Contextual determinants of intrusions and obsessions: The role of ego-dystonicity and the reality of obsessional thoughts

The current study aimed to investigate whether lack of evidence for the potential reality of the intrusion and ego-dystonicity are contextual determinants of unwanted intrusive thoughts and clinical obsessions. To this end, a total 248 non-clinical participants were asked to report an intrusion they had experienced as well as the context in which the intrusion arose. Utilizing this information, three independent clinicians rated these intrusions on ego-dystonicity and whether the intrusion had occurred with or without any evidence for its potential reality. Results showed that ego-dystonicity and lack of evidence for the intrusions were related, but distinct constructs. In particular, intrusions that occurred without evidence were significantly associated with higher levels of self-reported OC symptoms and related cognitive domains, whereas ego-dystonicity was not related to OC symptoms. Overall, the results are consistent with the notion that abnormal intrusions occur without evidence in the here-and-now, whereas normal intrusions do not. Intrusions that have no evidence to back them up, yet occur without any apparent cause, may be particularly likely to invite further negative cognitive processing, over-interpretation and control attempts. Implications for further research and treatment are discussed.

Impact of the ego-dystonic nature of obsessions on treatment outcome in eating disorders

Il s'agit d'une hypothèse largement répandue que l’égo-dystonie et l’égo-syntonie caractérisent les obsessions dans les troubles des conduites alimentaires (TCA) et que ces facteurs sont cliniquement pertinents pour la conceptualisation et le traitement des TCA. Cependant, les résultats empiriques sur ce sujet sont rares. Compte tenu du chevauchement reconnu entre les TCA, notamment l'anorexie et la boulimie (BN), et le trouble obsessionnel-compulsif (TOC) dans la phénoménologie et les caractéristiques psychologiques, un programme de thérapie cognitive basée sur les inférences (TBI) de 24 semaines, démontré efficace dans le traitement des TOC, a été adapté pour traiter les TCA. La recherche sur le TOC suggère que la transformation des pensées intrusives en obsessions est liée à la mesure dans laquelle les pensées intrusives menacent des perceptions fondamentales du soi et de l’identité. Cette thèse a pour objectif d'examiner le lien entre l’égo-dystonie et les TCA. Pour se faire, nous avons exploré le lien entre la nature égo-dystone des obsessions chez les patients souffrant d'un TCA et la peur de l'image de soi. Nous avons également étudié la relation entre la sévérité des symptômes TCA et l’égo-dystonie dans les obsessions. En outre, nous avons investigué les différences dans la présence de pensées égo-dystones et de peur face à son identité entre des sujets non-cliniques et des personnes atteintes d’un TCA. Enfin, nous avons comparé le degré d’égo-dystonie dans les pensées de personnes atteintes d’un TCA à celui dans les pensées d’individus souffrant d’un TOC. L’égo-dystonie dans les pensées a été mesurée par l'Ego Dystonicity Questionnaire (EDQ) et le degré de peur face à l’identité a été mesuré par le Fear of Self Questionnaire (FSQ) d’une part dans un échantillon de femmes souffrant d’un TCA (n = 57) et d’autre part dans un échantillon de participantes non-cliniques (n = 45). Les résultats révèlent que l’égo-dystonie et la peur face à l’identité étaient fortement corrélées à la fois dans l’échantillon clinique et non-clinique. Les scores de l’EDQ n’étaient pas significativement corrélés à la sévérité des symptômes TCA à l'exception de la sous-échelle d’irrationalité de l’EDQ qui était fortement associée à la sévérité des comportements compulsifs compensatoires. Les participantes souffrant d'un TCA avaient des scores significativement plus élevés à l’EDQ et au FSQ que les sujets non-cliniques. Ensuite, une étude de cas décrit l’application du programme de thérapie cognitive TBI pour une femme de 35 ans avec un diagnostic de BN. La pathologie TCA s’est significativement améliorée au cours de la TBI et six mois suivant la thérapie. Cette étude de cas met en évidence l'importance de cibler les idées surévaluées, les doutes et le raisonnement face au soi et à l’identité dans le traitement psychologique pour les TCA. Enfin, l’objectif final de cette thèse était d’examiner les changements au niveau (1) des symptômes TCA, (2) du degré d’égo-syntonie dans les obsessions, et (3) des mesures de peur face à l’identité, de motivation, d’humeur et d’anxiété au cours de la TBI et au suivi post six mois. L’égo-dystonie, la peur face à l’identité, les symptômes TCA et le stade motivationnel ont été mesurés chez 15 femmes souffrant de BN au cours du traitement et six mois après la TBI. Quatre vingt pourcent de l’échantillon, soit 12 des 15 participantes, ont démontré une diminution cliniquement significative des symptômes TCA et 53% ont cessé leurs comportements compensatoires au suivi post six mois. Les retombées cliniques relatives au traitement des TCA sont discutées.

