Sähkökaupan riskit ja riskienhallinta

Diplomityön tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva sähkökaupassa esiintyvistä riskeistä ja niiden analysointi- sekä hallintamenetelmistä. Toinen päätavoitteista on lisätä ymmärrystä markkinoiden erikoispiirteistä, kuten siirtokapasiteettirajoituksista, kysynnän hintajouston puutteesta ja markkinoiden keskittyneisyydestä, sekä arvioida niiden merkitystä sähkökaupan riskienhallinnan näkökulmasta. Markkinoiden erikoispiirteet ja sähkön tuotantoon ja kulutukseen vaikuttavat fundamentaaliset tekijät aiheuttavat suuria muutoksia pörssisähkön hintatasossa. Sähkön volatiliteetti yhdessä useiden muiden riskitekijöiden kanssa aiheuttaa sähkökaupantoimijoille todellisen tarpeen riskienhallinnalle. Sähkökauppa tarjoaa haasteellisen toimintaympäristön riskienhallinnan näkökulmasta. Sähkökaupassa esiintyvien riskien täydellinen hallitseminen on miltei mahdoton tehtävä, mutta sähkökaupan toimintaympäristön tunteminen ja järjestelmällisesti toteutettu riskienhallinta luovat hyvät edellytykset menestyksekkäälle toiminnalle sähkökaupassa. Diplomityössä käsitellään sähkökaupassa esiintyviä riskejä ja niidensyntyyn vaikuttavia tekijöitä. Näiden asioiden ymmärtäminen luo pohjan sähkökaupan onnistuneelle riskienhallinnalle. Työssä käydään myös läpi yleisimmät sähkökaupassa käytetyt riskianalyysin menetelmät. Diplomityössä esitellään sähköpörssin tarjoamat johdannaistuotteet ja havainnollistetaan niiden käyttöä osana sähkökaupan riskienhallintaa. Työn lopussa käsitellään profiiliriskin muodostumista jasen vaikutuksia sähkön hankintakustannuksiin.

Tietopääomaresurssit ja riskienhallinta

Työn tavoitteena oli selventää tietopääomaresurssien merkitys liiketoiminnassa riskien hallinnan kohteina. Tarkoitus oli määrittää eri tietopääomaresurssit ja niihin liittyviä riskejä. Tutkimus on kirjallisuustutkimus. Tutkimuksen tuloksena oli, että tietopääomaresursseihin kohdistuu erilaisia riskejä ja, että liiketoiminnalle tärkeät ja kriittiset tietopääomaresurssit ovat riskienhallinnan kohteita. Tutkimuksessa syntyi tietopääomaresurssien hallintamalli,jossa 1) toimintatapa yhdistää 2) osaamisen, 3) tiedot ja tietovarannot sekä 4) aineettomat oikeudet yhteneväiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa kuvattiin kuhunkin resurssiin mahdollisesti liittyviä riskejä. Tutkimus osoitti, että liiketoiminnan tietopääomaresurssit voidaan tunnistaa ja niiden liiketoiminnallinen merkitys ja suojaustarve arvioida. Tietopääomaresurssien suojauskeinoja ovat yhteistyösopimukset, toimintatavat ja ohjeet sekä tietotekniset ja fyysiset suojausratkaisut.

