ISAF-operaation vaikutus Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon ase- ja ampumakoulutuksen kehitykseen 2009-2012

ISAF-operaatio on vuodesta 2002 käynnissä ollut, sotilasliitto NATOn johtama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. Suomi on osallistunut operaatioon joukkoja lähettävänä osallistujavaltiona operaation alusta alkaen. Suomen Kansainvälinen Valmiusjoukko (SKVJ) on Porin Prikaatissa toimiva joukkoyksikkö. Yksikössä palvelevat varusmiehet saavat palveluksensa aikana haastaviin kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin tähtäävän koulutuksen. Vuonna 2009 ISAF-operaation suomalaisosastoa vahvennettiin erillisellä vaalivahvennusosastolla, johon kuuluneen suojausjoukkueen henkilöstö koostui pääasiassa SKVJ:ssa varusmiespalveluksensa suorittaneista reserviläisistä sekä SKVJ:n sopimussotilaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Afganistanin ISAF-kriisinhallintaoperaation vaikutukset Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon ase- ja ampumakoulutukseen aikavälillä 2009-2012. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään millä tavoin ja kuinka tehokkaasti kriisinhallintatehtävistä saadut kokemukset jalkautuvat Suomessa toteutetun koulutuksen tasalle. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta, aikaisemmasta tutkimusaineistosta, operaatioalueen toiminnasta laadituista raporteista sekä haastattelujen kautta kerätystä aineistosta. Tutkimus on tutkijan keräämään lähdeaineistoon perustuva tapaustutkimus. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty sisällön analyysia. Merkittävimmät kehittämiskohteet ase- ja ampumakoulutukseen liittyen todettiin operaatioalueella yksittäisen taistelijan aseenkäsittelyssä, varusteiden käytössä sekä pimeätoiminnassa. Kotimaan koulutuksessa todettuihin kehittämiskohteisiin vastattiin lisäämällä kehitettävien aihealueiden koulutuksen määrällistä osuutta, ja näin ollen siirtämällä koulutuksen painopistettä operaatioalueen vaatimusten edellyttämään suuntaan. Nykyaikaisen toimintamallin mukaisesti kokemukset operaatioalueelta saadaan siirrettyä kotimaahan jopa muutaman viikon aikasyklillä. Tutkimuksen myötä tämä todettiin koulutuksen kannalta riittävän tehokkaaksi tiedonsiirroksi operaatioalueen ja kotimaan välillä

Naton NRF-joukkojen kehittäminen ja ISAF-operaatio : NRF ISAF-operaation varjossa

Tutkielma käsittelee Naton NRF-joukkoja kehittymistä Naton ISAF-operaation aikana sekä ISAF-operaation yhteyttä NRF-joukkojen kehittämiseen. Tutkielman taustateoriana on käytetty konstruktivismia. Tutkielmassa analysoitu aineisto on hankittu pääosin internetin välityksellä. Pääasiallisina lähteinä on käytetty aikaisempaa tutkimusta, Naton virallisia asiakirjoja sekä poliitikkojen ja virkamiesten puheita. Lähdeaineisto on pääosin englanninkielistä. Tutkimusmenetelmänä on sovellettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tuloksena havaittiin, että keskeisimmät NRF-joukkojen kehittämiseen vaikuttavat seikat, kuten riittävien joukkojen saaminen rotaatioihin, operaatioiden rahoittaminen, tai esimerkiksi strategisen ilmakuljetuskyvyn puute, vaivaavat yhtä lailla myös ISAFoperaatiota. ISAF-operaation laajentumisen päätyttyä vuoden 2006 jälkeen, nämä puutteet ovat korostuneet ja siten näkyneet NRF-joukkojen kehittämisessä yhä voimakkaammin. NRF-joukkoja ei pidetä Natolle yhtä merkittävänä kuin ISAF-operaatiota, ja NRF onkin jäänyt ISAF-operaation varjoon. NRF-joukkojen merkitys Naton jäsenvaltioille on vähentynyt ISAF-operaation aikana, osin ISAF-operaation vaikutuksesta. Naton jäsenvaltiot eivät myöskään tosiasiallisesti jaa yhteistä käsitystä NRF-joukkojen kehittämisestä, käytöstä tai tehtävistä. NRF-joukkoja ja ISAF-operaatiota pidetään Naton tulevaisuutta keskeisesti määrittävinä asiakokonaisuuksina. Molemmat ovat laajoja asiakokonaisuuksia, eikä tutkielmassa ole ollut mahdollisuutta käsitellä niitä kokonaisuudessaan. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita on käsitelty tutkimuksen viimeisessä luvussa.

