Eugenio Oneguin y el bicentenario de A.S. Pushkin.

Texto homenaje en la memoria del bicentenario del nacimiento del autor A.S. Pushkin, considerado como el fundador de la literatura rusa moderna. Trata sobre su vida, su época y sus obras, centrándose en Eugenio Oneguin, novela escrita en forma de poema. Se expone el tema de esta obra, personajes y estructura narrativa. Finalmente trata sobre Pushkin y su inspiración a la música rusa del siglo XIX.

Eugene Onegin As A Bridge Between Worlds: Aleksandr Pushkin As Translator Of The 19Th-Century Russian Experience

In my thesis, I use literary criticism, knowledge of Russian, and elements of translation theory to study the seminal poet of the Russian literary tradition ¿ Aleksandr Pushkin. In his most famous work, Eugene Onegin, Pushkin explores the cultural and linguistic divide in place at the turn of the 19th century in Russia. Pushkin stands on the peripheries of several colliding worlds; never fully committing to any of them, he acts as a translator between various realms of the 19th-century Russian experience. Through his narrator, he adeptly occupies the voices, styles, and modes of expression of various characters, displaying competency in all realms of Russian life. In examining Tatiana, his heroine, the reader witnesses her development as analogous to the author¿s. At the center of the text stands the act of translation itself: as the narrator ¿translates¿ Tatiana¿s love letter from French to Russian, the author-narrator declares his function as a mediator, not only between languages, but also between cultures, literary canons, social classes, and identities. Tatiana, as both main character and the narrator¿s muse, emerges as the most complex figure in the novel, and her language manifests itself as the most direct and capable of sincerity in the novel. The elements of Russian folklore that are incorporated into her language speak to Pushkin¿s appreciation for the rich Russian folklore tradition. In his exaltation of language considered to be ¿common¿, ¿low¿ speech is juxtaposed with its lofty counterpart; along the way, he incorporates myriad foreign borrowings. An active creator of Russia¿s new literary language, Pushkin traverses linguistic boundaries to synthesize a fragmented Russia. In the process, he creates a work so thoroughly tied to language and entrenched in complex cultural traditions that many scholars have argued for its untranslatability.

Pushkin i Radishchev; novoe reshenie starogo voprosa.

Added t. p.: Pushkin; istoriko-literaturnye ėskizy.

Eugene Onégin : lyric scenes in three acts after the Russian of Pushkin /

Text by the composer and K. S. Shilovsky, based on Pushkin's poem. cf. Loewenberg, Annals of opera.

Neizdannyĭ Pushkin /

Stikhi -- Khudozhestvennai͡a proza -- Kriticheskai͡a proza -- Pisʹma i zapiski.

Kriticheskīi︠a︡ statʹi: Pushkin, Gogolʹ, Turgenev, Ostrovskīĭ, Lev Tolstoĭ, Shchedrin i dr.

"Sovremennik, 1854-1861 gg."

Pushkin i Bielinskii; stat'i istoriko-literaturnyia.

Mode of access: Internet.

Lectures on Russian literature: Pushkin, Gogol, Turgenef, Tolstoy.

Mode of access: Internet.

Pushkin : dokumenty Gosudarstvennago i S.-Peterburgskago glavnago arkhivov Ministerstva inostrannykh di͡e︡l, otnosi͡a︡shchīesi͡a︡ k sluzhbi͡e︡ ego 1831-1837 gg. S semʹi͡u︡ snimkami s avtografov Pushkina i odnim snimkom s podlinnago svidi͡e︡telʹstva ob okonchanīi im kursa v Imperatorskom t͡s︡arskoselʹskom lit͡s︡ei͡e︡ /

Includes bibliographical references.

Pushkin, ego lit͡s︡eĭskīe tovarishchi i nastavniki : Statʹi i materīaly I͡A︡. Grota.

Preservation photocopy on alkaline paper.

Pushkin i ego sovremenniki

Mode of access: Internet.

