Iowa Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report and FY 2002 Juvenile Justice Youth Development Program Summary, 2002

This document contains two related, but separate reports. The Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report is a summary of outcomes from services and activities funded through the Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund in FY2001. The Juvenile Justice Youth Development Program Summary describes Iowa communities current prevention and sanction programs supported with funding from the Division of Criminal and Juvenile Justice Planning (CJJP) during FY2002.

Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report and FY 2002 Juvenile Justice Youth Development Program Summary, 2002

This document contains two related, but separate reports. The Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report is a summary of outcomes from services and activities funded through the Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund in FY 2001. The Juvenile Justice Youth Development Program Summary describes Iowa communities’ current prevention and sanction programs supported with funding from the Division of Criminal and Juvenile Justice Planning (CJJP) during FY 2002.

Iowa Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund, 2000

The Division of Criminal & Juvenile Justice Planning, as a part of its duties to administer Iowa’s Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund, compiled the information contained in this report. Persons involved in the preparation of this report include Eric Sage, Sonya Wendell, and Richard Moore. Much of the report’s descriptions of community projects was adapted from narrative information contained in the applications and progress reports of agencies and units of government throughout the state that are participating in the Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund.

Iowa Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report, 2000

The following Outcome Reports are derived from the Iowa Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund 1999-2000 Report compiled by the Division of Criminal and Juvenile Justice Planning, Department of Human Rights. The report includes background information on the Community Grant Fund and more detailed information on the individual community programs (community collaboration, program overview, contact information, and budget).

Juvenile Crime and the Welfare of Youth, 1999

This staff report on various factors regarding juvenile issues and crime was prepared by the Division of Criminal and Juvenile Justice Planning (CJJP). It was prepared to help the Juvenile Justice Advisory Council (JJAC) prepare their 3-Year Strategy as prescribed by the Juvenile Justice and Delinquency Prevention Act (JJDP Act).

Juvenile Crime Prevention Community Grand Fund Outcomes Report and FY2002 Juvenile Justice Youth Development Program Summary, January 2002

This document contains two related, but separate reports. The Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report is a summary of outcomes from services and activities funded through the Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund in FY2001. The Juvenile Justice Youth Development Program Summary describes Iowa communities’ current prevention and sanction programs supported with funding from the Division of Criminal and Juvenile Justice Planning (CJJP) during FY2002. The material in Juvenile Crime Prevention Community Grant Fund Outcomes Report is presented in response to a legislative mandate to report specific prevention outcomes for the community Grant Fund. It includes a brief description of a Youth Development Results Framework established by the Iowa Collaboration for Youth Development. Outcomes are reported using this results framework, which was developed by a number of state agencies as a common tool for various state programs involving youth development related planning and funding processes. Included in this report is a description of outcomes from the prevention activities funded, all or in part, by the Community Grant Fund, as reported by local communities. The program summaries presented in the Juvenile Justice Youth Development Program Summary provide an overview of local efforts to implement their 2002 Juvenile Justice Youth Development plans and include prevention and sanction programs funded through the combined resources of the State Community Grant Fund and the Federal Title V Prevention, Juvenile Justice & Delinquency Prevention Act Formula Grant and Juvenile Accountability Incentive Block Grant programs. These combined funds are referred to in this document as the Juvenile Justice Youth Development (JJYD) funds. To administer the JJYD funds, including funds from the Community Grant Fund, CJJP partners with local officials to facilitate a community planning process that determines the communities’ priorities for the use of the funds. The local planning is coordinated by the Iowa’s Decategorization Boards (Decats). These local officials and/or their staff have been leaders in providing oversight or staff support to a variety of local planning initiatives (e.g. child welfare, Comprehensive Strategy Pilot Projects, Empowerment, other) and bring child welfare and community planning experience to the table for the creation of comprehensive community longterm planning efforts. The allocation of these combined funds and the technical assistance received by the Decats from CJJP is believed to have helped enhance both child welfare and juvenile justice efforts locally and has provided for the recognition and establishment of connections for joint child welfare/juvenile justice planning. The allocation and local planning approach has allowed funding from CJJP to be “blended” or “braided” with other local, state, and federal dollars that flow to communities as a result of their local planning responsibilities. The program descriptions provided in this document reflect services and activities supported with JJYD funds. In many cases, however, additional funding sources have been used to fully fund the programs. Most of the information in this document’s two reports was submitted to CJJP by the communities through an on- line planning and reporting process established jointly by the DHS and CJJP.

State legislative responses to violent juvenile crime : 1996-97 update /

Update to: State responses to serious and violent juvenile crime.

Review of Complete Crime and Punishment Series

Some examples of topics covered include undocumented immigrants, guns, and terrorism within Crime and Criminal Behavior, vigilantes, Miranda warnings, and zero-tolerance policing within Police and Law Enforcement; insanity laws, DNA evidence, and victims' rights within Courts, Law, and Justice; gangs and prison violence, capital punishment, and prison privatization within Corrections; and school violence, violent juvenile offenders, and age of responsibility within Juvenile Crime and Justice. Note that Sage offers numerous reference works that provide focused analysis of key topics in the field of criminal justice, such as the Encyclopedia of Crime and Punishment (2002), the Encyclopedia of Race and Crime (2009), the Encyclopedia of Victimology and Crime Prevention (2010), the Encyclopedia of White Collar & Corporate Crime (2004), and the Encyclopedia of Interpersonal Violence (2008), available in print or as e-books via Sage Reference online.

