Tilintarkastajan rooli väärinkäytösten ehkäisemisessä

Tutkimukseni päätavoite on selvittää, minkälainen rooli on tilintarkastajalla väärinkäytösten ehkäisemisessä. Työn alussa on kerrottu yleisesti tilintarkastajasta ja tilintarkastuksesta sekä virheistä ja väärinkäytöksistä. Tilintarkastusta säätelevät lait ja asetukset on myös esitelty lyhyesti. Yleisen osion jälkeen on selvitetty tilintarkastajan roolia. Mitkä ovat tarkastajan tehtävät, jotta väärinkäytöksiä löydettäisiin. Mitä tilintarkastajan tulee tehdä jos väärinkäytöksiä ilmenee ja miten tilintarkastaja voisi ehkäistä talousrikollisuutta. Kolmannessa luvussa on tilintarkastaja Päivi Värjän ajatuksia tämän päivän tilintarkastuksesta. Tämän jälkeen on selvitetty miten uudistukset vaikuttavat tilintarkastajaan ja hänen rooliin väärinkäytösten ehkäisemisessä. Maailma on muuttunut ja siinä samalla tilintarkastuskin. Tilintarkastajanrooli hakee tällä hetkellä paikkaansa väärinkäytösten ehkäisemisessä. Suuri yleisö odottaa tilintarkastajalta enemmän kuin mitä tilintarkastajan tehtäväksi on määritelty. Muutoksia on jo tullut ja tulevaisuudessaniitä tulee vielä lisää, sillä talousrikollisuus on osa arkipäiväämme.

Tilintarkastajan vastuu osakeyhtiössä

Tutkielman päätavoitteena oli muodostaa kokonaisuus osakeyhtiön tilintarkastajan vastuusta lakisääteisessä tilintarkastuksessa. Tähän pyrittiin ensinnäkin tilintarkastajan tärkeimpiä velvollisuuksia selvittämällä. Vastuu jaettiin kolmeen osa-alueeseen: vahingonkorvausvastuuseen, rikosoikeudelliseen vastuuseen ja kurinpidolliseen vastuuseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusote käsiteanalyyttinen. Tutkielman empiirinen osa koostuu auktorisoiduille tilintarkastajille tehdyistä teemahaastatteluista, joilla pyrittiin lähinnä täydentämään teoriaosan tietoja. Empiiristä osaa ei työssä ole erotettu omaksi luvukseen, vaan haastattelujen tuloksia esitetään teoriaosan yhteydessä. Haastattelujen tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Haastattelujen, Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten, sekä tilintarkastajien valvonta-asioiden ratkaisujen perusteella tutkittiin vastuun sisältöä käytännössä. Vastuumuodoista vahingonkorvausvastuu todettiin osakeyhtiön tilintarkastajan kannalta merkittävimmäksi. Riskit vahingonkorvausvastuun realisoitumisesta näyttävät lisääntyneen myös Suomessa. Riskejä lisää erityisesti lakisääteisiin erityistehtäviin kuuluvien lausuntojen antaminen. Vahingonkorvausvastuun ylärajasta säätäminen laissa olisi tehokas tapa hallita näitä riskejä. Tarkastustyön dokumentointi ja tilintarkastusevidenssin kerääminen ovat tilintarkastajalle yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa.

Tilintarkastajan palkkiot osana riippumattomuussääntelyä

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä eri tavoin tilintarkastajan palkkiot voivat vaarantaa tilintarkastajan riippumattomuuden sekä minkälaisen uhan eri tilanteet riippumattomuudelle aiheuttavat. Tavoitteisiin pyritään teoriaosuuden käsiteanalyyttisen tutkimusmetodologian sekä rahoituslaitosten yritystutkijoille suunnatun empiirisen kyselytutkimuksen avulla. Sidosryhmien odotukset eivät aina vastaa säännöksiä tai tilintarkastuskäytäntöä. Palkkioriippuvuutta yhdestä asiakkaasta sekä palkkion riippumista työn tuloksista pidetään uhkina riippumattomuudelle. Tilanneharkintaa on käytettävä, kun tarjotaan muita palveluja tarkastusasiakkaille. Sisäistä tarkastusta sekä konsultointia pidetään usein uhkina riippumattomuudelle. Epätavallisista eduista ja lahjoista tulee kieltäytyä, kun ne liittyvät tilintarkastukseen. Tilintarkastajan oma vakavaraisuus on riippumattomuden kannalta olennaista. Tilintarkastajan valitsevat usein samat henkilöt, joita tarkastetaan. Tätä pidetään riippumattomuuden kannalta hankalana. Tilintarkastajan omaa moraalia ja etiikkaa sekä tilintarkastajiin kohdistuvaa valvontaa pidetään tehokkaimpina keinoina riippumattomuuden turvaamiseksi.

