The analysis of the framing processes of the Basque peace movement: The way Lokarri and Gesto por la Paz changed society

During more than 20 years organisations like Gesto por la Paz and Lokarri had been trying to change the social approach to violence, instilling values of peace and dialogue. This working paper defends the idea that the work of these two organisations is key to understand the end of ETA violence and the lack of support that political violence has in the Basque Country. It develops the Basque peace frame generated by this movement and explains how this frame is present in the different levels of Basque society, changing the way political collective identities are negotiated in the Basque Country. Ultimately, their effort is to propose another way of doing politics, one where nationalism and violence are not intrinsically united, escaping from the polarization and confrontation that were in place during the 80s-90s.

Soviet antipacifism and the suppression of the "unofficial" peace movement in the U.S.S.R.

Includes bibliographical references.

Moscow and the peace movement : the Soviet Committee for the Defense of Peace.

"May 1987."

Unity in Christ or Pan-Europeanism?:Nathan Söderblom and the ecumenical peace movement in the interwar period

In the summer of 2014 the Swedish Church is celebrating the 100th anniversary of the appointment of Nathan Söderblom as archbishop of Uppsala, and thus head of the Swedish church organisation. As a Lutheran with an enormously broad-minded and broad-reaching approach to ecumenical understanding and community-building, Söderblom shot to prominence in the interwar period not only because of his ecumenical engagement, calling for an evangelical catholicity so stand side by side with the Roman catholic and Orthodox catholic traditions, but also because of his comprehensive secular engagement for peace and understanding between peoples. In the latter context he also acquired a solid reputation as a perhaps less prominent but still noteworthy figure in the history of European integration. This article investigates how, why and to what extent Söderblom’s ecumenical and secular engagements were intertwined. The first part discusses how his biographical and academic background led to such staunch ecumenical positions, while the second part focuses on the secular engagement, which was perceived by Söderblom as necessary to make progress on the ecumenical front in the practical political realities of the 1920s. The final part, comparing and contrasting Söderblom’s views with those of Count Richard von Coudenhove-Calergi and the Pan-European Union, demonstrates why Söderblom’s engagement for Europe had to be limited: unity in Christ is by definition global in nature and therefore cannot be continent-specific.

Graceville and District Peace Committee members with banner during Hiroshima Day 1964, Brisbane

Graceville and District Peace Committee members with banner during Hiroshima Day 1964, Brisbane, Australia.

Members of the Union of Australian Women with banner during Hiroshima Day 1964, Brisbane

Members of the Union of Australian Women with banner during Hiroshima Day 1964, Brisbane, Australia. The Union of Australian Women is a national organisation that was formed in 1950. Its aim is to work for the status and wellbeing of women across the world. It has been involved in a wide variety of campaigns that concern women. The Union of Australian Women networks with other women's community and union groups on such issues.

Els esperantistes catalans: un col·lectiu pacifista en un món global

El treball en primer lloc presenta una breu introducció del moviment esperantista, explicitant els vincles entre pacifisme i esperantisme, particularment en el cas català. En segon lloc, i a partir d’una enquesta a aquest subconjunt del moviment per la pau, l’estudi, d’una banda, compara les característiques d’aquest col·lectiu amb les de la societat catalana i amb la d’esperantistes d’altres països. D’altra banda, analitza el grup mateix i l’eventual evolució personal dels seus membres. L’estudi no sobreentén, com en enquestes anteriors en altres països, el concepte d’«esperantista» com el fet de ser membre d’una associació esperantista, sinó que estudia quina concepció en tenen els mateixos membres del col·lectiu i persones pròximes. Els resultats mostren algunes diferències notables entre els esperantistes catalans i la resta de la població catalana, particularment en relació amb el nivell d’estudis, les opinions polítiques i el lleure. Per altra banda, confirma els resultats obtinguts amb esperantistes d’altres països, malgrat algunes diferències sensibles, que potser podrien explicar-se per la minorització nacional i lingüística dels catalans.

