Nicolaus Olai Botniensis.

Doctor's dissertation at Upsala (Sweden) University.

Former Archbishop of York ‘covered up’ sex abuse scandal

The former Archbishop of York stood accused last night of covering up allegations that a senior Church of England clergyman had abused choirboys and school pupils. Lord Hope of Thornes was made aware of the accusations against the Very Rev Robert Waddington, a former Dean of Manchester Cathedral and once the cleric in overall charge of Church schools, in 1999 and again in 2003. Waddington was stripped of his right to conduct church services but the archbishop did not report concerns about alleged past abuse or a potential continuing threat to children to police or child protection agencies. The extent of Waddington’s alleged history of abuse and the Church’s inaction has been revealed through a joint investigation by The Times and The Australian newspaper in Sydney.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

Archbishop William King (1650-1729) and the Constitution of Church and State

Accepted Version

[Book review] Owen Gingerich, The Book Nobody Read: In Pursuit of the Revolutions of Nicolaus Copernicus, Heinemann, 2004

Tony Mann reviews: Owen Gingerich, The Book Nobody Read: In Pursuit of the Revolutions of Nicolaus Copernicus, Heinemann, 2004, 0-434-01315-3, £12.99.

Calvinist Absolutism: Archbishop James Ussher and Royal Power

Archbishop James Ussher's manuscript notebooks allow us to observe the making of a Calvinist absolutist and to orientate the archbishop's beliefs about royal power within European Reformed thought as a whole. By 1643, Ussher was preaching a polished and complete theory of absolute royal power, and it is possible to track the development of this political theory forward from his undergraduate days in the 1590s. Throughout his life Ussher engaged anxiously with Reformed theologians abroad, who generally favored limited rather than absolute monarchy. Nevertheless, Ussher shared with these Reformed colleagues both an antipathy to aspects of Aristotelian politics and a commitment to the divine institution of royal power. Finally, despite Ussher's hostility to Laudian innovations in the Irish Church, his heartfelt political beliefs made him a firm supporter of Stuart absolutism throughout the Three Kingdoms.

Naturalis historie libri XXXVII : nuper studiose recogniti ([Reprod.]) / atque impressi adiectis variis Antonii Sabellici, Raphaelis Volaterrani, Beroaldi, [et al.]... adnotationibus ; ed. Nicolaus Beraldus

[Histoire naturelle (latin). 1516]

Nicolaus Trevet Anglicus, Expositio in Boethium de consolatione philosophiae (1-166v). - Pseudo-Boethius, De disciplina scolarium (167-184v).

Ce ms. a appartenu à l'église paroissiale de Chaumont-en-Bassigny (Haute-Marne), comme en témoigne la mention du XVe s. "Ce livre cy appartient a l'eglise de Chaumont" (f. 184). En-dessous de cette mention figure la signature "H. Vigniery" (XVIe s.). En 1655, Claude Joly, chantre de Notre-Dame de Paris, l'a acheté à cette église (cf. l'inscription au contreplat sup., datée d'octobre 1658). Il a ensuite appartenu à la bibliothèque du chapitre de Notre-Dame de Paris, dont il porte l'ex-libris "A la bibliotheque de l'Eglise de Paris", précédé de la cote L5 (XVIIe s., contreplat sup.). Notre-Dame.

Nicolaus de Gorran, Themata (1-95v), Distinctiones ad praedicandum vel Distinctiones theologicae (95v-207).

Abbaye Saint-Maur-des-Fossés ; cf. B. de Montfaucon, Bibliotheca bibliothecarum, II, 1739, p. 1141-1143 : "50. 1073. Nicolai de Gorham O. P. sermonum * Hiemata". Ex-libris : F. 1 : "Sti Germani a Pratis". Paris (Saint-Maur-des-Fossés ?).