bed process performance and increase the process understanding.

Karl Popper's Philosophy of Science - And the Evolution of the Popperian Worlds

This doctoral thesis in theoretical philosophy is a systematic analysis of Karl Popper's philosophy of science and its relation to his theory of three worlds. The general aim is to study Popper's philosophy of science and to show that Popper's theory of three worlds was a restatement of his earlier positions. As a result, a new reading of Popper's philosophy and development is offered and the theory of three worlds is analysed in a new manner. It is suggested that the theory of three worlds is not purely an ontological theory, but has a profound epistemological motivation. In Part One, Popper's epistemology and philosophy of science is analysed. It is claimed that Popper's thinking was bifurcated: he held two profound positions without noticing the tension between them. Popper adopted the position called the theorist around 1930 and focused on the logical structure of scientific theories. In Logik der Forschung (1935), he attempted to build a logic of science on the grounds that scientific theories may be regarded as universal statements which are not verifiable but can be falsified. Later, Popper emphasized another position, called here the processionalist. Popper focused on the study of science as a process and held that a) philosophy of science should study the growth of knowledge and that b) all cognitive processes are constitutive. Moreover, the constitutive idea that we see the world in the searchlight of our theories was combined with the biological insight that knowledge grows by trial and error. In Part Two, the theory of three worlds is analysed systematically. The theory is discussed as a cluster of theories which originate from Popper's attempt to solve some internal problems in his thinking. Popper adhered to realism and wished to reconcile the theorist and the processionalist. He also stressed the real and active nature of the human mind, and the possibility of objective knowledge. Finally, he wished to create a scientific world view.

Käsitteellisestä ruumiilliseen, sitaatiosta paikkaan - maalaustaide ja nykytaiteen historia

The dissertation "From Conceptual to Corporeal, from Quotation to Site: Painting and History of Contemporary Art" explores the state of painting in contemporary art and art theory since the 1960s. The purpose of the study is to re-consider the dominant "end of painting" -narrative in contemporary art history, which goes back to the modernist ideology of painting as a reductive, medium-specific form of art. Drawing on Michel Foucault´s concepts of discursive formation and archive, as well as Jean-Luc Nancy´s post-phenomenological philosophy on corporeality, I suggest that contemporary painting can be redefined as a discursive-sensuous practice. Instead of seeing painting as obsolete or over as an avantgarde art genre, I show that there have been alternative, neo-avantgardist ways of defining painting since the end of the 1960s, such as French artist Daniel Buren´s early writings on painting as "theoretical practice". Consequently, the tendency of the canonical Anglo-American contemporary art narratives to underestimate the historical and institutional codes of art can be questioned. This tendency can be seen, for example, in Rosalind Krauss´s influential theory on index. The study also reflects the relations between conceptual art and painting since the 1960s and maps recent theories of painting, which re-examine the genre´s possibilities after the modernist rhetoric. Concepts of "flatbed", "painting in the extended field", "as painting" and so on are compared critically with the idea of painting as discursive practice. It is also shown that the issues in painting arise from the contemporary critical art debate while the dematerialisation paradigm of conceptual art has dissolved. The study focuses on the corporeal-material-sensuous -cluster of meanings attached to painting and searches for its avantgardist possibilities as redefined by postfeminist and post-phenomenological discourse. The ideas of hierarchy of the senses and synesthesia are developed within the framework of Jean-Luc Nancy´s and Luce Irigaray´s thought. The parameters for the study have been Finnish painting from 1990 to 2002. On the Finnish art scene there has been no "end of painting" ideology, strictly speaking. The mythology and medium-specificity of modernism have been deconstructed since the mid-1980s, but "the archive" of painting, like themes of abstraction, formalism and synesthesia have been re-worked by the discursive practice of painting, for example, in the works of Nina Roos, Tarja Pitkänen-Walter and Jussi Niva.

