998 resultados para Merkillinen merkitys - Anu Airola, Heikki J. Koskinen
Resumo:
Tämä tutkimus tarkastelee valmistumassa olevien lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden näkemyksiä terveydenhuollon työnantajakuvaan ja sen vetovoimaisuuteen liittyen. Tarkastelun näkökulmina ovat strateginen henkilöstövoimavarojen johtaminen, rekrytointiprosessi ja motivaatio työhön hakeutumisessa. Aihetta on tutkittu toistaiseksi vähän terveydenhuollon opiskelijoiden näkökulmasta. Laadullisen tutkimuksen teoreettinen osuus toteutettiin kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen vastausten (n=14) analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan voidaan todeta, että terveydenhuollon työnantajakuvalla on melko suuri merkitys lääkäreiden ja sairaanhoitajien työhön hakeutumisessa. Työpaikan vetovoimaisuutta lisäävät tekijät liittyvät esimiehen hyviin johtamistaitoihin, ammatillisen osaamisen kehittämisen mahdollisuuksiin ja kilpailukykyiseen palkkaukseen. Lisäksi työpaikan sijainnilla ja tehtävän sisällöllä on vaikutusta työpaikkaan hakeutumisessa. Vetovoimaisuutta vähentävät vastaavasti huono työilmapiiri, huono palkka, esimiehen heikot johtamistaidot sekä konsultaatiomahdollisuuksien puute. Rekrytointiprosesseissa ja työnantajan markkinoinnissa on vaihtelua eri työnantajien välillä.
Resumo:
Ilmavoimien ohjaajalle saattaa lennon aikana tulla ongelmia tai vikoja lentokoneeseen, jotka pakottavat lentäjän tekemään pakkolaskun tai poistumaan koneesta laskuvarjon tai heittoistuimen avulla. Kos ka poistumispaikkaa ei voi etukäteen valita, on mahdollista, että lentäjä joutuu kauaksi asutusalueelta. Suomen Ilmavoimissa koulutetaan ohjaajia juuri näitä tilanteita varten. Yksi osa tätä koulutusta on kesäpelastautumisharjoitus, jossa harjoitellaan selviytymistä normaalissa Suomen kesäisessä maastossa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2004 kesäpelastautumisharjoituksen koulutettavien (n=19) fyysisen kunnon sekä suunnist ustaidon merkitystä harjoituksesta selviämiseen. Lisäksi tutkittiin harjoituksen energiankulutusta. Koulutettavilla oli harjoituksen aikana mukanaan GPS- paikannin, joka antoi henkilön sijainnin lisäksi tietoa hänen sydämensä syketasosta. Vertailuaineistona käytettiin Cooper-, polkupyörä- sekä lihaskuntotest ien lisäksi suunnistuskilpailuntuloksia. Tuloksissa ilmeni, että kesäpelastautumisharjoituksessa koulutettavilla oli suunnistustaidosta enemmän hyötyä kuin hyvästä fyysisestä kunnosta. Harjoitus on luonteeltaan peruskestävyysharjoitusta vastaavaa (keskisyke 114 bpm), jonka vuoksi ylikuormitusta ei havaittu. Heikko suunnistustaito osoittautui todennäköisemmäksi fyysistä kuormitusta aiheuttavaksi tekijäksi. Energiavaje harjoituksen aikana oli suurimmillaan 9000 kcal, jo ka vastaa noin 2-3 kilon pudotusta henkilön painossa. Tällä ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä koulutettavien jaksamisen ja toimintakyvyn kannalta.