Pankkitoiminnan riskienhallinta ja riskienhallintaraportointi Puolassa

Tutkimuksessa tarkastellaan julkisesti noteerattujen pankkien riskienhallintaraportoinnin nykykäytäntöä Puolassa. Tutkimus jakaantuu kahteen osaan: Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitellään pankkitoimintaa, pankkitoiminnan riskejä ja riskienhallintaa. Pankkitoiminnan riskejä ovat luotto- ja markkinariskit, lisäksi puhutaan operatiivisista ja ympäristöriskeistä. Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään ja kuvataan sitä, millaista on tutkimuksen kohdeyritysten riskienhallinta ja riskienhallintaraportointi, tutkimuksen tarkoituksena on myös verrata pankkien riskienhallintaraportointia keskenään. Tutkimuksen kohteena on 13 Varsovan pörssissä listattua pankkia. Tutkimusaineistona käytetään näiden pankkien vuoden 2005 vuosikertomuksia. Kysymyksessä on laadullinen tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kuvaileva ja selittävä tutkimusote. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty pattern matchingiä, jonka avulla tutkitaan aineistosta löytyviä riskienhallintaraportoinnin osatekijöitä/indikaattoreita ja verrataan niitä oletettuihin malleihin. Tutkittujen riskienhallintaraporttien perusteella voidaan todeta, että pankkitoiminnan ydinriskeistä: luotto-, korko-, valuutta- ja likviditeettiriskeistä raportoidaan hyvin. Sen sijaan puutteita löytyy operatiivisten ja ympäristöriskien raportoinnista. Suurin osa pankeista raportoi operatiivisista riskeistä, mutta raportointi on pintapuolista ja analysointi puuttuu. Ympäristöriskeistä raportointi ei ole yleistä. Raportoinnin laajuus ja informatiivisuus vaihtelevat pankkien kesken: Suuret, kansainväliset pankkikonsernit raportoivat riskeistään laajasti ja informatiivisesti, kun taas pienemmillä, kansallisilla pankeilla raportointi jää usean pankin kohdalla suppeaksi. Syitä raportoinnin eroille on monia: Yksi syistä on IFRS-standardien vakiintumaton käyttö pienimmillä, kansallisilla pankeilla verrattuna kansainvälisiin pankkikonserneihin. Kansainvälisillä pankkikonserneilla on paremmat valmiudet raportoida riskienhallinnastaan verrattuna pienimpiin pankkeihin, jotka julkaisivat tilinpäätöksensä ensimmäistä kertaa IFRS-standardien mukaisesti vuonna 2005. Yhtenä selittävänä tekijänäraportoinnin eroille voidaan myös mainita omistuspohja: sijoittajainformaation merkitys on korostunut erityisesti organisaatioissa, joissa on laaja, kansainvälinen omistuspohja. Sen sijaan valtio-omisteisessa yrityksessä sijoittajainformaation merkitys on vähäisempi. Myös yrityskulttuuri vaikuttaa siihen, missä laajuudessa, ja mitä tietoa yritys antaa julkisuuteen. Pankit ovat myös tarkkoja maineestaan, mitä tietoa voidaan julkaista ja mitä vaikutuksia tiedon julkaisemisellaon yrityskuvaan. Sen sijaan pankin koolla ei välttämättä ole vaikutusta riskienhallintaraportoinnin laajuuteen ja informatiivisuuteen.

Riskienhallinta toimitusprojektin tarjousprosessissa

Tämän työn tavoitteena on mallintaa toimitusprojektien tarjousprosessia siten, että riskienhallinta on yhtenä olennaisena tekijänä huomioitu. Projektien riskienhallinnalla vaikutetaan siihen, että kaikki projektin sidosryhmät ovat projektin lopputulokseen tyytyväisiä.Tarjousprosessin aikana hyvin pitkälle suunnitellaan ja valmistellaan projektia toteutusvaihetta varten. Tarjousprosessin aikana asiakkaan kanssa käydään läpi useita tarjouskierroksia, joiden myötä suunnitelmat tarkentuvat ja osapuolten välinen kommunikointi on avainasemassa. Riskien tunnistamista ja arviointia suoritetaan jokaisella tarjouskierroksella ennen kuin tarjous luovutetaan asiakkaalle. Riskienhallinta ei pelkästään painotu mahdollisten uhkakuvien käsittelyyn, vaan yhtenä näkökulmana on mahdollisuuksien hyödyntäminen hallitusti. Tätä kutsutaan positiiviseksi riskienhallinnaksi.Projektin lopputuloksen kannalta yksi merkittävimpiä asioita on tietoon, sen tuottamiseen ja ymmärtämiseen liittyvät seikat. Asiakkaan ongelmien ratkaisussa luova ja samalla analyyttinen ote on yksi tae menestykseen.

Tuotantopainotteisen energiayhtiön riskienhallinta avautuneilla sähkömarkkinoilla

