Leasingsopimusten kirjaaminen tilinpäätökseen, case: Toyota Finance Finland Oy

Tutkielman pääaiheena on leasingsopimusten kirjaaminen tilinpäätökseen viiden eri tilinpäätösnormiston näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää viiden tilinpäätösnormiston, suomalaisen GAAP:n ja IFRS:n, UK GAAP:n, US GAAP:n sekä Japanin GAAP:n, eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä ja keskittyä näissä varsinkin leasingsopimusten kirjanpidollisten käsittelytapojen eroavaisuuksien tarkasteluun. Lisäksi tutkielman alatavoitteena on selvittää näiden normistojen yleisiä kirjanpidon ja tilinpäätöksen periaatteita. Tutkielman empiria perustuu case-yritys Toyota Finance Finland Oy:n ja sen emoyritysten tilinpäätösten muodon sekä konsernitilinpäätösten sisällön ja leasingsopimusten käsittelyn tarkasteluun. Tutkielma on case-tutkimus mutta se perustuu myös ongelman teoreettiseen käsittelyyn lähdemateriaalin, caseyrityksestä saadun informaation ja oman päättelyn pohjalta. Tutkielma on deskriptiivistä ja sen tarkoituksena onpyrkiä saamaan vastauksia kysymyksiin 'miten on?' ja 'miksi on?'. Tutkielman edetessä voidaan havaita, että vaikka yleiset kirjanpito- ja tilinpäätösperiaatteet ovat aika lailla samansisältöisiä kaikissa viidessä tilinpäätösnormistossa, sisältävät tietyt tilinpäätösstandardit ja -periaatteet huomattaviakin eroavaisuuksia. Leasingsopimukset ovat hyvä esimerkki tilinpäätöseristä, joiden käsittelypoikkeaa huomattavasti toisistaan näiden viiden tilinpäätösnormiston välillä.Suurimman ongelman aiheuttavat käyttö- ja rahoitusleasingsopimusten erilaiset käsittelytavat eri tilinpäätösnormistoissa. Suomalaisen lainsäädännön mukaan käyttö- ja rahoitusleasingsopimukset käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla mutta esimerkiksi IFRS-normiston, UK GAAP:n ja US GAAP:n mukaan leasingsopimukset tulee jaotella käyttö- ja rahoitusleasingsopimuksiksi niille annettujen luokittelukriteereiden perusteella. Leasingsopimuksen luonteen perusteella määräytyy myös sen kirjanpidollinen käsittely. Suurimman eron suomalaisen käytännön ja esimerkiksi IFRS-normiston välillä aiheuttaa se, että rahoitusleasingsopimukset viedään IFRS-normistossa vuokralle ottajan taseeseen omaisuudeksi ja rahoitusleasingsopimuksen myötä vuokralle ottajalle siirtyy myös kaikki leasinghyödykkeeseen liittyvät edut ja riskit. Suomalaisessa käytännössä rahoitusleasing käsitellään aivan kuin käyttöleasingsopimus, vuokralle antajan taseessa. Käyttöleasingsopimuksen kirjanpidollinen käsittelytapa on kaikissa normistoissa jokseenkin samankaltainen.

Vuokrasopimusten kirjanpidollinen käsittely ja esittäminen tilinpäätöksessä case: Rocla-konserni

Julkisten pörssiyritysten konsernitilinpäätökset ovat muutoksen edessä Euroopan Unionissa. Vuodesta 2005 tuloslaskelman, taseen ja liitetietojen tulee noudattaa IFRS-standardistoa, mikä maasta ja yrityksen aikaisemmista laskentaperiaatteista riippuen saattaa aiheuttaa suuriakin muutoksia. IAS 17-standardi käsittelee vuokrasopimuksia ja suurimmat sen aiheuttamat muutokset tulevat rahoitusleasingsopimusten kirjanpidollisesta käsittelystä. Standardi poistaa aikaisemmin mahdollisesti onnistuneen taseen ulkopuolisen rahoituksen vuokrasopimuksilla ja sillä saattaa olla suuri vaikutus yrityksen tuloslaskelmaan sekä tilinpäätöksen tunnuslukuihin ja yleiseen vuokrasopimuksista annettavaan informaatioon. Liiketoiminnallisesti uudella standardilla ei liene suurta merkitystä. Tulevaisuudessa kaikkien vuokrasopimusten käsittely saattaa muuttua rahoitusleasingin kaltaiseksi, mikä jälleen muokkaisi yritysten tilinpäätöksiä.

Luottotappioiden minimointi irtaimen vuokrassa - Case: Finnrowing Oy

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten vuokranantajan luottotappioriskin todennäköisyyttä voidaan pienentää ja kuinka riskin realisoitumisesta aiheutuvat seuraukset saataisiin mahdollisimman pieneksi. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena yhden tapauksen tapaustutkimuksena, joka perustuu sekä teoreettiseen että empiiriseen aineistoon. Tutkimuksessa käytetty oikeuskirjallisuus koostuu pääasiassa varallisuusoikeutta, sopimusoikeutta, yhtiöoikeutta ja insolvenssioikeutta käsittelevistä teoksista. Aineistona on lisäksi käytetty lainsäädäntöä ja oikeustapauksia. Tutkimuksen empiiriseen osuuteen liittyvä aineisto muodostuu erityisesti tutkielman tekijän omista havainnoista. Tutkielmaa varten on lisäksi haastateltu kohdeyrityksen toimitusjohtajaa. Tutkimuksessa pyritään käsittelemään riskienhallintaa kokonaisuutena, joka alkaa jo ennen vuokrasuhteen solmimista. Tavoitteena on minimoida luottotappioriskiä niin pitkälle, kuin se on liiketoiminnan siitä kärsimättä mahdollista. Käytännössä kaikkia riskejä ei kuitenkaan ole mahdollista välttää ja perintään on siksi osattava varautua jo etukäteen. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vuokrasopimuksessa tulee ottaa huomioon perinnän kannalta. Lisäksi analysoidaan erilaisia vuokranantajan käytössä olevia perintäkeinoja ja niiden käyttökelpoisuutta case-yhtiössä.