Murtuva säätyvalta, kestävä eliitti : Senaattori Lennart Gripenbergin sukupiiri ja sääty-yhteiskunnan muodonmuutos

This study examines the transformation of the society of estates in the Finnish Grand Duchy through the case study of Senator Lennart Gripenberg and his family circle. While national borders and state structures changed, the connections between old ruling elite families remained intact as invisible family networks, ownership relations, economic collaboration and power of military families. These were the cornerstones of trust, which helped to strengthen positions gained in society. Also, these connections often had a central if unperceivable impact on social development and modernization. Broadly speaking, the intergenerational social reproduction made it possible for this network of connections to remain in power and, as an imperceptible factor, also influenced short-term developments in the long run. Decisions which in the short term appeared unproductive, would in the long run produce cumulative immaterial and material capital across generations as long-term investments. Social mobility, then, is a process which clearly takes several generations to become manifest. The study explores long-term strategies of reproducing and transferring the capital accumulated in multinational elite networks. Also, what was the relationship of these strategies to social change? For the representatives of the military estate the nobility and for those men of the highest estates who had benefited from military training, this very education of a technical-military nature was the key to steering, controlling and dealing with the challenges following the industrial breakthrough. The disintegration of the society of estates and the rising educational standards also increased the influence of those professionals previously excluded, which served to intensify competition for positions of power. The family connections highlighted in this study overlapped in many ways, working side by side and in tandem to manage the economic and political life in Finland, Russia and Sweden. The analysis of these ties has opened up a new angle to economic co-operation, for example, as seen in the position of such family networks not only in Finnish, but also Swedish and Russian corporations and in the long historical background of the collaboration. This also highlights in a new way the role of women in transferring the cumulative social capital and as silent business partners. The marriage strategies evident in business life clearly had an impact on the economic life. The collaborative networks which transcended generations, national boundaries and structures also uncover, as far as the elites are concerned, serious problems in comparative studies conducted from purely national premises. As the same influential families and persons in effect held several leading positions in society, the line would blur between public and invisible uses of power. The power networks thus aimed to build monopolies to secure their key positions at the helm. This study therefore examines the roles of Lennart Gripenberg senator, business executive, superintendent of the Department of Industry, factory inspector, and founding member of industrial interest groups as part of the reproduction strategies of the elite. The family and other networks of the powerful leaders of society, distinguished by social, economic and cultural capital, provided a solid backdrop for the so-called old elites in their quest for strategies to reproducing power in a changing world. Crucially, it was easier for the elites to gain expertise to steer the modernization process and thereby secure for the next generation a leading position in society, something that they traditionally, too, had had the greatest interest in.

Across the Oceans : Development of Overseas Business Information Transmission, 1815-1875

Earlier studies have shown that the speed of information transmission developed radically during the 19th century. The fast development was mainly due to the change from sailing ships and horse-driven coaches to steamers and railways, as well as the telegraph. Speed of information transmission has normally been measured by calculating the duration between writing and receiving a letter, or between an important event and the time when the news was published elsewhere. As overseas mail was generally carried by ships, the history of communications and maritime history are closely related. This study also brings a postal historical aspect to the academic discussion. Additionally, there is another new aspect included. In business enterprises, information flows generally consisted of multiple transactions. Although fast one-way information was often crucial, e.g. news of a changing market situation, at least equally important was that there was a possibility to react rapidly. To examine the development of business information transmission, the duration of mail transport has been measured by a systematic and commensurable method, using consecutive information circles per year as the principal tool for measurement. The study covers a period of six decades, several of the world's most important trade routes and different mail-carrying systems operated by merchant ships, sailing packets and several nations' steamship services. The main sources have been the sailing data of mail-carrying ships and correspondence of several merchant houses in England. As the world's main trade routes had their specific historical backgrounds with different businesses, interests and needs, the systems for information transmission did not develop similarly or simultaneously. It was a process lasting several decades, initiated by the idea of organizing sailings in a regular line system. The evolution proceeded generally as follows: originally there was a more or less irregular system, then a regular system and finally a more frequent regular system of mail services. The trend was from sail to steam, but both these means of communication improved following the same scheme. Faster sailings alone did not radically improve the number of consecutive information circles per year, if the communication was not frequent enough. Neither did improved frequency advance the information circulation if the trip was very long or if the sailings were overlapping instead of complementing each other. The speed of information transmission could be improved by speeding up the voyage itself (technological improvements, minimizing the waiting time at ports of call, etc.) but especially by organizing sailings so that the recipients had the possibility to reply to arriving mails without unnecessary delay. It took two to three decades before the mail-carrying shipping companies were able to organize their sailings in an optimal way. Strategic shortcuts over isthmuses (e.g. Panama, Suez) together with the cooperation between steamships and railways enabled the most effective improvements in global communications before the introduction of the telegraph.

