Registrum Willelmi de Courtenay, episcopi herefordensis, A. D. MCCCLXX-MCCCLXXV.

Mode of access: Internet.

The register of Thomas de Cantilupe, Bishop of Hereford (A.D. 1275-1282) /

Includes index.

The life and character of Edmund Geste, S. T. P. The principal compiler of the church of England ... the first protestant bishop of Rochester, afterwards bishop of Salisbury, by appointment of and almoner to Queen Elizabeth.

Appendix I: A treatise against the prevee masse in the behalfe and furtheraunce of the mooste holye communyon made by Edmund Geste. 1548: p. [69]-140.

A memoir of the life of the Right Rev. William Meade, D.D., bishop of the Protestant Episcopal church in the diocese of Virginia.

Mode of access: Internet.

The ancient liturgy of the Church of England, according to the uses of Sarum, York, Hereford, and Bangor, and the Roman liturgy arranged in parallel columns with preface and notes,

Appendix (p. [279]-333):--Liturgia S. Clementis.--The Order of the Communion, 1548.--The Supper of the Lorde, 1549.

A rational illustration of the Book of common prayer of the Church of England : being the substance of every thing liturgical in Bishop Sparrow, Mr. L'Estrange, Dr. Comber, Dr. Nichols, and all former ritualists, commentators, and others, upon the same subject /

"Ecclesiastical writers cited in this book": p. [511]-512.

An Act to incorporate the church societies of the United Church of England and Ireland, in the diocese of Quebec and Toronto microform

Reproduction of original in: Library of the Public Archives of Canada.

Second letter to the Right Reverend John Henry Hobart, D.D. : Bishop of the Protestant Episcopal Church in the Diocese of New York /

Mode of access: Internet.

A rational illustration of the Book of common prayer of the Church of England: being the substance of everything liturgical in Bishop Sparrow,

Mode of access: Internet.

Memoir of the life of the Rt. Rev. William Meade, D. D., bishop of the Protestant Episcopal church of the diocese of Virginia.

Mode of access: Internet.

A sermon, delivered before the Bishop White Prayer Book Society, on its sixteenth Anniversary : and in commemoration of the three hundredth Anniversary of the introduction of the first prayer book in the English tongue into the worship of the Church of England : preached in St. Andrew's Church, Philadelphia ... May 28, 1849 /

[Appendix]: p. [27]-35 includes the sixteenth anniversary Report of the Bishop White Prayer Book Society.

Letters to John H. Hopkins, D.D., Bishop of the Protestant Episcopal Church for the diocese of Vermont : occasioned by his lecture in opposition to the Temperance Society /

Mode of access: Internet.

The state of the Church of England laid open in a conference between Diotrephes a bishop. Tertullus a papist. Demetrius a usurer, Pandechus an innkeeper, and Paul a preacher of the word of God. April 1588.

With reproduction of t.p. of original (1588) ed.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

The register of Ralph of Shrewsbury, bishop of Bath and Wells, 1329-1363.

Mode of access: Internet.