986 resultados para Politiikan representaatio : juhlakirja Kyösti Pekoselle hänen 60-vuotispäivänään
Resumo:
Kirjoitus perustuu esitelmään Tieteen päivillä 8.-12.1.2003 sekä artikkeliin "Pi-pirskatti! S-ehän on tohtori Capran r-ruputti!" Robottien kotoistaminen 1920-luvulta 1960-luvulle" (teoksessa "Arki ja läheisyys. Juhlakirja Ulla Heinon täyttäessä 60 vuotta". toim. Terhi Kivistö. Turun historiallinen arkisto 55. Turun historiallinen yhdistys. Turku 2002.)
Resumo:
Tämä teos on kollektiivinen onnittelu professori Eerik Lagerspetzille hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 5.3.2016. Kirja koostuu näistä alkusanoista ja kahdestakymmenestä artikkelista. Kirjoittajina toimii Eerikin väitöskirjan ohjaaja, kollegoita, nykyisiä ja entisiä oppilaita, ystäviä sekä lähisukulainen. Onpa mukana yksi tuntematonkin. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat suuresti: käytännöllisestä järjestä uuden CRISPR-Cas9-geenitekniikan käytön hyväksyttävyyteen, Kantista Sartreen, puolueettomuudesta häpeään, sopimusten tulkinnasta sattuman rooliin demokraattisessa päätöksenteossa, abortin oikeutuksesta kansanedustajien käyttäytymisen mallintamiseen – vain joitakin mainitakseni. Kirjoitusten kielinä ovat suomi ja englanti, vaikkakin kirjan nimi on latinaksi.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Tämän kirjan kirjoitukset on omistettu professori Olli Koistiselle hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 11.5.2016. Kirjoittajat ovat professori Koistisen kollegoita, työtovereita, väitöskirjaohjattavia ja opiskelijoita, entisiä tai nykyisiä. Kirjoituksista osa on suomeksi, osa englanniksi. Siksi päätimme antaa kirjalle latinankielisen nimen. De natura rerum viittaa moneen, mukaan lukien samannimiset vanhat luonnonfilosofiset tekstit, joista varmaankin kuuluisin, Lucretiuksen De rerum natura, on käännetty suomeksi Maailmankaikkeudesta. Sikäli kuin yhtään professori Koistista tunnemme, tämä, yhtä hyvin kuin Lucretiuksen teoksen mahdollinen kirjaimellisempi käännös Asioiden luonnosta, kuvaisi hyvin hänen filosofiakäsitystään. Filosofiassa tutkitaan ihan oikeita, isoja asioita. Filosofi kysyy, millaisia erilaiset oliot ja ilmiöt ovat luonteeltaan – mikä on asioiden luonto. Kirjan kirjoituksissa tarkastelun kohteena on muun muassa muutos, kausaliteetti, hyvä elämä, tekstien tulkitseminen, inhimillinen toiminta, tunteet, ajattelu, tietoisuus, aika, todellisuus ja maailma. Kuten sopii odottaa, useissa kirjoituksissa viitataan filosofian klassikoihin, varsinkin Descartesiin, Spinozaan ja Kantiin, jotka ovat olleet Ollin omia rakkaita tutkimuskohteita. Klassikkoteksteihin viitataan filosofian historian tutkimuksessa vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Tarkempia selityksiä löytyy kirjoitusten alaviitteistä ja kirjallisuusluetteloista.