Kokemuksia avainhenkilöihin vaikuttamisesta ISAF- ja UNIFIL -operaatioissa : haasteita, mahdollisuuksia ja onnistumisen edellytyksiä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten nuorempien upseerien kokemuksia avainhenkilöihin vaikuttamisesta kriisinhallintaoperaatiossa. Näkökulmana teorian osalta käytettiin viestinnän lineaarista prosessimallia. Tutkimuskohteen osalta keskityttiin avainhenkilöihin vaikuttamiseen taktisella tasolla, tarkemmin ottaen joukkue- ja komppaniatasolla. Kokemuksissa avainhenkilöihin vaikuttamisesta keskityttiin tiedonantajien näkemyksiin siitä, millaiseksi he kokivat avainhenkilöihin vaikuttamisen komppaniatasolla omassa joukossaan. Lisäksi selvitettiin mitkä tekijät edesauttoivat tai haittasivat sanomien perille menoa KLE- tilanteessa ja miten avainhenkilöihin vaikuttamisella voidaan parantaa tilannekuvaa toiminta-alueella. Edellä mainitut kokonaisuudet selvittämällä ratkaistiin tutkimuksen pääkysymys; Mitkä tekijät vaikuttavat KLE-tilanteen onnistumiseen? Tutkimuksen tiedonantajat ovat palvelleet ISAF- ja UNIFIL-operaatioissa vuosina 2011–2014. Aineisto kerättiin avoimella kyselyllä verkkopohjaisella Webropol-ohjelmistolla. Kyselyyn vastasi 13 vastaajaa. Kaikkien vastaajien rotaation kesto oli kuusi kuukautta. Vastaajat rajattiin nuorempiin upseereihin, jotka ovat palvelleet pääosin joukkueenjohtajatasoisissa tehtävissä operaationsa aikana. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että avainhenkilöihin vaikuttaminen mielletään komppaniatasolla kontaktien ja suhteiden luomiseksi omassa yhteisössään vaikutusvaltaisten yksilöiden kanssa. Näillä kontakteilla mahdollistetaan tiedonhankinta, tiedottaminen ja tilannekuvan parantaminen sekä strategisen kommunikaation perusviestin, eli narratiivin jalkauttaminen. KLE on tapa vaikuttaa haluttuun kohdeyleisöön tiettyjen avainasemassa olevien johtajien, kuten esimerkiksi uskonnollisten johtajien ja kyläpäälliköiden kautta. Avainhenkilöihin vaikuttamisen onnistumiseen liittyy monia tekijöitä. Näistä tekijöistä keskeisimpiä ovat kulttuuritietoisuus, valmistautuminen ja valmistavakoulutus, sekä henkilökohtaiset valmiudet toimia viestintätilanteessa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että valmistautuminen KLE-tilanteeseen ei ole vakioitu toimenpide ja valmistautumiseen liittyvät toimenpiteet riippuvat suorittajan henkilökohtaisesta osaamisesta ja motivaatioista. Tilanteisiin valmistauduttaessa tulisi huomioida tilanteen harjoittelu, jos mahdollista. Lisäksi kulttuuritietoisuuskoulutuksen merkitystä ei voida korostaa liiaksi. Valmistavassa koulutuksessa on syytä harkita KLE-koulutusta tai vähintään jonkin asteisten neuvottelutaitojen koulutusta, osana joukkueenjohtajien tai vastaavan tasoisten tehtävien rotaatiokoulutusta.

