Determining, Balancing and Controlling of Pitch and White Pitch at Stora Enso Kabel Production Line 4

Työn ensimmäisenä tarkoituksena oli kartoittaa kiinteä-neste ja neste-neste uuttomenetelmillä pihkan ja valkopihkan määrä Stora Enso Kabelin tuotantolinja 4:llä. Työn kannalta oli myöstärkeää saada selvyys saostumien koostumuksesta. Lopullinen päämäärä oli automatisoida fiksatiivin annostelu uuden, jatkuvatoimisen märänpäänanalysaattorin avulla. Mäntyosuuden kasvattaminen hiokemassassa lisää hydrofobisten partikkeleiden lukumäärää, minkä uskotaan lisäävän saostumariskiä. Työtä varten kehitetty neste-neste uuttomenetelmä, jota ei ole liiemmin paperiteollisuudessa käytetty, voi olla hyvä menetelmä lipofiilisten komponenttien määrän arviointiin tietyssä määrässä massa- tai prosessivesinäytettä. Virtaussytometri-menetelmän avulla tutkittiin pihka- tai valkopihkapartikkeleiden määrää ja kokojakaumaa eri prosessinäytteissä. Virtaussytometri-menetelmällä mitattujen valkopihkapartikkeleiden lukumäärän ja päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuden välille löytyiselvä korrelaatio. Fiksatiivimäärän vaikutusta päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuteen tutkittiin koeajojaksolla, jossa fiksatiivin annostelua säädettiin käsin. Käytetyt annosmäärät eivät riittäneet sameuden pitämiseen tasaisena matalalla tasolla.

pH:n stabiilisuus ditioniittivalkaistulla neutraalilla LWC-prosessilla

Tässä työssä Oy Keskuslaboratoriossa sijaitsevalla kiertovesisimulaattorilla on tutkittiu ditioniittivalkaisun ja hylyn määrän vaikutusta pH:n stabiilisuuteen ja häiriöaineiden määrään neutraalissa LWC-prosessissa. Lisäksi on tutkittu ditioniitin määrän seisokkien ja valkaisuviiveiden vaikutusta. Kirjallisuusosassa tutustutaan ditioniittivalkaisuun ja valkaisun kemiaan sekä kalsiumkarbonaatin liukenemiseen. Lyhyesti selvitetään myös paperikoneen vesikiertoja sekä prosessissa olevia häiriöaineita. Karbonaatin liukenemisen osalta tarkastellaan myös mahdollisuutta mallintaa prosessia. Diplomityön aikana ajettiin yhdeksän simulaattoriajoa, jotka ajettiin kahden tai kolmen ajon sarjoissa. Ajoja ajettiin kolmella eri hylkymäärällä. Ditioniittivalkaisun lisäksi suoritettiin referenssiajoja ilman valkaisua. Lyhyen kierron pH pyrittiin pääosin säätämään seitsemään. Valkaisuviiveiden ja yli-yön kestävien seisokkien vaikutusta tutkittiin myös. Kokeissa todettiin ditioniitin alentavan pH tasoa. Tämä pH:n aleneminen johtaa kalsiumkarbonaatin liukenemiseen kalsiumkarbonaatin pyrkiessä puskuroimaan pH:n laskua. Valkaisureaktiossa syntyy negatiivisesti varauruneita yhdisteitä, jotka lisäävät prosessin anionisuutta. Ditioniitin valkaisuvaikutus näkyi lopputuotteen vaaleuden kasvuna sekä kieroveden värillisten yhdisteiden vähenemisenä. Ditioniittivalkaisu näytti poistavan myös noin 30% ligniinistä. Lipofiilisiin uuteaineisiin ditioniitilla ei ollut vaikutusta. Riittävä ditioniittiannos kokeiden perusteella on korkeintaan 1% ditioniittiä käytetyn mekaanisen massan määrästä. Korkeammalla annostuksella ei ollut vaikutusta vaaleuteen. Valkaisuaikana 30 minuuttia on riittävä. Pidempien valkaisuviiveiden ja seisokkien aikana valkaisussa syntyvän sulfiitin todettiin muuttuvan sulfaatiksi. Hylyn määrän lisääminen nosti pH:ta, varausta, johtokykyä ja liuenneen kalsiumin määrään. Hylyn määrän lisäminen paransi myös optisia ominaisuuksia, mikä johtui osin hylyn sisältämästä kalsiumkarbonaatista ja osin hylyn sisältämästä mekaanisesta massasta, joka oli valkaistua.

