Kelan kuntoutustilasto 2010

Kelan kuntoutustilasto 2010 -julkaisu sisältää keskeiset tiedot Kelan kuntoutuspalveluista ja niiden ajalta toimeentuloturvana maksettavasta kuntoutusrahasta. Julkaisussa on tietoja kuntoutujista, kuntoutustoimenpiteistä, toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista ja kuntoutusrahasta. Kelan kuntoutustilasto ilmestyy vuosittain. Sitä on julkaistu tilastovuodesta 1978 lähtien. Tämä vuoden 2010 tilasto on ensimmäinen, jota ei enää julkaista painetussa muodossa.

Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentuminen ja vaikutukset työkykyyn kunnallisilla työpaikoilla

Tutkimuksessa selvitettiin Kansaneläkelaitoksen (Kelan) järjestämän kuuden yleisimmän työssä käyvälle väestölle tarkoitetun kuntoutusmuodon kohdentumista kuntatyöntekijöille (n = 67 106 henkilöä). Lisäksi selvitettiin Kelan järjestämän tuki- ja liikuntaelinkuntoutuksen ja ASLAKkurssien vaikutuksia työkykyyn sekä verrattiin kahta fibromyalgiaa sairastaville tarkoitettua kuntoutusmuotoa. Muuttujatiedot kerättiin työnantajien omista ja kansallisista rekistereistä. Naiset olivat Kelan järjestämässä kuntoutuksessa yliedustettuina ja määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät aliedustettuina. Selkäkipukuntoutukseen osallistuneiden ja työnantajien palveluksessa seurannan loppuun saakka olleiden vuosittaiset hyvin pitkät sairauspoissaolot vähenivät kolmen kuntoutuksen jälkeisen vuoden ajaksi. Niskakipukuntoutukseen osallistuneilla ei todettu tätä muutosta. ASLAK-kuntoutukseen osallistuneiden sairauspoissaolopäivät ja hyvin pitkät sairauspoissaolokerrat vähenivät kuntoutusvuonna ja kolmena sen jälkeisenä vuonna samalle tasolle kuin kuntoutukseen osallistumattomilla kaltaistetuilla verrokeilla. Työkyvyttömyyseläkkeen riski oli kuntoutujilla neljän kuntoutuksen jälkeisen vuoden aikana verrokkeja pienempi. Fibromyalgiaa sairastavien kahden kuntoutusmuodon (fibromyalgiakurssi ja epäspesifinen tules-kuntoutus) vertailussa ei kuntoutuksen vaikutuksissa työkykykyyn todettu eroa. Kelan järjestämän kuntoutuksen sisällössä tarvitaan kriittistä arviointia, tutkimusta ja kehitystyötä, jotta yhteiskunnan odotus vaikuttavuudesta toteutuu.

Astma ja diabetes yhä harvemmin syynä Kelan kuntoutukseen

Kelan astma- ja diabeteskuntoutus on pienentynyt merkittävästi parissa vuosikymmenessä. Kun vuonna 1990 astmakuntoutujia oli 3 500, oli heitä vuonna 2010 enää 700 eli viidennes parin vuosikymmenen takaisesta. Diabeteskuntoutujien määrä on vastaavana aikana puolittunut 2 400:sta 1 000 henkeen.

Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti

Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa. TUULI-kehittämishanke (2008–2011) toteutettiin Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskuksessa (syksystä 2010 Avire-Kuntoutus Oy), ja se oli tarkoitettu Helsingin yliopistossa määräaikaisissa palvelussuhteissa tai apurahalla työskenteleville henkilöille. Hankkeen rahoittivat Kela ja Työsuojelurahasto. Hankkeen arviointi toteutettiin Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämisyksikössä, ja arvioinnin rahoitti Kela. Hanke liittyi laajempaan Kelan toteuttamaan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeeseen. Kuntoutusmalli TUULIn kohderyhmänä olivat Helsingin yliopiston akateemisesti koulutetut henkilöt, jotka ovat määräaikaisissa ja usein projektiluonteisissa työtehtävissä. Tämän kohderyhmän kuntoutustarvetta ei arvioida systemaattisesti työterveyshuollossa eikä työvoimatoimistossa. Osa kohderyhmään kuuluvista henkilöistä ei ole oikeutettu käyttämään työterveyshuollon palveluja, ja määräaikaisten työsuhteiden vuoksi he eivät myöskään valikoidu varhaiskuntoutukseen. Kuntoutusmalli TUULIn tavoitteena oli löytää kohderyhmälle soveltuvia kuntoutustarpeen arviointikeinoja (hyvinvointianalyysi). Tavoitteena oli myös kehittää kohderyhmälle soveltuva varhaiskuntoutusmuoto, johon määräaikaisissa työsuhteissa olevien on käytännössä mahdollista osallistua. Arvioinnissa keskeistä oli kehittävä arviointi, toisin sanoen tavoitteena oli myös tukea hankkeen toimintaa sen tavoitteiden toteuttamisessa ja kuntoutusmallin kehittämisessä. Arviointitutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kokonaisarviointi TUULI-kuntoutusmallista. Hankkeen aluksi koottiin perustiedot sekä varsinaiseen interventioon osallistuvilta että ainoastaan hyvinvointianalyysiin osallistuneilta asiakkailta. Myös hankkeen päättyessä koottiin seurantatiedot molemmilta ryhmiltä. Jokainen kuntoutusryhmä on lisäksi haastateltu viimeisen seitsemän vuorokauden intensiivijaksoon kuuluvan päivän aikana. Arvioinnin aikana tehtiin osallistavaa yhteistyötä erityisesti hankkeen toteuttajien, ohjausryhmän ja rahoittajatahojen kanssa. Hyvinvointianalyysiin ja kuntoutusinterventioon saatiin rekrytoitua tavoiteltu määrä osallistujia. He kokivat määräaikaisuuteen liittyvän epätietoisuuden haittaavan työssä jaksamista. Hieman vajaa kolmasosa koki tämän haittaavan paljon. Selvä enemmistö raportoi työn henkisen kuormituksen ongelmista. Hyvinvointianalyysin ohjelma koostui sydämen sykevariaatioanalyysistä, psykologisista testeistä, lääkärin tutkimuksesta ja palautekeskustelusta. Hyvinvointianalyysi koettiin osallistujien keskuudessa varsin hyödylliseksi toimenpiteeksi. Koettu hyöty näyttäisi olevan samalla tasolla myös yhdeksän kuukautta hyvinvointianalyysin päättymisestä. Hyvinvointianalyysi toimi kuntoutustarpeen arviointivälineenä ja itsenäisenä mini-interventiona. Kuntoutusinterventiossa keskeisiä osa-alueita olivat stressin hallinnan ja rentoutumisen opetteleminen, oman työn kuormitustekijöiden tunnistaminen sekä psyykkisen hyvinvoinnin ja omien voimavarojen vahvistaminen. Myös kuntoutusintervention jälkeen osallistujien kokemukset olivat enimmäkseen positiivisia: he kokivat intervention kohentavan kykyään huolehtia omasta hyvinvoinnistaan sekä vahvistavan psyykkisiä ja sosiaalisia voimavarojaan ja stressin hallintaa. Myös työkyvyn koettiin kohentuneen. Sen sijaan osallistujat eivät kokeneet toiminnan ja työn tehokkuuden taitojen kohenneen. Toteuttajat arvioivat hankkeen saavuttaneen keskeisimmät tavoitteensa. Pätkätyöläisen ammatillisen identiteetin hahmottaminen ja työstäminen koettiin ongelmalliseksi; kehittämishankkeen aikana ei löydetty varteenotettavaa lähestymistapaa aiheeseen. Kuntoutusjärjestelmää tulee kehittää huomioiden työn ja työelämän muutokset. TUULI-hanke oli hyvä avaus tällä saralla, mutta hanke oli suunnattu vain pienelle osalle epätyypillistä työtä tekevien joukkoa. Koska määräaikainen työ on vakiintunut osaksi työmarkkinoita ja pätkistä koostuvaan työuraan liittyy työttömyysjaksoja, tulisi myös työttömyyskaudella olevat saada kuntoutusjärjestelmän piiriin. Arvioinnin kehittämissuositukset huomioiva TUULI-kuntoutusmalli tulisi toteuttaa ainakin kertaalleen Suomen yliopistoissa.

ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus : Neljän uuden lyhytintervention tutkimus

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) is developmental neurobiological disability. In adults, the prevalence of ADHD has been estimated to be about 4 %. In addition to the difficulties of attention, the problems in executive functioning are typical. The psychiatric comorbidities are common. The most extensively studied treatments are pharmacological. There is also evidence about the usefulness of the cognitive-behavioural therapy (CBT) in the treatment of adults with ADHD. There are some preliminary results about the effectiveness of cognitive training and hypnosis in children, but there is no scientific proof in adults. This dissertation is based on two intervention studies. In the first study, the usefulness of the new group CBT (n = 29) and the maintenance of the symptom reduction in the follow-up of six months were studied. In the second study, the usefulness of short hypnotherapy (n = 9), short individual CBT (n = 10) and computerized cognitive training (n = 9) were examined by comparing groups with each other and to the control group (n = 10). The participation in the group CBT and the participants' satisfaction were good. There were no changes in self-reports during waiting period of three months. After the rehabilitation, the symptoms decreased. Participants having symptom reduction during rehabilitation maintained their benefit through 6-month follow-up period. In a combined ADHD symptom score based on self-reports, seven participants in the hypnotherapy, six in the CBT, two in the cognitive training and two controls improved. Using independent evaluations, improvement was found in six of the hypnotherapy, seven of the CBT, two of the cognitive training and three of the control participants. There was no treatment-related improvement in cognitive performance. Thus, in the hypnotherapy and CBT groups, some encouraging improvement was seen. In the cognitive training group, there was improvement in the trained tasks but no generalization of the improvement. The results support the earlier results from the usefulness of CBT in the treatment of adults with ADHD. Also the hypnotherapy seems a useful rehabilitation. More research is needed to evaluate the usefulness of cognitive training. These promising results warrant further studies with more participants and with longer treatment duration. Also different measures of cognitive functioning and quality of life are needed. It is important in addition to the medication to arrange psychosocial interventions for the ADHD adults.

Lukemisen vaikeuden kuntoutus ensiluokkalaisilla : Kolme pedagogista interventiota

Remediation of Reading Difficulties in Grade 1. Three Pedagogical Interventions Keywords: initial teaching, learning to read, reading difficulties, intervention, dyslexia, remediation of dyslexia, home reading, computerized training In this study three different reading interventions were tested for first-graders at risk of reading difficulties at school commencement. The intervention groups were compared together and with a control group receiving special education provided by the school. First intervention was a new approach called syllable rhythmics in which syllabic rhythm, phonological knowledge and letter-phoneme correspondence are emphasized. Syllable rhythmics is based on multi-sensory training elements aimed at finding the most functional modality for every child. The second intervention was computerized training of letter-sound correspondence with the Ekapeli learning game. The third intervention was home-based shared book reading, where every family was given a story book, and dialogic reading style reading and writing exercises were prepared for each chapter of the book. The participants were 80 first-graders in 19 classes in nine schools. The children were matched in four groups according to pre-test results: three intervention and one control. The interventions took ten weeks starting from September in grade 1. The first post-test including several measures of reading abilities was administered in December. The first delayed post-test was administered in March, the second in September in grade 2, and the third, “ALLU” test (reading test for primary school) was administered in March in grade 2. The intervention and control groups differed only slightly from each other in grade 1. However, girls progressed significantly more than boys in both word reading and reading comprehension in December and this difference remained in March. The children who had been cited as inattentive by their teachers also lagged behind the others in the post-tests in December and March. When participants were divided into two groups according to their initial letter knowledge at school entry, the weaker group (maximum 17 correctly named letters in pre-test) progressed more slowly in both word reading and reading comprehension in grade 1. Intervention group and gender had no interaction effect in grade 1. Instead, intervention group and attentiveness had an interaction effect on most test measures the inattentive students in the syllable rhythmic group doing worst and attentive students in the control group doing best in grade 1. The smallest difference between results of attentive and inattentive students was in the Ekapeli group. In grade 2 still only minor differences were found between the intervention groups and control group. The only significant difference was in non-word reading, with the syllable rhythmics group outperforming the other groups in the fall. The difference between girls’ and boys’ performances in both technical reading and text comprehension disappeared in grade 2. The difference between the inattentive and attentive students cold no longer be found in technical reading, and the difference became smaller in text comprehension as well. The difference between two groups divided according to their initial letter knowledge disappeared in technical reading but remained significant in text comprehension measures in the ALLU test in the spring of grade 2. In all, the children in the study did better in the ALLU test than expected according to ALLU test norms. Being the weakest readers in their classes in the pre-test, 52.3 % reached the normal reading ability level. In the norm group 72.3 % of all students attained normal reading ability. The results of this study indicate that different types of remediation programs can be effective, and that special education has been apparently useful. The results suggest careful consideration of first-graders’ initial reading abilities (especially letter knowledge) and possible failure of attention; remediation should be individually targeted while flexibly using different methods.