Kirjan tie lukijalle : Kirjakauppojen vakiintuminen Suomessa 1740 - 1860

Books Paths to Readers describes the history of the origins and consolidation of modern and open book stores in Finland 1740 1860. The thesis approaches the book trade as a part of a print culture. Instead of literary studies choice to concentrate on texts and writers, book history seeks to describe the print culture of a society and how the literary activities and societies interconnect. For book historians, printed works are creations of various individuals and groups: writers, printers, editors, book sellers, censors, critics and finally, readers. They all take part in the creation, delivery and interpretation of printed works. The study reveals the ways selling and distributing books have influenced the printed works and the literary and print culture. The research period 1740 1860 covers the so-called second revolution of the book, or the modernisation of the print culture. The thesis describes the history of 60 book stores and their 96 owners. The study concentrates on three themes: firstly, how the particular book trade network became a central institution for printed works distribution, secondly what were the relations between cosmopolitan European book markets and the national cultural sphere, and thirdly how book stores functioned as cultural institutions and business enterprises. Book stores that have a varied assortment and are targeted to all readers became the main institution for book trade in Finland during 1740 1860. It happened because of three features. First, the book binders monopoly on selling bound copies in Sweden was abolished in 1740s. As a consequence entrepreneurs could concentrate solely to trade activities and offer copies from various publishers at their stores. Secondly the common business model of bartering was replaced by selling copies for cash, first in the German book trade centre Leipzig in 1770s. The change intensified book markets activities and Finnish book stores foreign connections. Thirdly, after Finland was annexed to the Russian empire in 1809, the Grand duchy s administration steered foreign book trade to book stores (because of censorship demands). Up to 1830 s book stores were available only in Helsinki and Turku. During next ten years book stores opened in six regional centres. The early entrepreneurs ran usually vertical businesses consisting of printing, publishing and distribution activities. This strategy lowered costs, eased the delivery of printed works and helped to create elaborated centres for all book activities. These book stores main clientele consisted of the Swedish speaking gentry. During late 1840s various opinion leaders called for the development of a national Finnish print culture, and also book stores. As a result, during the five years before the beginning of the Crimean war (1853 1856) book stores were opened in almost all Finnish towns: at the beginning of the war 36 book stores operated in 21 towns. The later book sellers, mainly functioning in small towns among Finnish speaking people, settled usually strictly for selling activities. Book stores received most of their revenues from selling foreign titles. Swedish, German, French and Belgian (pirate editions of popular French novels) books were widely available for the multilingual gentry. Foreign titles and copies brought in most of the revenues. Censorship inspections or unfavourable custom fees would not limit the imports. Even if the local Finnish print production steadily rose, many copies, even titles, were never delivered via book stores. Only during the 1840 s and 1850 s the most advanced publishers would concentrate on creating publishing programmes and delivering their titles via book stores. Book sellers regulated commissions were small. They got even smaller because of large amounts of unsold copies, various and usual misunderstandings of consignments and accounts or plain accidents that destroyed shipments and warehouses. Also, the cultural aim of a creating large and assortments and the tendency of short selling periods demanded professional entrepreneurship, which many small town book sellers however lacked. In the midst of troublesome business efforts, co-operation and mutual concern of the book market s entrepreneurs were the key elements of the trade, although on local level book sellers would compete, sometimes even ferociously. The difficult circumstances (new censorship decree of 1850, Crimean war) and lack of entrepreneurship, experience and customers meant that half of the book stores opened in 1845 1860 was shut in less than five years. In 1858 the few leading publishers established The Finnish Book Publishers Association. Its first task was to create new business rules and manners for the book trade. The association s activities began to professionalise the whole network, but at the same time the earlier independence of regional publishing and selling enterprises diminished greatly. The consolidation of modern and open book store network in Finland is a history of a slow and complex development without clear signs of a beginning or an end. The ideal book store model was rarely accomplished in its all features. Nevertheless, book stores became the norm of the book trade. They managed to offer larger selections, reached larger clienteles and maintained constant activity better than any other book distribution model. In essential, the book stores methods have not changed up to present times.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta

Virolaisiin naistenlehtiin kirjoittuva materialistinen maailma : Annen, Eesti Naisen ja Stiilin kansijuttujen tarkastelua kriittisen tekstintutkimuksen menetelmällä