Suomen Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta

Ilmavoimien johtamisjärjestelmä on osa Ilmavoimien järjestelmäkokonaisuutta, jonka kaksi muuta osaa ovat taistelujärjestelmä ja tukeutumisjärjestelmä. Ilmavoimien materiaalista suorituskykyä rakennetaan tämän järjestelmäajattelun pohjalta. tässä tutkimuksessa Ilmavoimien johtamisjärjestelmää tutkitaan kolmen kokonaisuuden, ilmavalvontajärjestelmän, ilmatilannekuvan muodostamisjärjestelmän ja tulenkäytön johtamisjärjestelmän, näkökulmasta. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän laajuuden vuoksi tutkimusaluetta on jouduttu rajaamaan. Tutkimus perustuu evoluutioparadigmaan, jonka mukaisesti kaikki olevainen on evolutionaarista. Mikään tässä ajassa oleva ilmiö ei ole historiaton. Jokaisella ilmiöllä on nykyisyytensä lisäksi historia ja tulevaisuus. Evoluutioparadigman avulla laajennetaan Ilmavoimien johtamisjärjestelmän nykyisyyden ymmärtämistä kuvaamalla ja analysoimalla sen evoluutiota. Tutkimusaineistoa analysoidaan käyttäen hyväksi polkuriippuvuutta evolutionaarisena mallina. tätä mallia on käytetty uusinstitutionaalisessa ja evolutionaarisessa taloustieteessä ja taloushistoriassa tutkittaessa yritysten, toimialojen tai tuotteiden pysyvyyttä markkinoilla sekä erilaisten innovaatioiden vaikuttavuutta menestymiseen eri markkinatilanteissa. Tutkimusasetelman lähtökohtana on Ilmavoimien johtamisjärjestelmäevoluution kuvaaminen kolmen tekijän tasapainoasetelman suhteen, joita ovat instituutiot, ilmasotateoria ja kansainvälinen ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehitys. tutkimuksen tavoitteena on löytää institutionaalinen logiikka Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutiolle sekä sen eri kehitysprosesseihin liittyvä mahdollinen polkuriippuvuuden logiikka. Tutkittavina instituutioina ovat kansallinen poliittinen päätöksenteko, joka ilmentyy erilaisina komiteamietintöjä, raportteina ja selontekoina. Sotilaallista instituutiota edustavat eri operatiiviset ohjeet, ohjesäännöt ja doktriinit, jotka ovat ohjanneet johtamisjärjestelmäkehitystä. Ilmasotateorian vaikuttavuuden analyysiä varten tutkimuskohteiksi on valittu seitsemän merkittävää ilmasotateoreetikkoa. Kenraalimajuri Giulio douhet, ilmamarsalkka Hugh Trenchard ja kenraalimajuri William Mitchell edustavat ilmasotateorian varhaista kautta. Kansallista ilmasotateorian kehitystä edustavat eversti Richard Lorentz ja kenraalimajuri Gustaf Erik Magnusson. Yhdysvaltalaiset everstit John Boyd ja John Warden III ovat uuden ajan ilmasotateoreetikkoja. Näiden henkilöiden tuottamien teorioiden avulla voidaan piirtää kuva muutoksesta, jota ilmasodankäynnin teoreetti- sessa ajattelussa on tapahtunut. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutiolle haetaan vertailua kehityksestä, jota on tapahtunut Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Ilmavoimat on saanut vaikutteita muistakin maista, mutta näiden maiden kehityksen avulla voidaan selittää Suomessa tapahtunutta kehitystä. Tutkimuksessa osoitetaan, että kansainvälisellä johtamisjärjestelmäevoluutiolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen kehitykseen. Tämä tutkimus laajentaa prosessuaalista tutkimusteoriaa