Improving the inventory management and valuation process, Case: The Switch Drive Systems

The goal of this study is to create a new inventory valuation process for The Switch Drive Systems and to improve its inventory management practices. In the matter of inventories the main problems in the case company are that it doesn’t have consistent valuation methods throughout the company and that information received in ERP system isn’t trustful. The research is qualitative case study. The empirical data is gathered through observing and unstructured interviews. The research shows that material flow process and the inventory valuation must be divided and handled separately but they should interact with each other. The result is a new inventory valuation process which takes many factors of material process under the consideration in order to receive reliable value for inventories.

Digitaalisten tietoresurssien käyttö ja arvostus - käyttäjätutkimusten tuloksia

Digilib-konferenssi Espoon Meripuistossa syyskuussa 2003

Arvostus- ja jaksotussäännökset – FAS vs. IAS - suomalaiset pörssiyritykset 1997-2000

Tämän pro gradu –tutkielman teoriaosan tavoitteena on tutkia vertai-lemalla IAS-tilinpäätöstä (International Accounting Standards) ja IAS-standardeja, sekä vuosina 1993 ja 1997 voimaan tulleita kirjanpitolakeja, ja selvittää millaisia eroja näiden välillä on arvostus- ja jaksotus-säännöksien osalta. Empiirisessä osuudessa tavoitteena on tutkia, ovatko suomalaiset pörssiyhtiöt valinneet Suomen kirjanpitolaista sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat lähempänä IAS-standardeja (arvostus- ja jaksotussäännösten osalta). Tutkimuksen metodologia on lähinnä nomoteettista tutkimusotetta. Tutkimus on komparatiivista analyysiä kirjanpitolain ja IAS-tilinpäätöksen välillä. Tutkimuksessa käsitellään kaikki IAS-standardit, mutta tarkempi tarkastelu käydään arvostus- ja jaksotussäännösten osalta. Näitä eriä verrataan Suomen kirjanpitolain vastaaviin kohtiin. Empiirisessä osassa tutkitaan yritysten vuosikertomuksien avulla onko ns. IAS-yritysten ja FAS-yritysten (Finnish Accounting Standards) välillä eroja. Kuusi tarkastelussa mukana olevaa erää ovat arvostusmenetelmät, hankintameno, alimman arvon periaate, tutkimus- ja kehittämismenot, leasing ja eläkemenot. Eroja löytyy, joten monilla yrityksillä saattaa tulla vielä tulla kiire, sillä tilinpäätökset pitää tehdä IAS:n mukaisesti vuoteen 2005 mennessä

Rahoitusvälineiden arvostus - Kirjanpidon ja verotuksen erot

Tämän tutkimuksen aiheena on tarkastella rahoitusvälineiden arvostamista suomalaisessa kirjanpidossa, verotuksessa ja IFRS (International Accounting Reporting Standards) -standardeissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisen kirjanpidon ja verotuksen eroavaisuudet IFRS-standardeihin rahoitusvälineiden jaottelussa ja arvostamisessa. Tavoitteena on selvittää rahoitusvälineiden arvostamiseroista johtuvien realisoitumattomien arvonmuutosten kirjaaminen kansallisessa kirjanpidossa ja verotuksessa ja IFRS-standardeissa sekä realisoitumattomien arvonmuutosten vaikutus verotukseen. Tutkimus on teoreettinen tutkimus, joka on komparatiivista analyysiä kirjanpidon, verotuksen ja IFRS-standardien välillä rahoitusvälineiden luokittelussa ja arvostamisessa. Tutkimus on luonteeltaan deskriptiivinen ja ymmärtämään pyrkivä. Tutkimuksessa käsitellään kirjanpitolakia (1336/1997), Kauppa- ja teollisuusministeriön asetusta rahoitusvälineiden arvostamisesta sekä merkitsemisestä tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen (1315/2004), elinkeinoverolakia (360/1968) sekä IAS 32 - ja 39 -standardeja.