Sääntelyn poistuminen ja kilpailun vapautuminen ovat aiheuttaneet huomattavan toimintaympäristön muuttumisen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Pohjoismaiset sähkömarkkinalakiuudistukset poistivat muodolliset kilpailun esteet mahdollistaen näin sekä kansallisten että yhteispohjoismaisten aktiivisten sähkömarkkinoiden muodostumisen. Toimintaympäristön muuttuminen säännellystä sähkönhuoltojärjestelmästä vapaan kilpailun sähkömarkkinoiksi altisti markkinaosapuolet riskeille, joita toimialalla ei aiemmin ollut esiintynyt. Aiemmin toiminnassa esiintyneet riskit kyettiin siirtämään suoraan asiakkaille, mikä kilpaillussa toimintaympäristössä ei enää ollut samalla tavalla mahdollista. Näin uudessa toimintaympäristössä menestymisen edellytykseksi tuli aktiivinen sähkömarkkinoiden seuraaminen ja organisoitu sähkökaupan riskienhallinta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan riskienhallinnan toteuttamista vastapainetuotantoa omaavassa sähköyhtiössä. Liiketoimintaa uhkaavaa markkinariskiä on käsitelty tutkimuksessa taloudellisena riskinä, joka aiheutuu mistä tahansa arvon muutoksesta sähkömarkkinoilla. Sähkömarkkinoilla suurimpana riskitekijänä voidaan pitää epävarmuutta tulevasta sähkön hintatasosta, joka toteutuu aina joko lyhytaikaisena kassavirtariskinä tai pitkäaikaisena kustannusriskinä. Tuotantoa omaavan sähköyhtiön sähkökaupankäyntiin liittyy sekä toimintaa sitovia velvoitteita että myös joustavan toiminnan mahdollisuuksia. Toimitusvelvollista sähkön hankintaa ja myyntiä omaavan yhtiön sähkökaupankäyntiä rajoittaa toimitusten kiinteähintaisuus sähkön markkinahinnan vaihdellessa huomattavasti. Toisaalta kiinteähintainen sähköntoimitus toimii hintasuojauksena sähkön markkinahintaa vastaan. Tällöin keskeinen epävarmuus sähkökaupankäynnissä liittyy lyhyen ja pitkän aikavälin hintasuojauksen tasapainottamiseen ja siten hinnan vaihtelulle alttiina olevan avoimen position sulkemistason ja ajankohdan valintaan. Riskienhallinnassa ei tule pyrkiä riskien eliminoimiseen, vaan niiden sopeuttamiseen liiketoiminnan tuotto-odotuksen ja riskinsietokyvyn mukaisiksi. Keskeinen riskienhallinnan vaatimus on riskeille altistumisen mallintaminen. Tutkimuksessa määritettiin tuotantopainotteisen energiayhtiön sähkökaupankäynnille riskienhallinnan toimintaohjeistus ja ehdotettiin toimintamallia sen toteuttamiseksi. Riskipolitiikan keskeisin sisältö on määrittää riskinsietokyky liiketoiminnalle sekä toimintavaltuudet ja -puitteet operatiiviselle riskienhallinnalle. Toimintavaltuuksien ja -limiittien tehtävänä on estää riskinsietokyvyn ylittyminen. Toiminnan seuraamisen selkeyden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi toimintamallissa tulee olla määritettynä vastuiden eriyttäminen sekä yksityiskohtainen valvonnan ja raportoinnin toteuttaminen. Kasvanut riskienhallinnan tarve on lisännyt myös palvelun tarjontaa sähkömarkkinoilla. Sähkömarkkinoille on tullut uusia riskienhallintaan erikoistuneita toimijoita, jotka tarjoavat osaamiseensa liittyviä palveluita sekä mallintamis- ja hallintatyökaluja. Tällöin keskeinen sähkökaupan riskienhallinnan toimintamallin toteuttamiseen liittyvä valinta tulee tehdä ulkoistamisen ja omatoimisuuden välillä yrityksen omiin voimavaroihin ja strategisiin tavoitteisiin perustuen. Pieni resurssisessa ja liikevaihtoisessa sähkökaupankäynnissä ei tule pyrkiä kaikkien riskienhallinnan osaamisalueiden omatoimiseen hallintaan. Tutkimuksen perusteella tuotantopainotteisen sähköyhtiön kaupankäyntivolyymin ollessa pieni ja liiketoimintastrategian keskittyessä suojaustoimintaan pääosa sen riskienhallinnan osa-alueista kyetään hoitamaan kustannustehokkaasti ja luotettavasti omatoimisesti. Riskienhallinnan kehittäminen on jatkuva prosessi ja siten riskienhallinnan toimintamalli tulee mukauttaa niin liiketoimintastrategian kuin myös liiketoimintaympäristön muutoksiin.