ja polkuriippuvuusmallin käyttöä sotatieteelliseen tutkimuskenttään. tutkimus yhdistää toisiinsa aivan uudella tavalla sotilasorganisaation institutionaalisia tekijöitä pitkässä evoluutioketjussa. Tutkimus luo pohjaa prosessuaaliseen, havaintoihin perustuvaan evoluutioajatteluun, jossa eri tekijöiden selitysmalleja ja kausaalisuutta eri periodien aikana voidaan kuvata. Tutkimuksen tuloksena ilmavoimien johtamisjärjestelmäevoluutiossa paljastui merkittäviä piirteitä. Teknologia on ollut voimakas katalysaattori ilmapuolustuksen evoluutiossa. Uusien teknologisten innovaatioiden ilmestyminen taistelukentälle on muuttanut oleellisesti taistelun kuvaa. Sodankäynnin revoluutiosta huolimatta sodankäynnin tai operaatiotaidon ja taktiikan perusperiaatteissa ei ole tapahtunut perustavanlaatuista muutosta. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehitys on voimakkaasti linkittynyt ulkomaiseen johtamisjärjestelmäkehitykseen, jossa teknologiaimplementaatiot perustuvat usean eri ilmiön paljastumiseen ja hyväksikäyttöön. Sotilas- ja siviili-instituutiot ovat merkittävästi vaikuttaneet Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kansalliseen kehitykseen. Ne ovat antaneet poliittisen ohjauksen, taloudellisten resurssien ja strategis-operatiivisten käskyjen ja suunnitelmien avulla perusteet, joiden pohjalta johtamisjärjestelmää on kehitetty. Tutkimus osoittaa, että Suomen taloudellisten resurssien rajallisuus on ollut merkittävin institutionaalinen rajoite Ilmavoimien johtamisjärjestelmää kehitettäessä. Useat poliittiset ohjausasiakirjat ovat korostaneet, ettei Suomella pienenä kansakuntana ole taloudellisia resursseja seurata kansainvälistä sotilasteknologiakehitystä. Lisäksi ulko- ja turvallisuuspoliittinen liikkumavapaus on vaikuttanut kehittämismahdollisuuksiin. Ilmasotateorian evoluutio on luonut johtamisjärjestelmän kehitykselle välttämättömän konseptuaalisen viitekehyksen, jotta ilmasota on voitu viedä käytännön tasolle. Teoria, doktriini ja instituutiot toimivat vuorovaikutuksessa, jossa ne interaktiivisesti vaikuttavat toinen toisiinsa. Tutkimus paljasti kuusi merkittävää sokkia, jotka saivat aikaan radikaaleja muutoksia johtamisjärjestelmän evoluutiopolulla. tutkimuksen perusteella vaikuttavimmat muutoksia aiheuttavat sokit olivat radikaalit turvallisuuspoliittiset muutokset kuten sota ja voimakkaat kansantalouden muutokset kuten lama. Sokkeja aiheuttaneet kuusi ajankohtaa olivat: 1. Puolustusvoimien rakentamisen aloittaminen vapaussodan jälkeen 1918 2. Maailmanlaajuinen lama 1929–1933 ja eurooppalainen rauhanaate 1928–1933 3. Talvi- ja jatkosota 1939–1944 4. Uusi alku Pariisin rauhansopimuksen 1947 ja YYA-sopimuksen 1948 varjossa 5. Kylmän sodan päättyminen ja Suomen lama 1990–1993 6. Maailmanlaajuinen lama 2008- Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehittäminen on perustunut rationaalisiin päätöksiin, jotka ovat saaneet vaikutteita ulkomaisesta ilmasotateorian ja -doktriinien kehityksestä sekä kansainvälisestä johtamisjärjestelmäkehityksestä. Johtamisjärjestelmän evoluutioon on vaikuttanut globaali konvergenssi, johon on tehty kansallisen tason ratkaisuja järjestelmien adaptaation ja implementaation yhteydessä.