Naton kumppanuuspolitiikan suuntautumisvaihtoehdot ISAF-operaation jälkeen

Keskeinen Naton toiminnan osa-alue on kumppanuuspolitiikka ja yhteistoiminta liittouman ulkopuolisten valtioiden kanssa. ISAF on perustellusti ollut Naton kriisinhallintahistorian merkittävin operaatio, kun otetaan huomioon sen vaativuus, laajuus ja siihen käytettyjen resurssien määrä. ISAF on päättynyt Afganistanissa vuoden 2014 loppuun mennessä. Se tarkoittaa, että suurin osa Naton ja myös kumppaneiden kriisinhallintatehtävissä olevista joukoista on kotiutettu. Tästä syystä Natolla on paineita sopeuttaa myös kumppanuuspolitiikkaansa vastaamaan paremmin vuoden 2014 jälkeistä aikaan. Tutkielma tulee keskittymään Euroopan unionin liittoutumattomien maiden (Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti) ja Naton väliseen kumppanuuspolitiikkaan. Tutkielma pyrkii selvittämään, mitä suuntautumisvaihtoehtoja Natolla on kumppanuuspolitiikalleen tulevaisuudessa, kun ISAF-operaatio päättyy. Lisäksi tutkielma tarkastelee Naton kumppanuuspolitiikan tilaa vuonna 2014, ja sitä miten ISAF-operaatio on vaikuttanut siihen. Tutkielman aineistona koostuu: Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Irlannin puolustusvoimien verkkosivuista, Suomen ja Ruotsin aihetta käsittelevät virallisista asiakirjoista, Naton verk-kosivuista ja virallisista asiakirjoista sekä Naton kumppanuuspolitiikkaa ja ISAF-operaatiota käsittelevistä artikkeleista ja julkaisuista. Näitä aineistoja olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. ISAF-operaatio syvensi Naton suhteita sen perinteisiin kumppaneihin, kuten Suomeen ja Ruotsiin. ISAF-operaation aikana Natolle ja kumppanivaltioille kehittyi hyvä yhteistoimintakyky, jonka säilyttäminen ISAF:n päättymisen jälkeen on tärkeää Natolle ja kumppaneille. Tutkielmassa esitetyt tulokset Naton kumppanuuspolitiikan tulevaisuudesta on kuvattu kolmena suuntautumisvaihtoehtona. Vaihtoehto 1. on Kumppanuuskategoriat ja kumppanuuden syventäminen. Siinä olemassa olevat kumppanuusohjelmat säilyisivät ja kumppanit jaettaisiin kolmeen kategoriaan kumppanuustoiminnan aktiivisuuden ja laadun mukaan. Vaihtoehto 2. on Virtaviivaistaminen ja keskittyminen Eurooppaan, jossa Nato keskittyisi samanmielisiin kumppaneihinsa Euroopassa, kuten Suomeen, Ruotsiin ja Itävaltaan, lopettaisi jo olemassa olevat kumppanuusohjelmansa. Vaihtoehto 3. on Ei muutosta, eli kumppanuuspolitiikka säilyy entisellään eikä muutu kumpaankaan ensin esitettyyn suuntaan. Vaihtoehto 2. on epätodennäköisin, joten Naton kumppanuuspolitiikka kehittynee vaihtoehdon 1. tai 3. suuntaan.

What makes ISAF s/tick: An investigation of the politics of coalition burden-sharing

This paper is interested in conceptualising the often raised issue of over- and under-contributing in coalition operations; that of how and why members of complex coalitions2 may be punching above and below their weight, respectively. To this end, the first section presents a parsimonious baseline assumption regarding what variables may fundamentally inform coalition burden-sharing, to subsequently discuss how much each of these are found to play a role in the Afghanistan context. The second section elaborates on this by assessing the perception and the interpretation of threats by coalition member countries, related to Afghanistan, as this pertains to prioritising other variables within the scheme outlined in the previous section. The third and fourth sections then proceed to examine and further enrich the existing literature on coalition burden-sharing, and provide further insights regarding the operations of the International Security Assistance Force–Afghanistan, and regarding ISAF member-country decisionmaking; the objective here is to generate further refined assumptions, that can permit a preliminary assessment of the phenomenon of uneven burden-sharing in ISAF, complementing the initial baseline expectations.

Onko Afganistanissa palvelevan kriisinhallintajoukon henkilökohtainen suoja riittävä?

Tavanomaisten rauhanturvaoperaatioiden muututtua kriisinhallintaoperaatioiksi, usein asymmetristä sodankäyntiä käyvässä valtiossa, sekä sotilaan henkilökohtaisen että ajoneuvojen suojan tarve on noussut merkittävästi. Tällaisen muuttuneen sodankuvan myötä suojavarusteiden kehitys on lähtenyt merkittävän nousuun ja esimerkiksi suomalaisten kriisinhallintajoukkojen varusteita Afganistanissa on kehitetty merkittävästi ISAF-operaation alkuun verrattuna Taistelija 2015 -hankeen ja siihen liittyvien suojajärjestelmien integroimisen ansiosta. Afganistanissa meneillään olevassa operaatiossa on kuolemaan johtaneista tappiosta noin 42,2 prosenttia tuotettu improvisoiduilla räjähteillä (IED) ja vain 19,6 – 26,7 prosenttia luotien vaikutuksesta. Tämä on asettanut kriisinhallinnan Afganistanissa uusien vaatimusten eteen. Ammusten vaikutus pehmeisiin maaleihin perustuu lähinnä sirpaleisiin, luoteihin ja paineeseen. Kuolemaan johtavat vammat sijaitsevat yleisesti pään, rintakehän ja vatsan alueilla. Sotilaan, joka on varustettu luotisuojaliiveillä ja kypärällä, haavoittuva pinta-ala asevaikutukselle koostuu näiden sekä raajojen yhteenlasketusta pinta-alasta. Ajoneuvoon kohdistuva paineisku altistaa ajoneuvossa olevan henkilöstön paineen lisäksi täryvaikutukselle, jolloin iskun energia välittyy ajoneuvon rakenteita pitkin suoraan ajoneuvon henkilöstöön tai heidän suojavarustukseen, kun taas taistelijan ballistisen suojaliivin läpäisyyn tarvitaan vähintään 80 Joulen liike-energia, mutta ihmisen ihon läpäisyyn tarvitaan ainoastaan 10 Joulen liike-energia. Näiden tietojen valossa kehitystyötä ballististen suojavarusteiden kehittämiseksi tehdään joka hetki. Tämän tutkimuksen tavoitteena on antaa vastaus Afganistanissa ISAF (International Security Assistance Force) -operaatiossa palvelevan suomalaisen kriisinhallintajoukon suojavarusteiden kehittymisestä sekä nykyisellään kriisinhallintajoukkojen käytössä olevien tai lähitulevaisuudessa henkilökohtaiseen käyttöön suunnitelluista suojavarusteista sekä niiden välisistä merkittävimmistä eroista. Samalla pyritään antamaan vastaus edellä mainittujen varusteiden toimivuudesta Afganistanin kaltaisella toimintakentällä ja vastaus kysymykseen onko Afganistanissa palvelevalla kriisinhallintajoukolla riittävät henkilökohtaiset suojavarusteet. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat erilaiset puolustusvoimien laitosten ja siviiliyritysten sekä yksityisten henkilöiden laatimat tutkimusraportit ballistisista suojavarusteista, joita on täydennetty Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan asiantuntijoiden lausunnoilla.

