Ut pictura poesis: a poesia vulgar pintada por Antônio da Fonseca Soares

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

THE GALICIAN-PORTUGUESE LYRIC AND THE 17TH-CENTURY LOVE POETRY: ARTS OF LOVE, SONGS AND WRITTEN SONGS

In this paper, we discuss important echoes of Galician-Portuguese lyric that remain in the 17th-century love lyric poetry produced in Portugal. In order to achieve this main objective, we highlight some specificities of the troubadours’ lyric and of the 17th-century poetry, particularly the fundamentally musical character of the troubadours’ songs as opposed to the fundamentally written character of the 17th-century poems. This contrast indicates that they are compositions from different times (predominantly the 13th and the 17th centuries) and produced according to distinct poetic conceptions. However, they are compositions which are also similar in many ways, and whose similarities, especially regarding the lyrical genre, point to similar quests for perfect practice of love, outlining “arts of love” understood as unsystematic precepts of loving which are practiced in poetry. In this article, we intend to show that these poetic loves are technically conceived and, as historical constructs, they differ from each other, since they are characterized by their peculiar moments of achievement. However, they are not isolated in the time. As mentioned above, the troubadours’ songs are essentially musical while the 17th-century poems, as indicated by the prevalent poetic preceptive in their time, are essentially written. Nevertheless, those trobar songs reverberate in these poems (“written songs”) and in both kinds we read and listen to similar precepts of love, as though we were in labyrinths of love echoes with no way out.

The historic religious buildings of Ribeira Grande: implementation of christian models in the early colonies, 15th till 17th century, on the example of Cape Verde Islands

Rui Carita

Productivity of the suffixes -ness and -ity in 17th-century English letters : A sociolinguistic approach

Tässä työssä tutkitaan englannin kielen substantiivijohtimien -ness ja -ity produktiivisuutta 1600-luvulla kirjoitetuissa kirjeissä. Näitä lähes synonyymisiä johtimia käytetään yleensä merkitykseltään abstraktien substantiivien muodostamiseen adjektiiveista (esim. productive 'produktiivinen' > productiveness tai productivity 'produktiivisuus'). Johtimista -ity on lainautunut englantiin ranskasta ja myöhemmin myös latinasta; se on sekä fonologialtaan että semantiikaltaan läpinäkymättömämpi kuin kotoperäinen -ness. Lisäksi -ity-johdinta on käytetty enimmäkseen formaaleissa tilanteissa ja tieteellisissä teksteissä, kun taas -ness on ollut yleiskäyttöisempi. Tutkielman lähestymistapa on sosiolingvistinen: oletetaan, että johtimien produktiivisuus (eli valmius muodostaa uusia johdoksia) voi vaihdella eri sosiaaliryhmissä. Sosiolingvistiikkaa ei ole aiemmin juurikaan sovellettu produktiivisuuden tutkimiseen. Tutkimusaineistona on Helsingin yliopiston VARIENG-tutkimusyksikön laatima Corpus of Early English Correspondence, varhaisista englanninkielisistä kirjeistä koostuva korpus eli elektroninen tekstikokoelma, joka on suunniteltu historiallisen sosiolingvistiikan tarpeisiin. Korpuksen 1600-luvun kirjeitten yhteenlaskettu pituus on noin 1,4 miljoonaa sanaa, ja ne on kirjoitettu vuosina 1600-1681. Tutkielman tärkeimpänä produktiivisuusmittarina käytetään johtimien avulla muodostettujen eri sanojen eli tyyppien lukumäärää. Hypoteesina on, että -ity-tyyppien määrä on keskimääräistä pienempi huonosti koulutettujen sosiaaliryhmien kirjeissä. Näitä olivat 1600-luvulla naiset sekä alhaisimmat yhteiskuntaryhmät, kuten talonpojat ja käsityöläiset. Johtimen -ness tyyppimäärissä ei odoteta esiintyvän sosiolingvististä variaatiota. Tutkielmassa käsitellään myös tyyppimäärien vertailuun liittyviä metodologisia ongelmia. Koska vaikkapa naisilta ja miehiltä on eri määrä dataa, ei heidän tyyppimääriään voida suoraan verrata keskenään. Esimerkiksi tyyppimäärien normalisointi tuhatta sanaa kohti ei myöskään ole mahdollista, koska tyyppien lukumäärä ei kasva lineaarisesti korpuksen kasvaessa. Tutkielmassa esitetään kielitieteessä harvoin käytetty tilastotieteellinen menetelmä, jonka avulla korpuksen eri osista saatuja tyyppimääriä voidaan verrata koko korpukseen ja testata, ovatko ne tilastollisesti merkittävän pieniä tai suuria. Toisin kuin monet yleisemmät menetelmät, tämä tyyppikertymiin ja permutaatiotesteihin perustuva metodi ei vaadi yksinkertaistavien oletuksien tekemistä. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesin oikeaksi: naisten -ity-tyyppien lukumäärä on tilastollisesti merkittävän alhainen, kun taas -ness-tyyppien määrissä ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja. Alhaisimpien yhteiskuntaryhmien osalta tuloksia ei saada, koska niiltä on korpuksessa liian vähän dataa. Analyysissä paljastuu myös yllättävä eroavaisuus: korpuksen ajallisesti ensimmäisessä puoliskossa (1600-1639) on merkittävän vähän -ity-tyyppejä. Tämä voidaan tulkita kielelliseksi muutokseksi: -ity-johtimen produktiivisuus kasvaa kirjeissä 1600-luvun aikana. Saattaa olla, että johtimen produktiivisuus on ensin kasvanut formaalimmissa tekstilajeissa, joista lisääntynyt käyttö on sitten levinnyt myös kirjeisiin, ehkäpä 1640-luvun sisällissodan synnyttämien kontaktiverkostojen siivittämänä. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että sosiolingvistinen vaihtelu on merkittävä tekijä ainakin joittenkin johtimien produktiivisuudessa, joten vaihtelua on syytä tutkia enemmänkin. Tutkimuksessa käytetty metodi mahdollistaa osakorpuksien tyyppimäärien luotettavan vertailun melko pienissäkin korpuksissa, joten se soveltuu hyvin niin historialliseen kielitieteeseen kuin sosiolingvistiikkaankin.