Sähkökaupan riskienhallinta

Tämän diplomityön tavoitteena on määrittää kuinka sähkökaupan riskienhallinta kehitetään ja toteutetaan käytännössä. Sähkömarkkinoiden viime vuosien muutosten takia energiayhtiöiden sähkökaupan riskienhallinnasta on tullut yhä tärkeämpi työkalu yritysten liiketoiminnan kannattavuuden kannalta. Tämän vuoksi tässä diplomityössä on tarkasteltu sähkökauppaan liittyviä riskejä. Liiketoiminnan kannattavuuteen vaikuttavista riskeistä merkittävämpänä voidaan pitää epävarmuutta sähkön hintatason vaihtelusta eli sähkön markkinahintariskiä. Ennen sähkömarkkinoiden muutosta sähköyhtiöt suojautuivat hintariskiltä pitkillä tukkusopimuksilla. Nykyiset lyhyet lähinnä sähkömarkkinoilla solmitut toimitussopimukset eivät omaa samaa riskeiltä suojautumisominaisuutta. Tämän vuoksi sähköyhtiöiden oikeanlaisesta riskipolitiikan ja -käsikirjan luomisesta on tullut avainosaamisalue yrityksen liiketoiminnassa. Riskienhallinnan tarkoituksena on riskien negatiivisen vaikutuksen vähentäminen ja sopeuttaminen yrityksen tuotto-odotuksiin ja riskiensietokykyyn. Nykyisessä markkinatilanteessa suojautuminen hintariskiltä on mahdollista toteuttaa joustavasti ja kohtuullisin kustannuksin sähköjohdannaisilla. Tämän diplomityön tarkastelu sähköjohdannaisten osalta rajoittuu kuinka riskien- ja sähkösalkunhallinta tulisi toteuttaa riskipolitiikan ja riskikäsikirjan määrittämällä tavalla. Sen sijaan sähköjohdannaisten strategisen hallinnan puoleen ei ole kiinnitetty suurta huomiota.

Riskienhallinta erään ohjelmiston muutosten yhteydessä

Tämän diplomityön tarkoituksena oli esittää menetelmä erääseen ohjelmistoon toteutettavista muutoksista aiheutuvien riskien hallintaan. Ohjelmistoa käyttää päivittäin useita satoja henkilöitä ja sen ongelmaton toiminta on ohjelmiston omistavalle asiakkaalle erittäin tärkeää. Ohjelmiston ja sen kehitystyön kannalta riski on asianomistajan tavoitteita uhkaava menetyksen mahdollisuus tai menetykseen liittyvä ominaisuus, tekijä tai toiminta. Tämän työn yhteydessä asianomistaja on yritys, joka on toteuttanut nykyisen ohjelmiston ja on vastuussa ohjelmiston jatkokehityksestä. Yrityksen riskienhallintatarpeita vastaava ratkaisu pyritään löytämään perehtymällä riskienhallinnan perusteisiin sekä kahteen erityisesti ohjelmistotuotantoon tarkoitettuun riskienhallintamenetelmään. Riskienhallinnan kehittämisen kannalta on tärkeää, että ohjelmistotuotannon tyypilliset virheet onnistutaan pääsääntöisesti välttämään. Riskienhallinnan yleisempien virheiden tiedostamisesta on suurta hyötyä omaa riskienhallintaa kehitettäessä. Ohjelmiston kehitysorganisaation systemaattinen tapa toteuttaa ohjelmistomuutoksia perustuu ohjelmistotuotantoon tarkoitetun tuotteenhallintaohjelman käyttöön. Tuotteenhallintaohjelmassa muutospyyntö on ohjelmiston kehitystyön perusyksikkö, johon riskienhallintatoimet on pyrittävä kohdistamaan. Yrityksen tarpeita vastaava riskienhallintamalli rakennetaan lisäämällä Riskit-menetelmän mukainen riskienhallintaprosessi osaksi muutospyynnön systemaattista käsittelyprosessia. Työn tuloksena aikaansaadun mallin mukaista riskienhallintaa voidaan käytännössä harjoittaa usealla eri tavalla. Arvioiden perusteella kaavionluonti- ja tekstinkäsittelyohjelma ovat riittävät työkalut riskienhallinnan käytännön toteutusta varten. Kokemukset uudesta riskienhallintamenetelmästä osoittivat sen käyttökelpoiseksi. Menetelmän käyttöönoton sujuvuuden varmistamiseksi, riskienhallintatoimet kannattaa kuitenkin aluksi kohdistaa yksittäistä muutospyyntöä suurempaan kokonaisuuteen.