PfP-toiminta Naton terrorismin vastaisessa taistelussa

Tutkimuksen lähtökohtana on Naton terrorismin vastainen taistelu ja PfP-kumppanuuden osuus siinä. Tutkimusongelma selvittää, mikä on PfP-toiminnan merkitys Naton terrorismin vastaisessa taistelussa. Tutkimuksessa tarkastellaan Naton terrorismin vastaisia toimintoja 11.9.2001 New Yorkiin tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen ja PfP-maiden osallistumista näihin terrorismin vastaisiin toimiin. Tutkimuksen teoriapohjana Naton kannalta ongelmaa tarkasteltaessa käytetään pääasiallisesti integraatioteoriaa ja PfP-maiden kannalta tarkasteltaessa uusrealismia. Kylmän sodan päättyminen toi mukanaan uusia haasteita myös Natolle. Tähän tilanteeseen Nato loi uusia toimintatapoja esimerkiksi laajentamalla yhteistyötään jäsenmaiden ulkopuolisiin valtioihin. Vuodesta 1994 alkaen Nato on solminut kahdenvälisiä kumppanuusso-pimuksia eri maiden kanssa PfP-toiminnan parissa. PfP-toiminnassa on sen historian aikana ollut mukana yhteensä 33 valtiota, joista osa on sittemmin liittynyt Naton jäseneksi. PfP-toiminta on laajentunut kattamaan erilaisia yhteistyökysymyksiä sen alkamisen jälkeen ja yksi tämän hetken tärkeimmistä yhteistyöympäristöistä on terrorismi ja sen vastainen toi-minta. Yhteistyötä jäsenten ja kumppanuusmaiden välillä tehdään myös Euroatlanttisessa kumppanuusneuvostossa (EAPC), jossa käsitellään kaikille valtioille yhteisiä asioita. EAPC on laatinut muun muassa terrorismin vastaisen taistelun kumppanuusohjelman, jonka puitteissa PfP-maat toimivat Naton kanssa terrorismin vastaisessa toiminnassa. Nato ottaa aktiivisesti kumppaneineen osaa terrorismin vastaiseen taisteluun. Kumppanuusmaat osallistuvat monella eri taholla Naton terrorismin vastaiseen toimintaan. Tässä tutkimuksessa käsitellään tarkemmin EAPC:n terrorismin vastaista kumppanuusohjelmaa, Naton ISAF-operaatiota sekä PfP:n Keski-Aasian ja Kaukasuksen maiden strategisen merkityksen kasvamista terrorismin vastaisen taistelun myötä.