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Lehdet ovat Anne, Eesti Naine ja Stiil. Aineisto, tammikuussa 2003 ? syyskuussa 2004 ilmestyneet 55 artikkelia, on pääosin haettu lehtien omista internetarkistoista. Tutkin kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Tavoitteenani on ollut selvittää, minkälaisia arvoja, asenteita ja maailmankuvia teksteihin kirjoittuu. Lähestyn kansijuttuja ideationaalisen, interpersoonaisen ja tekstuaalisen metafunktion näkökulmista. Kaikki kolme metafunktiota esiintyvät kielellisissä ilmiöissä yhtä aikaa. Mitä tahansa puhuttua tai kirjoitettua lausetta on mahdollista analysoida minkä tahansa metafunktion kannalta. Ideationaalinen metafunktio tarkoittaa yhtäältä sitä, minkälaisena maailma ja ilmiöt teksteissä kuvataan, toisaalta sitä, minkälaisia prosesseja teksteissä representoidaan. Interpersoonainen metafunktio tarkoittaa teksteihin kirjoittuvia suhteita, vuorovaikutusta ja identiteettejä, esimerkiksi toimittajan ja lukijan välistä suhdetta ja heidän roolejaan. Kun tekstiä tutkitaan tekstuaalisen metafunktion kannalta, siitä nostetaan esiin kieliopillisia, sanastollisia ja syntaktisia piirteitä, joista tekstit rakentuvat koherenteiksi kokonaisuuksiksi. Pro graduni kuuluu kriittisen tekstintutkimuksen alaan. Kriittinen tekstintutkimus on monitieteinen menetelmä, jonka tavoitteena on selvittää kielellisesti representoituja valtasuhteita sekä eksplisiittisesti ja implisiittisesti lauseisiin kirjoittuvia arvotuksia. Kriittisen tekstintutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millä tavalla ihmisten ajattelua pystytään ohjaamaan ja hallitsemaan kielellisten ratkaisujen keinoin. Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijutuille yhteinen piirre on materialistinen maailmankuva, joka ilmenee teksteissä muun muassa korostuneena kulutustottumusten, ulkonäön ja elämäntyylin kuvailuna. Tekstit ovat avoimen kaupallisia. Selkein osoitus kaupallisuudesta on tunnetuttujen vaate-, kosmetiikka ja automerkkien näkyminen teksteissä, luonnollisena osana juttua. Kansijuttujen haastateltavat ovat eri aloja edustavia, korkeasti koulutettuja, itsenäisiä ja näkyvissä asemissa vaikuttavia henkilöitä, valtaosaltaan naisia. Juttuihin he representoituvat perhettä, isänmaata ja uskontoa arvostavina perusarvojen kannattajina, joita esimerkiksi tasa-arvokysymykset, syrjäytyminen tai globalisaatio eivät kiinnosta. Keskeinen kysymys onkin journalistinen prosessi, jonka tuloksena kansijutut ovat syntyneet. Vaikka kansijutuissa näennäisesti äänessä ovat voimakkaat virolaisnaiset, voi rivien välistä ymmärtää, että tarinan kerrontaan vaikuttavat myös julkaisijoiden taloudelliset intressit. Avainsanat: diskurssi, funktionaalisuus, genre, ideologia, kansijuttu, luonnollistuma, media, metafunktio, naistenlehti, tavoite, tekstilaji, tervejärkisyys, valta, virolainen

Asiakkaan ja asiantuntijan pedagoginen suhde : Fenomenologinen tutkimus fysioterapiatilanteista asiakkaiden ja fysioterapeuttien kokemana

