The plants by Daniel Rolander (c. 1723-1793) in Diarium Surinamicum (1754-1765) and herbaria

The manuscripts of Diarium Surinamicum by Daniel Rolander practically remained ignored and unpublished for over 240 years, till the recent publication of its translation into English, which occurred in 2008. In this, the names of species described and/or cited by Rolander were faithfully retained, hence preserving the indication of them without authorship, for the vast majority. In the present work, all the names of plants that were treated by Rolander in his journal, about 664, including by tradition the fungi and algae, are contextualised in relation to the authorship, reference to the publication of the protologue, pagination of citations/descriptions in the manuscripts and in the published translation, indication of probable misidentifications with possible alternative names, vernacular names, and related literature. Additionally, we searched for the vouchers collected by Rolander, scattered in several herbaria, which have been linked to the probable names and descriptions in the diary. Given the considerable time till the publication of these names, and by the lack of indication of their nomenclatural types in the English version, the great majority of the new species described by Rolander, which would have priority if published in due time, became invalid names according to the ICN. Nevertheless, the list of Rolandrian species here presented, from his work that has finally taken a place in the history of natural sciences, shows that he was also a competent botanist, besides being a skilled entomologist, having recognised and detailedly described many of the Surinamese plants hitherto unknown to science.

Linnaeus's Plantae Surinamenses revisited

In 1775, Jacob Alm defended the Linnaean dissertation Plantae Surinamenses under the precidency of Carolus Linnaeus. In this account of Surinamese plants preserved in alcohol, given to Linnaeus by the King Gustavus III of Sweden, 148 species were treated, 117 of them with species names determined. Fifteen other species were indicated as new, but were neither described nor named, and 16 species were identified only to genus level. Here, the taxonomic identity and nomenclatural status of those names are updated and discussed. Five of the 117 names and also 11 of their synonyms, a species name described by Rottboll and ten described by Linnaeus filius are lectotypified. Two new combinations and a new name are proposed, and two new synonyms are established.

Linnaeus's plantæ Surinamenses revisited

In 1775, Jacob Alm defended the Linnaean dissertation Plantæ Surinamenses under the precidency of Carolus Linnaeus. In this account of Surinamese plants preserved in alcohol, given to Linnaeus by the King Gustavus III of Sweden, 148 species were treated, 117 of them with species names determined. Fifteen other species were indicated as new, but were neither described nor named, and 16 species were identified only to genus level. Here, the taxonomic identity and nomenclatural status of those names are updated and discussed. Five of the 117 names and also 11 of their synonyms, a species name described by Rottbøll and ten described by Linnaeus filius are lectotypified. Two new combinations and a new name are proposed, and two new synonyms are established. © 2012 Magnolia Press.

Grandiflora : Recent Paintings by Daniel Mafe

Grandiflora: Recent Paintings by Daniel Mafe The paintings of Grandiflora are improvised around a range of different flower motifs culled from medieval textiles and botanical illustrations. Each of the paintings is constructed upon a ground of flat, palely luminous yellow occasionally supplemented by additional areas of high-keyed pastel. Pink, blue, green and mauve together with the yellow, generate a shimmering and even incandescent glow. The graphic images of the flowers with the flat colour areas are then contrasted and worked over with richly sensual, abstract gestures of paint. Within the work there is a pronounced almost rococo-esque opticality as it operates between these different visual codes of flat colour, recognizable floral forms, and gesture. These codes combine to produce a definite visceral impact on the viewer, a pronounced and tactile sense of the experience and ambiguity inherent in perceiving. This ambiguity is interestingly at odds with the apparently clean and crisp quality each painting demonstrates as an integrated whole. Indeed each piece goes on to reveal, despite the use of overt figurative quotations, a sense of the purely abstract which in its turn concretely establishes the ornamental.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Leo Baeck with New York Mayor William O'Dwyer and Union of American Hebrew Congregations President Maurice N. Eisendrath, Oscar M. Lazrus and Rabbi Daniel L. Davis Portraits; Groups; Men

Page 12 of the "American Jewish Cavalcade" scrapbook of Leo Baeck in New York found in ROS 10 Folder 3

Letter from Daniel I.M. Peixotto

Digital image

Daniel VII:25 explained fixing time for Messiah, found among papers of Gershom Mendes Seixas

Digital image

Letter to Rodriques Pacheco and Daniel Gomez

Digital image

La Celestina en escenarios argentinos : observaciones comparatistas sobre las adaptaciones de Jorge Goldenberg (1993) y Daniel Suárez Marzal (2007)

Integran este número de la revista ponencias presentadas en Studia Hispanica Medievalia VIII: Actas de las IX Jornadas Internacionales de Literatura Española Medieval, 2008, y de Homenaje al Quinto Centenario de Amadis de Gaula.