Avaliação da tolerância e nefrotoxicidade do antimonial pentavalente administrado na dose de 40mg Sb v/kg/dia, de 12/12h, por 30 dias na forma cutaneo-mucosa de leishmaniose

Foi avaliada a função renal de 11 pacientes com leishmaniose cutâneo-mucosa tratados com antimonial pentavalente na dose de 40mg SbV/kg/dia aplicada de 12/12 horas, em esquema contínuo, durante trinta dias. No estudo, um paciente apresentou insuficiência renal reversível e dois desenvolveram alterações enzimáticas hepáticas e eletrocardiográficas sendo o esquema terapêutico interrompido. Nos demais pacientes observou-se efeitos nefrotóxicos tais como diminuição da taxa de filtração glomerular, diminuição da capacidade de concentração urinária, avaliada por um jejum hídrico de 16 horas e aumento na fração de excreção de sódio. No exame do sedimento urinário observou-se um aumento no número de leucócitos e cilindros. Os resultados encontrados neste estudo sugerem que o tratamento com antimonial pentavalente na dose de 40mg SbV/kg/dia foi menos tolerado em virtude de seus efeitos tóxicos, não parecendo apresentar índice de cura superior ao esquema atualmente preconizado de 20mg SbV/kg/dia.

Revizor : komedija v pjati dejstvijah / sotš. N. Gogolja

Pultavan kuvernementista, Ukrainan alueelta kotoisin oleva Nikolai Gogol (1809-1852) kävi kahdeksan vuotta Nizhynin taidekoulua. Sinä aikana hän alkoi myös kirjallisen työnsä. Vuonna 1828 hän muutti Pietariin ja tutustui Venäjän kirjalliseen aristokratiaan, mm. Alexander Pushkiniin. Vuonna 1831 ilmestyi ensimmäinen nide Ukrainaan liittyvistä kertomuksista, Vetshera na hutore bliz Dikanki. Gogol oli syvästi kiinnostunut Ukrainan historiasta ja pyrki Kiovan yliopiston historian osaston virkaan. Silloinen Venäjän opetusministeri Sergei Uvarov ja Pushkin tukivat häntä, mutta Kiovan byrokraatit pitivät Gogolia epäpätevänä. Kiovan sijaan Gogol sai vuonna 1834 viran Pietarin yliopiston keskiajan historian professorina, jossa virassa hän todella olikin epäpätevä. Gogol erosi virasta jo seuraavana vuonna. Gogol alkoi uskoa omiin kirjallisiin kykyihinsä, kun hänen komediansa Revizor esitettiin huhtikuussa 1836. Teos on rankkaa satiiria Venäjän provinssien byrokraateista, ja se saatiin esittää vain Nikolai I:n väliintulon kautta. Näytelmä esitti koko Venäjän yhteiskunnan kaikkine ongelmineen, ja oli selvää, että se aiheutti kiistoja. Näitä Gogol pakeni ulkomaille, ja Roomassa syntyivät ensimmäiset osat teoksista Kuolleet sielut sekä Päällysnuttu.

Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien kaluston kehittäminen kylmän sodan aikana

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien kaluston kehittämistä kylmän sodan aikana. Tutkielmassa käsitellään kuljetusilmavoimien käytössä olleita lentokoneita ja helikoptereita. Kylmä sota käsittää ajan toisen maailmansodan päättymisestä Neuvostoliiton romahtamiseen. Tutkimusongelmana on ”Miksi kuljetusilmavoimia kehitettiin, mihin kehitystä tarvittiin ja mikä oli kuljetusilmavoimien olemassaolon tarkoitus?” Tutkielman painopiste on kaluston teknisessä kehityksessä. Päälähteet ovat Voenno-transportnaja aviatsija. Voenno-istoricheskij ocherk (Efanov V.V. - Pushkin V.J; Arsenal-Press, 1997) sekä Voenno-transportnaja aviatsija Rossii (Ratkin, V. - Pazynich, S. - Zolotov, V; Poligon-Press, Moskova 2006). Teokset ovat venäjänkielisiä sotahistoriallisia kuvauksia Neuvostoliiton kuljetusilmavoimista. Tutkielmassa ilmeni, että Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien tilanne oli heikko toisen maailmansodan jälkeen. Suorituskyky parani 1960-luvulla ja oli pääpiirteissään nousujohteista koko kylmän sodan ajan. Kuljetusilmavoimien päätehtävänä oli pitkään maahanlaskujoukkojen kuljetus, mutta samaan aikaan suoritettiin strategisia joukkojen siirtoja ja avustustoimintaa. Suurimmat tekniset kehitysaskeleet olivat varsinaisen sotilaskuljetuskoneen tulo kuljetusilmavoimien kokoonpanoon 1950-luvun lopulla sekä suihkumoottoreilla varustetun kuljetuskoneen saaminen 1970-luvulla.