Hallituksen ja tilintarkastajan vastuut osakeyhtiössä varoja jaettaessa

Tutkielman päätavoitteena on tarkastella sekä hallituksen että tilintarkastajan vastuita osakeyhtiössä varoja jaettaessa. Vastuita tarkastellaan suhteessa yhteisöön ja osakkeenomistajiin. Varojenjakotilanteina ovat voitonjako, osakepääoman alentaminen, omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen sekä yhteisön purkaminen että rekisteristä poistaminen. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin haastattelututkimuksena ja sitä varten haastateltiin yhtiöoikeuden asiantuntijaa, tilintarkastajaa sekä hallituksen jäsenenä toimivaa henkilöä. Haastattelututkimuksen tulokset puretaan tutkielman teoreettisen osuuden kanssa rinnakkain. Tutkielman tulosten mukaan voidaan todeta vastuiden realisoitumisen riskin riippuvan useimmiten siitä, mikä on varojenjakoon käytetty varojen lähde. Lisäksi voidaan tulosten mukaan todeta, että vastuiden realisoitumisriski ei ole merkittävä varojenjakotilanteissa. Vastuuasioita tulee kuitenkin aina pohtia tapauskohtaisesti.

Tilintarkastajan kurinpidollinen vastuu; TILA:n lausunnot 1990-2006

Tutkielman tavoitteena on selvittää kuinka tilintarkastajista tilintarkastuslautakunnalle tehdyt kantelut ovat muuttuneet vuosien 1990–2000 ja 2001–2006 aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ovatko kansainvälistymisen aiheuttamat muutokset tilintarkastusta säätelevissä laeissa johtaneet kanteluiden määrälliseen tai laadulliseen muutokseen. Teoreettinen osa tarkastelee tilintarkastusta lainsäädännöllisesti sekä TILA:n tehtäviä tilintarkastusta valvovana elimenä. Empiirinen osa tutkii TILA:lle tehtyjen kanteluiden ratkaisuselosteita vuosien 1990–2000 ja 2001–2006 välillä. Kanteluita tutkitaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulokset osoittavat että kanteluiden määrässä on tapahtunut muutos; vuosina 2001–2006 kanteluiden määrä on selvästi laskenut. Kanteluiden laadussa, kun sillä käsitetään kanteluiden syy sekä epäilyksen alainen toiminta, ei ole tapahtunut muutosta mutta sanktioiden jakaantumisessa eri toiminnan mukaan puolestaan on tapahtunut muutosta.

Osakeyhtiön tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittaminen

Tutkielman tarkoituksena on selvittää tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun syntyedellytykset ja mahdolliset rajoittamistarpeet. Tutkimusmenetelmäksi on valittu lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Tutkielmassa käytetty lähdemateriaali kattaa lainsäädännön lisäksi lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, yhtiö- ja vahingonkorvausoikeudellista oikeuskirjallisuutta aina 1950-luvulta nykypäivään saakka sekä ajankohtaisia asiantuntija-artikkeleita. Asia on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Suomessa on vuonna 2006 teetetty tutkimus koskien tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun kehittämistarpeita. Samoin Euroopan Unionin tasolla, on asiaan puututtu ja Euroopan Yhteisöjen Komissio on teettänyt tutkimuksen tilintarkastajan vastuusta. Tutkimuksen pohjalta on järjestetty julkinen kuulemiskierros ja annettu jäsenvaltioille suositus lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisesta. Tutkielmassa on tarkasteltu useita eri menetelmiä vastuun rajoittamiseksi. Johtopäätöksenä on todettavissa, että tilintarkastajan vastuuta sellaisenaan ei tule rajoittaa, sen johtaessa tilanteeseen, joka ei yhtä tehokkaasti kannusta huolelliseen tarkastukseen kuin rajoittamaton vastuu. Tilintarkastajan ja yrityksen johdon välisissä yhteisvastuutilanteissa on sen sijaan nähty paljon problematiikkaa ja epäkohtia, ja niihin tulisi rajoituksin taikka lainsäädännöllä puuttua.

Vaihto-omaisuus tilintarkastajan näkökulmasta

Tutkimuksessa tutkitaan vaihto-omaisuutta tilintarkastajan näkökulmasta. Tutkimusongelma oli selvittää, minkälaisia asioita tilintarkastaja huomioi vaihto-omaisuutta tarkastaessaan lain sekä sidosryhmien odotusten näkökulmista. Tutkimus on käsiteanalyyttinen. Alan kirjallisuuteen pohjautuvan teorian ohella tutkimukseen sisältyy empiirisenä osuutena tilintarkastajien haastatteluja. Lain näkökulmasta tilintarkastaja huomioi lukuisia seikkoja, jonka tavoitteena on varmistua vaihto-omaisuuden fyysisestä olemassaolosta, oikeasta arvostamisesta sekä oikeasta jaksottamisesta. Käytännössä tilintarkastajat tarkastelevat lähinnä suoritettua inventointia, hinnoitteluperiaatteita sekä alimman arvon periaatteen noudattamista ja epäkuranttiutta. Vaihto-omaisuus on tilintarkastajien näkökulmasta pääosin keskeinen sekä työläs lakisääteisen tilintarkastuksen osa-alue, etenkin jos tarkastuskohteen vaihto-omaisuuden määrä on olennainen. Odotuksilla ei sen sijaan ole lain näkökulmaa vastaavaa merkitystä, sillä tilintarkastajan ja sidosryhmien välillä vallitseva odotuskuilu ei tilintarkastajien näkökulmasta tutkittuna koske yksittäisenä osaalueena vaihto-omaisuutta. Odotuskuilu koskee tilintarkastusta ennemmin kokonaisuutena. Vaihto-omaisuuden kannalta sidosryhmien odotukset eivät siten ole tilintarkastajan näkökulmasta keskeisiä.