Terveyteen liittyvä elämänlaatu laitoskuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa : RAND-36-mittarin soveltuvuus työikäisten laitoskuntoutuksen ongelmaprofiilin määrittämiseen ja kuntoutuksen vaikutusten arvioimiseen

The aim of the present research was to examine the validity of the RAND-36 measure of health-related quality of life among the working age rehabilitation clients. The research included two cross-sectional studies and one follow-up study. The subjects of the first study (n = 794) participated in the first period of the five following types of rehabilitation: occupationally oriented medical rehabilitation, musculoskeletal rehabilitation, medical rehabilitation for job burnout, rehabilitation for supporting the work ability and capacity of disabled subjects (vocational rehabilitation) and individualized rehabilitation between October 2000 and October 2001. The subjects of the second study (n = 990) participated in the same rehabilitation during their first rehabilitation period between May 2007 and May 2008. The first subjects participated in a follow-up period no later than May 2003 with the exception of the individual rehabilitation clients (n = 588). Based on the ICF classification, the RAND-36 provides a diverse measure of the health-related quality of life and of the capacity for subjective, perceived physical and psycho-social functioning. The construct properties of the RAND-36 measure proved to be very consistent on the basis of both the cluster and confirmatory factor analyses. At the group level, the RAND-36 measure was shown to be illustrative and sensitive in differentiating the clients’ rehabilitation needs. The results of cluster analyses with the two cross-sectional data indicated a consistent five-cluster solution of rehabilitation groups on the basis of the eight subscales of health-related quality of life. Each of these clusters represented a clear difference in their need for rehabilitation. The RAND-36 measure proved to be sensitive to change. The changes observed in the pre- and post-conditions in relation to all the subscales of quality of life were statistically significant. Depending on the rehabilitation type, different changes in the subscales of the measure were observed, and these changes corresponded to the different emphasis and goals of the specific type of rehabilitation intervention. Similarly, changes in the subscales of the measure were observed in relation to the RAND groups formed by cluster analysis, which were logical and corresponded to the problem profiles of these groups. The confirmatory factor analysis indicated a two-factor solution: an index of the capacity for physical functioning (self-rated general health, bodily pain, physical functioning, physical role functioning) and an index of the capacity for psycho-social functioning (psychological well-being, social functioning, psychological role functioning and energy). These two indices describing functional capacity proved also to be sensitive to change. This two-factor solution seems to be usable for group level analyses when assessing the effects of rehabilitation. The moderately strong correlation between the RAND-36 and work ability index suggests that they partly measure the same phenomenon: perceived health-related quality of life, subjective capacity for activity and perceived work ability have strong links. As expected, the capacity for physical functioning had a stronger correlation with work ability index than with the capacity for psycho-social functioning. According to the present research, the RAND-36 measure can be considered as a screening method for rehabilitation orientation in relation to rehabilitation needs and as a follow-up measure for the health-related quality of life among the working age clients. The RAND-36 measure is also shown to be a useful instrument in estimating the benefits of rehabilitation as well as in effectiveness research.

Hyvän kuntoutuskäytännön perusta.Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa.