Pankkien rahoitusinstrumenttien arvostus menetelmät IFRS siirtymässä empiirinen tarkastelu

IFRS standardit pyrkivät yhdenmukaistamaan yritysten taloudellisen informaation esittämistapaa ja lisäämään tilinpäätöksen läpinäkyvyyttä sijoittajien näkökulmasta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pankkien rahoitusomaisuuserien läpinäkyvyysvaatimusten toteutumista tutkimalla, kuinka rahoitusinstrumenttien arvostusmenetelmät ovat muuttuneet IFRS:n käyttöönoton myötä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin monitapaustutkimus, jossa selvitettiin kuinka aineistoon valitut neljä pohjoismaista pankkia oust menetelleet rahoitusinstrumenttien arvostamisessa IFRS standardien käyttöönoton siirtymävaiheessa vuosina 2003 2007. Aineistona käytettiin pankkien julkisia tilinpäätöstietoja ja vuosikertomuksia. Tulosten perusteella rahoitusinstrumenttien läpinäkyvyyden voidaan sanoa jonkin verran lisääntyneen, sillä pankit olivat yleisesti ottaen siirtyneet käyvän arvon käyttämiseen aikaisemmasta hankintamenopohjaisesta menetelmästä. Käyvän arvon kaikki pankit oust määrittäneet markkinahintanoteerausten perusteella tai niiden puuttuessa erilaistenarvostusmenetelmien avulla. Pankin koko näytti olevan sidoksissa käytettavien arvostusmenetelmien monimutkaisuuteen.

Hankintatoimen, varaston- ja materiaalienhallinnan kehittäminen

Työn tavoitteena on kehittää kohdeyrityksen hankintatoimea sekä varaston- ja materiaalienhallintaa kokonaisvaltaisesti. Pääpaino kehittämisessä kohdistuu materiaalitarvelaskennan systematisointiin ja parantamiseen sekä oikeiden varastonohjausmuotojen valintaan ja implementointiin. Teoreettisesti työ perustuu näin ollen erityisesti varastonohjauksen sekä materiaalitarvelaskennan kirjallisuuteen. Keskeiseksi kehityskohteeksi tunnistetaan varastotietojen ajantasaisuuden ja oikeellisuuden vaatimus. Tältä pohjalta työssä voidaan kehittää materiaalitarvelaskentajärjestelmä sekä tunnistaa ja implementoida valitut varastonohjausmuodot. Tärkeimmät toimittajat/nimikeryhmät käsitellään työssä tarkemmin ja kokonaiskustannusten analyysilla tunnistetaan, kuinka niiden hallintaa tulee jatkaa ja jatkokehittää. Kokonaisuutena, työn tuloksena saavutetaan kohdeyritykseen systemaattisesti ja taloudellisesti toimiva hankintatoimi, joka perustuu tehokkaaseen materiaalitarvelaskentaan ja perustellusti valittuihin varastonohjausmuotoihin. Tuotannonsuunnittelun tärkeys tunnistetaan erittäin suureksi ja se onkin jatkokehityskohteista kohdeyritykselle merkittävin tässä yhteydessä.