Väitöskirja on fenomenologinen tutkimus koetusta asiakas-asiantuntijasuhteesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ihmisten välisiä asiakas-asiantuntijatilanteiden suhteita ja siten mahdollistaa asiakkaan hyvinvointia. Tutkimuskohteena on fysioterapiasuhde, jota aiemmin on selvitetty fysioterapeutin parantamisena, asiakkaan terveyden edistämisenä tai vuorovaikutussuhteena. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu fysioterapiatilanteissa koettuihin asiakkaiden ja asiantuntijoiden välisiin suhteisiin. Tutkimukseen osallistuivat 16 fysioterapiatilanteen kokenutta asiakasta ja 16 saman tilanteen kokenutta fysioterapeuttia, jotka toimivat tutkimusajankohtana erikoissairaanhoidossa, kunnan terveyskeskuksessa tai yksityisessä fysioterapialaitoksessa. Avoimen yksilöhaastattelun tehtävänä oli kuvata mitä osanottaja koki juuri päättyneessä tilanteessa. Tutkimusaineiston analyysi etenee ensimmäisessä vaiheessa fenomenologisen tutkimuksen mukaan, yksilöllisten ihmisten välisten suhteiden koettujen merkitysten ja merkityskokonaisuuksien analyysiin ja merkitysperspektiivin synteesiin. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen yksilöllisten merkitysperspektiivien perusteella fysioterapiasuhde osoittautui muutossuhteeksi, mikä ei ollut erilainen eri organisaatioissa, vaan siinä ilmeni pedagogisen suhteen oppimisen ja ohjauksen piirteitä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa vietiin pedagogisen suhteen mukaisesti yhteen ja vertailtiin yksilöllisten merkitysperspektiivien merkityksiä ja merkityskokonaisuuksia asiakkaiden ja fysioterapian asiantuntijoiden näkökulmina sekä saman tilanteen yhteisenä koettuna näkökulmana. Asiakkaiden näkökulmasta suhteen voimavarana oli hänen kokema kehollinen vieraus, mikä ohjasi asiakas-asiantuntijasuhdetta neljänlaiseen asiakkaan muutossuhteeseen. Fysioterapian asiantuntijoiden näkökulmasta asiaosaamisena oli asiakkaan parantaminen liikkeen tai toiminnan avulla, mikä ohjasi asiakas-asiantuntijasuhdetta asiantuntijan näkökulmasta erilaisiin ohjaussuhteisiin. Samassa tilanteessa asiakkaiden ja asiantuntijan yhteisenä kokemat aukeamat etenivät spontaaneista turvallisuuden ja luottavaisuuden aukeamista aktiivisiin yhteisymmärryksen ja yhteissanoituksen aukeamiin. Pedagoginen suhde avautui merkityskokonaisuuksina joko vain asiakkaalle tai asiantuntijalle tai yhteisenä koettuina pedagogisina aukeamina. Edellä mainituista kolmesta (asiakkaan, asiantuntijan, yhteisenä koettu) näkökulmasta asiakas-asiantuntijasuhde osoittautui tässä tutkimuksessa neljäksi erilaiseksi asiakkaan, asiantuntijan ja yhteytenä koetun näkökulmia yhdistäväksi pedagogiseksi prosessiksi. Tutkimuksen tulosten synteesi osoitti, että pedagogisen prosessin suuntaa muuttavat yhteytenä koettujen aukeamien väliset dialogit, joissa spontaani, yhdessä näkyvä ja yhdessä koettua sanoittava dialogihetket osoittautuivat pedagogista prosessia kääntäviksi mahdollisuuksiksi. Tämän tutkimuksen mukaan vasta aktiivinen yhteistä kieltä tuottava pedagoginen suhde mahdollistaa asiakkaan kokeman kehollisen vierauden ymmärtämisen ja yhteissanoittamisen. Sanoittamalla kokemaansa asiakas voi jakaa kokemaansa toimimattomuutta tutulla kielellä myös muiden kun tilanteessa olleiden kanssa ja siten oppia itsenäisesti ohjaamaan omaa hyvinvointiaan. Tämän tutkimusten tulosten mukaan vain yhdessä (Pentin ja Sarin) tilanteessa pedagoginen prosessi eteni yhteiseksi kieleksi. Tutkimustulokset haastavat kehittämään asiakas-asiantuntijasuhdetta siten, että pedagoginen prosessi voisi toteutua kokonaisuudessaan. Avainsanat: asiakas-asiantuntijasuhde, pedagoginen suhde, fenomenologia, kokemus, merkitysanalyysi, dialogi, fysioterapia

Intercultural Learning and Hybridity in the Culture Laboratory

The number of immigrant students in vocational education and training is steadily increasing in Finland. This poses challenges for teachers and schools. This research focuses on emerging questions of intercultural learning in the context of immigrant training, and on a method the Culture Laboratory that was developed in an attempt to respond to the challenges. The main methodological and theoretical framework lies in cultural-historical activity theory, developmental work research, and in the concepts of the intercultural and hybridity. The empirical material consists of videotaped recordings of discussions in the Culture Laboratory. The five main research questions focused on the strengths and limitations of the Culture Laboratory as a tool for intercultural learning, the significance of disturbances in it, the potential of suggestions for intercultural learning, paper as a mediating artifact , and the concept of intercultural space. The findings showed that the Culture Laboratory offered a solid background for developing intercultural learning. The disturbances manifested revealed a multitude of scripts and activities. It was also suggested that the structure of expansive learning could start from externalization instead of internalization. The suggestions the participants made opened up a hybrid learning space for intercultural development, and offered a good springboard for new ideas. Learning in Paperland posed both challenges and opportunities for immigrant students, and different paper trails emerged. Intercultural space in the Culture Laboratory was a developmental zone in which a hybrid process of observing, comparing, and creating took place. Key words: intercultural learning, immigrant training, cultural-historical activity theory, developmental work research,