La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Philosophie naturelle de trois anciens philosophes renommez, Artephius, Flamel et Synesius, traitant de l'art occulte et de la transmutation métallique . Derniere edition. Augmentée d'un petit traité du mercure, & de la pierre des philosophes de G. Ripleus, nouvellement traduit en françois

Comprend : Traité du mercure et de la pierre des philosophes ; Le vray livre de la pierre philosophale ; Le livre des figures hiéroglyphiques ; Le livre secret du très ancien philosophe Artephius traitant de l'art occulte et de la pierre philosophale

Dits des philosophes, de GUILLAUME DE TIGNONVILLE, et Mortifiement de vaine plaisance, par le roi RENE D'ANJOU.

Contient : I (fol. 1-199). « Cy commencent les croniques de plusieurs saiges philosophes, lesquelx enseignent plusieurs belles et notables doctrines, lesquelles s'ensuivent. Sedechias fu philosophe le premier... » « ... dont on a aultreffois esté deçeu. Cy fine le livre des saiges philosophes, avecques pluseurs enseignemens qu'ilz mettent et enseignent. » — C'est l'ouvrage de GUILLAUME DE TIGNONVILLE, intitulé le plus souvent : Dits des philosophes ; II (fol. 201-285). « S'ensuit ung petit traictié d'entre l'âme dévote et le cueur, lequel s'appelle le Mortiffiement de vaine plaisance, faict et composé par REGNE, roy de Cecille, duc D'ANJOU... » Imprimé par Quatrebarbes, OEuvres complètes du roi René, t. IV, pp. 1-61

GILLES DE ROME, traité du gouvernement des princes ; Lucidaire, en prose, et Moralités des philosophes.

Contient : « Le livre du gouvernement des rois et des princes que frere GILLE DE ROME, de l'Ordre Saint Augustin a fet ; lequel livre mestre Hanri de Gauchi, par le commandement de noble roi de France a translaté de latin en françois » ; Lucidaire, en prose, attribué à S. Anselme de Cantorbéri. « Ci commence li prologues Anseaume l'arceve[sque] sor Lucidaire. Souventes fois m'avoient requis notre disciple... » (quatre livres) ; « Les Moralités des philosophes. Talent m'estoit pris que je racontasse... — ... paine à faire ce que il commandent. Ci fenissent Moralitez »

« Aulcune bonne ottorité de philosophie naturelle par quoy on peult veritablement congnoistre de quoy est faitte et composées les oeuvres d'argent vif crud des philosophes ».

Contient : « Regles sans lesquelles nul ne peut parvenir à la congnoissance du grand oeuvre » ; « Aultre traitté de la pierre des philosophes, en rime, par huitain »

Dits moraux des philosophes, traduction de GUILLAUME DE TIGNONVILLE, et Moralité du jeu des échecs, de J. DE CESSOLES, traduction de Jean FERRON.

Contient : « Les Dis mouraulx des philosophes, translatées de latin et françois par mons. Guillaume de Vgnoville [Tignonville], chevalier, conseiller du Roy » ; Début, biffé, du « livre saint Pierre de Liucenborc, lequel il envoya à madamoiselle de Lucenbourc. Quand je regarde quelle vie je mene... » ; « Moralité des nobles hommes et des gens du peuple du jeu des eschés, » de J. de Cessoles, traduction de Jean Ferron, et non de Jean de Vignay, comme le porte l'explicit ; Prière d'un poète à la Vierge