Competing for knowledge:creating, connecting and growing

With the buzzwords of knowledge-based economy and knowledge-driven economy, policy-makers, as well as journalists and management consultants, are pushing forward a vision of change that transforms the way advanced economies work. Yet little is understood about how the knowledge-based economy differs from the old, traditional economy. It is generally agreed that the phenomenon has grown out of the branch of economic thought known as new growth theory. Digesting up-to-date thinking in economics, management, innovation studies and economic geography, this significant volume provides an account of these developments and how they have transformed advanced economies.

Innovation through virtual communities of Practice: motivation and constraints in the knowledge-creation process

Communities of Practice are places which provide a sound basis for organizational learning, enabling knowledge creation and acquisition thus improving organizational performance, leveraging innovation and consequently increasing competitively. Virtual Communities of Practice (VCoP‟s) can perform a central role in promoting communication and collaboration between members who are dispersed in both time and space. The ongoing case study, described here, aims to identify both the motivations and the constraints that members of an organization experience when taking part in the knowledge creating processes of the VCoP‟s to which they belong. Based on a literature review, we have identified several factors that influence such processes; they will be used to analyse the results of interviews carried out with the leaders of VCoP‟s in four multinationals. As future work, a questionnaire will be developed and administered to the other members of these VCoP‟s

Virtual communities of practice: investigating motivations and constraints in the processes of knowledge creation and transfer

With accelerated market volatility, faster response times and increased globalization, business environments are going through a major transformation and firms have intensified their search for strategies which can give them competitive advantage. This requires that companies continuously innovate, to think of new ideas that can be transformed or implemented as products, processes or services, generating value for the firm. Innovative solutions and processes are usually developed by a group of people, working together. A grouping of people that share and create new knowledge can be considered as a Community of Practice (CoP). CoP’s are places which provide a sound basis for organizational learning and encourage knowledge creation and acquisition. Virtual Communities of Practice (VCoP's) can perform a central role in promoting communication and collaboration between members who are dispersed in both time and space. Nevertheless, it is known that not all CoP's and VCoP's share the same levels of performance or produce the same results. This means that there are factors that enable or constrain the process of knowledge creation. With this in mind, we developed a case study in order to identify both the motivations and the constraints that members of an organization experience when taking part in the knowledge creating processes of VCoP's. Results show that organizational culture and professional and personal development play an important role in these processes. No interviewee referred to direct financial rewards as a motivation factor for participation in VCoPs. Most identified the difficulty in aligning objectives established by the management with justification for the time spent in the VCoP. The interviewees also said that technology is not a constraint.

Innovation through virtual communities of practice: motivations and constraints in the knowledge-creation process

This paper appears in International Journal of Projectics. Vol 4(1), pp. 39-49

Business processes and knowledge management

Knowledge has been a subject of interest and inquiry for thousands of years since at least the time of the ancient Greeks, and no doubt even before that. “What is knowledge” continues to be an important topic of discussion in philosophy. More recently, interest in managing knowledge has grown in step with the perception that increasingly we live in a knowledge-based economy. Drucker (1969) is usually credited as being the first to popularize the knowledge-based economy concept by linking the importance of knowledge with rapid technological change in Drucker (1969). Karl Wiig coined the term knowledge management (hereafter KM) for a NATO seminar in 1986, and its popularity took off following the publication of Nonaka and Takeuchi’s book “The Knowledge Creating Company” (Nonaka & Takeuchi, 1995). Knowledge creation is in fact just one of many activities involved in KM. Others include sharing, retaining, refining, and using knowledge. There are many such lists of activities (Holsapple & Joshi, 2000; Probst, Raub, & Romhardt, 1999; Skyrme, 1999; Wiig, De Hoog, & Van der Spek, 1997). Both academic and practical interest in KM has continued to increase throughout the last decade. In this article, first the different types of knowledge are outlined, then comes a discussion of various routes by which knowledge management can be implemented, advocating a process-based route. An explanation follows of how people, processes, and technology need to fit together for effective KM, and some examples of this route in use are given. Finally, there is a look towards the future.

Gestão do conhecimento : estudo de caso Orquestra Juvenil de Guitarras do Algarve

Mestrado em Gestão e Empreendedorismo

As disfunções da memória organizacional e suas implicações no uso dos sistemas de informação: um caso de estudo

Dissertação de mestrado integrado em Engenharia e Gestão de Sistemas de Informação

Yritysten väliset verkostot tietojohtamisen näkökulmasta – Case Imatran Seudun Koivukeskus