Histories and Historiographies of Juvenile Delinquency in Nineteenth-Century England

This thesis explores the history of juvenile delinquency in England during the decades bracketing the nineteenth century’s turn and how modern historians have analyzed this period. The purported birth of juvenile delinquency during this tumultuous period is widely attributed by both historians and Victorians to the explosive growth in England’s urban population. Contemporary statistics of criminal prosecutions confirmed emergent literary tropes that viewed childhoods spent on city streets as inevitably corrupting. Public policy and private charity for more than a century thereafter would recommend removal from the city’s corrupting cultural influences to a highly romanticized vision of rural space as healing innocence. This thesis challenges the juxtaposition of country and city on which such explanations of juvenile delinquency rest. Utilizing the neglected testimony of magistrates, constables, rural residents, and juvenile criminals themselves, it will demonstrate that rural England also suffered from increasing juvenile crime in this period. It will illuminate the complex social, economic, and political dynamics responsible for the oft-cited statistical gap between rural and urban arrest rates, showing that the latter were in neither case transparent measures of criminal activity. Crime was on the rise in English rural counties as transformed by industrial capitalism as were England’s booming cities, suggesting that historians who continue to emphasize the dichotomy between the city and the country have not only recycled a Victorian narrative but also limited their own understandings of the time.

La responsabilitat penal dels menors. Entre la retribució i la prevenció

Seguint les aportacions de Sutherland al desenvolupament de la teoria de l'associació diferencial, la delinqüència juvenil és producte de l'aprenentatge que els menors realitzen de conductes i valors criminals. La conducta criminal és, doncs, apresa en interacció amb d'altres persones en un grup social íntim. Lluny de semblar una teoria massa simplista en els seus postulats, aquesta engloba una sèrie de factors socials i criminològics que recolzen la meva proposta d'intervenció. Caldria, a parer meu, graduar la intensitat de la resposta penal conforme al procés evolutiu del menor. Així doncs, en l'establiment de les mesures de responsabilitat civil i penal hauríem d'estar amatents al grau de maduresa en el discerniment per part del menor d'allò que està permès i d'allò que ras i curt no es pot fer.

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

Juventud, delito y trabajo en San Salvador de Jujuy (Argentina)

El delito juvenil y la inseguridad pública de la Argentina reciente son temas que se han instalado en la agenda tanto política como científica. Algunos autores proponen comprender a estos fenómenos como producto de los procesos de declive institucional que atraviesa actualmente el país, declive que se caracteriza por una serie de transformaciones de las estructuras institucionales de tradición social salarial que afectaron no solo a las economías domésticas sino a un estilo de vida organizado en torno al trabajo, la familia y la educación. En San Salvador de Jujuy, los jóvenes infractores de la ley penal tienen familias cuyas condiciones sociales aparentan derivarse de estos procesos: existencias cercanas a -inmersas en- la pobreza; en algunos casos, necesidades básicas insatisfechas; pertenencia a una escenografía urbana periférica y marginal. Además, estos jóvenes son percibidos y representados mediáticamente con sentidos valorativos cargados de prejuicios y posturas que esencializan el delito, invisibilizando el carácter social y cultural de la problemática. Precisamente, la propuesta de este trabajo radica en analizar y discutir las condiciones de vida de este segmento poblacional, junto con los procesos de exclusión social por los cuales transita de manera fluctuante, con el objetivo de contribuir, a través de un estudio situado, a la comprensión de una problemática cada vez más relevante

Juventud, delito y trabajo en San Salvador de Jujuy (Argentina)

El delito juvenil y la inseguridad pública de la Argentina reciente son temas que se han instalado en la agenda tanto política como científica. Algunos autores proponen comprender a estos fenómenos como producto de los procesos de declive institucional que atraviesa actualmente el país, declive que se caracteriza por una serie de transformaciones de las estructuras institucionales de tradición social salarial que afectaron no solo a las economías domésticas sino a un estilo de vida organizado en torno al trabajo, la familia y la educación. En San Salvador de Jujuy, los jóvenes infractores de la ley penal tienen familias cuyas condiciones sociales aparentan derivarse de estos procesos: existencias cercanas a -inmersas en- la pobreza; en algunos casos, necesidades básicas insatisfechas; pertenencia a una escenografía urbana periférica y marginal. Además, estos jóvenes son percibidos y representados mediáticamente con sentidos valorativos cargados de prejuicios y posturas que esencializan el delito, invisibilizando el carácter social y cultural de la problemática. Precisamente, la propuesta de este trabajo radica en analizar y discutir las condiciones de vida de este segmento poblacional, junto con los procesos de exclusión social por los cuales transita de manera fluctuante, con el objetivo de contribuir, a través de un estudio situado, a la comprensión de una problemática cada vez más relevante

Juventud, delito y trabajo en San Salvador de Jujuy (Argentina)

El delito juvenil y la inseguridad pública de la Argentina reciente son temas que se han instalado en la agenda tanto política como científica. Algunos autores proponen comprender a estos fenómenos como producto de los procesos de declive institucional que atraviesa actualmente el país, declive que se caracteriza por una serie de transformaciones de las estructuras institucionales de tradición social salarial que afectaron no solo a las economías domésticas sino a un estilo de vida organizado en torno al trabajo, la familia y la educación. En San Salvador de Jujuy, los jóvenes infractores de la ley penal tienen familias cuyas condiciones sociales aparentan derivarse de estos procesos: existencias cercanas a -inmersas en- la pobreza; en algunos casos, necesidades básicas insatisfechas; pertenencia a una escenografía urbana periférica y marginal. Además, estos jóvenes son percibidos y representados mediáticamente con sentidos valorativos cargados de prejuicios y posturas que esencializan el delito, invisibilizando el carácter social y cultural de la problemática. Precisamente, la propuesta de este trabajo radica en analizar y discutir las condiciones de vida de este segmento poblacional, junto con los procesos de exclusión social por los cuales transita de manera fluctuante, con el objetivo de contribuir, a través de un estudio situado, a la comprensión de una problemática cada vez más relevante