GTK+ toolkit on mobile Linux devices

Linux -käyttöjärjestelmä on laajasti käytössä palvelin- ja työpöytätietokoneissa. Linux on lisäämässä suosiotaan kuitenkin myös sulautetuissa laitteissa, kuten PDA:issa, kännyköissä sekä erilaisissateollisuusjärjestelmissä. Näytön koko, suorituskyky ja käytettävyys asettavat omia erityisiä tarpeitaan laitteiden graafiselle käyttöliittymälle. Linux -käyttöjärjestelmälle on olemassa useita käyttöliittymäkirjastoja, joista GTK+ on yksi yleisimmin käytetyistä. Tämä diplomityö esittelee sulautetun Linux -käyttöjärjestelmän ja GTK+ käyttöliittymäkirjaston, selvittäen miten hyvin ne soveltuvat mobiileihin päätelaitteisiin. Yksi suurimmista esteistä työpöytäkäyttöön suunnattujen teknologioiden, kuten GTK+, muokkaamisessa mobiileihin päätelaitteisiin on suorituskyky. Osana tätä työtä kehitettiin GtkPerf -niminen työkalu, jolla GTK+:n suorituskykyä eri alustoilla pystytään helposti mittaamaan ja havaitsemaan mahdollisia pullonkauloja. Tämän työn johtopäätöksenä on, että pienillä muokkailuilla ja optimoinneilla GTK+ soveltuu myös mobiileihin päätelaitteisiin. Ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva GTK+ -pohjainen päätelaite, Nokia 770 Internet Tablet, on tästä osoituksena.

Solução doméstica para televisão digital

Mestrado em Engenharia Electrotécnica e de Computadores

Geologian ja sen lähitieteiden kirjat

Kokoelma koostuu noin 16 000 nimikkeestä (kevät 2009) geologian ja sen lähitieteiden (kuten geofysiikan, geokemian, mineralogian, petrologian, geologisten kongressijulkaisujen jne.) kirjoja, joita ei ole julkaistu monografiasarjoissa, eivät ole opinnäytteitä eivätkä GTK:n omia julkaisuja. Kokoelma käsittää UDK-luokat 061.3, 528, 548 – 56. Kirjojen laina-aika on 28 vrk. Kokoelma karttuu pääosin ostojen ja lahjoitusten kautta. Se on luokitettu UDK:n mukaan ja asiasanoitukseen on käytetty Geosanastoa sekä YSAa. Kopioluetteloituihin tietueisiin on jätetty niissä olevat asiasanat. Kokoelmaa on kartutettu vuodesta 1885 lähtien ja myös vanhempaa aineistoa on säilytetty systemaattisesta. Osa vanhempaa aineistoa on siirretty varastoon (reilu 800 nimikettä), josta se on lainattavissa muutamaa huonokuntoista poikkeusta lukuun ottamatta. Kokoelmaa säilytetään GTK:n Espoon, Rovaniemen ja Kuopion kirjastoissa. Kirjoista 66 % sijaitsee Espoossa, 16 % Rovaniemellä ja 18 % Kuopiossa. Suurimmat aihealueet ovat alan kokous- ja kongressijulkaisut 17,4 % (UDK 061.3), malmigeologia 16 % (UDK 553), geodynamiikka, vulkanologia ja tektoniikka 13,6 % (UDK 551) sekä yleinen ja aluegeologia 9,1 % (UDK 55(1)). Käyttäjät koostuvat pääosin GTK:n omasta henkilökunnasta, tutkijoista sekä alan opiskelijoista.