Riskienhallinta verkostotaloudessa. Case Varenso Oy

Tutkielman avulla pyrittiin edesauttamaan kohdeyrityksen riskienhallintaa verkostotaloudessa turvallisuusnäkökulmasta. Tutkielmassa tarkasteltiin neljän alihankkijayrityksen asennetta ja menettelytapoja turvallisuusjohtamisen, organisaation, toiminnan suunnittelun, toiminnan varmistamisen, sidosryhmien, riskien hallinnan, hätä- ja poikkeustilanteiden, turvallisuuskoulutuksen, tiedonkulun ja dokumentoinnin sekä mittaamisen osa-alueilta Turvallisuus kymppi menetelmää käyttäen. Tutkielma suoritettiin syksyn 2002 ja kevään 2003 aikana. Aiheen monitahoisuuden vuoksi asiaa tarkasteltiin hankintatoimen muuttuneen roolin, verkostotalouden, riskien ja riskienhallinnan kautta. Tutkielman lopputuloksena havaittiin, että verkostossa toimittaessa keskusyrityksen ja aliurakoitsijoiden riskeistä tulee yhteisiä, eikä niitä ei voida enää kokonaan erotella. Koulutuksen, tiedonkulun, mittaamisen, riskienhallinnan ja sidosryhmien välisen toiminnan luonne korostuu entisestään.

Riskienhallinta suomalaisyrityksen Venäjällä harjoittamassa asuntotuotannossa

Venäjällä rakentamiseen kohdistuu samoja riskitekijöitä kuin Suomessakin, mutta erilaisesta toimintaympäristöstä johtuen riskitekijöiden merkittävyys vaihtelee. Lisäksi Venäjällä rakentamiseen kohdistuu monia muitakin riskejä. Tutkielman päätarkoituksena on tunnistaa tutkimuksen kohdeyrityksen tytäryhtiönsä kautta Venäjällä harjoittamaan asuntotuotantoon kohdistuvia merkittävimpiä riskitekijöitä. Riskitekijöiden merkittävyyttä Venäjällä harjoitettavassa tuotannossa arvioidaan suhteessa Suomessa vallitsevaan toimintaympäristöön ja rakennusalan riskikenttään. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkielman teoriaosa luo pohjan empiirisen osan ymmärtämiselle ja tutkimukselle. Tutkielmassa määritetyt merkittävät riskitekijät Venäjällä harjoitettavassa asuntotuotannossa ovat suurelta osin lähtöisin toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä. Venäjän talous on tällä hetkellä globaalin talouskriisin kourissa. Myös asuntotuotantoon kohdistuu tutkielman tulosten perusteella merkittäviä riskitekijöitä. Toimintaympäristöön ja markkinoihin kohdistuvat riskitekijät ovat kuitenkin yleisesti ottaen merkittävämpiä Venäjällä rakennettaessa kuin itse asuntotuotannon toteuttamiseen liittyvät riskit.

Tilintarkastajan riskienhallinta vaihto-omaisuuden tarkastuksessa

Tutkielman tavoitteena oli tutkia tilintarkastukseen kohdistuvia vaihto-omaisuuden riskejä ja niiden hallintaa. Tilintarkastajan riskienhallinta on tullut yhä tärkeämmäksi tilintarkastusskandaalien ja standardien vaatimusten tiukentumisen takia. Vaihto-omaisuus on yksi taseen merkittävimmistä eristä. Sen riskisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi yrityksen toimiala ja epäkuranttiuden sekä vaihto-omaisuuden määrä. Tilintarkastuksen suunnittelu, olennaisuusmäärittely ja riskienarviointi ovat samanlaisia riippumatta asiakastoimeksiannon koosta, ja ne suoritetaan standardien mukaisesti. Tutkimuksen empiirisessä osassa haastateltiin viittä tilintarkastajaa. Empiirisen analyysin tulokset ovat pääasiassa samankaltaiset kirjallisuudesta saadun tiedon kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vaihto-omaisuuden riskit ovat yrityskohtaisia. Suurimmat riskit ovat yrityksissä, joissa sisäiset kontrollit ovat heikot tai jonka johdon rehellisyyteen ei voida luottaa.