Resumo:
Henkilökohtainen on poliittista Tutkimuksessa tarkastellaan tiedotusvälineissä käytyä neuvottelua miesten ja naisten mahdollisuuksista osallistua politiikkaan sekä siinä ilmenevää suomalaisen poliittisen julkisuuden muutosta. Tutkimuksen materiaalin muodostavat Anna-lehdessä vuosina 1975–2005 julkaistut 339 poliitikkojen henkilökuvaa, joita eritellään laadullisen tekstianalyysin keinoin. Politiikan sukupuolittunut työnjako Poliitikkojen henkilökuvat ovat Anna-lehdessä olleet henkilöhaastatteluja tai poliitikon haastatteluita yhdessä puolisonsa tai perheensä kanssa. Tutkittuna ajanjaksona Annassa on julkaistu selvästi enemmän naispoliitikkojen kuin miespoliitikkojen henkilökuvia. Poliitikkojen haastatteluissa neuvottellaan siitä, keillä on oikeus toimia politiikassa ja millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä. Vaikka Annassa ilmestyneissä poliitikkojen henkilökuvissa on eri aikoina vastattu näihin kysymyksiin erilaisin tavoin, sukupuolittunut jako miesten yhteiskunnalliseen ja naisten yksityiseen tilaan säilyy teksteissä läpi koko tarkastellun 30 vuoden ajanjakson. Sukupuolittunut jako yhteiskunnalliseen ja yksityiseen ilmenee henkilökuvissa siten, että miehet esitetään toimimassa politiikassa vaivattomasti ja luonnollisesti, mutta naisten kuvataan ponnistelevan sen eteen, että he kykenisivät osallistumaan politiikkaan. Naispoliitikkojen henkilökuvissa toistuva kysymys on, millä edellytyksin tai millaisin rajoituksin naiset ovat voineet toimia politiikassa. Miehet edustavat poliitikon normia ja naiset poikkeusta normista. Poliitikkojen parisuhde- ja perhehaastatteluissa puolestaan käsitellään kysymystä sukupuolten välisestä työnjaosta perheessä. Kirjoituksissa toistuvat kysymykset siitä, millainen tulisi olla poliitikon ja hänen puolisonsa välinen työnjako, tulisiko miespoliitikon vaimon osallistua pyyteettömästi puolison uran tukemiseen tai millä tavoin naispoliitikon puolison tulisi suhtautua vaimonsa aikaa vievään poliittiseen uraan. Naispoliitikkojen haasteita Annan julkaisemat naispoliitikkojen henkilökuvat osoittavat sekä naisten poliittiseen osallistumiseen liittyviä ongelmia että joukon erilaisia ratkaisuja niihin. Naisten ruumiillisuus on näistä haasteista keskeisin. 1970-luvun Annassa ilmestyneissä naispoliitikkojen haastatteluissa käsiteltiin toistuvasti sitä, millä tavoin politiikassa työskentelevät naiset pukeutuvat, syövät ja lepäävät. 1980-luvulla Anna pyrki tekemään naisruumiista voimavaran osoittamalla, että naisten ”luonteva” taipumus hoivaamiseen teki heistä erityisen sopivia politiikan ”pehmeiden” asioiden puolestapuhujina, kuten rauhantyön ja sosiaalisektorin asioiden hoitajina. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa julkaistuissa teksteissä luotiin naisten poliittista yhteisöllisyyttä korostamalla heidän kokemaansa ruumiillisuuteen perustuvaa sortoa, esimerkiksi ulkonäköön liittyviä epäasiallisia huomautuksia. 2000-luvulla naispoliitikkojen henkilökuvissa vakuutettiin, että naisen ikääntyminen ei heikennä hänen kykyään tehdä politiikkaa. Samana aikakautena julkaistuissa nuorehkojen naispoliitikkojen henkilökuvissa ruumiillisuuteen otettiin toinen näkökulma. Niissä naisruumiin väitetty sopimattomuus poliittiseen työhön ratkaistiin korostamalla, että haastatellut naiset kontrolloivat ruumistaan täydellisesti. Toinen naispoliitikkojen poliittista osallistumista uhkaavana tai häiritsevänä esitetty seikka Annassa on ollut yksityiselämä. Lehden mukaan kodin, puolison ja lasten yhdistäminen menestyksekkääseen poliittiseen uraan on ollut erityisen vaikeaa. 