Partikkelikokoanalyysimenetelmän kehittäminen

Päällystettyä paperia valmistettaessa syntyy päällystettyä hylkyä, joka kierrätetään takaisin prosessiin raaka-aineen tehokkaaksi hyödyntämiseksi. Hylyn mukana takaisin paperikoneen lyhyeen kiertoon päätyy myös pigmenttiaines levymäisinä partikkeleina. Nämä partikkelit rejektoituvat lyhyen kierron pyörrepuhdistimilla. Raaka-aineen hävikin pienentämiseksi käytetään lyhyessä kierrossa täyteaineen talteenottojärjestelmää, jonka tehtävänä on hienontaa päällystysainepartikkelit tasakokoisiksi, jotta ne voitaisiin palauttaa prosessiin. Talteenottolaitteistojen toiminnan tarkkailun kannalta on keskeistä tietää pyörrepuhdistuslaitoksen eri jakeiden partikkelikokojakaumat juuri pigmenttipartikkelien osalta. Tätä määritystä häiritsee näytteissä oleva kuitu. Tässä työssä pyrittiin löytämään partikkelikokoanalyysimenetelmä, jolla pigmenttien partikkelikokojakauma saataisiin selvitettyä kuidusta huolimatta. Aiemmin käytetty näytteen tuhkaus esikäsittelynä ennen partikkelikokoanalyysiä laserdiffraktiometrillä on osoittautunut toimimattomaksi. Kokeiden pääpaino keskittyi näytteen esikäsittelyyn fraktioinnilla ennen laserdiffraktioanalyysiä ja virtaussytometriamittauksiin. Fraktiointiin käytettiin DDJ-laitetta (dynamic drainage jar), joka oli varustettu metalliviiralla. Kumpikaan menetelmistä ei ollut täysin toimiva partikkelikokoanalyysiin, fraktioinnilla saadaan vähennettyä kuidun partikkelikokojakaumaan aiheuttamaa virhettä, mutta sen toimivuus riippuu paljolti näytteestä. Virtaussytometrialla väriainetta SYTO13 käyttämällä saadaan pigmenttipartikkelit tunnistettua ja näin rajattua kuidut pois mittauksista, mutta pigmenttiä ei saada erotettua puuperäisestä hienoaineesta, mikä vääristää mittaustulosta.

Otsonin käyttö paperin ja kartongin valmistuksen kiertovesien mikrobiologisen tilan hallintaan

Diplomityössä tutkittiin otsonin käytön soveltuvuutta ja etsittiin optimaalista soveltamistapaa kartonki- ja paperikoneen kiertoveden mikrobiologisen tilan hallintaan. Kirjallisuusosassa selvitettiin otsonin tuotannon nykytekniikkaa sekä otettiin selvää saatavilla olevista kapasiteetiltaan riittävistä otsonigeneraattoreista. Kirjallisuuden perusteella selvitettiin myös otsonin reaktioita paperi- ja kartonkikoneen kiertovesissä olevien orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kanssa. Lisäksi käsiteltiin otsonin käytön eri sovelluksia vedenpuhdistuksessa sekä perehdyttiin aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin otsonin käytöstä mikrobitorjuntaan paperi- ja kartonkikoneiden kiertovesistä. Kokeellisessa osassa määritettiin sopiva otsoniannos valkaisematonta sellua käyttävän koneen kiekkosuotimen kirkkaalle ja samealle suodokselle. Vesien otsonointi suoritettiin otsonipilotlaitteistolla. Työssä tutkittiin otsonoinnin vaikutusta kiertoveden mikrobiologisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tarkasteltiin kiertoveden otsonoinnin vaikutuksia koepaperikoneella valkaisemattomasta sel-lusta ja hylkymassasta valmistettujen lopputuotteiden laatuun. Työssä arvioitiin myös otsonin käytön mahdollisuutta osittain korvaamaan jo käytössä olevia hapettavia biosidejä. Samealle suodokselle sopivaksi otsoniannokseksi osoittautui 120 mg O3/l (0,3 mg O3/mg CODCr) ja kirkkaalle suodokselle riittävä annos olisi 60 mg O3/l (0,2 mg/mg CODCr). Näillä annoksilla kiertoveden mikrobireduktiot olivat 98–100 %. Kiertoveden hapetuskyky kasvoi 9-14 % ja pH laski yhdellä yksiköllä otsonoinnin vaikutuksesta. Kiertoveden kemiallisiin ominaisuuksiin otsonoinnilla oli edullinen vaikutus, sillä veden sameus, kiintoaine- ja CODCr-pitoisuudet laskivat. Koepaperikoneella havaittiin perälaatikon ilmapitoisuuden vähentyneen jopa 49 % käytettäessä ot-sonoitua kiertovettä. Mikrobiologiset analyysit suoritettiin koepaperikoneen massalle, viiravedelle ja lopputuotteelle. Tutkimusten perusteella mikrobientorjunnan kannalta parhaimmaksi otsonin annos-telupaikaksi osoittautui samea suodos. Massan, viiraveden ja lopputuotteen mikrobimäärät alenivat selvästi. Kemialliset analyysit osoittivat, että kirkasta suodosta käytettäessä oli koepaperikoneen vii-raveden kemiallinen tila parantunut LK-aineen muuttuessa hydrofiilisemmäksi ja sen sitoutumisky-vyn parantuessa. Samealla suodoksella ei muutosta havaittu. Valkaisemattomasta sellusta ja päällystetystä hylystä koepaperikoneella valmistettujen lopputuotteiden lujuus- ja aistinvaraisissa ominaisuuksissa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Tulosten perusteella otsonia voisi käyttää korvaamaan hinnaltaan kalliimpia hapettavia biosidejä. Otsonin etuna on, ettei sille resistenttejä mikrobikantoja ole. Kirjallisuuden perusteella otsonin heikkoutena on sen tehon paikallisuus eli otsonin lisänä on käytettävä jotain muuta sekundääristä biosidia ylläpitämään matala mikrobitaso otsonoinnin jälkeen.