PRT-konsepti NATOn kriisinhallintastrategiassa Afganistanissa

Kriisinhallinnasta on kuluneen kymmenen vuoden aikana muodostunut yksi NATO:n ydintehtävistä. Tätä tehtävää toteuttaessaan on NATO suuntautunut ulos liittouman omalta maantieteelliseltä alueeltaan. NATO:n kriisinhallintaoperaatioista haastavin tähän asti on ollut ISAF operaatio Afganistanissa. ISAF:n toiminnasta suuri osa tapahtuu jälleenrakennus- ja vakauttamisryhmien (Provincial Reconstruction Teams, PRT`s) kautta. Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää PRT-konseptin nykyasema ja arvioida sen tulevaisuutta NATO:n kriisinhallintastrategiassa Afganistanissa. Tähän haetaan vastausta kolmella alakysymyksellä. Ensimmäinen niistä selvittää, mikä on NATO:n kriisinhallintastrategia Afganistanissa. Toinen puolestaan selvittää miten PRT konsepti rakentuu ja kolmas sitä, miten Yhdysvallat ja NATO pyrkivät ratkaisemaan tilanteen Afganistanissa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on vertaileva asiakirjatutkimus uusrealismin näkökulmasta katsottuna. Tutkimus rakentuu siten, että johdannossa käsittelen tutkimuksen perusteita ja menetelmää. Toisessa luvussa perehdyn Yhdysvaltojen ja NATO:n kriisinhallintastrategiaan Afganistanissa. Kolmannessa luvussa selvitän miten PRT-konsepti on kehittynyt ja miten sen vastuualue on laajentunut. Neljännessä luvussa perehdyn Afganistanin tilanteen kehittymiseen ja siihen miten Yhdysvallat, NATO ja ISAF pyrkivät ratkaisemaan tilanteen. Yhdysvaltojen ja NATO:n tavoitteena on tukea Afganistanin hallintoa niin, että se itse kykenisi vastaamaan maan rauhallisesta ja vakaasta kehityksestä. On kuitenkin huomattu, että pelkät sotilaalliset toimet eivät mahdollista tämän tavoitteen saavuttamista. Tähän tarpeeseen on kehitetty kokonaisvaltainen kriisinhallinnankonsepti. Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnankonseptin käytännön toteuttajaksi ovat kehitetty alueelliset jälleenrakennusyksiköt Provincial Reconstruction Teams. PRT-konsepti vastaa kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, missä yhdistetään käytännön tason yhteistyö diplomatian, puolustuksen ja kehitystyön alueilla. PRT:t eroavat toisistaan, koska jokaisella PRT:n johtovaltioilla on omat kansalliset intressit tavoiteltavanaan. PRT:n toimintatapa heijastaa kansallisia toimintatapakulttuurin perinteitä. Erot ilmenevät etenkin kansallisessa suhtautumisessa jälleenrakennukseen ja PRT:n rooliin siinä. ISAF jatkaa edelleen Afganistanissa turvallisuusoperaatioita ja pyrkii rakentamaan afgaaniviranomaisten kykyä vastaanottaa turvallisuusvastuu maassa. NATO on arvioinut, että Afganistanissa voidaan nyt aloittaa valmistelut turvallisuusvastuun siirtämiselle. Ennen kuin turvallisuusvastuuta voidaan siirtää, on turvallisuustilanteeseen saatava muutos parempaan, on se sitten todellinen tai vain näennäinen muutos. Muutosta pyritään saavuttamaan lisäämällä liittouman sotilaallista voimaa sekä parantamalla Afganistanin turvallisuusviranomaisten kykyä. Lisäksi NATO pyrkii saamaan aikaan aiempaa tehokkaampaa PRT-toimintojen yhteensovittamista ja tavoitteiden asettelua. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että kokonaisvaltainen kriisinhallintakonsepti tulee edelleen olemaan NATO:n kriisinhallintastrategiana Afganistanissa. PRT-konsepti tulee, muodossa tai toisessa, tulevaisuudessakin vastaamaan pääosin NATO:n kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta.