1980-luvun loppuun saakka henkilökuviin rakennettiin asetelma, jossa naispoliitikkojen tuli valita työn tai perheen välillä. Vuosituhannen taitteessa Anna otti yksityiselämän ja julkisen elämän väliseen ristiriitaan uuden näkökulman: lehti alkoi esittää, että lapset ovat naispoliitikkojen työelämän voimavara. Kirjoitusten mukaan tehokkaat nuoret naispoliitikot kykenivät halutessaan olemaan sekä ”pullantuoksuisia” äitejä että menestyviä poliitikkoja. Samalla kirjoitukset kuitenkin epäsuorasti osoittivat, ettei yksityisen ja julkisen elämän ristiriita kadonnut naispoliitikkojen kuvauksista: se vain muutti muotoaan ja sai uuden ratkaisun. Miespoliitikkojen luontevana esitetty asiantuntemus Annassa julkaistut miespoliitikkojen haastattelut ovat läpi tutkitun ajanjakson uusintaneet mielikuvaa yhteiskunnallisesta tilasta miehille luontaisesti sopivana ympäristönä. Niissä puhutaan politiikasta ikään kuin se olisi ainoastaan miesten hallitsema elämänpiiri. Poliitikka näyttäytyy miesten välisen kamppailun ja veljeyden kenttänä. Henkilökuvissa miespoliitikot pyrkivät kukistamaan vastustajansa, mutta samalla menestys miesten maailmassa edellyttää muiden miesten hyväksyntää. Henkilökuvissa rakennetaan vahvasti käsitystä miespoliitikoista yhteiskunnallisina asiantuntijoina. Kirjoituksissa heille annetaan tilaa ja mahdollisuuden käsitellä ajankohtaisia poliittisia ongelmia, kuten esimerkiksi terveydenhuollon tilaa tai yleissivistyksen tasoa Suomessa. Ero Annan julkaisemiin naispoliitikkojen haastatteluihin on selvä. Niiden joukossa vuosina 1975–2005 ei ole sellaisia kirjoituksia, joissa naispoliitikolla olisi itsestäänselvästi asiantuntemusta tai arvovaltaa käsitellä koko kansakuntaa askarruttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Henkilökohtainen on poliittista Annan julkaisemat poliittikkojen henkilökuvat osoittavat, millä tavoin henkilökohtaisiksi mielletyt asiat ovat muuttuneet poliittisiksi. Kärjistäen voi sanoa, että 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli vallalla mielikuva, jossa vastakkain asettuivat miesten politiikka ja naisten yksityiselämä. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut. 1980-luvun alussa Anna argumentoi, että naisten kokemus arkielämästä ja lasten kasvattamisesta antoi heille sellaista asiantuntemusta, jota tulisi hyödyntää myös politiikassa. Annan mukaan miesten hallitseva asema politiikassa oli johtanut tilanteeseen, jossa huomattava osa kansasta ei saanut ääntään politiikassa kuuluviin. 2000-luvulle tultaessa on mahdollista nähdä, että politiikkaan on muodostunut naisille sopivana nähty toiminnan sektori, johon kuuluvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikka sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Verrattuna 1970-luvun puolivälin tilanteeseen naiset osallistuvat luontevasti huomattavaan osaan suomalaista politiikkaa. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja ei kulje enää politiikan ja yksityiselämän välillä, vaan politiikan sisällä. Samalla käsitys politiikasta on muuttunut. Hyvinvointivaltion ja valtion sosiaalisektoriin liittyvien vastuiden laajentuminen on johtanut tilanteeseen, jossa naisille sopiviksi miellettyjen poliittisten osaamisalueiden määrä on kasvanut. On myös puhuttu politiikan intimisaatiosta, jolla tarkoitetaan, että valtioiden poliittisen toiminnan piiri on tullut yhä lähemmäs ihmisten henkilökohtaista elämää. Naisten aikaisempaa laajempi poliittinen osallistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman keskustelua aiheista, jotka koetaan hyvin henkilökohtaisiksi: ruumiin ja politiikan suhteesta, yksityiselämän ja julkisen elämän suhteesta tai arkielämän kokemusten suhteesta poliittiseen osallistumiseen. Näin henkilökohtainen ja poliittinen ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Annan henkilökuvat kertovat muutoksesta, jossa yksityiselämän tapahtumat ovat tulleet kiinteäksi osaksi politiikan julkisuutta. Yksityiselämän julkisuus on ollut poliitikoille sekä mahdollisuus että haaste. Yhtäältä yksityiselämän julkisuus on tarjonnut miespoliitikoille oivallisen keinon tuoda esille henkilökohtaisensa elämänsä myönteisiä puolia, esimerkiksi omistautumista perheelle. Naispoliitikoille yksityiselämän tuleminen julkiseksi on tarjonnut keinon haastaa ja kyseenalaistaa niitä arvoja, joiden mukaan nainen ei voi onnistuneesti yhdistää menestystä työ- ja perhe-elämässä. Samalla poliittisen julkisuuden muutos on merkinnyt