Alueellinen yrityskeskittymä sisältää monenlaisia yhteistyöverkostoja siinä toimivien yritysten välillä. Olemassa olevien verkosto- ja tietojohtamisteorioiden pohjalta yhteistyöverkostot jaettiin niiden perustehtävän mukaan kolmeen eri päätyyppiin, jotka ovat tuottaja-, kehittäjä- ja innovaatioverkosto. Tutkimusongelmana oli määrittää, voidaanko verkostoja eritellä niiden perustehtävän mukaan ja näkyykö perustehtävän erilaisuus niiden organisoitumis- ja kommunikointitavassa. Tutkimuskohteena oli kasvava puualan keskittymä, Imatran Seudun Koivukeskus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Aineistoa käsiteltiin käyttämällä menetelmänä profilointia ja teemoittelua. Tutkimuksen perusteella voitiin alueelta erottaa selvästi kolme verkostojen päätyyppiä, jotka toimivat alueella tietoa luovana, välittävänä ja soveltavana tasona. Päätyyppien välillä havaittiin eroja, kun kriteereinä käytettiin verkostojen suhteita, osaamista, tiedonkulkua ja johtajuutta. Koivukeskukselle erityisen tärkeänä verkostotyyppinä pidettiin kehittäjäverkostoa, sillä se toimii alueen sosiaalisen pääoman kasvualustana ja täten auttaa muiden verkostotyyppien kehittymistä. Mikäli kaikki päätyypit saadaan toimi-maan tehokkaasti, alueen innovaatioverkostossa syntyvät uudet prosessi- ja tuoteinnovaatiot ovat välittömästi siirrettävissä tehostamaan tuotantoa. Alueellinen yrityskeskittymä sisältää kaikkia edellä mainittuja verkostotyyppejä, ja yksittäinen toimija voi kuulua samanaikaisesti kaikkiin verkostotyyppeihin. Johtopäätöksenä esitettiin, että alueellisen yrityskeskittymän kilpailuetu syntyy alueen sisälle muodostuvien tuottaja-, kehittäjä- ja innovaatioverkoston kautta. Alueellisen yrityskeskittymän verkostopohjaisen kehittämisen avuksi kehitettiin yksinkertainen työkalu.

Tieto ja tietämyksenhallinta projektiympäristössä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaista tietoa sisältyy projektiympäristöön, sekä miten tietoa ja tietämystä projektiympäristössä voidaan hallita. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös erilaisia tietämyksenhallinnan työkaluja, sekä tekijöitä jotka vaikuttavat tiedon- ja tietämyksenhallinnan onnistumiseen projektiympäristössä. Tutkimus oli tyypiltään kirjallisuustutkimus. Tutkimuksen tuloksia pyrittiin täydentämään kolmen case-esimerkin avulla, jotka oli poimittu kirjallisuudesta. Projektit sisältävät sekä dokumentoitua että inhimillistä tietoa. Tutkimus osoitti dokumentoinnin keskeisen merkityksen projektiympäristön tiedon- ja tietämyksenhallinnassa. Useat projektiympäristön tiedonhallinnan ongelmakohdat liittyvät tiedon luomiseen, oppimiseen ja jakamiseen. Tiedon- ja tietämyksenhallinnan työkalujen valintaan vaikuttavat mm. työympäristö, tiedon luonne ja projektiorganisaatio. Työkaluja ovat esimerkiksi sähköposti, videoneuvottelu, intranet ja tietokannat.

Action non humaine dans l’organisation en changement : un examen épistémologique comparatif de la ventriloquie

L’étude de la gestion du changement s’attache à identifier ce qui peut être agissant dans l’organisation, la faisant évoluer dans un sens favorable ou défavorable aux objectifs définis par ceux qui en ont la charge. La présente étude a pour objet de comparer les propositions d’une approche ventriloque de la communication, telle qu’elle est formulée par François Cooren dans Action and agency in dialogue (2010) avec deux ouvrages traitant du changement organisationnel : The knowledge-creating company (Notaka & Takeuchi, 1995) et La Danse du changement (Senge, 1999). L’objectif est d’examiner dans quelle mesure la perspective ventriloque permet une meilleure compréhension de la nature et des contributions de ces différentes formes d’agentivité. A travers cet examen comparatif, l’ambition de ce travail est aussi d’offrir un point de vue sur la ventriloquie elle-même qui mette en exergue ses aspects les plus novateurs et démontre ainsi l’avancée représentée notamment par l’agentivité non humaine et la dislocalité de l’interaction.

Caracterización de un modelo de gestión del conocimiento aplicable a las funciones universitarias de investigación y extensión: caso Universidad CES

Existen en la actualidad múltiples modelos de gestión de conocimiento y medición del capital humano, los cuales son aplicados en las organizaciones, pero ninguno de éstos ha sido diseñado para Instituciones de Educación Superior. En este trabajo se hace un recuento de algunos de los modelos de gestión del conocimiento y capital intelectual más destacados como el Modelo de conversión del conocimiento de Nonaka y Takeuchi, el Modelo de GC de Arthur Andersen, el Cuadro de Mando Integral de Kaplan y Norton, entre otros, pero es a partir del Modelo Organizacional Estrella de Galbraith que se presenta una propuesta teórica para caracterizar un modelo de gestión del conocimiento aplicable a las funciones universitarias de investigación y extensión en la Universidad CES – Medellín, Colombia, a través de una investigación cualitativa en donde, a partir de la correlación entre la teoría general de la GC, particularmente de los modelos y el análisis de las características de la Universidad CES, así como la revisión sistemática, el grupo focal y el análisis documental se propone el Modelo Hexagonal de GC.