NATO GOP:n soveltuvuus taktisen tason suunnitteluun kriisinhallintaoperaatiossa

Tutkimuksen aihe perustuu tutkijan kokemuksiin ISAF-operaatiosta, jossa operaation esikunnissa oli käytössä Nato GOP:n mukainen suunnitteluprosessi. Myös Puolustusvoimissa on siirrytty Naton GOP-ohjeeseen perustuvan FINGOP-suunnitteluohjeen mukaisen suunnitteluprosessin käyttöön operatiivisessa suunnittelussa. Lisäksi suomalaisissa sotilasalan lehdissä on käyty keskustelua siitä pitäisikö FINGOP ylettää aina taktiselle tasolle asti. Tämä tutkimus ei kosketa suoraan FINGOP-ohjetta ja tuloksia ei suoraan voida soveltaa FINGOP:iin, mutta selviä yhtymäkohtia on havaittavissa tai tulkittavissa. Näin ollen tiettyjä johtopäätöksiä voidaan soveltaa myös kansallisella tasolla. GOP:n soveltamista ei Suomessa ole tutkittu, varsinkaan sen soveltuvuutta taktisen tason suunnitteluun tai sitä kuinka kriisinhallintaoperaation toimintaympäristö vaikuttaa prosessin vaiheisiin. Tutkimuksen näkökulmana on tarkastella GOP-suunnitteluohjeen perustalta suunnitteluprosessin eri vaiheita ja prosessiaskelia valitussa toimintaympäristössä ja tapauksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää miten GOP:a on käytetty tapauskohtaisesti ISAF-operaation taktisen tason operaation suunnittelussa. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on: 1. Miten GOP soveltuu taktisen tason suunnittelutyökaluksi kriisinhallintaoperaatiossa? Tutkimuksen alakysymyksiä ovat: 1. Miten kriisinhallintaoperaation toimintaympäristö vaikuttaa prosessin läpivientiin taktisella tasolla ja korostaako se mahdollisesti jonkin suunnittelun osakokonaisuuden merkitystä? 2. Mitkä prosessin vaiheet soveltuvat, eivät sovellu tai korostuvat ja miksi? 3. Miten eri vaiheita on valitussa tapauksessa ja toimintaympäristössä sovellettu kriisinhallintaoperaatiossa taktisen tason suunnittelussa? 4. Miten GOP:n periaatteita voidaan hyödyntää yleisesti kriisinhallintatehtävissä taktisella tasolla? 2 Tutkimus on tapaustutkimus, jossa Afganistanissa toimivan PRT Mazar-e-Sharifin taktisen operaation suunnittelua tutkitaan suhteessa valittuun teoriapohjaan ja eri lähteistä kerättyyn informaatioon. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa on käytetty tapaustutkimukseen liittyvää aineistotriangulaatiota, jossa kirjallisuuteen ja dokumentteihin perustuvaa aineistoa täydennetään kyselyaineistolla, sekä tutkijan omilla havainnoilla ja kokemuksilla. Tutkimuksen ote, lähestymistapa ja metodit hyödyntävät laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuskohdetta lähestytään hermeneuttisen lähestymistavan kautta, jossa tutkijan tietämyksen pohjalta aineistosta rajataan oleellinen tutkimusaineisto, tulkitaan, luokitellaan ja esitellään sitä, sekä kehitetään tämän perusteella vastaukset asetettuihin ongelmiin. Kriisinhallinnan moniulotteinen toimintaympäristö korostaa toimintaympäristön analysoinnin eli suunnitteluperusteiden määrittämisen tärkeyttä. Prosessin käyttö helpottaa monitasoisten ja moniulotteisten ongelmien hahmottamisessa, koska kaikilla on yhteinen pohja ja lähestymistapa käsitellä asioita. Tutkimuksessa havaittiin, että PRT:n operatiivinen viikkorytmi ja siihen liittyvät kokoukset ja tapaamiset vaikuttavat enemmän prosessin läpiviemiseen ja soveltamiseen kuin itse toimintaympäristö. Vaikka tiettyjä prosessin vaiheita tai prosessiaskelia ei sellaisenaan ole toteutunut, niin tapausoperaation suunnittelussa rinnakkainen suunnittelu tuli hyvin selkeästi esille. PRT:n toiminnan luonteen vuoksi osa GOP:n määrittämistä prosessin vaiheista ja tuotteista on toteutunut sovelletusti pitemmällä aikajänteellä ja eri muodossa kuin GOP:ssa on tarkoitettu. GOP-prosessin mukaista suunnittelun ensimmäistä vaihetta sellaisenaan taktisella tasolla on vaikea erottaa. Tässäkin tapauksessa suunnittelun ensimmäinen ja toinen vaihe menevät päällekkäin ja tilanteenarviointi on ollut jatkuvaa. Taktisella tasolla GOP:n operatiivisen suunnittelun periaatteet vaikuttavat taustalla, mutta samalla joidenkin periaatteiden sisällön merkitys muuttuu. Keskeisimpänä johtopäätöksenä koko tutkimuksessa on, että GOP sopii teoriatasolla kriisinhallintaoperaatiossa myös taktiselle tasolle. Mikään suunnittelun vaihe ei ole täysin soveltumaton, kun siinä olevat asiat ja tehtävät suhteutetaan taktiselle tasolle. Strategiselle ja operatiiviselle tasolle tehty terminologia tulisi yksinkertaistaa ja sovittaa taktiselle tasolle. Prosessissa ja sen soveltamisessa on huomioitava toiminnan taso, sekä organisaation rakenne ja toiminnan luonne. Lisäksi esikunnan henkilöstön suunnitteluprosessin osaamisella on merkittävä vaikutus siihen kuinka prosessia voidaan hyödyntää.

Käännös- ja tulkkaustoiminnan järjestelyt monikansallisissa kriisinhallintaoperaatioissa

Käännös- ja tulkkaustoiminnan kokonaisuus on keskeisessä asemassa monikansallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Tutkimuksessa tarkastellaan käännös- ja tulkkaustoiminnan järjestelyjä KFOR- ja ISAF-operaatioissa 2009–10. Tutkimuksessa selvitetään, miten suomalaisen kriisinhallintajoukon käyttämät käännös- ja tulkkauspalvelut on järjestetty käytännössä, sekä arvioidaan järjestelyjen tarkoituksenmukaisuutta ja toimivuutta sotilaspedagogisesta ja osittain käännöstieteellisestä näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan mahdollisuuksia kehittää käännös- ja tulkkaustoimintaa tulevissa operaatiossa. Tutkimuksen tärkeimmän aineiston muodostavat operaatioalueilta kootut asiakirjat ja niitä täydentävät haastattelut. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistopohjaista teoriaa (Grounded Theory).