C. elegans RNA-dependent RNA polymerases rrf-1 and ego-1 silence Drosophila transgenes by differing mechanisms

Drosophila possesses the core gene silencing machinery but, like all insects, lacks the canonical RNA-dependent RNA polymerases (RdRps) that in C. elegans either trigger or enhance two major small RNA-dependent gene silencing pathways. Introduction of two different nematode RdRps into Drosophila showed them to be functional, resulting in differing silencing activities. While RRF-1 enhanced transitive dsRNA-dependent silencing, EGO-1 triggered dsRNA-independent silencing, specifically of transgenes. The strain w; da-Gal4; UAST-ego-1, constitutively expressing ego-1, is capable of silencing transgene including dsRNA hairpin upon a single cross, which created a powerful tool for research in Drosophila. In C. elegans, EGO-1 is involved in transcriptional gene silencing (TGS) of chromosome regions that are unpaired during meiosis. There was no opportunity for meiotic interactions involving EGO-1 in Drosophila that would explain the observed transgene silencing. Transgene DNA is, however, unpaired during the pairing of chromosomes in embryonic mitosis that is an unusual characteristic of Diptera, suggesting that in Drosophila, EGO-1 triggers transcriptional silencing of unpaired DNA during embryonic mitosis. © 2012 Springer Basel.

Slovo lider i ego upotreblenie v sovremennoj rossijskoj presse

Venäjän kieleen on kautta historian lainautunut sanoja muista kielistä. Historian tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, mistä kielistä sanoja on lainautunut eri aikakausina. Viime vuosikymmeninä venäjän kieleen on tulvinut lainasanoja englannin kielestä yhteiskunnan eri alueille. Tiiviit poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet maiden ja kansojen välillä ovat ulkoisia, ei-kielellisiä syitä sanojen lainaamiseen. Kielen osa-alueista sanasto on kaikista avoimin ulkoisille vaikutteille ja samalla se on alue, johon heijastuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Lainasanojen ilmaantumiselle kieleen on myös sisäisiä, kielellisiä syitä. Lainasanojen ilmaantumisessa kirjallisessa muodossa venäjän kieleen voidaan erottaa kolme tapaa: transplantaatio eli sitaattilaina, translitteraatio sekä käytännöllinen transkriptio, jossa jokainen vieraskielinen foneemi pyritään esittämään vastaavalla venäjän foneemilla, jolloin vieraskielisen sanan ääntämys säilyy mahdollisimman alkuperäisenä. Lider-sana on esimerkki käytännöllisestä transkriptiosta, jossa venäläinen kirjoitusasu vastaa englannin kielen ääntämystä. Tutkimuksen kohteena on englanninkielinen lainasana lider, joka on ilmaantunut venäjän kieleen jo 1800-luvun puolivälissä. Sana on johdettu verbistä lead, merkityksessä ’johtaa, olla johdossa’, ja siinä on muodostunut substantiivi leader, ’johtaja’. Tutkimusaineistoa varten on poimittu 100 poliittiseen kielenkäyttöön liittyvää lider-sanaa sähköisessä tietokannassa Integrumissa olevassa Izvestija-lehdestä kahtena eri ajanjaksona, vuoden 1994 alusta alkaen sekä vuoden 2004 alusta alkaen. Tutkimuksessa keskityttiin lider-sanan käyttöön poliittisessa kielenkäytössä, mutta tutkimusaineiston keräysvaiheessa kirjattiin ylös myös muilla aihealueilla esiintyneet lider-sanat niidenkin käytön tarkastelua varten. Tutkimusta varten tarkasteltiin, millaisia määrityksiä lider-sanalle löytyy erilaisista nykykielen sanakirjoista eri vuosikymmeniltä. Vanhin mukana oleva sanakirja on venäläis-suomalainen sanakirja vuodelta 1912, jossa lider-sana määritellään yhdellä sanalla, ’puolueenjohtaja’. Aineisto jaettiin myös kolmeen ryhmään maantieteellisen sijainnin mukaan: Venäjä, entiset neuvostotasavallat ja ulkomaat. Tällä haluttiin selvittää, käytetäänkö lider-sanaa enemmän ulkomaisten vai venäläisten tapahtumin yhteydessä. Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa lider-sanoista liittyi Venäjän tapahtumiin molempina tarkasteluajanjaksoina – v. 1994 osuus oli 54 % ja v. 2004 50 %. Tähän tulokseen vaikuttavat varmaankin v. 1993 joulukuussa pidetyt ensimmäiset parlamenttivaalit sekä vuoden 2003 joulukuussa pidetyt duuman vaalit. Tutkimuksessa lider-sana jaettiin seitsemään eri kategoriaan käyttöyhteytensä mukaan ja saatujen tulosten perusteella suuri9n osa sanoista kuului kategoriaan ”puolueen johtaja”, v. 1994 osuus oli 47 % ja v. 2004 oli 40 %. Lider-sanan käyttö on levinnyt myös monelle muulle alueelle: urheilu, liike-elämä, kulttuuri, taide, tiede ja tekniikka. Venäjän kieleen ilmaantuu koko ajan vieraskielisiä sanoja, mutta kaikki niistä eivät sopeudu eivätkä juurru kieleen. Lainasanan on täytettävä tiettyjä edellytyksiä, jotta sitä voitaisiin pitää kieleen sopeutuneena: mukautumien kielen foneettiseen järjestelmään, sopeutuminen kielen graafiseen järjestelmään, sopeutuminen kieliopilliseen ympäristöön, semanttinen vakiintuminen sekä vakiintuminen vähintään kahdelle temaattiselle alueelle. Lainasanan juurtumisesta ja sopeutumisesta ovat todisteena myös siitä johdetut sanat. Lider-sana täyttää kaikki em. ehdot, joten sitä voidaan pitää venäjän kieleen sopeutuneena ja juurtuneena.