Liqum-järjestelmän optimointi eräällä paperikoneella

Tämän työn tarkoituksena oli jalkauttaa Liqum Oy:n kehittämä Chemistry Navi-gator (Chena) kunnossapidon ja tuotannon päivittäiseksi työkaluksi prosessin märän pään kemian seurantaan. Chena – analysaattorin mittausteknologia perustuu hapetus – pelkistysreaktioiden mittaamiseen. Analysaattori mittaa paperimassassa olevien ionien ja ionikombinaatioiden konsentraatioita ja aktiivisuuksia kuudella anturilla, joiden toiminta perustuu sähkökemiallisiin muutoksiin mitattavassa näytteessä. Diplomityön tarkoituksena oli erityisesti Chena – järjestelmän toimintakuntoon saattaminen sekä tutkia minkälaisia muutoksia märkäosan kemian tilassa analysaattorilla voidaan havaita. Työn kirjallisuusosassa esitellään yleisesti paperikoneen märkäosan kemiallisia ilmiöitä ja kemian tilan muuttujia. Lisäksi esitellään yleisimpiä prosessiin annosteltavia paperin laatuun sekä prosessin toimivuuteen vaikuttavia kemikaaleja. Kokeellisessa osassa optimoitiin järjestelmässä olevien ajoparametrien raja-arvoja vastaamaan nykypäivän ajo-olosuhteita sekä tutkittiin miten Chenan signaalit reagoivat eri massasuhteilla ja kemikaaliannoksilla. Kokeellisen osassa suoritettujen askelvastekokeiden tulosten perusteella havait-tiin, että peroksidi ja ditioniitti antoivat voimakkaimmat vasteet Chenan signaaleihin varsinkin suuremmilla pitoisuuksilla. Myös retentio- ja vaahdonestoaineen osalta oli havaittavissa selviä vasteita Chenan signaaleissa. Massasuhteiden osalta merkittävimmät vasteet Chenan signaaleihin PK4:n puolella aiheuttivat täysin hylytön massaseos sekä puolet kokonaistilavuudesta päällystämätöntä hylkyä sisältänyt massaseos. PK7:n puolella voimakkaimmat vasteet aiheutuivat alhaisen hylkypitoisuuden massoista. Chena avulla saadaan uutta

Magnetic properties of Fe(3)O(4) nanoparticles coated with oleic and dodecanoic acids