Oikeussääntöjen, etiikan, moraalin ja arvojen kohtaaminen johtamisessa

Tutkielman aiheena on oikeussääntöjen, etiikan, moraalin ja arvojen kohtaaminen johtamisessa. Tutkimuksessa toimintaympäristöksi on valittu sotilaallinen kriisinhallinta ja tarkemmin ISAF johteinen Afganistanin operaatio. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on, kuinka oikeussääntöjen ja etiikan kohtaaminen vaikuttaa johtamiseen ja alaisiin sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä? Kysymykseen on pyritty vastaamaan tutkimalla etiikan vaikutusta johtamiseen ja alaisiin, sekä määrittelemällä sotilaallisessa kriisinhallinnassa oleva oikeudellinen konteksti. Tutkielman materiaali on kerätty kirjallisuusanalyysillä, sekä tapaustutkimuksella. Kirjallisuusanalyysi etiikasta, arvoista, moraalista ja oikeussäännöistä luovat pohjan, jonka perusteella tapauksiin kyetään pureutumaan halutulla tarkkuudella. Hypoteesini on, että varsinkin sotilaallisessa kriisinhallinnassa etiikan, moraalin, arvojen ja oikeussääntöjen kohtaaminen on hyvin tavanomaista ja sen vaikutukset johtamiseen ja alaisiin merkittävät. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa tietynlaisissa tilanteissa näiden kohtaamisien todellinen vaikutus, sekä yrittää löytää johtajalle keinoja joilla hän olisi voinut vaikutta näiden tiettyjen tilanteiden lopputulokseen. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole löytää aina toistuvia ilmiöitä tai ratkaisuja vaan tuoda esille erilaisia tapauksia, sekä niihin mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman johtopäätökset on perusteltu kolmen todellisen tapahtuman kautta. Näissä tapahtumissa ilmeneviä ilmiöitä on pyritty analysoimaan ja ymmärtämään Kirjallisuusanalyysin ja tapauksien analysoinnilla on pyritty löytämään toimintatapoja, sekä ratkaisuja näihin kyseisiin tapauksiin. Tutkimuksessa havaittiin, että etiikka, arvot ja moraali voivat varsinkin nopeissa tilanteissa ohittaa lainsäädännön ja operaation mandaatin. Tietynlaiset arvot, kuten lapsen terveys menevät lähes kaiken muun edelle. Johtajan tärkein työkalu nopeissa tilanteissa, joissa etiikka vaikuttaa toimintaan on harjoittelu ja tilanteisiin valmistautuminen. Valmistautuminen tiettyihin tilanteisiin pienentää etiikan, arvojen ja moraalin vaikutusta varsinkin nopeissa tilanteissa. Alaisten ymmärrys tehtävän merkityksestä, sekä rajoittavien tekijöiden kuten lainsäädännön merkityksestä vaikuttaa etiikan, arvojen ja moraalin vaikutuksiin operaatiossa.