Toimitusketjun häiriöt ja riskienhallinta valmistustoimintaa harjoittavassa yrityksessä

Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimitusketjun riskejä ja riskienhallintamenetelmiä valmistustoimintaa harjoittavan yrityksen näkökulmasta. Kiristynyt maailmanlaajuinen kilpailu sekä toimintaympäristön kansainvälistyminen ovat lisänneet etenkin valmistustoimintaa harjoittavien yritysten toimitusketjuihin kohdistuvien riskitekijöiden määrää. Riskitekijät voivat olla lähtöisin toimitusketjun sisältä tai ulkopuolisesta liiketoimintaympäristöstä. Yrityksen tulee tunnistaa ja arvioida toimitusketjun merkittävimmät riskitekijät sekä niistä mahdollisesti aiheutuvien seurausten vaikutukset. Toimitusketjun riskien lisäksi työssä perehdytään riskienhallinnan merkitykseen sekä erilaisiin hankintatoiminnan riskienhallintamenetelmiin. Riskienhallinnan tarkoitus on löytää yrityksen kannalta oikeat menetelmät kulloisenkin riskitekijän seurausten hallitsemiseksi. Teoriaosuuden jälkeen työn empiriaosuus pyrkii selvittämään kohdeyrityksen toiminnan kannalta merkittävimmät toimitusketjun riskitekijät sekä tutkimaan yrityksen hyödyntämiä riskienhallintamenetelmiä.

Finanssikriisi ja finanssiyrityksien vakavaraisuuden- ja riskienhallinta

Työssä tarkastellaan finanssijärjestelmää, sen toimijoita ja sääntelyä sekä vuonna 2007 alkanutta finanssikriisiä. Työ alkaa tutustumisella alan peruskäsitteisiin, jotka luovat pohjan kahden seuraavan luvun ymmärtämiselle. Työssä esitellään Suomen finanssivalvonnan (Fiva) määräykset liittyen finanssiyrityksien sääntelyyn. Fivan määräykset perustuvat Baselin säädöskokoelmaan, joka säätelee koko Euroopan finanssisektoria. Työssä on tarkoitus pohtia, ovatko säädökset riittävän tiukat, sillä ne eivät ole pystyneet estämään Irlannin kaltaisia kriisejä. Työssä myös pohditaan valvonnan ja moraalikadon merkitystä finanssisektorilla. Työssä tarkastellaan Kreikan, Irlannin ja Islannin ongelmia. Nämä kolme tarkasteltavaa maata ovat kärsineet pahiten Euroopassa tapahtuneesta finanssikriisistä. Maiden ongelmana on ollut holtiton velanotto, joka päättyi lamaan. Islannissa pankkisektori pelasi uhkarohkeaa peliä lainaamalla suuria summia ulkomaan valuutassa ja yrittämällä valloittaa Eurooppaa. Tämä toiminta päättyi Islannin kannalta kuitenkin lähes katastrofaalisesti. Kreikassa ei ole noudatettu EU:n vakaussopimusta ja valtion budjetti on ollut alijäämäinen useana vuonna. Irlannissa talous kasvoi vahvasti vuoteen 2008, jonka jälkeen asuntokupla puhkesi ja maa ajautui suuriin ongelmiin. Lisäksi tarkastellaan Sofia Pankin tapausta. Sofia Pankki oli ainoa suomalainen pankki, joka meni konkurssiin finanssikriisin aikana. Baselin sopimukset ovat muuttuneet kriisin aikana ja tulevat muuttumaan tulevaisuudessakin. Pankinjohtajien huimat palkkiot ovat saaneet osakseen suurta kritiikkiä. Niiden taustalla on kannustus riskienottamiseen, jotka johtivat finanssikriisiin.

Satamatoimijoiden riskienhallinta alusrajapinnassa, case HaminaKotkan kaasu- ja nestesatama

This study examined the risk management of port operators in the surface of vessel and terminal. This study was specially focused on the safety aspects as well as operational risks in surface of port of HaminaKotka liquid bulk terminal. Operational risks are examined during loading and unloading only. The theory of this study is based on strategy and competence of organizations and introducing different kind of methods of risk analysis. In addition, safety and directives of liquid bulk terminal is examined. Process scenario is represented concerning risks and risk management occurring in the surface of vessel and terminal. Finally the affect of human errors for the occurred accidents are examined. The method of explore was survey method. Survey was implemented via e-mail and enquiry was formatted as multiple choice enquiries. The main outcome of this study was that security level among enterprises operating in the liquid bulk terminal is high. Each enterprise has chosen the best risk analysis methods, which are suitable for their purposes. There is not one risk analysis available only used by every enterprise in the liquid bulk terminal. Using coherent risk analysis would clear out the everyday activities on that area. Greater presence of port master would also be desirable during every day activities in liquid bulk terminal.