Eläimet ja affekti : etymologisia huomioita

E. summary: Animals and affectivity - etymological observations

Ruumis, affekti ja tulemisen prosessi : feministinen, affektiivinen ja uusmaterialistinen näkökulma Heidi Tikan videoinstallaatioon Mother, Child (2011/2000)

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen kuvataiteilija Heidi Tikan videoinstallaatiota Mother, Child (2011/2000). Tutkielmassa tutkitaan installaation uusinta, vuonna 2011 tehtyä versiota. Mother, Child on liikkuvan kuvan installaatio, jossa videokuva projisoidaan valkoiselle harsokankaalle, jota istuimelle asettunut katsoja pitää käsivarsillaan. Kankaalle heijastuu liikkuvaa kuvaa poikavauvasta, joka imee naisen rintaa. Installaatioon osallistuessaan katsojalle syntyy vaikutelma siitä, että hän pitää vauvaa sylissään, jolloin hän voi eläytyä lasta hoivaavan ja imettävän äidin asemaan. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan, kuinka installaation tekniikan ansiosta videolla näkyvä vauva ja installaation katsoja voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkielma jakautuu kolmeen käsittelylukuun, joissa jokaisessa lähestytään Mother, Child -installaatiota eri näkökulmasta: ensimmäisessä käsittelyluvussa Mother, Child -installaatiota tarkastellaan feministisen taiteentutkimuksen lähtökohdista, toisessa käsittelyluvussa installaation analyysissä sovelletaan affektiteorioita ja kolmannen käsittelyluvun teoreettisen viitekehyksen muodostaa uusmaterialismi. Tutkimuskysymykset keskittyvät installaation katsojan ja videolla näkyvän naisen ruumiin tarkasteluun, installaation affekteihin sekä installaation materiaalisuuteen ja tulemisen prosessiin. Valittujen näkökulmien avulla sekä molekulaarisen taidehistorian metodia ja deleuze-guattarilaista filosofiaa soveltamalla tutkielmassa löydetään vaihtoehtoisia tapoja, joilla lähestyä Mother, Child -installaatiota jonakin muuna kuin representaationa: muotoutuvana, materiaalisena ja affektiivisena katsojan ja installaation ainutkertaisena kohtaamistapahtumana. Maailman representoimisen eli esittämisen tai samankaltaisten äitiyskuvien toisintoiston sijaan tutkielmassa korostuu ajatus Mother, Child -installaation olemassaolosta omana aktiivisesta materiasta muodostuvana itsenään ja osana todellista, materiaalista maailmaa. Tutkielmassa installaation olemassaolo ja jatkuva muotoutuminen määritellään tulemisen prosessiksi. Mother, Child edellyttää katsojansa ruumiillista ja affektiivista osallistumista tapahtuakseen eli tullakseen olevaksi. Tutkielmassa esitetään, että osallistavaa taidetta tutkittaisiin osallistuvan taiteentutkimuksen ja affektiivisen virittäytymisen keinoin, jolloin tutkija voi hyödyntää tunnereaktioitaan ja affektoitumisen kokemuksiaan tutkimuksessa. Tällöin tutkimuskohteeseen suhtaudutaan tutkimuksen objektin sijaan keskustelukumppanina ja tutkija asettuu samalle tasolle taiteen kanssa. Tutkijan on antauduttava taiteen molekulaarisen virran vietäväksi, mikä merkitsee herkkyyttä ja avoimuutta taiteen materian ja affektien liikkeelle sekä taiteen lähelle menemistä eli seuraamista.

Asiakastyytyväisyyden muodostuminen: Kognitiivinen, affektiivinen ja kognitiivis-affektiivinen näkemysvertailu

Tässä Pro gradu –tutkielmassa tavoiteltiin kokonaiskuvaa teemapuistoalan asiakastyytyväisyyden muodostumisesta kognitiivisesta, affektiivisesta ja kognitiivis-affektiivisesta näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin kunkin näkökulman teoriapohjaa; miten asiakas muodostaa arvionsa tyytyväisyydestään sekä tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä kussakin näkökulmassa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ryhmähaastatteluna. Tutkimustulosten perusteella todettiin asiakastyytyväisyyden muodostuvan kognitioiden ja affektien yhteisvaikutuksesta, tulosten tukien kognitiivis-affektiivista näkökulmaa. Lisäksi tuloksissa saatiin viitteitä sosiaalisesta näkökulmasta asiakastyytyväisyyden muodostumisessa, affektiivisesta diskonfirmaatiosta sekä asiakastyytyväisyyden dynaamisesta luonteesta. Myös asiakastyytyväisyyden ja –tyytymättömyyden prosessien havaittiin eroavan ainakin jossain määrin. Uudet, viitekehyksen ulkopuoliset havainnot tukivat uusimman kirjallisuuden käsitystä asiakastyytyväisyydestä monitasoisena ja –ulotteisena käsitteenä.

Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita

Affektit, kapitalismi ja työn rationalisointi yhdistyvät toisiinsa erottamattomasti. Nykykeskusteluissa työstä ja työelämästä rationalisointi jaetaan usein tekniseen fordistiseen rationalisointiin ja sitä tunteellisempaan postfordistiseen rationalisointiin. Tämä tutkimus osoittaa, affektiivisen rationalisoinnin käsitteen kautta, että työn vanhat ja uudet tieteet asettuvat jatkumoon. Työn tieteissä tietoa työläisestä tuotetaan asettamalla ominaisuuksia aina uudelleen määriteltävään työläisen luokittuneeseen ja sukupuolittuneeseen affektiiviseen figuuriin. Tiedon tuottamisen näkökulmasta muun muassa tayloristiset työn tehostamisen fantasiat, ihmissuhdekoulukunnan ideologiat sekä uuden työn autonomiset järjestykset sisältävät yhtenäisiä piirteitä. Tutkimuksen pääkysymys on: miten affekteja rationalisoidaan työssä, työn tieteissä ja niiden kerrostumissa. Tutkimuksessa kysytään myös, miten affekti kiinnittää luokittuneet ja sukupuolittuneet subjektit työn rationalisoinnin aatteeseen ja millaisia mahdollisuuksia työläiseksi tulemiseen niissä tarjotaan. Kysymystä lähestytään monipuolisen aineiston ja lukuisten teemojen kautta. Aineistoina toimivat muun muassa rationalisoinnin klassikko-teokset, operaismo-vaikutteisen prekariaattiliikkeen pamfletit, ajatushautomoiden uuden työn visiot, self-help-teokset uranaisille sekä Helsingin Sanomien työelämäkeskustelut. Tutkimuksen monipuolista aineistoa lähiluetaan ja tulkitaan siihen luodun erityisen metodologian kautta, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: historiallistaminen, paikantuminen ja figuurit. Kaksi ensimmäistä korostavat kontekstien ja position merkitystä tiedon tuotannossa, kolmas osoittaa tiedon tuottamisen valtasuhteita. Työn tieteiden visiot ideaalityöläisestä materialisoituvat figuurien kautta negaatioina kuvaten sitä, millainen ideaalityöläinen ei ole. Väitöskirja aineistoineen paikantuu Suomeen, mutta se osoittaa työn tieteiden ja affektiivisen rationalisoinnin globaaliutta sekä sidonnaisuutta Yhdysvaltoihin, sen yrityskulttuuriin ja esimerkiksi työtehotutkimuksiin Hawthornen elektroniikkatehtaalla vuosina 1924–1933. Väitöskirja tuo uusia näkökulmia nykykeskusteluun työstä, työläisistä, kapitalismista ja affekteista. Se osoittaa, että itsen tuntemisen ja kertomisen tieteitä, kuten psykologiaa, tarjotaan usein ratkaisuksi kapitalistisen tuotannon aiheuttamiin suuriin ja pieniin kurjuuksiin, vaikka terapeuttinen tunnekulttuuri itsessään on muodostunut osana rationalisoinnin ja kapitalismin ambivalentteja kehiä. Tutkimus myös muistuttaa, että työn järjestyksien keskiössä säilyy työläisen ja affektitehtaan konflikti silloinkin, kun fordistinen imperatiivi ”älä!” vaihtuu postfordistiseen kehotukseen ”tunne”.

: ”Kiinnostavatko ihmisoikeudet?” – kehitysyhteistyöjärjestöjen katuvarainhankinnan affektuaalisuus

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen katuvarainhankintaa ja sen mekanismeja. Järjestöjen tapoja kommunikoida varainhankinnassaan globaalista Etelästä on kritisoitu Etelää yksinkertaistaviksi ja pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyölle haitallisiksi. Toistaiseksi katuvarainhankinta on jäänyt tieteellisessä kirjallisuudessa tämän keskustelun ulkopuolelle, vaikka se on useille järjestöille tehokkain ja merkittävin keino kerryttää varoja. Tuttavallisemmin katuvarainhankintaa kutsutaan feissaukseksi. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millaisilla tavoilla feissarit kommunikoivat Etelästä ja millaisista elementeistä katuvarainhankinta koostuu. Tutkimuksessa kytketään katuvarainhankinta ja sen mekanismit osaksi varainhankinnan kohtaamaa kritiikkiä, sekä tarkastellaan affektien teorian hyödyllisyyttä vastaavanlaisessa vuorovaikutustutkimuksessa. Affekti määritellään kehojen välisenä kapasiteettina vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Aineisto kerättiin autoetnografisin menetelmin kohtaamisista feissareiden kanssa sekä asiantuntijoita että feissareita haastattelemalla. Yhteensä kohtaamisia oli 45 ja haastatteluita 11. Aineisto analysoitiin narratiivisella analyysilla. Järjestöihin oltiin etukäteen yhteydessä ja feissarikohtaamisten keräämiseen saatiin lupa varainhankinnan johtoportailta. Haastateltavat henkilöt pidettiin tutkimuksessa anonyymeina. Tutkimuksen mukaan Etelästä kommunikoidaan yksinkertaisin esimerkein tunteisiin vedoten. Tämä onnistuu parhaiten, mikäli feissari kykenee välittämään tunteensa aidosti. Tieto nähdään toisarvoisena tekijänä. Tällä hetkellä varainhankinta kohdistuu vain potentiaalisimpiin kohderyhmiin ja sen mekanismit on suunniteltu niihin toimiviksi. Yleisö omilla kehitysyhteistyökäsityksillään määrittelee, millainen varainhankinta heihin toimii parhaiten ja näin ollen rakentaa katuvarainhankintaa. Affektit sopivat hyvin vastaavanlaiseen tutkimukseen, jossa tutkija asettaa itsensä omaksi työkalukseen. Lähestymällä katuvarainhankintaa kahden kehon kohtaamisena nähdään vaikuttumisen vuorovaikutteisuus. Tulevaisuudessa vastaavanlaista affektien kautta lähestyvää tutkimusta katuvarainhankinnasta olisi mielenkiintoista tehdä lahjoittajan näkökulmasta ja keskittyä lahjoittamisen diskursiiviseen puoleen.