Laki Kelan kuntoutuksesta määrittää, että kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista. Tämän Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeeseen (VAKE) kuuluvan tutkimuksen tavoitteena oli kolmen diagnoosiryhmän – aivoverenkiertohäiriön (AVH), multippeliskleroosin (MS) ja Cerebral Palsyn (CP) – avulla kuvata Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen nykytilaa, sen kehittämistarpeita ja eri kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä laatia suositukset hyvästä kuntoutuskäytännöstä. Tutkimus toteutettiin laajassa tutkimusyhteistyössä vuosina 2007–2009. Kirjan toisessa osassa kuvataan AVH-, MS- ja CP-kuntoutuksen nykykäytännöt, jotka perustuvat kuntoutusalan ammattilaisille ja asiantuntijoille tehtyihin kysely- ja haastattelututkimuksiin, sekä esitellään Kelalle lähetettyjen kuntoutussuunnitelmien analyysit. Kirjan kolmas osa käsittelee kuntoutuksen arviointikäytäntöjä. Tulokset perustuvat nykykäytäntöjä selvittäneisiin kysely- ja haastatteluaineistoihin sekä vaikuttavuustutkimuksissa käytettyihin arviointimenetelmiin. Neljännessä osassa esitetään järjestelmällisiin katsauksiin perustuva vaikuttavuusnäyttö AVH-, MS- ja CP-kuntoutujien fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta sekä MS:n osalta neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näytön asteen määrittely perustuu Käypä hoito -suosituksen kriteereihin. Kirjan viidennessä osassa esitetään tunnistettujen ongelmien sekä tutkimustulosten perusteella laaditut suositukset hyvistä kuntoutuskäytännöistä Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen osalta. Suositukset perustuvat edellä mainittuihin tutkimuksiin ja Asiakkaan äänellä -tutkimukseen. Suositusten tavoitteena on mahdollistaa tämänhetkisen tiedon mukainen asiakaslähtöinen, oikea-aikainen, oikein kohdennettu ja vaikuttava kuntoutus vaikeavammaisille kuntoutujille. Kuntoutujan sujuva ja yksilöllinen kuntoutusprosessi edellyttää suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä eri organisaatioiden välistä, moniammatillista sekä osaavaa yhteistyötä, kuntoutujan näkemyksen ja elämän kokonaistilanteen ymmärtämistä, joustavaa tiedonvälitystä sekä pitkäaikaista ohjausta, tukea ja seurantaa. Kuntoutuksen viitekehyksenä tulee käyttää ICF-luokitusta. Hyvien kuntoutuskäytäntöjen edelleen kehittämiseksi on saatava lisätietoa nykyisistä kuntoutuskäytännöistä, kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja sen osoittamiseen soveltuvista arviointimenetelmistä.

Tutkimusrahoitusprosessin kuvaus ja kustannuserittelyn laatiminen tutkimusrahoituksen hakua varten. Esimerkkinä Kelan tutkimusrahoitus

78 s.

Kelan opintoetuustilasto 2009/10

Kelan opintoetuustilasto 2009/10 -julkaisu sisältää keskeiset tiedot Kelan maksamista opintotuista ja koulumatkatuista sekä Kelan myöntämästä aikuiskoulutustukeen liittyvästä opintolainan valtiontakauksesta. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista ja maksetuista euromääristä. Opintotuesta esitetään myös opintolainoja, korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea ja opintolainavähennystä koskevia tietoja.

Kelan hoitama sosiaaliturva vuonna 2010

Kelan hoitama sosiaaliturva vuonna 2010

Aktuaariraportti 2011: Kelan hoitama sosiaaliturva 2010–2060

Sivumäärä 69

Kelan Taskutilasto 2011

Taskutilasto on taskukokoon tiivistetty tietopaketti Kelan hoitamasta sosiaaliturvasta. Julkaisu tarjoaa taulukoiden ja graafisten kuvioiden muodossa keskeiset tiedot kustakin Kelan maksamasta etuudesta ja sen saajista. Mukana on vertailutietoa myös muiden organisaatioiden järjestämästä sosiaaliturvasta. Taskutilaston tiedot koskevat vuotta 20010 (pääosin) ja vuotta 2011.

Kelan asumistukitilasto 2010

Kelan asumistukitilasto 2010 sisältää keskeiset tiedot Kelan maksamista eläkkeensaajan asumistuista, yleisistä asumistuista sekä opintotuen asumislisistä. Julkaisu tarjoaa tilastoja näiden etuuksien saajista, asumisolosuhteista sekä maksetuista euromääristä. Eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä ovat yksin asuville ja perheille myönnettäviä, suoraan asumismenoja pienentäviä asumistukia, joiden toimeenpano kuuluu Kelalle. Kela maksaa asumisen tukemiseen myös sotilasavustuksen asumisavustusta, mutta toimeentulotuen tyyppinen asumisavustus ei sisälly julkaisun tilastotaulukoihin.

Saamelainen Kelan asiakkaana. Saamelaisten oikeudet ja asema alkuperäiskansana Kelan toimeenpanemassa sosiaaliturvassa

55 s.