sitä, että yksityiselämästä on tullut poliitikoille myös rasite. Julkisuudessa ei tehdä selkeää rajaa yksityisen ja julkisen elämän välillä, vaan henkilökohtaisen elämän valinnoista ja tapahtumista on tullut erottamaton osa poliitikkojen julkisuuskuvaa. Annan julkaisemien poliitikkojen henkilökuvien analyysi osoittaa, että poliitikot symboloivat yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Poliitikot eivät ole vain ihmisiä ansioineen ja puutteineen, vaan heidän saamansa julkisuuden kautta keskustellaan suuremmista yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten naisten oikeudesta osallistua politiikkaa tai sukupuolten välisestä työnjaosta yhteiskunnassa. Annassa ilmestyneet poliitikkojen henkilökuvat ovat olleet osa prosessia, jossa suomalainen sukupuolittunut työnjako on neuvoteltu merkittävältä osaltaan uuteen muotoon. Naiset ovat saaneet vastuulleen olennaisen osan suomalaista politiikkaa samalla kun politiikan sisältö on myös muuttunut. Julkisuudessa näkyvien poliitikkojen henkilökohtaisen elämän valinnat asettuvat kontekstiinsa osana neuvotteluprosessia, jossa mietitään ja kyseenlaistetaan yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Tässäkin mielessä henkilökohtaisesta on tullut poliittista.
Resumo:
Tutkimus käsittelee noottikriisin suomalaista kuvaa. Noottikriisi on saanut nimensä Neuvostoliiton Suomelle 30.10.1961 antamasta nootista, jonka mukaan Länsi-Saksan aseellinen varustautuminen aiheutti sellaisen sotilaallisen uhkan, että vuoden 1948 yya-sopimuksen mukaiset sotilaalliset konsultaatiot olivat perusteltuja. Presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Nikita Hruštšov sopivat kuitenkin runsaan kolmen viikon kuluttua, ettei niitä pidetä. Noottikriisi on ollut hyvin kiistanalainen. Eniten on erimielisyyttä aiheuttanut nootin motiivi. Siksi tämän tutkimuksen pääaiheena ovat sen tulkinnat suomalaisten kirjoittamissa painetuissa teksteissä nootin jättämisen jälkeisestä päivästä vuoteen 2013. Erimielisyys johtuu pääasiassa käsityksestä, että noottia ei lähetetty Länsi-Saksan aiheuttaman uhkan takia vaan Kekkosen auttamiseksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa. Tätä tulkintaa yksinään tai yhdistettynä yhteen tai useampaa muuhun tekijään on myös kannatettu eniten. Kekkonenkin ilmaisi päiväkirjassaan, että tarkoituksena oli hänen tukemisensa. Julkisuudessa hän ei kuitenkaan sanonut koskaan niin eksplisiittisesti. Erityinen piirre ovat vaihtelut huomattavan monen akateemisenkin kirjoittajan tulkinnoissa. Sama koskee sanomalehtiä. Monet nimesivät jälkeenpäin nootin tarkoitukseksi Kekkosen auttamisen, vaikka olivat aluksi kirjoittaneet jotain muuta. Ilmiö paljastaa että sanomalehdet harjoittivat heti nootin saapumisen jälkeen itsesensuuria.
Resumo:
Congenital diaphragmatic hernia (CDH) is associated with pulmonary hypertension which is often difficult to manage, and a significant cause of morbidity and mortality. In this study, we have used a rabbit model of CDH to evaluate the effects of BAY 60-2770 on the in vitro reactivity of left pulmonary artery. CDH was performed in New Zealand rabbit fetuses (n = 10 per group) and compared to controls. Measurements of body, total and left lung weights (BW, TLW, LLW) were done. Pulmonary artery rings were pre-contracted with phenylephrine (10 μM), after which cumulative concentration-response curves to glyceryl trinitrate (GTN; NO donor), tadalafil (PDE5 inhibitor) and BAY 60-2770 (sGC activator) were obtained as well as the levels of NO (NO3/NO2). LLW, TLW and LBR were decreased in CDH (p < 0.05). In left pulmonary artery, the potency (pEC50) for GTN was markedly lower in CDH (8.25 ± 0.02 versus 9.27 ± 0.03; p < 0.01). In contrast, the potency for BAY 60-2770 was markedly greater in CDH (11.7 ± 0.03 versus 10.5 ± 0.06; p < 0.01). The NO2/NO3 levels were 62 % higher in CDH (p < 0.05). BAY 60-2770 exhibits a greater potency to relax the pulmonary artery in CDH, indicating a potential use for pulmonary hypertension in this disease.