Tiedustelu ja sen merkitys 2. divisioonan taistelussa Äyräpään-Vuosalmen alueella kesällä 1944
Resumo:
Äyräpään–Vuosalmen torjuntataistelu käytiin 20.6.–18.7.1944. Taistelu voidaan jakaa kah-teen vaiheeseen. Taisteluja käytiin Äyräpäässä Vuoksen etelärannalla sekä Vuosalmella Vuoksen pohjoisrannalla, jossa Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pysäytettiin. Suomalaisia taisteluihin osallistui kolmesta divisioonasta ja yhdestä prikaatista. Neuvostojoukoilla oli käytössään kolmen armeijakunnan voimat. Kokonaisuudessaan neuvostojoukkojen käytössä oli siis yhteensä yhdeksän divisioonaa sekä suuri joukko vahvennuksia. Suomalaisten III Armeijakunnan alainen 2. Divisioona osallistui Äyräpään–Vuosalmen torjuntataisteluun tais-teluiden alkamisesta 20. kesäkuuta aina taisteluiden laantumiseen saakka heinäkuun 18. päi-vänä. Tutkimuksessa selvitetään jatkosodan aikana käytössä olleet tiedustelumenetelmät, Äyrä-pään–Vuosalmen torjuntataistelussa toteutettu 2. Divisioonaa koskeva tiedustelutoiminta sekä näiden tietojen käyttö taisteluiden aikana. Tutkimustehtävän vastausten sekä niiden toi-siinsa vertailun ja analysoinnin avulla arvioidaan tiedustelun merkitystä 2. Divisioonan tais-telulle Äyräpään–Vuosalmen torjuntataistelussa. Tutkimuksen päämenetelmänä on kvalitatiivinen analyysi. Pääaineistona tutkimuksessa ovat Kansallisarkiston arkistolähteet, jatkosotaan liittyvä tutkimuskirjallisuus sekä jatkosodan aikana voimassa olleet ohjesäännöt ja oppaat. Arkistolähteistä hyödyllisimpiä ovat 2. Divisi-oonan ja III Armeijakunnan esikuntien tiedustelupäiväkirjat, muut tiedustelua koskevat asia-kirjat sekä 2. Divisioonan ja sen alaisten joukkojen sotapäiväkirjat. Tutkimuskirjallisuusläh-teistä hyödyllisimpiä ovat tiedusteluun, viholliseen sekä 2. Divisioonaan liittyvät teokset. Jatkosodan aikana tiedustelussa käytettyjä päälajeja olivat maatähystys, liikkuva maatiedus-telu eli partiotiedustelu, ilmatiedustelu, vankien, yliloikkareiden ja paikallisten asukkaiden kuulustelu, viholliselta, vangeilta, yliloikkareilta, kaatuneilta, esikunnista ja muualta talteen otettujen asiakirjojen tutkiminen, kuuntelu ja suuntiminen, valon- ja äänenmittaus sekä salai-nen tiedustelu. Tiedustelumenetelmistä 2. Divisioonan kannalta merkityksellisimmiksi mene-telmiksi muodostuivat maatähystys, sotavankien kuulustelu sekä ilmatiedustelu. Muut toteu-tetut tiedustelumenetelmät tukivat ja antoivat oman lisänsä kokonaistiedustelulle. Oman merkittävän osansa tiedustelutoiminnassa muodosti tietojen vaihto. Parhaimpaan lopputulok-seen päästiin keinojen ja tietojen yhdistelemisellä, ja sitä kautta kattavalla tiedustelulla ja analysoinnilla. Selkeät puutteet 2. Divisioonan kokonaistiedusteluverkossa ovat löydettävissä vastustajan etulinjan taakse ulottuvasta tiedustelusta ja tiedustelutietojen käytöstä. Kokonais-tiedustelulla kyettiin luomaan riittävän selkeä kuva taistelualueella olevasta vihollisesta. Ny-kypäivän näkökulmasta katsottuna tiedustelulla ei kuitenkaan kyetty luomaan riittävää ana-lyysia ja arviota tiedustelutiedoista, jotta päätöksenteon tukena olisi ollut joka tilanteessa riittäviä ennakoivia arvioita vihollisen tulevasta toiminnasta.
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoitus oli tutkia asiakaspalvelun merkitystä tulokseen kahvila-ravintolassa. Pääongelmana tutkimuksessa oli, että miten asiakaspalvelulla saadaan aikaan parempi tulos. Tutkimuksen alaongelmana oli, että miten asiakaspalvelija voi palvelullaan vaikuttaa tulokseen.