Karta Dzhankoǐskogo i Evpatoriǐskogo uezdov Krymskoǐ Avtonomnoǐ Respubliki s pokozaniem svobodnogo Gosfonda i chasti ego vydeli︠a︡emoǐ dli︠a︡ ustroǐstva trudi︠a︡shchikhsi︠a︡ evreev

Digital image

Letniĭ okonnyĭ pereplet i ego detali

Digital image

Explicação do salmo cincoenta feita a rogo da madre Dona Isabel de Sancto Antonio, ou de Lima, pello P. Fr. Pedro de S. Francisco frade menor da Provincia de Portugal : Dico ego opera mea

Pedro de S. Francisco nasceu em Marzagào, na África, em data desconhecida, e morreu em 1638. O religioso franciscano foi mestre em Teologia e Provincial da sua Ordem. Segundo Inocêncio, na ‘Explicação do salmo cincoenta’, o autor analisa e comenta extensamente cada um dos versos do salmo Miserere mei Dei e afirma, ainda, que "são raros os exemplares deste livro, em que (corno diz o censor Jorge Cabral, que o reviu por ordem do Santo Ofício) resplandece a erudição, doutrina, piedade e sabedoria do autor". O impressor da obra, Pedro Craesbeeck, nasceu em Antuérpia, onde aprendeu a arte da impressão na famosa Oficina de Cristóvão Plantino. Mudou-se para Portugal por volta de 1592, onde fundou uma verdadeira dinastia de impressores célebres que ali trabalharam nos séculos XV e XVI. Responsável pela impressão de obras de grande beleza tipográfica. Pedro Craesbeeck tornou-se impressor régio, conforme consta em alvará de 28 de maio de r620. Seus trabalhos foram editados no período de 1597 a 1632.

Lo siniestro, femenino, identidad, imagen, inconsciente, alter ego

873 p.

Uto­pia języka dosko­na­łego w euro­pej­skim kręgu kul­tu­ro­wym

Homo sapiens, gatu­nek nie­mal pod każ­dym wzglę­dem jed­no­rodny fizjo­lo­gicz­nie, pod­dany pra­wie jed­na­ko­wym pro­ce­som bio­lo­gicz­nym i spo­łecz­nym, o podob­nej ewo­lu­cyj­nej prze­szło­ści; gatu­nek, który poro­zu­miewa się tysią­cami róż­nych języ­ków. Ludzie są iden­tycz­nie zbu­do­wani, ale nie posłu­gują się jedną, uni­wer­salną mową. Korzy­ści, jakie wyni­ka­łyby ze wspól­nego, zro­zu­mia­łego dla każ­dego czło­wieka języka, są oczywiste. Tęsk­nota za takim języ­kiem jest obecna we wszyst­kich cywi­li­za­cjach. Wątek pomie­sza­nia języ­ków (The Con­fu­sion of Ton­gues), rekon­struk­cja i kon­struk­cja języka dosko­na­łego snuje się przez wszyst­kie kul­tury. W mito­lo­gii wie­lość języ­ków to nie­szczę­ście i sła­bość ludz­ko­ści. Sta­ro­żytni Per­so­wie wie­rzyli, iż wie­lo­ję­zyczny ród czło­wie­czy doczeka się w końcu wspól­nego języka w kró­le­stwie Ormuz­do­wym.