Resumo:
To characterize the relaxation induced by the soluble guanylate cyclase (sGC) activator, BAY 60-2770 in rabbit corpus cavernosum. Penis from male New Zealand rabbits were removed and fours strips of corpus cavernosum (CC) were obtained. Concentration-response curves to BAY 60-2770 were carried out in the absence and presence of inhibitors of nitric oxide synthase, L-NAME (100 μM), sGC, ODQ (10 μM) and phosphodiestarase type 5, tadalafil (0.1 μM). The potency (pEC50) and maximal response (Emax) values were determined. Second, electrical-field stimulation (EFS)-induced contraction or relaxation was realized in the absence and presence of BAY 60-2770 (0.1 or 1 μM) alone or in combination of ODQ (10 μM). In the case of EFS-induced relaxation two protocols were realized: 1) ODQ (10 μM) was first incubated for 20 min and then BAY 60-2770 (1 μM) was added for another 20 min (ODQ + BAY 60-2770). In different CC strips, BAY 60-2770 was incubated for 20 min followed by another 20 min with ODQ (BAY 60-2770 + ODQ). The intracellular levels of cyclic guanosine monophosphate (cGMP) were also determined. BAY 60-2770 potently relaxed rabbit CC with pEC50 and Emax values of 7.58 ± 0.19 and 81 ± 4%, respectively. The inhibitors ODQ (n=7) or tadalafil (n=7) produced 4.2- and 6.3-leftward shifts, respectively in BAY 60-2770-induced relaxation without interfering on the Emax values. The intracellular levels of cGMP were augmented after stimulation with BAY 60-2770 (1 μM) alone, whereas its co-incubation with ODQ produced even higher levels of cGMP. The EFS-induced contraction was reduced in the presence of BAY 60-2770 (1 μM) and this inhibition was even greater when BAY 60-2770 was co-incubated with ODQ. The nitrergic stimulation induced CC relaxation, which was abolished in the presence of ODQ. BAY 60-2770 alone increased the amplitude of relaxation. Co-incubation of ODQ and BAY 60-2770 did not alter the relaxation in comparison with ODQ alone. Interestingly, when BAY 60-2770 was incubated prior to ODQ, EFS-induced relaxation was partly restored in comparison with ODQ alone or ODQ + BAY 60-2770. Considering that the relaxation induced by the sGC activator, BAY 60-2770 was increased after sGC oxidation and unaltered in the absence of nitric oxide, these class of substances are advantageous over sGC stimulators or PDE5 inhibitors for the treatment in those patients with erectile dysfunction and high endothelial damage. This article is protected by copyright. All rights reserved.
Resumo:
Universidade Estadual de Campinas . Faculdade de Educação Física
Resumo:
A gas product analysis has been conducted on gamma-irradiated samples of poly(lactic acid) (PLA) and poly(glycolic acid) (PGA) by means of gas chromatography. The major volatile products have been identified to be CO, CO2, CH4 and C2H6 for PLA, and CO and CO2 for PGA. In addition, the yield of evolved gases for PLA has been found to be 1.81 for CO2, 0.98 for CO, 0.026 for CH4 and 0.012 for C2H6; and that for PGA to be 1.70 for CO2 and 0.42 for CO. The new chain ends formed due to gamma-induced bond cleavage in PLA have been assigned to CH3-CH2-CO-O- and CH3-CH2-O-CO-, and the G values for formation of these chain ends were found to be 1.9 and 0.6, respectively. The G value for chain scission reported previously of 2.3 is comparable with that for the formation of the propanoic acid end group. (C) 1997 Elsevier Science Limited.