Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien kaluston kehittäminen kylmän sodan aikana

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien kaluston kehittämistä kylmän sodan aikana. Tutkielmassa käsitellään kuljetusilmavoimien käytössä olleita lentokoneita ja helikoptereita. Kylmä sota käsittää ajan toisen maailmansodan päättymisestä Neuvostoliiton romahtamiseen. Tutkimusongelmana on ”Miksi kuljetusilmavoimia kehitettiin, mihin kehitystä tarvittiin ja mikä oli kuljetusilmavoimien olemassaolon tarkoitus?” Tutkielman painopiste on kaluston teknisessä kehityksessä. Päälähteet ovat Voenno-transportnaja aviatsija. Voenno-istoricheskij ocherk (Efanov V.V. - Pushkin V.J; Arsenal-Press, 1997) sekä Voenno-transportnaja aviatsija Rossii (Ratkin, V. - Pazynich, S. - Zolotov, V; Poligon-Press, Moskova 2006). Teokset ovat venäjänkielisiä sotahistoriallisia kuvauksia Neuvostoliiton kuljetusilmavoimista. Tutkielmassa ilmeni, että Neuvostoliiton kuljetusilmavoimien tilanne oli heikko toisen maailmansodan jälkeen. Suorituskyky parani 1960-luvulla ja oli pääpiirteissään nousujohteista koko kylmän sodan ajan. Kuljetusilmavoimien päätehtävänä oli pitkään maahanlaskujoukkojen kuljetus, mutta samaan aikaan suoritettiin strategisia joukkojen siirtoja ja avustustoimintaa. Suurimmat tekniset kehitysaskeleet olivat varsinaisen sotilaskuljetuskoneen tulo kuljetusilmavoimien kokoonpanoon 1950-luvun lopulla sekä suihkumoottoreilla varustetun kuljetuskoneen saaminen 1970-luvulla.