Magnetic nanoparticles (NP) of magnetite (Fe(3)O(4)) coated with oleic acid (OA) and dodecanoic acid (DA) were synthesized and investigated through transmission electron microscopy (TEM), magnetization M, and ac magnetic susceptibility measurements. The OA coated samples were produced with different magnetic concentrations (78%, 76%, and 65%) and the DA sample with 63% of Fe(3)O(4). Images from TEM indicate that the NP have a nearly spherical geometry and mean diameter similar to 5.5 nm. Magnetization measurements, performed in zero-field cooled (ZFC) and field cooled processes under different external magnetic fields H, exhibited a maximum at a given temperature T(B) in the ZFC curves, which depends on the NP coating (OA or DA), magnetite concentration, and H. The temperature T(B) decreases monotonically with increasing H and, for a given H, the increase in the magnetite concentration results in an increase in T(B). The observed behavior is related to the dipolar interaction between NP, which seems to be an important mechanism in all samples studied. This is supported by the results of the ac magnetic susceptibility chi(ac) measurements, where the temperature in which chi' peaks for different frequencies follows the Vogel-Fulcher model, a feature commonly found in systems with dipolar interactions. Curves of H versus T(B)/T(B) (H=0) for samples with different coatings and magnetite concentrations collapse into a universal curve, indicating that the qualitative magnetic behavior of the samples may be described by the NP themselves, instead of the coating or the strength of the dipolar interaction. Below T(B), M versus H curves show a coercive field (H(C)) that increases monotonically with decreasing temperature. The saturation magnetization (M(S)) follows the Bloch's law and values of M(S) at room temperature as high as 78 emu/g were estimated, a result corresponding to similar to 80% of the bulk value. The overlap of M/M(S) versus H/T curves for a given sample and the low H(C) at high temperatures suggest superparamagnetic behavior in all samples studied. The overlap of M/M(S) versus H curves at constant temperature for different samples indicates that the NP magnetization behavior is preserved, independently of the coating and magnetite concentration. (C) 2010 American Institute of Physics. [doi: 10.1063/1.3311611]

Test of a Modular Fault Current Limiter for 220 V Line Using YBCO Coated Conductor Tapes With Shunt Protection

A modular superconducting fault current limiter (SFCL) consisting of 16 elements was constructed and tested in a 220 V line for a fault current between 1 kA to 7.4 kA. The elements are made up of second generation (2G) YBCO-coated conductor tapes with stainless steel reinforcement. For each element four tapes were electrically connected in parallel with effective length of 0.4 m per element, totaling 16 elements connected in series. The evaluation of SFCL performance was carried out under DC and AC tests. The DC test was performed through pulsed current tests and its recovery characteristics under load current were analysed by changing the shunt resistor value. The AC test performed using a 3 MVA/220 V/60 Hz transformer has shown the current limiting ratio achieved a factor higher than 10 during fault of up to five cycles without conductor degradation. The measurement of the voltage for each element during the AC test showed that in this modular SFCL the quench is homogeneous and the transition occurs similarly in all the elements.

Residual stresses in TiN, DLC and MoS(2) coated surfaces with regard to their tribological fracture behaviour

Thin hard coatings on components and tools are used increasingly due to the rapid development in deposition techniques, tribological performance and application skills. The residual stresses in a coated surface are crucial for its tribological performance. Compressive residual stresses in PVD deposited TiN and DLC coatings were measured to be in the range of 0.03-4 GPa on steel substrate and 0.1-1.3 GPa on silicon. MoS(2) coatings had tensional stresses in the range of 0.8-1.3 on steel and 0.16 GPa compressive stresses on silicon. The fracture pattern of coatings deposited on steel substrate were analysed both in bend testing and scratch testing. A micro-scale finite element method (FEM) modelling and stress simulation of a 2 mu m TiN-coated steel surface was carried out and showed a reduction of the generated tensile buckling stresses in front of the sliding tip when compressive residual stresses of 1 GPa were included in the model. However, this reduction is not similarly observed in the scratch groove behind the tip, possibly due to sliding contact-induced stress relaxation. Scratch and bending tests allowed calculation of the fracture toughness of the three coated surfaces, based on both empirical crack pattern observations and FEM stress calculation, which resulted in highest values for TiN coating followed by MoS(2) and DLC coatings, being K(C) = 4-11, about 2, and 1-2 MPa M(1/2), respectively. Higher compressive residual stresses in the coating and higher elastic modulus of the coating correlated to increased fracture toughness of the coated surface. (C) 2009 Elsevier B.V. All rights reserved.