Resumo:
Tämä opinnäytetyö käsittelee suzukimenetelmää ja siihen liittyvää vanhempainkoulutusta. Koska suzukimenetelmällä aloittavat lapset ovat alle kouluikäisiä, on vanhemman rooli soittoharrastuksen alussa merkittävä. Tämän takia vanhemmat osallistuvat vanhempainkoulutukseen, jossa he oppivat huilunsoiton perusteet ja perehtyvät suzukimenetelmään. Näin vanhemmat osaavat ohjata lasta kotiharjoittelussa. Etsin työssäni keinoja, joilla vanhempi pystyy auttamaan ja tukemaan lasta soittoharrastuksessa. Työ esittelee suzukimenetelmän perusteita ja vertaa sitä niin sanottuun perinteiseen menetelmään. Olen haastatellut kolmea huilusuzukiopettajaa ja kahta suzukiäitiä. Toinen näistä vanhemmista on oppilaani äiti. Olen seurannut tämän oppilaan kehitystä hänen ensimmäisen soittovuotensa ajan. Haastatteluissa tuli ilmi, että tärkein vanhemman tehtävä on tarjota lapselle kannnustava ja positiivinen oppimisympäristö. Tämä koskee sekä harjoitteluympäristöä että lapsen koko elinympäristöä. Vaikka suzukimenetelmä vaatii vanhemmalta sitoutumista, ei kumpikaan haastattelemistani vanhemmista tuntenut sitoutumista negatiivisena. Vanhempainkoulutus oli vanhemmista positiivinen kokemus ja lapsen auttaminen kotiharjoittelussa sujui koulutuksen vuoksi helpommin. Haastattelemani suzukiopettajat pitivät tärkeänä, että opettajalla on hyvä suhde lapsen vanhemman kanssa jo alusta asti. Näin ollen mahdolliset ongelmat on tulevaisuudessa helpompi käsitellä.
Resumo:
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kivun hoidon kirjaamista sekä sairaanhoitajien kokemuksia VAS-kipumittarin käytöstä Laakson sairaalan eräällä akuuttiosastolla. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä kivusta oli kirjattu potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeelle ennen VAS-kipumittarin käyttöä. Lisäksi osaston sairaanhoitajia haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarin käytöstä. Tutkimusaineisto kerättiin Laakson sairaalassa kevään 2006 aikana. Tutkimukseen valittiin 21 potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeet, joita tarkasteltiin kivun kirjaamisen osalta. Potilasasiakirjoista selvitettiin mitä kivun ilmaisemisesta, määrittelystä, kivun hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista oli kirjattu. Tiedot kerättiin tutkimusta varten laaditulle strukturoidulle tiedonkeruulomakkeelle. Tulokset esitettiin lukuina kivun kirjaamisen määrästä edellä mainituilla osa-alueilla. Lisäksi neljää sairaanhoitajaa haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarista, jota he olivat käyttäneet päivittäisessä hoitotyössä viikon ajan. Haastattelulomake koostui strukturoiduista kysymyksistä, jotka analysoitiin kvantitatiivisesti sekä avokysymyksistä. Tulokset esitettiin sanallisesti. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että osaston tulisi kiinnittää kivun arvioimiseen sekä kivun kirjaamiseen enemmän huomiota. Kivun arvioinnin tulisi olla säännöllisempää. Erityisesti kivun hoidon vaikuttavuutta tulisi huomioida kirjaamisessa enemmän. Myös potilaan kivuttomuus tulisi kirjata. Sairaanhoitajien haastattelusta selvisi, että VAS-kipumittari oli hoitajalle helppokäyttöinen, mutta potilaan kannalta mittarin käytössä ilmeni hankaluuksia. VAS-kipumittari ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kivunarviointimenetelmäksi osaston potilaille. Tuloksista ilmeni, että VAS-kipumittaria ei käytetty säännöllisesti kivun arvioimisessa. Tärkeämpää kuin sopivimman kipumittarin valinta, olisikin yhden mittarin systemaattinen käyttö päivittäisessä hoitotyössä. Hoitajia tulisi myös kouluttaa kivun hoidosta ja merkityksestä kuntoutuvan potilaan hoitotyössä, jotta kipumittarin käyttö vastaisi tarkoitustaan.
Resumo:
Puhe yleisradiossa sotakorvaussuoritusten päättymisen johdosta 19.9.1952
Resumo:
Kirje
Resumo:
Kirje 21.4.1966