Saaristolaisen kokemus omasta kulttuuristaan. Eläminen merestä ja meren kanssa

Tutkimuksessa on hahmoteltu saaristolaisen ihmisen omaa kokemusta kulttuurinsa ja yhteisönsä olennaisista piirteistä. Aineistona on kaksi Kustavin kylissä Turunmaan suomenkielisessä saaristossa koottua haastatteluaineistoa, joista toinen on 1990-luvun alussa tutkijan itsensä keräämä, toinen 1950 - 60-luvuilla kerätty. Haastateltavien elämä on sijoittunut saaristolaiskulttuurin muutosvaiheeseen omavaraisuudesta keskusorienteisuuteen ja tarkastelu keskittyy aikaan 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen ajanjaksoon. Tarkastelun painopisteenä on vanha yhteisö elämänpiireineen ja 1960-luvulla alkanut markkinatalouden ja suuryhteiskunnan suoran vaikutuksen tehostumisen leimaama muutos on ollut peilauspintana olennaisten piirteiden löytämisessä. Näkökulmana on ollut yksilön kokemus ja erityisinä mielenkiinnon kohteina hänen suhteensa luonnonympäristöön ja hänen mentaalinen orientaationsa, hänen kokemusmaailmansa suuntautuneisuus sekä kylän yhteisyyden sisältö. Saaristolaisten itse olennaisiksi kokemat oman kulttuurinsa piirteet nousivat haastatteluaineistosta pohtimalla haastateltavien voimakkaasti painottaman nuottakalastuksen sisältämiä merkityksiä sekä erittelemällä haastatteluaineiston kokonaisuudessa erityisen painoarvon saaneita asioita. Tukena tiettyjen asioiden nostamisessa on ollut tutkijan oma kuuluminen paikallisyhteisöön, osallistuminen saaristolaisyhteisön elämään ja elinkeinoihin sekä keskustelu yhteisön jäsenten kanssa eri asioiden merkityksistä. Meri hallitsee saaristolaisen elämää sekä fyysisesti että henkisesti. Merellä kulkeminen ja merellisten elinkeinojen harjoittaminen korostaa yksilökohtaista vaihtelevien tilanteiden ja tapahtumaketjujen hallinnan tärkeyttä, osaamista ja selviytymistä, joista ominaisuuksista tulee osa saaristolaista mentaliteettia. Meri myös rajaa eristyneisyyden, jossa on tultava omavaraisesti toimeen turvautuen omiin ja kylän muiden ihmisten taitoihin. Yhdessä tekeminen ja oleminen on päällimmäisenä haastateltavien mielessä kun he kuvaavat aikaisempaa kylän ilmapiiriä ja sitä suurinta menetystä, mikä oman elämän aikana tapahtuneessa elämäntavan muutoksessa on ollut. Yhdessä eläminen ja tekeminen on myös taito. Se liittyy saaristolaiskylässä omavaraisuuteen ja selviämiseen merellisen luonnonympäristön keskellä, mitkä seikat aiheuttavat keskinäisen riippuvuuden. Vastavuoroisuus ja keskinäinen riippuvuus ja siitä juontuva solidaarisuus ja auttaminen ovat identiteettiä luovia tekijöitä. Hyvän ihmisen määrittelyn yhteydessä haastateltavat toivat esille arvostavansa toisten huomioimista, suvaitsevaisuutta ja kaikkien kanssa toimeen tulemista, mitkä kaikki ovat rehellisyyden ohella yhteisön kiinteyteen liittyviä arvoja. Toisten huomioiminen omana itsenään on keskeinen mentaliteetin piirre myös siten, että oman lähiympäristön ihmiset hyväksytään sellaisinaan, vaikka ei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä tai joku havaitaan vajavaiseksi. Heidät hyväksytään osaksi omaa yhteisöä, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Saaristolaisen taidot yhdistyvät lähiympäristöön paneutumiseen. Ne johtavat tietynlaiseen elämän kokonaisuuden hallintaan ja hahmottamiseen. Taitojen suuri merkitys ilmenee siinä, että ihmisen arvostus yhteisössä on määräytynyt myös sen mukaan, millainen tekijä hän on, kuinka kätevä käsistään. Omavaraisuuden taito ja arvostus on kylän selviytymistä merellisessä luonnonympäristössä kylän sisäisen työnjaon turvin, varsin riippumattomana ulkomaailmasta. Se on myös yhteisyyden voimaa. Saaristolaisen omavaraisuus ja henkinen itseriittoisuus merkitsee, että omasta ympäristöstä otetaan tarvittava ja selvitään sillä mitä on. Kokemisen kannalta katsoen yksilöllisyyden ja yhteisyyden, yksilöllisen vapauden ja keskinäisen riippuvuuden yhdistyminen saaristolaiskylässä on kulttuurin ydinaluetta. Kylän ilmapiirissä ristiriitaiset tekijät vetävät eri suuntiin: toisaalta yhteisyys ja yhdenvertaisuus, jota yhteistyö tukee – toisaalta varallisuuserot ja muunlainen eriarvoisuus, kateus ja katkeruus. Erilaisten lahjojen anto ja toisten hienoviritteinen huomioiminen on ollut tärkeä osa keskinäisiä suhteita. Ne korostavat kyläläisten yhdessä elämistä ja yhteenkuuluvuutta huolimatta eroista ja erimielisyyksistä. Yksilö on voinut myös olla varma, ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin, vaan autetaan naapurien voimin. Tällä tietoisuudella on erittäin tärkeä merkitys ihmisten keskinäisissä suhteissa, koska se koskettaa olemassaolon perusteita. Yksilöt ovat myös tämän asian suhteen samassa asemassa varallisuudesta riippumatta. Salakuljetus samoin kuin talonpoikaispurjehdus oli toisaalta saaristolaisyhteisön voiman uhoa keskusvaltaa vastaan, eikä sitä pidetty tuomittavana. Suuryhteiskunnan taholta määritelty rikollinen toiminta ei saaristolaisyhteisön mielestä sitä ollut, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt tuomittiin, jos ne asettuivat yhteisön moraalia vastaan. Tonttikaupan vaikutus saaristolaiskylään on ollut toisenlainen kuin viinan salakuljetuksen, vaikka ne molemmat ovat olleet keskusorienteista toimintaa. Tonttikaupan vaikutukset tunkeutuivat rajummin kylän sisäiseen systeemiin sitä hajottaen. Talot saivat helppoa rahaa, mutta kylän köyhemmän väen elinkeinot vaikeutuivat. Kesämökkikauppa kasvatti yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Maanomistuksesta tuli suurin asukkaita ja heidän selviytymistään valikoiva tekijä saaristossa viime vuosisadalla. Keskuksen otteen kiristyminen tuntui vähitellen myös henkisessä ilmapiirissä. Kyläihmisen hienovaraisesti toisia huomioonottava mentaliteetti on vastakkainen keskuksen taloudellisesti ja henkisesti tukemalle haastavalle kilpailu-asenteelle. Monet haastateltavat toivat esiin näkemyksen, joka on vastakkainen sen modernin teesin kanssa, että entisaikojen yhteisöihmistä olisi vaivannut jonkinlainen yksilöllisyyden puute. Sukupolvien kesken on eroa. Vanhan, viime vuosisadan vaihteessa syntyneen sukupolven ihmiset koettiin erilaisina, jopa yksilöllisempinä ja henkisesti rikkaampina. Väitöskirja on ensimmäinen Turunmaan suomenkielisestä saaristosta tehty sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja.