Electrochemical impedance spectroscopy investigation of the electrochemical behaviour of copper coated with artificial patina layers and submitted to wet and dry cycles

Due to rain events historical monuments exposed to the atmosphere are frequently submitted to wet and dry cycles. During drying periods wetness is maintained in some confined regions and the corrosion product layer, generally denominated patinas, builds up and gets thicker. The aim of this study is to use electrochemical impedance spectroscopy (EIS) to investigate the electrochemical behaviour of pure copper coated with two artificial patina layers and submitted either to continuous or to intermittent immersion tests, this latter aiming to simulate wet and dry cycles. The experiments were performed in 0.1 mol dm(-3) NaCl solution and in artificial rainwater containing the most significant pollutants of the city of Sao Paulo. The results of the continuous immersion tests in the NaCl solution have shown that the coated samples behave like a porous electrode with finite pore length. On the other hand, in the intermittent tests a porous electrode response with semi-infinite pore length can be developed. The results were interpreted based on the model of de Levie and a critical comparison with previous interpretations reported in the literature for similar systems is presented. (C) 2011 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Effect of cerium (IV) ions on the anticorrosion properties of siloxane-poly(methyl methacrylate) based film applied on tin coated steel

This work investigates the influence of the addition of cerium (IV) ions on the anticorrosion properties of organic-inorganic hybrid coatings applied to passivated tin coated steel. In order to evaluate the specific effect of cerium (IV) addition on nanostructural features of the organic and inorganic phases of the hybrid coating, the hydrolytic polycondensation of silicon alkoxide and the radical polymerization of the methyl methacrylate (MMA) function were induced separately. The corrosion resistance of the coatings was evaluated by means of linear polarization, Tafel type curves and electrochemical impedance measurements. The impedance results obtained for the hybrid coatings were discussed based on an electrical equivalent circuit used to fit the experimental data. The electrochemical results clearly showed the improvement of the protective properties of the organic-inorganic hybrid coating mainly when the cerium (IV) was added to the organic phase solution precursor, which seemed to be due to the formation of a more uniform and densely reticulated siloxane-PMMA film. (C) 2010 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Ultra-Fast Gradient LC Method for Omeprazole Analysis Using a Monolithic Column: Assay Development, Validation, and Application to the Quality Control of Omeprazole Enteric-Coated Pellets

A method was optimized for the analysis of omeprazole (OMZ) by ultra-high speed LC with diode array detection using a monolithic Chromolith Fast Gradient RP 18 endcapped column (50 x 2.0 mm id). The analyses were performed at 30 degrees C using a mobile phase consisting of 0.15% (v/v) trifluoroacetic acid (TFA) in water (solvent A) and 0.15% (v/v) TFA in acetonitrile (solvent B) under a linear gradient of 5 to 90% B in 1 min at a flow rate of 1.0 mL/min and detection at 220 nm. Under these conditions, OMZ retention time was approximately 0.74 min. Validation parameters, such as selectivity, linearity, precision, accuracy, and robustness, showed results within the acceptable criteria. The method developed was successfully applied to OMZ enteric-coated pellets, showing that this assay can be used in the pharmaceutical industry for routine QC analysis. Moreover, the analytical conditions established allow for the simultaneous analysis of OMZ metabolites, 5-hydroxyomeprazole and omeprazole sulfone, in the same run, showing that this method can be extended to other matrixes with adequate procedures for sample preparation.

Evaluation of the Binding Properties of Maghemite Nanoparticle Surface-Coated with Meso-2-3-Dimercaptosuccinic Acid to Serum Albumin

In this study the interaction between magnetic nanoparticles (MNPs) surface-coated with meso-2,3-dimercaptosuccinic acid (DMSA) with both bovine serum albumin (BSA) and human serum albumin (HSA) was investigated. The binding of the MNP-DMSA was probed by the fluorescence quenching of the BSA and HSA tryptophan residue. Magnetic resonance and light microscopy analyses were carried out in in vivo tests using female Swiss mice. The binding constants (K(b)) and the complex stoichiometries (n) indicate that MNP-DMSA/BSA and MNP-DMSA/HSA complexes have low association profiles. After five minutes following intravenous injection of MNP-DMSA into mice`s blood stream we found the lung firstly target by the MNP-DMSA, followed by the liver in a latter stage. This finding suggests that the nanoparticle`s DMSA-coating process probably hides the thiol group, through which albumin usually binds. This indicates that biocompatible MNP-DMSA is a very promising material system to be used as a drug delivery system (DDS), primarily for lung cancer treatment.