The IHS monogram as a symbol of Catholic resistance in 17th century Ireland

It has been suggested that the presence of religious images and scenes in secular buildings of sixteenth-century date can be viewed as an expression of resistance by the native Irish to English colonial activity in the aftermath of the Munster Plantation (J. A. Delle, 1999, International Journal of Historical Archaeology 3: 11–35). Such images, however, may merely represent a continuation into the early modern period of a Medieval tradition of adorning secular houses with devotional images. If a religious symbol of native Catholic resistance to English colonization and Protestantism in Munster is to be sought then perhaps a more appropriate image would be the I.H.S. monogram—a symbol associated with the Counter Reformation and the Jesuits. The paper presents an example of the monogram located within a tower house at Gortnetubbrid in County Limerick, Ireland.

Essays on the history of Brazilian dipterology. II. Notices about Brazilian Diptera (17th century)

Essays on the history of Brazilian dipterology. II. Notices about Brazilian Diptera (17th century). Notices from the Brazilian Diptera from the 17th century come mainly from two foreign invasions occurred in Brazil, the first one by the French in Maranhao and the second by the Dutch in northeastern Brazil. This paper includes reports of Fathers Claude d'Abbeville and Yves d'Evreux and from Piso and Marcgrave, the last two presenting the first illustrations of Brazilian Diptera. The paper also includes reports of Friar Laureano de la Cruz, Father Joao de Sotto Mayor and Mauricio de Heriarte.

Essays on the history of Brazilian dipterology: II. notices about Brazilian Diptera (17th century)

Essays on the history of Brazilian dipterology. II. Notices about Brazilian Diptera (17th century). Notices from the Brazilian Diptera from the 17th century come mainly from two foreign invasions occurred in Brazil, the first one by the French in Maranhão and the second by the Dutch in northeastern Brazil. This paper includes reports of Fathers Claude d'Abbeville and Yves d'Evreux and from Piso and Marcgrave, the last two presenting the first illustrations of Brazilian Diptera. The paper also includes reports of Friar Laureano de la Cruz, Father João de Sotto Mayor and Maurício de Heriarte.