Capacidades dinámicas que influyen en la operación de la Red de Turismo de La Candelaria

El desarrollo de la presente investigación, centra su atención en las capacidades dinámicas que influyen en la operación de la Red de Turismo de La Candelaria de Bogotá. Para este fin, se realizó una encuesta a 100 directivos o dueños de las empresas que conforman dicha red, y que es una muestra significativa para los propósitos de la investigación, puesto que permite describir a nivel de la empresa y a nivel de la red, la influencia de las capacidades dinámicas de absorción, adaptación e innovación. Como resultados, se obtuvieron que al nivel de empresas las tres capacidades dinámicas influyen en la operación de la misma, encontrándose una mayor relación entre las capacidades de “Innovación – Adaptación"; a nivel de red empresarial ocurre lo contrario, puesto que la relación de las capacidades dinámicas de “Innovación – Adaptación” es nula, mientras que las relaciones entre “Absorción – Innovación” y “Absorción – Adaptación” poseen una alta relación para la operación de la red. Lo anterior, se deriva del análisis realizado de los datos tabulados de la encuesta aplicada a las empresas de la red de turismo, con los estudios empíricos hallados que proponen escalas de medición para las capacidades dinámicas de absorción, adaptación e innovación, y el marco teórico elaborado como soporte para la presente investigación.

Modelo de gestión del conocimiento para una empresa del sector de insumos químicos para la industria farmacéutica, cosmética y de alimentos: caso Disaromas S.A.

La creación de conocimiento al interior de las organizaciones es visible mediante la dirección adecuada del conocimiento de los individuos, sin embargo, cada individuo debe interactuar de tal manera que forme una red o sistema de conocimiento organizacional que consolide a largo plazo las empresas en el entorno en el que se desenvuelven. Este documento revisa elementos centrales acerca de la gestión de conocimiento visto desde varios autores y perspectivas e identifica puntos clave para diseñar un modelo de gestión de conocimiento para una empresa del sector de insumos químicos para la industria farmacéutica, cosmética y de alimentos de la ciudad de Bogotá.

Specialpedagogers och speciallärares olika roller och uppdrag : skilda föreställningar möts och möter en pedagogisk praktik

Syftet med artikeln är att belysa olika föreställningar kring specialpedagogers och speciallärares roller och uppdrag samt att förstå varför denna olikhet finns. Syftet är också att problematisera  dessa föreställningar  och synliggöra dilemman som kommer till uttryck i talet om de båda yrkesgruppernas roller och uppdrag.  Bakgrunden till studien är de skilda och ofta disparata uppfattningar som råder om vad yrkesgrupperna ska arbeta med, hur de ska genomföra sina uppdrag och varför. Konsekvenserna av detta kan leda till att uppdrag genomförs på ett sätt som inte står i överensstämmelse med styrdokumentens föreskrivna demokrati-, samhälls- och kunskapsuppdrag. Samtal har genomförts med specialpedagoger, speciallärare utbildade efter 2008 och rektorer. Den metodologiska ansatsen har varit kunskapande samtal. Kunskapande samtal utgår från ett kommunikationsteoretiskt perspektiv och bygger på Jürgen Habermas teori om det kommunikativa handlandet. Karen Barads teori om agentisk realism har använts för att förstå hur olika föreställningar kring roller och uppdrag uppstår, skapas och förändras i samspel med andras uppfattningar men även i samspel med exempelvis rum, texter och metoder. Olika föreställningar om roller och uppdrag belyses liksom dilemman som dessa föreställningar kan ge upphov till då yrkesrollerna möts i, och möter, en pedagogisk praktik. Resultatet visar att specialpedagoger och speciallärare behöver finnas med i det kontinuerliga arbetet ute på skolor och förskolor men att det kan betyda olika slags organisatoriska lösningar för yrkesgrupperna. En fråga som uppstår är om de specialpedagogiska yrkesgrupperna alltid och i alla sammanhang bör finns så nära barnen/eleverna som möjligt eller om det finns grund för ett mer distanserat sätt att arbeta? Författaren föreslår att svensk förskola och skola bör utnyttja det faktum att det finns två olika specialpedagogiska yrkesgrupper och särskilja deras roller och uppdrag på ett tydligt sätt. Om specialpedagogik dessutom tar avstamp i ett kommunikationsteoretiskt perspektiv skapas förutsättningar och möjligheter för barns/elevers lärande utifrån ett inkluderande synsätt.