Determination of fluoxetine and norfluoxetine enantiomers in human plasma by polypyrrole-coated capillary in-tube solid-phase microextraction coupled with liquid chromatography-fluorescence detection

A sensitive, selective, and reproducible in-tube polypyrrole-coated capillary (PPY) solid-phase microextraction and liquid chromatographic method for fluoxetine and norfluoxetine enantiomers analysis in plasma samples has been developed, validated, and further applied to the analysis of plasma samples from elderly patients undergoing therapy with antidepressants. Important factors in the optimization of in-tube SPME efficiency are discussed, including the sample draw/eject volume, draw/eject cycle number, draw/eject flow-rate, sample pH, and influence of plasma proteins. Separation of the analytes was achieved with a Chiralcel OD-R column and a mobile phase consisting of potassium hexafluorophosphate 7.5 mM and sodium phosphate 0.25 M solution, pH 3.0, and acetonitrile (75:25, v/v) in the isocratic mode, at a flow rate of 1.0 mL/min. Detection was carried out by fluorescence absorbance at Ex/Em 230/290 nm. The multifunctional porous surface structure of the PPY-coated film provided high precision and accuracy for enantiomers. Compared with other commercial capillaries, PPY-coated capillary showed better extraction efficiency for all the analytes. The quantification limits of the proposed method were 10 ng/mL for R- and S-fluoxetine, and 15 ng/mL for R- and S-norfluoxetine, with a coefficient of variation lower than 13%. The response of the method for enantiomers is linear over a dynamic range, from the limit of quantification to 700ng/mL, with correlation coefficients higher than 0.9940. The in-tube SPME/LC method can therefore be successfully used to analyze plasma samples from ageing patients undergoing therapy with fluoxetine. (C) 2009 Elsevier B.V. All rights reserved.

Transurethral injection therapy with carbon-coated beads (Durasphere (R)) for treatment of recurrent pyelonephritis in kidney transplant patients with vesico-ureteral reflux to the allograft

Introduction and objectives: Recurrent transplant pyelonephritis (RTP) secondary to vesico-ureteral reflux (VUR) to the transplant kidney (KTx) remains a significant cause of infectious complications with impact on patient and graft outcomes. Our objective was to verify the safety and efficacy of transurethral injection of Durasphere (R) to relieve RTP secondary to VUR after renal transplantation. Patients and methods: Between June 2004 and July 2008, eight patients with RTP (defined as two or more episodes of pyelonephritis after transplantation) and VUR to the KTx were treated with subureteral injections of Durasphere (R). The mean age at surgery was 38.8 +/- 13.8 yr (23-65). The patients were followed regularly every six months. The mean interval between the KTx and the treatment was 76 +/- 74.1 (10-238 months). The mean follow-up was 22.3 +/- 16.1 months (8-57 months). Results: Six patients (75%) were free of pyelonephritis during a mean period of follow-up of 23.2 +/- 17.1 months (8-57 months). Two of them had no VUR and four cases presented with G II VUR (pre-operative G IV three cases and one case G III). In one case, symptomatic recurrent cystitis made a second treatment necessary. This patient remained free of infections for three yr after the first treatment and for 18 months after the second treatment. Of the remaining two patients, one had six episodes of RTP before treatment in a period of three yr and only two episodes after treatment in two yr of follow-up. The last case had a new episode of pyelonephritis five months after treatment. Conclusions: Transurethral injection therapy with Durasphere (R) is a safe and effective minimally invasive treatment option for KTx patients with recurrent RTP. A second treatment seems to be necessary in some cases.

Characterization of the Biocompatible Magnetic Colloid on the Basis of Fe(3)O(4) Nanoparticles Coated with Dextran, Used as Contrast Agent in Magnetic Resonance Imaging

The magnetic resonance imaging contrast agent, the so-called Endorem (TM) colloidal suspension on the basis of superparamagnetic iron oxide nanoparticles (mean diameter of 5.5 nm) coated with dextran, were characterized on the basis of several measurement techniques to determine the parameters of their most important physical and chemical properties. It is assumed that each nanoparticle is consisted of Fe(3)O(4) monodomain and it was observed that its oxidation to gamma-Fe(2)O(3) occurs at 253.1 degrees C. The Mossbauer spectroscopy have shown a superparamagnetic behavior of the magnetic nanoparticles. The Magnetic Resonance results show an increase of the relaxation times T(1), T(2), and T(2)* with decreasing concentration of iron oxide nanoparticles. The relaxation effects of SPIONs contrast agents are influenced by their local concentration as well as the applied field strength and the environment in which these agents interact with surrounding protons. The proton relaxation rates presented a linear behavior with concentration. The measured values of thermooptic coefficient partial derivative n/partial derivative T, thermal conductivity K, optical birefringence Delta n(0), nonlinear refractive index n(2), nonlinear absorption beta` and third-order nonlinear susceptibility vertical bar chi((3))vertical bar are also reported.