Monialustaiset avoimen lähdekoodin ikkunointikirjastot

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia siihen, mikä on tärkeimpien avoimen lähdekoodin kirjastojen toteutuksen tämän hetkinen taso. Työssä tutkittiin WxWidgetsin, GTK+:n ja Qt:n toteutuksen tasoa käytämällä hyväksi McCaben, Henry&Kafuran ja Chidamberin & Kemererin esittelemiä staattisia menetelmiä. Lisäksi ikkunointikirjastojen lähdekoodin käännetty koko mitattiin eri käyttöjärjestelmissä. Tutkimuksessa esitellään valittujen kirjastojen arkkitehtuuri ja vertaillaan esiteltävien kirjastojen arkkitehtuurisia ratkaisuja toisiinsa. Tämän jälkeen arvioidaan staattisten menetelmien tuottamien tuloksien merkitystä kahdesta näkökulmasta: mitä tulokset kertovat kirjastoista kun niitä verrataan toisiinsa ja mitä silloin kun niitä verrataan kyseisen kirjaston ja muiden kirjastojen arkkitehtuurisiin ratkaisuihin. Tutkimuksessa havaittiin Qt:n sisältävän kaikkein vähiten kirjaston ulkopuolisia riippuvuuksia. Tämän lisäksi sen huomattiin sisältävän muista kirjastoista puuttuvia ominaisuuksia. Osittain edellämainitusta syystä johtuen Qt:n ongelmakohdaksi havaittiin joidenkin sen osien suuri monimutkaisuus ja tästä seuraava mahdollinen vaikeasti ylläpidettävä lähdekoodi. GTK+:n lähdekoodi sisältää muita kirjastoja vähemmän sisäisiä riippuvuuksia samaan kirjastoon, on korkeammalla abstraktiotasolla ja kirjaston osat ovat siirrettävissä ja erotettavissa toisistaan. Joissakin kohdissa GTK+:n ja etenkin sen C++-rajapinnan GTKmm:n lähdekoodi on kuitenkin tarpeettoman monimutkaista. WxWidgetsin toteutuksen havaittiin Qt:n tavoin olevan hyvin itsenäinen kokonaisuus, WxWidgetsin lähdekoodin monimutkaisuus on useimmiten jotakin GTK+:n ja Qt:n väliltä. WxWidgets on Qt:a vähemmän itsenäinen mutta kuitenkin itsenäisempi kuin GTK+. Kuten muutkin kirjastot myös wxWidgetsillä on omat kohtansa, joissa sen lähdekoodi on tarpeettoman monimutkaista.

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen

Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) on valtakunnallinen monivuotinen tutkimus- ja kehittämishanke. POSKI-projektin tavoitteena on turvata laadukkaiden kiviainesten sekä hyvälaatuisen pohjaveden saanti yhdyskuntien tarpeisiin sekä osoittaa kiviainesten ottoon soveltuvia maa-ainesten ottamisalueita pitkällä aikavälillä. POSKI-projekteja on toteutettu maakunnittain ja ne ovat valmistuneet Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Valtakunnallisen projektin periaattein työtä on jatkettu Etelä-Savossa. POSKI-projektissa kootaan ja yhdistetään aikaisempaa tietoa sekä uutta aineistoa pohjavesistä, maa-aineksista, maa-ainesten otosta ja tulevasta kiviainestarpeesta, vesihuollosta ja erilaisista suojelukohteista. Näitä tietoja yhdistämällä saadaan aiemmin eri paikoissa säilytettyä tietoa koottua paremmin viranomaisten ja eri toimijoiden käyttöön. Tietoa hyödynnetään erityisesti maa-ainesten ottoon liittyvässä lupakäsittelyssä sekä alueiden käytön suunnittelussa kaavavarauksia laadittaessa. POSKI-projekti käynnistyi Etelä-Savon alueella vuonna 2004. Yhteistyötahoina projektissa ovat olleet Geologian tutkimuskeskus (GTK), Etelä-Savon maakuntaliitto ja Etelä-Savon ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen tiepiiri sekä tutkimusalueen kunnat. Hanketta ovat rahoittaneet Etelä-Savon maakuntaliitto, Etelä-Savon ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Tiehallinto. Projektia valvoneessa ja ohjanneessa ohjausryhmässä oli edustettuna hankkeen kaikki osallistujatahot. Tämä loppuraportti on laadittu vuonna 2010 Geologian tutkimuskeskuksen laatimien väliraporttien pohjalta. Työn tekijänä oli Eeva-Maija Hyvönen ja työ kuului Pohjavesien suojeluohjelma- Itä-Suomi –hankkeeseen.

Substrate specificity of human glutamine transaminase K as an aminotransferase and as a cysteine S-conjugate beta-lyase

Rat kidney glutamine transaminase K (GTK) exhibits broad specificity both as an aminotransferase and as a cysteine S-conjugate beta-lyase. The beta-lyase reaction products are pyruvate, ammonium and a sulfhydryl-containing fragment. We show here that recombinant human GTK (rhGTK) also exhibits broad specificity both as an aminotransferase and as a cysteine S-conjugate beta-lyase. S-(1,1,2,2-Tetrafluoroethyl)-L-CySteine is an excellent aminotransferase and beta-lyase substrate of rhGTK. Moderate aminotransferase and beta-lyase activities occur with the chemopreventive agent Se-methyl-L-selenocysteine. L-3-(2-Naphthyl)alanine, L-3-(1-naphthyl)alanine, 5-S-L-cysteinyldopamine and 5-S-L-cysteinyl-L-DOPA are measurable aminotransferase substrates, indicating that the active site can accommodate large aromatic amino acids. The alpha-keto acids generated by transamination/L-amino acid oxidase activity of the two catechol cysteine S-conjugates are unstable. A slow rhGTK-catalyzed beta-elimination reaction, as measured by pyruvate formation, was demonstrated with 5-S-L-CysteinyIdopamine, but not with 5-S-L-CySteinyl-L-DOPA. The importance of transamination, oxidation and beta-elimination reactions involving 5-S-L-cysteinyldopamine, 5-S-L-cysteinyt-L-DOPA and Se-methyl-L-selenocysteirte in human tissues and their biological relevance are discussed. (C) 2008 Elsevier Inc. All rights reserved.