Estrategias de control ciudadano: una aproximación a la intervención megaminera en Cajamarca Tolima. (2007-2013)

El presente estudio de caso busca describir y analizar a la luz de los conceptos de resistencia civil y acción colectiva cómo las movilizaciones sociales en el Tolima han logrado generar cambios en el modo de operar de la transnacional minera Anglogold Ashanti en la mina la Colosa entre el año 2007 y el año 2013. Con este fin, se realizaron una serie de entrevistas y visitas de campo que permitieron un acercamiento al movimiento de los Comités Ambientales y Campesinos del Tolima. Este acercamiento dio como resultado una reconstrucción del panorama de la problemática que enfrentan las comunidades locales cuando las empresas megamineras llegan a sus territorios transformando, en diferentes aspectos, la dinámica del lugar. Dicho panorama se constituye en un insumo que puede ser utilizado por las comunidades para empoderarse frente al derecho de decidir sobre el uso que le quieren dar a su territorio.

A paz nos instrumentos de organização da informação: uma análise dos conceitos de paz e guerra, da cultura de paz e dos estudos para a paz na Classificação Decimal Dewey

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Mapping civil society in former Yugoslavia

From the break up of the New Left into single issue groups at the end of the 1960s came a variety of groups representing the peace movement, environmental movement, student movement, women’s movement, and gay liberation movement. This explosion of new social movement activism has been heralded as the age of new radical politics. Many theorists and activists understand new social movements, as replacing the working class as an agent for progressive social change. Scholars and activists now alike debate the possibilities for revolutionary change in this era of multinational capitalism and new nationalisms. This paper examines some of the above claims in the context of the contemporary Serbian civil society. It explores the relationship between the civil society, activism, and narratives in Serbia. In particular, it examines the anti-Milosevic’ movement Otpor! (Resistance), and its discourse, practice and politics in public spaces, through an analysis of narratives of a set of roughly 20 interviews with Otpor! activists, aged 18-35. In the following discussion, then, I will focus on some of the particular dilemmas of contemporary Serbian popular movements - they are dilemmas to do with the growing complexity of media life in the Serbian spaces. I ground my debate on particular uses of the notion of civil society in the narratives of Otpor! activists, while I focus on the question of how do Otpor! activists relate to Leftist/radical politics and the idea of civil society.

Radical Ambition: A Portrait of the Toronto New Left, 1958-1985

This thesis examines the rise and decline of the New Left in Toronto from 1958 to 1985. It argues that New Leftism — whose three leading ideals were self-management, national liberation, and community — arose as much from the Old Left as it did from the peace movement. In contrast to earlier readings that interpret the New Left narrowly — essentially, as the combined forces of the white student and peace movements evident mainly on university campuses — this thesis documents the extent to which New Leftism, interpreted as a political formation, provided a framework for a diversity of radical social movements, especially feminism, Black Power, gay liberation, resistance to the capitalist redevelopment of the city, and transnational solidarity. It also questions a declensionist narrative that adopts a “decadal” approach to the radicalism of the sixties, according to which 1970 spelled the end of “60s” radicalism. Quite the contrary, this thesis argues: in Toronto, it would be truer to say that 1970s were “the sixties,” in that only in this later decade did many New Left movements attain their full maturity. New Leftists successfully challenged a host of institutions, sometimes with permanent effects. The educational system was transformed. Cultural institutions and practices were revolutionized. Questions of race and gender, once peripheral to the left, were made central to it. Democratic community institutions became far more powerful. A token of the strength and durability of the New Left in Toronto was the extent to which it remained the bête noir of a series of other radical groups upholding the model of the vanguard communist party — which challenged the New Leftists’ prominence but many members of which often wound up agreeing with their positions. It was only in the early 1980s, with the ascent of a new right, that Toronto’s New Left unmistakably entered a period of decline. Yet, even then, many of its key themes were picked up by fast-growing anarchist and socialist feminist currents. Far from constituting a minor phenomenon, Toronto’s New Left, one of the largest movements for social justice in Canadian history, bequeathed to its progressive successors an imposing legacy of struggle and cultural achievements. It is the purpose of this thesis to evaluate, both critically and sympathetically, the extent to which the New Left attained its radical ambition.

The Proceedings of the South Carolina Historical Association

Annually, the association publishes a journal, The Proceedings, which consists of papers presented at the annual meeting. The Unionist Party and the Third Home Rule Crisis, 1912-1914” by W. S. Brockington, Jr. To Herald the Revolution: The Public Activists of G. V. Chicherin and Maksim Litvinov in Wartime Britain by William J. Lavery William W. Boyce: A Leader of the Southern Peace Movement by Roger P. Leemhuis South Carolina Leadership in the Southern Unification Movement, 1849-1850 by Thelma Jennings Soul of the South: James F. Byrnes and the Racial Issue in American Politics, 1911-1941 by Winfred B. Moore, Jr. Cole L. Blease and the Senatorial Campaign of 1924 by Daniel W. Hollis The Cuban Revolution in Historical Perspective

Penetration of the political institutions of Guatemala by the international Communist movement: threat to the peace and security of America and to the sovereignty and political independence of Guatemala.

Mode of access: Internet.