Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Tacitus' Germania and the Jesuit Relations: Intertextuality in the Transatlantic World of the Early Jesuits in New France.

The first Europeans who wrote about the Indigenous people of the newly discovered Americas, not only used medieval, but also classical literature as a tool of reference to describe 'otherness.' As true humanists, the French Jesuits who arrived in the New World were deeply influenced by their classical education and, as claimed by Grafton, reverted to ancient ethnographic texts, like Tacitus' Germania, to support their analyse of the Indigenous people they encountered. Books talk to books. Inspired by Germania, the early French Jesuits managed to convey to their readers a subtle critique of their own civilization, enhancing, like Tacitus, the virtuous aspect of the so-called barbarians they described while illustrating the corruption of their respective civilized worlds. This thesis suggests that the essence of Tacitus' work is definitively present in Pierre Biard's letters and his Relation. His testimonies illustrate the connection the early French Jesuits had with the humanist thought of their time.

Performing performers: embodiment and intertextuality in the contemporary biopic

The actor’s body is of critical importance to the biopic’s representation of ‘real’ lives, to issues of physical and gestural resemblance, and in its role as the dramatic vehicle; acting out significant moments, embodying transformations. Through detailed examination of Beyond the Sea (2004), De-Lovely (2004), Molière (2007), films which foreground the construction, and constructedness, of life through performance and spectacle, this chapter explores the self-reflexive and intertexual embodiment of life stories. It focuses on the material details of performance in relation to distinctly contemporary strategies of film style and tone, and how these connect to questions of expectation and agency.

Terminología utilizada en la traducción del Sistema de Cuentas Nacionales 1993 (SCN 1993) = Terminology used in the translation of the System of National Accounts 1993 (1993 SNA)

Glosario español-inglés, inglés-español

The Role of the (In)visible and the Secret in the Translation of Harryette Mullen s Muse & Drudge

This paper, based on Jacques Derrida’s thoughts in Des Tours of Babel, addresses the issue regarding the (in)visible in translation, by arguing that the latter, beyond the traditional conception of communication, produces a complex set of relations between the visible and the invisible, which highlights the values of the non-dit and the secret that take place in their relation to interpretation. This line of thought underpins the discussion of my translation of two poems from Muse & Drudge (1995), by the African-American poet Harryette Mullen, whose dense poetry displays un(expected) possibilities of meanings and associations that proliferate in translation. It is argued that every act of translation entails a relationship between that which is translated (and made visible or intelligible through this act) and that which remains invisible and secret by resisting a definitive translation, which, as such, requires further interpretations in search for intelligibility (or “visibility”). We analyze the extent to which such relation between the visible and the invisible takes part in the translation of the notion of blackness raised by Mullen’s poems and how her translated poetry dialogues with issues of reception in Brazilian culture.

The notion of equivalence and lexical cohesion in the translation of political speeches

Abstract This dissertation investigates the notion of equivalence with particular reference to lexical cohesion in the translation of political speeches. Lexical cohesion poses a particular challenge to the translators of political speeches and thus preserving lexical cohesion elements as one of the major elements of cohesion is undoubtedly crucial to their translation equivalence. We rely on Halliday’s (1994) classification of lexical cohesion which comprises: repetition, synonymy, antonymy, meronymy and hyponymy. Other traditional models of lexical cohesion are examined. We include Grammatical Parallelism for its role in creating textual semantic unity which is what cohesion is all about. The study shed light on the function of lexical cohesion elements as rhetorical device. The study also deals with lexical problems resulting from the transfer of lexical cohesion elements from the SL into the TL, which is often beset by many problems that most often result from the differences between languages. Three key issues are identified as being fundamental to equivalence and lexical cohesion in the translation of political speeches: sociosemiotic approach, register analysis, rhetoric, and poetic function. The study also investigates the lexical cohesion elements in the translation of political speeches from English into Arabic, Italian and French in relation to ideology, and its control, through bias and distortion. The findings are discussed, implications examined and topics for further research suggested.

Christos C. Tsagalis. The Oral Palimsest. Exploring Intertextuality in the Homeric Epics. Center for Hellenic Studies, Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts, and London, England, 2008, ix+325 pp.

Fil: Zecchin de Fasano, Graciela Cristina. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Humanidades y Ciencias de la Educación; Argentina.

Christos C. Tsagalis. The Oral Palimsest. Exploring Intertextuality in the Homeric Epics. Center for Hellenic Studies, Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts, and London, England, 2008, ix+325 pp.

Fil: Zecchin de Fasano, Graciela Cristina. Universidad Nacional de La Plata. Facultad de Humanidades y Ciencias de la Educación; Argentina.

Some problems in the translation of converted denominal verbs from nouns denoting animate beings

This research has been funded by the Galician Ministry of Education (Secrctaria Xeral de lnvestigación-PGIDT00PXI20407PR).

Is there a special kind of "reading" for translation? An empirical investigation of reading in the translation process

The role of reading in translation is rarely discussed in the literature. Translation has mainly been discussed within a product-oriented framework. The more process-oriented approaches of recent years have taken notice of reading as a component activity of the translation process. However, few empirical studies have been completed which address the role of reading in translation. The way a person reads, and the result of that reading (some sort of mental representation of the text or text segment), will depend on the reader's purposes and motivations. The present empirical study indicates that while the translator's reading of a text may be to some extent more thorough and deliberate than that of an ordinary reader, it is not likely to be markedly so. The study also indicates a significant variability in the way translators "read for translation". This suggests the existence of alternate strategies in this kind of reading.

Peter Schmucker 'Grenzübertretungen':intertextuality in the work of WG Sebald

Review of 660 page study on WG Sebald

Special issue:key debates in the translation of advertising material

Much has been written about the marketing aspects of promotional material in general, and several scholars (particularly in linguistics) have addressed questions relating to the structure and function of advertisements, focusing on images, rhetorical structure, semiotic functions, discourse features and audio-visual media, amongst other aspects of the genre. Not much, on the other hand, has been written within translation studies about the complexities involved in the transfer of an advertising message. Contributors to this volume explore various interdependent aspects of the interlingual and intercultural transfer of an advertising message. They emphasize features of culture specificity, of multi-medial semiotic interaction, of values and stereotypes, and most importantly, they recommend strategies and approaches to assist translators. Topics covered include a critique of the Western-based approach to advertising in the context of the Far East; different perceptions of the concept of cleanliness in advertising texts in Italy, Russia and the UK; the Walls Cornetto strategy of internationalization of product appeal, followed by localization; the role of the translator in recreating appeal in different lingua-cultural contexts; what constitutes 'Italianness' in advertisements for British consumers; and strategies for repackaging France as a tourist destination.