Palveluiden laatu kuvantamisyksikössä

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää asiakkaiden mielipide palveluiden laadusta kuvantamisyksikössä, johon kuuluu yksi erikoissairaanhoidon ja kolme perusterveydenhuollon toimipistettä. Tutkimus on osa laajempaa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta, joka toteutetaan yhteistyössä työelämän ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kanssa. Aineisto on kerätty ennen kuvantamisyksikössä tapahtunutta organisaatiomuutosta. Mukana on myös vertailu henkilöstön näkemyksiin. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena ja aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti. Lomake pohjautui Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa kehitettyyn Ihmisläheinen hoito -mittariin. Mittaria muokattiin kuvantamisosastoille sopivaksi. Palveluiden laatua mitattiin 55 väittämällä. Lisäksi lomakkeessa oli taustatietokysymyksiä. Kyselylomakkeita jaettiin yli 500 kappaletta ja niitä palautettiin 453 kappaletta, joista 416 oli riittävästi täytetty. Ihmisläheisen hoidon katsottiin toteutuvan, jos vähintään 90 % vastaajista oli tyytyväisiä palveluihin. Henkilöstökysely suoritettiin Internetin avulla ja siihen vastasi 74 työntekijästä 40. Kaiken kaikkiaan asiakkaat olivat tyytyväisiä kuvantamisyksiköiden palveluihin, perusterveydenhuollon asiakkaat olivat hieman erikoissairaanhoidon asiakkaita tyytyväisempiä. Henkilöstön arvio palveluiden laadusta oli asiakkaita kriittisempi. Mittarin palveluiden laatuun liittyviä väittämiä tarkastellaan työssä sekä yksittäisinä kysymyksinä että kuuteen eri osa-alueeseen jaettuna. Yksittäisistä asioista parhaiksi arvioitiin henkilöstön käytös ja ammattitaito, yksityisyyden säilyminen tutkimuksen aikana sekä tutkimuksen ja hoidon perustuminen tarpeisiin. Vähiten tyytyväisiä oltiin mahdollisuuteen osallistua tutkimuksen ja hoidon suunnitteluun, tiedonsaantiin ja ahdistuksen lievittämiseen. Osa-alueista parhaat arvosanat saivat "Yhteisyyssuhteet, yksityisyys ja arvostus" sekä "Tunne-elämän huomioonottaminen", huonoimmat "Fyysistä terveyttä ylläpitävä ja edistävä hoito" sekä "Saavutettavuus". Ihmisläheinen hoito toteutui kolmella osa-alueella. Työn tuloksia voi käyttää pohjana vertailtaessa tilanteeseen organisaatiomuutoksen jälkeen. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, kuinka asiakkaat voisivat saada enemmän päätäntävaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia terveydenhuollossa. Avainsanat asiakastyytyväisyys, palveluiden laatu, kuvantamisyksikkö