Afganistanin konfliktin maajoukkojen taktisen toiminnan kokemuksia

Kokemukset viimeaikaisista konflikteista ovat tärkeitä kehitettäessä joukkojen kokoonpanoja, kalustoa, käyttöperiaatteita sekä taktiikkaa. Viimeaikaiset konfliktit eivät vastaa näkemystä perinteisestä valtioiden välisestä sodasta, vaan niihin vaikuttavat sodan ulkopuoliset maat, terroristiliikkeet, rikolliset ja monikansalliset liittoumat. Intensiteetiltään nämä konfliktit voivat olla täysin verrattavissa perinteisiin sotiin. Tämä näkyy erityisesti Afganistanissa käynnissä olevassa operaatiossa, jossa Suomikin on mukana. Tutkimuksen päämääränä oli kuvata Afganistan konfliktista saatuja maajoukkojen taktisen toiminnan kokemuksia. Tutkimuksen pääkysymys on: mitkä ovat meneillään olevasta Afganistanin konfliktista saadut maajoukkojen taktisen toiminnan kokemukset. Kysymykseen vastattiin selvittämällä taistelutilan olosuhteiden, ympäristön ja kulttuurin vaikutukset, vihollisen toimintatavat sekä ulkomaisten joukkojen tehtävien toteuttamisperiaatteet. Tutkimus rajattiin käsittelemään tavanomaisia Afganistanissa toimivia ulkomaisia maajoukkoja, ja näiden sotilaalliseen tehtäväkenttään kuuluvien tehtävien suorittamista vastakumouksellisessa toiminnassa. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja aineisto kerättiin aikaisemmista tutkimuksista, kirjallisuudesta, joukkotiedotusvälineiden julkaisusta sekä puolustusvoimien tuottamasta ja keräämästä materiaalista. Lähdeaineiston ja tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin menetelmänä sisällönanalyysiä, jossa yksittäisten havaintojen perusteella pyrittiin tekemään yleistyksiä. Havainnot kerättiin perinteisistä taistelun elementeistä, tulesta, liikkeestä ja suojasta, joita täydennettiin johtamisella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että useat Afganistanista saadut kokemukset ovat usein samanlaisia kuin muistakin sodista saadut kokemukset. Vastakumouksellinen sodankäynti vaikuttaa tehtävien suoritusperiaatteisiin ja sen toteuttamisessa korostuu varsinkin paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ja huomioiminen tehtävissä. Vihollinen pystyy usein aloittamaan taistelun valitsemallaan paikalla ja aikana, jolloin joukkojen toiminnassa korostuvat yksinkertaiset ja toimivat perustaistelumenetelmät. Toiminta tulee myös pitää epäsäännöllisenä ja ennalta arvattavana jolloin aloite voidaan pitää omilla joukoilla. Kokemusten ja havaintojen kerääminen ei itsessään riitä, vaan kansallisesti on oltava järjestelmä jolla tehdyt havainnot saadaan hyödynnettyä. Tällöin joukot eivät toista samanlaisia virheitä ja kadota mahdollisuuksiaan onnistuneiden suoritusten toistamiseen. Suomessa on vasta viime vuosina otettu käyttöön johdonmukainen järjestelmä kokemusten keräämiseen, jonka käyttöä tulisi laajentaa kriisinhallintatehtävien ulkopuolelle mahdollisimman pian.

Stressinhallinnan koulutuksen kehittäminen kriisinhallintaoperaatioon valmistavassa koulutus- ja valintatilaisuudessa

Tämä tutkimus tarkastelee 2000-luvun kriisinhallintaoperaation vaatimuksia rauhanturvaajan henkiselle toimintakyvylle. Tutkimuksessa tutkittiin kriisinhallintaoperaation muodostamaa stressikuormitusta, stressin syntymistä sekä miten koulutus- ja valintatilaisuuden stressinhallinnankoulutus vastaa kriisinhallintaoperaation vaatimuksiin. Tutkimuksen teoreettinen tavoite oli selvittää stressin ja stressinhallinnan käsitesisältö ja se, miten niitä on pyritty käytännöllistämään sotilas- ja kriisinhallintakoulutuksessa. Tutkimuksen käytännöllinen tavoite oli laatia kaksivaiheinen stressinhallintaohjelma, jonka toimivuutta ja toteutusmahdollisuuksia tutkitaan haastattelemalla kriisinhallintakouluttajia ja koulutettavia sekä ISAF-operaatiosta vasta palanneita rauhanturvaajia. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot, joihin Suomi lähettää ja on lähettänyt rauhanturvaajia. Tutkimuksen primäärioperaatio oli ISAF-operaatio Afganistanissa. Kyselyn perusteella vastaajat kokivat stressinhallinnankoulutuksen erittäin tärkeäksi osaksi koulutusta. Stressinhallinnankoulutuksen tulisi antaa rauhanturvaajille valmiuksia stressin tunnistamiseen sekä itsessä että muissa rauhanturvaajissa ja kyvyn aloittaa henkinen ensiapu ryhmä/joukkotasolla. Tutkimuksen perusteella stressinhallinnankoulutus vastasi verraten hyvin toimialueen vaatimuksiin ottaen huomioon, että stressinhallinnankoulutus toteutui lähes tiedostamattomasti kriisinhallintaoperaatioon valmistavassa koulutuksessa. Kehitettävä ohjelma koostuu teoriaosuudesta (luennot ja demonstraatiot) ja käytännön harjoitteista (simuloidut stressitilanteet maastoharjoitusten yhteydessä sekä purkutilaisuudet). Tutkimuksen perusteella stressinhallinnan käytännön sovellukseksi tarkoituksenmukaisimmaksi osoittautui yhdysvaltalaisten stressitutkijoiden kehittämä Stress Exposure Training. Tämän niin sanotun tilannelähtöisen lähestymistavan vahvuus on kyky muodostaa koulutettaville ymmärrys todennäköisesti kohdattavista stressitekijöistä jo koulutusvaiheessa ja antaa mahdollisuus toimia niiden vaikutusten alaisuudessa kontrolloiduissa olosuhteissa. Stressinhallinnan koulutusohjelma on integroitavissa osaksi kriisinhallintajoukolle annettavaa tehtäväkohtaista käytännönkoulutusta.