Annotated record and chemical composition of iron-manganese nodules from the Baltic Sea

Iron-manganese concretions, closely related to lacustrine ores and deep sea manganese nodules, are presently forming in different parts of Gulfs of Bothnia and Finland. They can be divided according to physical form into three distinct groups: (1) round pea-shaped concretions, (2) ring-shaped concrections, and (3) flat sheets and crusts of concretionary material. A definite correlation was found to exist between the form i.e. type of concretions and their chemical composition (Mn/Fe ratio). Trace element concentrations were generally rather high, although not as high as in deep sea manganese nodules. X-ray and DTA was used to study the mineralogy and crystal structure of the concretions. Surface concentrations and geographical distribution of the concretions were estimated on the basis of samples, diving observations and echo-grams.

Geochemistry of Pliocene-Pleistocene volcanic sands of ODP Site 136-842

Several distinct, thin (2-7 cm), volcanic sand layers ("ashes") were recovered in the upper portions of Holes 842A and 842B. These holes were drilled 320 km west of the island of Hawaii on the outer side of the arch that surrounds the southern end of the Hawaiian chain. These layers are Pliocene to Pleistocene in age, graded, and contain fresh glass and mineral fragments (mainly olivine, plagioclase, and clinopyroxene) and tests of Pleistocene to Eocene radiolarians. The glass fragments are weakly vesicular and blocky to platy in shape. The glass and olivine fragments from individual layers have large ranges in composition (i.e, larger than expected for a single eruption). These features are inconsistent with an explosive eruption origin for the sands. The only other viable mechanism for transporting these sands hundreds of kilometers from their probable source, the Hawaiian Islands, is turbidity currents. These currents were probably related to several of the giant debris slides that were identified from Gloria sidescan images around the islands. These currents would have run over the ~500-m-high Hawaiian Arch on their way to Site 842. This indicates that the turbidity currents were at least 325 m thick. Paleomagnetic and biostratigraphic data allow the ages of the sands to be constrained and, thus, related to particular Hawaiian debris flows. These correlations were checked by comparing the compositions of the glasses from the sands with those of glasses and rocks from islands with debris flows directed toward Site 842. Good correlations were found for the 110-ka slide from Mauna Loa and the ~1.4-Ma slide from Lanai. The correlation with Kauai is poor, probably because the data base for that volcano is small. The low to moderate sulfur content of the sand glasses indicates that they were derived from moderately to strongly degassed lavas (shallow marine or subaerially erupted), which correlates well with the location of the landslide scars on the flanks of the Hawaiian volcanoes. The glass sands may have been formed by brecciation during the landslide events or spallation and granulation as lava erupted into shallow water.

Paleoenvironmental changes in the western Mediterranean since the last glacial maximum: High resolution multiproxy record from the Algero-Balearic basin

The present study uses a multiproxy approach in order to further understand the evolution of climate responses in the western Mediterranean as of the Last Glacial Maximum. Sediments from ODP Site 975 in the Algero-Balearic basin have been analysed at high resolution, both geochemically andmineralogicallly. The resulting data have been used as proxies to establish a sedimentary regime, primary marine productivity, the preservation of the proxies and oxygen conditions. Fluctuations in detrital element concentrations were mainly the consequence of wet/arid oscillations. Productivity has been established using Ba excess, according to which marine productivity appears to have been greatest during cold events Heinrich 1 and Younger Dryas. The S1 time interval was not as marked by increases in productivity as was the eastern Mediterranean. In contrast, the S1 interval was first characterized by a decreasing trend and then by a fall in productivity after the 8.2 ky BP dry-cold event. Since then productivity has remained low. Here we report that there was an important redox event in this basin, probably a consequence of the major oceanographic circulation change occurring in the western Mediterranean at 7.7 ky BP. This circulation change led to reventilation as well as to diagenetic remobilization of redox-sensitive elements and organic matter oxidation. Comparisons between our paleoceanographic reconstruction for this basin and those regarding other Mediterranean basins support the hypothesis that across the Mediterranean there were different types of responses to climate forcing mechanism. The Algero-Balearic basin is likely to be a key area for further understanding of the relationships between the North Atlantic and the eastern Mediterranean basins.